Valokuvatorstai (valo)

Posted by Benrope at 10:11 AM | Permalink | Comments (9)

Kannettavan tietokoneen kuskaamisessa eniten tuskaa tuottavat virtajohto ja hiiri. Kun virtapiuhan mötikköineen jotenkin saanut tungettua kantolaukkuun, hiiren ahtaminen sinne vaatii jo lievää väkivaltaa. Maailman kolmastoista ihme on, miten ne johdot kykenevät solmimaan itsensä lyhyen kuljetuksen aikana tusinaan solmuun. Solmyvyyhdin avaamiseen kuluu noin viisi turhauttavaa minuuttia. Välillä tosin olen vain pysähtynyt huuli pyörykkänä ihmettelemään taidokasta umpisolmua. Minä kaipaan jo omaa kiinteää tiedintä kotini pöydälle.

Hypetyksestä päätellen on taas alkanut monen polkkaajankin suosikki Big Brother. Itse selviydyin edellisestä kierroksesta katsomatta jaksoakaan, toki silti oli mahdotonta olla tietämättä kuka on Perttu. Ehkä tällä kertaa vilkaisen jonkun jakson, saatan silloin paremmin tajuta mistä on kyse. Käsittääkseni kaikkien tosi-tv -ohjelmien taustalla häärii käsikirjoittaja, joka johdattelee kilpailijoita sopivaan suuntaan. Olettaisin suurimman osan kilpailijoista hakeutuvan sarjaan julkisuuden takia, mahdollinen voitosta saatu palkinto on sitten bonusta. Minua ei saisi kilpailemaan tuollaiseen edes kilon paloissa.

Posted by Benrope at 10:56 AM | Permalink | Comments (6)

Minkä uutisen luemme seuraavaksi lehdistä:

- Mervi Tapola ilmoittaa hakevansa avioeroa Matti Nykäsestä.
- HIFK antaa Jere Karalahdelle viimeisen varoituksen.
- Trevor Graham kiistää valmennettaviensa syyllistyneen dopingiin.
- Kansanedustaja kieltää rikkoneensa vaalilupauksensa.

Posted by Benrope at 8:25 PM | Permalink | Comments (2)

Kuittaukseni maataloustuesta on ilmeisesti huomattu jossain korkeammallakin tahoilla, sillä huomasin eilen postiluukustani tipahtaneen Maaseudun Tulevaisuuden. No jopas, kyllä on tämäkin. Kun tuollainen lehti kerran on tullut, onhan se tietenkin luettava. Selailin kiinnostuneena sen läpi mussuttaessani huonolla omatunnolla maukasta ankeissa oloissa elänyttä broileria.

Tunsin heti suurta myötätuntoa haastateltua porkkananviljelijää kohtaan. Valkohäntäpeurat hyppivät pelloille pilaamaan sadon. Ymmärsin kovasti viljelijää, joka oli anonut viranomaisilta lupaa lahdata ne otukset pellolle. Sentään toimeentulosta oli kyse. Paremmin ei mennyt pohjoisessakaan. Siellä peltojen riesana olivat porot, jotka kirmaavat pelloille aterioimaan. Poromiehet pahoittelivat asiaa luvaten ajaa häirikköporot pois. Pahimmilta tapauksilta otetaan nirri pois.

Lehdessä oli myös Lexuksen maasturin koeajo, ikään kuin vinkkinä niille, jotka ovat kaataneet kuusimetsää vähän enemmänkin. Hyväksi peliksi totesivat auton. Kulki kuin sukkasillaan ja sopisi mainiosti maaseudun kelirikkoisille teille. Voimaakin riitti vaikka muille jakaisi.

Silmäilin vielä jutun, jossa RKP:n Stefan Wallin kertoi näkemyksiään perintöverosta ja antoi ymmärtää olevansa kovasti maanviljelijöiden puolella. Steffe lateli faktoja pöytään, muualla Euroopassa perintöä ei veroteta lainkaan tai sitten verotetaan vain satojen tuhansien perintöjä. Vielä kun lupaa muutaman veroalen lisää, niin harkitsen ruotsalaisten äänestämistä tulevissa vaaleissa.

Posted by Benrope at 10:34 AM | Permalink | Comments (4)

Olen aina luullut, että siinä legendassa, jonka mukaan kapakassa tummat miehet Välimeren rannoilta vievät kaikki naiset, olisi joku totuuden siemen. Ei se näköjään niin toimi. Viikonloppuna hyvin treenatun kropan omannut pitkä ja komea latinokaveri joutui istumaan oluensa kanssa seinäruusuna, vaaleat pohjoisen naiset eivät osoittaneet kiinnostusta. Kysäisin vastakkaiselta sukupuolelta mikä miehessä on vikana. Näytti kuulemma yksinkertaiselta, selvästi joku pitsanpaistaja. Ei sellaista kukaan huoli. Näyttäähän Matt LeBlanc myös hieman hölmöltä, eikä se ole estänyt pääsemistä naisten märkien unien kohteeksi.

Nyt Suomessa voi myös Mohammad työllistyä. Muuttaa vain nimensä Mikaeliksi.

Posted by Benrope at 11:16 AM | Permalink | Comments (9)

.




.




.

.




.

.
Valokuvatorstai (kämmenellä)

Posted by Benrope at 9:10 AM | Permalink | Comments (2)

Joskus tuntuu siltä, että kaikille ei saisi antaa äänestysoikeutta. Tuo tunne jomotti takaraivossa erityisen voimakkaasti, kun luin näitä kiljumisia keskustelufoorumeilla. Tosin lehtineekereitäkin voisi tukistaa, taisi tulla ihan omia tulkintoja tehdyksi.

Suuttumuksen aiheuttaneen paneelin nauhoite pyörii juuri nyt taustalla. Varsinaisen kohun aiheuttaneet kohdat ovat jo menneet. Niissä Eija Ailasmaa ei ole missään kohtaa sanonut, että kodinhoidon tuki pitäisi poistaa. Itse asiassa Suvi-Anne Siimeksen puheenvuorot ovat olleet enemmän sen suuntaisia. Miksi Siimestä vastaan ei olla perustettu kansanliikettä?

Keskustelupalstojen tuohtuneet kommentoijat eivät luultavasti ole edes lukeneet lehtijuttuja, joiden perusteella ovat lynkkaamassa miljoonapalkkaa nauttivaa akkaa. Ailasmaa on haukuttu katkeroituneeksi lapsettomaksi uranaiseksi, jonka pitäisi ymmärtää erota tai vähintään jakaa rahansa äideille. Eräälle Ailasmaata puolustaneelle tuli heitto "Varo kans kärttynyt vanhapiika kun naiskentelet niitä somaleita sun muita mutiaisia että et sitten hanki niitä lapsia!". Tietenkin jokainen pystyy päättelemään, että kommentoija oli mies, osaavat nekin.

Ailasmaan todellinen viesti jäi taka-alalle. Sitä samaa nainen on yrittänyt sanoa jo pari vuotta sitten:

"Uran ja perheen voi ja ne pitää voida yhdistää. Kotona molempien puolisoiden tarpeita pitää kunnioittaa. Minulla ei tässä asiassa ole ollut ongelmia.

Olen kahden lapsen äiti ja neljän lapsen isoäiti. Ei mikään kasvata naista henkisesti niin paljon kuin äitiys. Kysymys on myös roolimalleista. Minulla on tytär, ja uskon, että hänen on ollut helpompi valita sekä työ että perhe. Minusta on hyvä antaa se roolimalli myös eteenpäin."
(Talouselämä 02.04.2004)

Siitä taas, onko tuo oikea vai väärä elämänkatsomus, voi olla montaa mieltä. Suvi-Anne Siimes kiteytti lopussa sanomansa:

"Vaikka susta tulis äiti, vaikka sulla olis niitä lapsia, niin se ei oo ikinä sun koko elämä. Ne on herrajumala sulla lainassa kakskyt kaksytkaks vuotta, sitte niitä ei enää oo. Ja jos sä rakennat sun elämäs vaan siihen, niin sähän putoot tyhjän päälle. Tärkee palvelus siinäkin on osata päästää irti. Pitää olla toisiakin rooleja."

Itse asiassa maailma voisi olla parempi paikka, jos kaikki boikotointikorttia heiluttavat toteuttaisivat uhkauksensa ja lopettaisivat Vauva-lehden tilauksen. Siinä samassa kun loppuisi Vauva-lehden keskustelupalstakin.

Posted by Benrope at 7:07 PM | Permalink | Comments (15)

Hipsutellessani aamulla rappusia pitkin alas huomasin naapurin oveen teipatun laastareilla kiinni heippalapun. Joku oli kovin paljon riipiintynyt kyseisen asukkaan tavasta juoruilla parvekkeella puhelimessa yötä päivää. Heippalapun sävystä päätellen puhelut tapahtuivat kohtuullisen suurella voluumilla. Tuollaiset laput ovat kivoja, astelin heti paljon iloisemmin mielin duuniin.

Ikävä kyllä taloyhtiöni aktiivisin heippalappuilija muutti viime vuonna pois. Mies jaksoi inistä kaikesta mahdollisesta saunavuorojen ja pensasaidan väliltä. Pahimmat riitapukarit ovat kuulemma taistelleet yhtiökokouksissa ja muutenkin keskenään jo yli 20 vuotta. Viimeksi vaivautuessani paikalle katsomaan sirkusta kolmannes porukasta lähti vihastuneena litomaan kokouksesta, vääryys kun kuulemma oli voittanut alaa. Joskus aikaisempina vuosina aktiivisin heippalappuilija ja isännöitsijä huusivat toisilleen vielä tunnin kokouksen päättymisen jälkeen.

Onneksi jäljellä on vielä se keski-ikäinen neiti, joka halusi taloyhtiön maksavan polkupyörään uuden kissansilmän, vanha kun oli mennyt pyöräsuojassa rikki. Toivottavasti nyt saataisiin aikaiseksi kunnon heippalappusota. Tulisi vähän piristystä alkavaan syksyyn.

Posted by Benrope at 10:30 AM | Permalink | Comments (11)

Olo on heikohko vatsataudin jäljiltä, kaikki kiinteä on halunnut nopeasti ulos vatsalaukustani. Ahdistaa. Tänään on jo lupaavampaa, ehkä silti katson tarkkaan mitä suuhuni panen ja tarkastan ruokailun jälkeen miestenhuoneen sijainnin.

Ahdistusta lisää lopullisesti työsopimustaan irtisanova tietokone. Pian viisi vuotta täyttävän ulisijan prosessorin tuuletin räpättää enää vaivoin, kone käy kuumana ja buuttaa itsensä omia aikojaan käynnistymättä uudestaan ennen jäähdyttelyä. Samalla kovalevy hävittää pienen viipaleen sisällöstään bittitaivaaseen. Cd-asema väsyi jo keväällä, joten lienee on aika päästää rautaromu pois tuskistaan.

Eilen illalla ehdin ruksata itselleni uuden kompuutterin netistä ennen nykyisen tietimeni ylikuumenemista. Alkuperäinen budjetti paukkui, kun netissä selailin vaihtoehtoja. Käy vähän kuin karkkikaupassa, tiskillä punnitessa havaitsee kauhoneensa makeaa enemmän kuin oli kauppaan astuessa tarkoitus. Olen yrittänyt todistella itselleni, että ei se satanen sinne tai tänne niin paljoa ole, jos uusi masiina kestäisi samat viisi vuotta kuin vanhakin.

Kehitys kehittyy. Jokainen uusi koneeni on ollut halvempi kuin edellinen. Suorituskyky on samalla aina vähintäänkin tuplaantunut, samoin keskusmuistin ja kovalevyn koko. Sentään jotain positiivista kurjuuden keskellä.

Posted by Benrope at 11:49 AM | Permalink | Comments (2)

Mahdollisesti viimeinen lämmin viikonloppu täytyi hyödyntää jotenkin. Leppoisa piknik maiskahti suussa erittäin hyvältä idealta. Kaapista löytyi vielä yksi kertakäyttögrilli, sehän pitää käyttää. Jääkaapista possun file ulos ja ohuiksi siipaleiksi. Vaikka kyseessä oli valmiiksi marinoitu tapaus, hitusellinen suolaa ja pippuria oli silti paikallaan. Lisukkeet vielä mukaan, pakastimessa valmistelun ajan kylmenneet oluttölkit kassiin. Sitten kamat reppuun ja fillarin selkään polkemaan viihtyisäksi havaitulle kalliolle retkeilemään.

Vaikka kertakäyttögrilliä halveksitaan Oikeiden Grillaajien joukossa, on se mielestäni mainio kapistus. Jos sillä ei saa makkaraa tai ohutta pihviä kypsäksi, vika on käyttäjässä. Aurinkoisella kalliolla idyllisisissä maisemissa grillattu kappale puttepossua maistuu hyvässä seurassa kera kylmän oluen paremmalta kuin tyyrein pihvi gourmet-ravintolassa.

Murkinoinnin ja oluen ryystämisen lomassa ihailin taivaan pilviä ja korkealla lentäviä lintuja. Ilmeisesti pilvet purjehtivat melko matalalla, sillä silmällä saattoi erottaa lintujen lentävän pilvien sisään. Jos minä olisin lintu, leijailisin ilmavirtojen mukana päivät pääksytysten pilvien sisään. Se näyttää kivalta puuhalta. Välillä kiitäisin tukka hulmuten ilmojen halki kuin Lokki Joonatan. Muuten olisin niin laiska, että kävisin nokkimassa torilta sapuskani.

Posted by Benrope at 11:39 AM | Permalink | Comments (5)

Unohdin, että passi olisi pitänyt anella viimeistään tänään, jos vielä vanhan kymmenen vuoden passin olisi halunnut taskuunsa. Passi vanhenee ensi kuussa, joten tilalle tulee sitten uusi biometrinen passi. Luultavasti seuraavan ison terroristi-iskun jälkeen sellainen kuitenkin vaaditaan kaikilta turisteilta, vaikka nyt luvattaisiin toista. Biometrisen passin omistajakin joutuu pelkäämään, ainahan voi joku hullu tulla ja räjäyttää biopassillasi aktivoituvan pommin.

Taisin jopa naurahtaa ääneen, kun katsoin tämän videon ahdistelusta työpaikalla. (via ihmissuhteet). Kaikki tietenkin ovat jo nähneet surullisen Seiskan videon Matti hevostalleilla. Mahtaa Timo T.A. Mikkonen olla ylpeä siitä, että on tuottanut tuonkin journalismin huippusaavutuksen.

"On täysin oikeutettua sanoa, että Timo T.A. Mikkonen on todellinen mediapersoona, jolla on ainutkertainen kyky puhua suoraan ihmisille, saada sanomansa perille, herättää tunteita ja saada ihmiset ajattelemaan tapahtumien, ihmisten ja asioiden yhteyksiä"
(Timo T.A. kehuu itseään kotisivullaan)

Posted by Benrope at 1:43 PM | Permalink | Comments (8)

.




.


.

.
.
Valokuvatorstai (onnellinen)

Posted by Benrope at 6:07 PM | Permalink | Comments (8)

On se niin väärin, että yksi pieni seonnut kärpänen pystyy viemään yöunet. Aamukolmelta raivotautinen kärpänen lensi taukoamatta ympäri makuuhuonetta. Jostain syystä se oli niin fiksu, että pysytteli katonrajassa paikoissa, joihin en ylettynyt läimäisemään lehdellä. Ötökän into päristellä oli sammumaton. Lopulta hyönteinen pysähtyi hetkeksi lepäämään kattoon sängyn yläpuolelle. Kapusin seisomaan sängylle, pehmeä joustinsänky on hyvin hutera seisoma-alusta. Varovainen vaaniminen ja huitaisu. Kärpänen pökertyi sen verran, että tipahti lattialle. Siellä häirikkö sai lopullisen kuoliniskun. Onneksi kämppäni huonekorkeus ei ole viittä metriä.

Teurastuksen jälkeen valvoinkin sitten puoli viiteen, kunnes uni tuli uudestaan kyläilemään. Aamulla heräsin niska kipeänä, olin ilmeisesti nukahtanut omituiseen solmuun. Ensimmäisen aamuvenyttelyn seurauksena jalasta alkoi vetää suonta. Kyllä teki gutaa. Ainakin heräsi.

Pään kääntäminen oikealle on edelleen tuskaista. Tämä on taas näitä päiviä. Ahdistaa.

Posted by Benrope at 10:57 AM | Permalink | Comments (7)

Nyt pännii niin nämä hommat, että minä vaihdan alaa. Menen paperitehtaalle töihin. Siellä rehkien kun tienataan kolme kertaa enemmän kuin korkeakoulutettuna sairaanhoitajana, kirjastonhoitajana tai kirjastonjohtajana. Ajatelkaas, tulevaisuudessa revin tuohta 70 000 - 200 000 euroa vuodessa ihan vain tehtaalla kartonkeihin syleksien ja munia raapien. Kyllä teitä hoitsuja, vaivaisia toimitusjohtajia ja ministereitä tulee sitten ottamaan päähän.

Miksi muuten paperityöläiset otetaan aina esimerkiksi, kun purnataan palkkauksesta? Kukaan ei ikinä inise siitä, että ahtaajat ovat vielä paremmin palkattuja. Siitäkään ei niin hirveästi kitistä, että maataloustuki tilaa kohden on lähes sairaanhoitajan vuosipalkan verran.

No, ehkä sittenkin pysyn näissä vanhoissa hommissa. Sentään siistiä sisätyötä. Alan hiljalleen pääsemään kiinni normaaliin työrytmiin. Tänään olen jo saanut jotain todellistakin aikaiseksi. Syytä jo olikin, alkoi jo hieman nolottaa istua koomassa konttorissa ihmetellen hektistä ympäristöä. Miten nuo muut jaksavat?

Posted by Benrope at 2:23 PM | Permalink | Comments (30)

Heti kun yrittää ottaa härkää sarvista kiinni ja tehdä töissä jotain hyödyllistä, menee kaikki pieleen. Yksinkertaisinkin asia on edelleen liian vaativa. Enkä minä ole vieläkään saanut niitä limupulloja pois pöydältä. Kahvikin on edelleen pahaa. Jalkoja paleltaa. Tietokone takkuaa omituisesti, yhteydet katkeilevat ja ohjelmat jumittavat. Ahdistaa.

Eilen pubikeskustelussa (maanantaisin on mukavan rauhallista) totesimme yksimielisesti Rossossa olevan maanlaajuisesti ravintolaskenen surkeimman palvelun. Arvio perustui kahdeksan eri kaupungin otokseen. Kaikki kykenivät tasalaatuisen hitaaseen tarjoiluun. Niillä eväillä on hyvä lähteä rakentamaan brändiä. Omat kokemukseni ovat jo vanhoja, sillä kahteen vuoteen en ole suostunut kyseisen ketjun ravintolaan astumaan. Myös mäkkäri pysyy edelleen boikotissa.

Posted by Benrope at 1:57 PM | Permalink | Comments (8)

Paluu arkeen ottaa joka vuosi yhä kovemmalle. Pää on aivan tyhjä, yksinkertaisinkin työasia tuntuu ylettömän monimutkaiselta ymmärtää. Ehkä on parempi ottaa ensimmäinen työpäivä iisisti, siis pahaa kahvia juoden ja varovaisesti tarkastellen lähiympäristöä. Kyllä tämä vielä tästä. Jos vaikka pakkaisin kassiin nuo parikymmentä tyhjää limupulloa pöydältä.

Vanha vekkuli Fidel se näyttää niin pirtsakalta uusissa kuvissa. Vallankumous on edelleen Kuubassa rock. Veikkaan saarelle tulevan hallitsemattoman kaaoksen sen jälkeen kun Castro kilauttaa lusikan nurkkaan ja vie kommunismin mukanaan hautaan. Muutama kuubalainen tulee koplaamaan itsensä miljardööriksi, köyhät pysyvät edelleen kurjina. Ei sinne toimivaa demokratiaa saada noin vain rakennettua.

Ikuinen suosikkini Ian Gillan on näköjään laulanut dueton Pavarottin kanssa. Kyllä on tämäkin. Ihan turhaan kommenteissa morkkaavat Gillania. Vaikka takavuosien kiljuminen ja dokaaminen onkin syönyt miehen äänestä ison osan, itse löydän siitä edelleen mukavaa lämpöä.

Posted by Benrope at 1:49 PM | Permalink | Comments (4)

Kesämatkailun aikana, kun kaikki levyt oli jo kuunneltu moneen kertaan, oli pakko turvautua kaukana periferiassa radion antiin. Perähikiällä vaihtoehtoisia kanavia olivat Yle Suomi ja sitten joku humppakanava. Vasara ja alasin kuuloelimissäni vinkuivat armahdusta. Oi jospa Tero Vaaran ammatinvalinnanohjaaja (kaunis sana) olisi aikoinaan saanut pienen Teron ylipuhuttua vaikkapa muurarin uralle. Maailma olisi silloin pelastunut paljolta pahalta. Mamban levyt voisi haudata samaan säilöön kuin ydinjätteet.

Asiasta vaniljapuikkoon. Saako jostain anoa lupia jäätelöauton ampumiseen? Minä voisin ampua ihan vaan pikkuisen vaikkapa singolla sitä saatanan mölypesäkettä. Pienemmistäkin syistä murhia on tehty. Ahdistaa.

Palatessani erämailta takaisin netin ääreen huomasin blogilistojen kärkeen singahtaneen tyhjästä Salakuunneltua -blogin. Aihe vetoaa tietenkin jokaisen sosiaalipornosta kiinnostuneen sydämeen, myös allekirjoittaneen. Aivan samalla idealla Korvakulma lähti ansiokkaasti liikkeelle jo yli vuosi sitten, mutta ei koskaan ole onnistunut saavuttamaan edes murusia Salakuunneltujen lukijamääristä. Miksi ei?

Posted by Benrope at 5:21 PM | Permalink | Comments (4)

.





.


.


.


.

.

Valokuvatorstai (hoitaa, hoivata)

Posted by Benrope at 12:54 PM | Permalink | Comments (2)

.





.


.

Valokuvatorstai

Posted by Benrope at 2:08 PM | Permalink | Comments (4)