Mitä yhteistä on Petteri Punakuonolla ja eräällä mustanpuhuvalle sivulle raapustavalla polkkaajalla? Aivan. Joku unohti rasvata klyyvarinsa ja kaikki muutkin palaset nahkaansa kirmatessaan onnellisena ulos paisteeseen, kun kerrankin tarkeni. Onni onnettomuudessa, vain nokka hohkaa punaisena. Muut ruumiinosat näyttäisivät selvinneen vähin vaurioin. Seuraavaksi nenästäni lähtenee nahka irti ja sitten vasta olenkin säälittävä näky. Saa osoittaa sormella ja nauraa. Ahdistaa.

Istuessani parvekkeella selailin paremman lukemisen puutteessa naispuoliselta vieraalta jäänyttä sisustuslehteä tai jotain vastaavaa. Kyseisessä julkaisussa ehostettiin jonkun köyhän vaatimaton parveke uuteen uskoon. Terassista saatiin aivan ihastuttava oleskelutila, joka on täynnä kiehtovia pieniä yksityiskohtia. Mukavia pikku detaljeja olivat mm. täysikokoinen ruokapöytä, sohva ja pienen siirtolapuutarhan verran kasveja. Parvekkeella oli luultavasti enemmän neliöitä kuin olohuoneessani.

Perkule! Hyvä siinä on sisustusarkkitehtien ilakoida, kun on tilaa mitä täyttää. Tekisivät joskus jutun ihan normaalista suomalaisesta ruokapöydän kokoisesta partsista, johon taiten saa mahtumaan kaksi pientä jakkaraa. Oppisivat. Tai sitten eivät.