« Kansallissankari Bruno | Main | Välipäivä »

Hengityksen täyttää pöly sekä hiili

Kostean kesäisen aamun alkajaisiksi, kasa meluavia raskaita dieseleitä piti kokoontumisajoaan makuuhuoneen ikkunani alapuolella. Meteli oli niin infernaalinen, että oli pakko vetää kaihdin ylös ja katsoa mitä tapahtuu. Vasta silloin huomasin paikalla pörräävän myös ruohonleikkurin, jonka ääni normaalisti kuulostaa jo riittävän lujalta. Nyt se oli huomaamaton kapistus.

Kotikatuni asvaltti on ollut hieman kuoppaisessa kunnossa, mutta kyllä sitä pitkin vielä on pystynyt hädättä sompailemaan. Nyt sitä asvalttia ei enää ole. Kävivät peijoonit monen koneen voimin kaapimassa sen pois. Hyväuskoisempi voisi nyt luulla, että kohta katuani koristaa uutuuttaan mustana kiiltelevä pinta. Olen skeptisempi. Hyvällä säkällä voi odottaa uutta pikeä pintaan ennen syksyä, mutta varma ei voi olla. Naapurikatu kun on ollut soralle saakka auki jo viime vuodesta.

Nyt se sitten on virallista. Yli 35-vuotiaat ovat ikäloppuja, ainakin Ericssonilla, joka haluaa eroon moisista ammattitaidottomista kääköistä. Kiva kun tulit, kivempi kun lähdet. Ole kiltti ja häivy täältä muiden kuin meidän riesaksi. Minä olen ihan samaa mieltä, nykyinen työelämä on sen verran hektistä, että kyllä tuossa iässä pitäisi päästä jo hyvin ansaitulle eläkkeelle.

Comments

Jotenkin surullista on katsella jatkuvaan kasvuun perustuvan talousjärjestelmän viimeisiä epätoivoisia väistöliikkeitä ennen suurta törmäystä.
Ei sillä, että joitain vaihtoehtoja olisi, mutta turha itkeä sitten, kun pää on vetävän kädessä.

Ja minä kun ajattelin että olisi vielä annettavaakin firmamaailman puolelle... Tosin kukas nyt Ericsonin menestykseen uskoisikaan, ainakaan Nokian Espoossa!

Voiko talous muuten oikeasti kasvaa loputtomasti? Siihen olettamukseenhan kaikki ainakin perustuu.

Oi niitä aikoja, kun Nokiaa oltiin myymässä Ericssonille. Missäköhän jamassa sitä nyt oltaisiin, jos kauppa olisi toteutunut?

Suomi kuuluisi kai Ruotsiin, ja puutarhat olisivat paljon siistimpiä.

Post a comment