.



.



.



.



.

.


Saatan tästä taas saada perheellisten vihat niskoilleni, mutta kuvan leikkeen eilinen Ilta=Sanomien juttu hämmästytti ja kummastutti pientä polkkaajaa. Ymmärsinkö nyt tämän jutun oikein? 4-vuotiaan pojan äiti ei katsonut tenavansa perään, vesseli sai riehua kuin tuleva koulukiusaaja aivan vapaasti kenenkään puuttumatta asiaan. Lopulta yksi vanhemmista laittoi kakaran kuriin puhuttelemalla tätä niskasta kiinni pitäen. Lopputuloksena poliisien kutsu paikalle ja miehelle syyte lapsen pahoinpitelystä.

Kyseessä tosin oli alle kouluikäinen vesseli, mutta silti. Riittääkö pahoinpitelyn tunnusmerkiksi siis vain se, että ylipäätään ottaa riehuvasta lapsesta fyysisesti kiinni? Olisiko mikä tahansa pojan taltuttaminen tulkittu pahoinpitelyksi? Uutisen perusteella olettaisin, että pelkkä kielto ei olisi tehonnut tenavaan.

Kauan, todella kauan aikaa sitten, silloin kun Kekkonen oli kuningas, minä olin ensiaskeleita koulutaipaleella ottava pikkupoika. Siihen aikaan oli ihan normaalia, että opettaja otti liikaa riehuvaa kersaa niskasta kiinni ja sanoi pari painavaa sanaa. Minulle ei jäänyt siitä traumoja, tuskin jäi luokkatovereillenikaan. Seuraavaksi kai kielletään äänen korottaminen.

Posted by Benrope at 9:22 AM | Permalink | Comments (22)

.






.

Posted by Benrope at 10:28 AM | Permalink | Comments (4)

Vaikka kuinka tuntisitte vieroitusoireita jalkapallon mömmömkisojen välipäivän johdosta, hillitkää itsenne.

Ei näin.

Posted by Benrope at 7:27 PM | Permalink | Comments (6)

Kostean kesäisen aamun alkajaisiksi, kasa meluavia raskaita dieseleitä piti kokoontumisajoaan makuuhuoneen ikkunani alapuolella. Meteli oli niin infernaalinen, että oli pakko vetää kaihdin ylös ja katsoa mitä tapahtuu. Vasta silloin huomasin paikalla pörräävän myös ruohonleikkurin, jonka ääni normaalisti kuulostaa jo riittävän lujalta. Nyt se oli huomaamaton kapistus.

Kotikatuni asvaltti on ollut hieman kuoppaisessa kunnossa, mutta kyllä sitä pitkin vielä on pystynyt hädättä sompailemaan. Nyt sitä asvalttia ei enää ole. Kävivät peijoonit monen koneen voimin kaapimassa sen pois. Hyväuskoisempi voisi nyt luulla, että kohta katuani koristaa uutuuttaan mustana kiiltelevä pinta. Olen skeptisempi. Hyvällä säkällä voi odottaa uutta pikeä pintaan ennen syksyä, mutta varma ei voi olla. Naapurikatu kun on ollut soralle saakka auki jo viime vuodesta.

Nyt se sitten on virallista. Yli 35-vuotiaat ovat ikäloppuja, ainakin Ericssonilla, joka haluaa eroon moisista ammattitaidottomista kääköistä. Kiva kun tulit, kivempi kun lähdet. Ole kiltti ja häivy täältä muiden kuin meidän riesaksi. Minä olen ihan samaa mieltä, nykyinen työelämä on sen verran hektistä, että kyllä tuossa iässä pitäisi päästä jo hyvin ansaitulle eläkkeelle.

Posted by Benrope at 9:19 AM | Permalink | Comments (4)

Erikoisia otuksia nuo keskeisen Euroopan kansalaiset. Menevät ihan pois tolaltaan yhden vaivaisen mesikämmenen takia. Suomessa kontion pitäisi suunnilleen polskia kolera-altaassa saadakseen yhtä suuren huomion medialta. Bruno-karhun ampumista itketään enemmän kuin mummon kuolemaa, metsästysseuralle lähetellään tappouhkauksia. Siellä on suhteellisuudentaju hukkunut johonkin alppipuroon tai pudonnut rotkoon. Suomessa junan alle jäänyt karhu saa viisi riviä palstatilaa. Ehkä täälläkin suhtautuminen olisi kiihkeähkö, jos maan ainoa Venäjän rajan takaa eksynyt nalle saisi tappotuomion.

Mitä jos karhu tulisi sinua oikeasti metsässä vastaan? Juoksisitko pakoon vai jähmettyisitkö paikoillesi ehkä leikkien kuollutta? Tai ehkä luja rähinä päälle, jos kontio vaikka pelästyisi? Itse yrittäisin varmaan niin rauhallisesti kuin tärinältäni pystyisin hipsuttelemaan etäämmälle elukasta. Hirven kohtaaminenkin on ollut ihan riittävän jännittävä tapahtuma, ja rusakkoakin pelkään jos se kohti juoksee. Ne porkkananpurijat kun ovat nykyään niin saakelin isoja.

Posted by Benrope at 11:21 AM | Permalink | Comments (14)

Kapakkakierros juhannusaattona on kiehtova. Samat naamat palloilevat kuppilasta toiseen, osa asiakkaista näyttää olevan kovin eksyksissä. Oma tuttu ja turvallinen kantapaikka on sulkenut viikonlopuksi ovensa, joten urbaani keskikesäilijä joutuu pakenemaan evakkoon juomaan oluttaan vieraaseen baariin. Vähemmästäkin tulee orpo olo.

Eräs jämäkässä juhlakunnossa ollut neitihenkilö lensi ulos kapakasta aina kun itse ehdin kyseiseen juottolaan. Tämä vähemmän hohdokas neitokainen varmensi itselleen porttikieltoa loppukesäksikin haukkumalla aina ulosheittäneen baarimikon alhaisimpaan helvettiin. Kiellon voi vielä hakata katukivetykseen, jos nainen räkäisee baarimikkoa kohti ja haukkuu tämän pienimulkkuiseksi ja etnisesti epäilyttäväksi paskiaiseksi, jonka olisi syytä poistua maasta. Baarimikko tosin korjasi korrektisti, että hän on kotoisin Kouvolasta.

Parhautta juhannuksena oli, että sai vihdoinkin kunnolla nukutuksi. Kaksitoista tuntia putkeen koisaamista on sellaista herkkua, että oksat pois. Eikä ollut edes krapulaa yhtenäkään päivänä.

Posted by Benrope at 2:24 PM | Permalink | Comments (2)

.






.






.

Posted by Benrope at 1:00 PM | Permalink | Comments (4)

Tänäkin juhannuksena ajattelin olla hukkumatta. Parhaiten onnistun siinä viettämällä mittumaarin ruutukaava-alueella ja nukkumalla yön mukavasti omassa sängyssä. Ei hyttysiä, ei kosteaa makuupussia, ei märkiä vaatteita. Ei lämmintä olutta ja kylmää makkaraa. Ei pakkoa kuunnella läpi yön jotain örveltäjää, jonka näen vain kerran kesässä. Ei pakollisia mökkileikkejä. Ei ajokunnon odottamista jussin loputtua, ei hermoja riipivää ruuhkaa. Juhlaa.

Ainoa mitä maalta kaupunkiin kaipaisin, on puusauna järven rannalla. Ai niin, silloinhan hukkuisin. Kaikkea ei voi saada.

Posted by Benrope at 10:28 AM | Permalink | Comments (3)

Eilen illalla iski nälkä. Pelkkä näkkileipä ei oikein iskenyt, joten katsoin toiveikkaasti jääkaappiini. Se sisälsi lähinnä mätänevää biomassaa, sekä muutaman herkullisen kotimaisen tomaatin ja suolakurkkuja. Tomaatit päätyivät heti mahalaukkuun, vielä oli jäljellä ihan avaamaton purkki kurkkuja.

Vaan se perkeleen purkki pisti hanttiin. Ohimosuonet olivat pullahtaa paikoiltaan kun väänsin purkin kantta hampaat irvessä. Mitään ei tapahtunut. Joku joskus jossain oli neuvonut miten tällaisesta selvitään helposti. Mietin pääni puhki sitä taikatemppua. Kokeilin kylmää vettä, kuumaa vettä, naputuksia sieltä sun täältä. Mikään ei auttanut. Olin jo vaipumassa niin epätoivon partaalle, että harkitsin avun pyytämistä blogistanista.

Lopulta hoksasin. Veitsen kärjellä pitää vääntää kannen reunan alta, kunnes kuuluu poksahdus. Vääntelin kohdasta jos toisestakin, veitsi tuntui antavan periksi aikaisemmin kuin kansi. Kunhan aikani räpelsin, kuului vapauttava ääni. Kansi aukeni sen jälkeen kuin itsestään.

Ei ne kurkut olleet edes hyviä, olivatkin maustekurkkuja. Minä pidän enemmän oikeista suolakurkuista.

Posted by Benrope at 10:02 AM | Permalink | Comments (11)

Mies käsiraudoissa vei auton poliiseilta Tampereella. Eikä edes saatu kiinni.

Posted by Benrope at 6:57 PM | Permalink | Comments (5)

Viime yönä nukuin sikeästi heräämättä putkeen melkein kuusi tuntia! Tätä ei ole tapahtunut aikoihin. Kun riittävästi valvoo, niin kai sitä väkisin joskus nukahtaa. Ehkä minulla on vielä mahdollisuus päästä normaalien ihmisten unirytmiin ennen loman alkua.

Aamulla huomasin telkkarissa tutun raitapaitaisen polkkaajan. Sedis, montako Jokapoika -paitaa sinulla on? Ihan hyvä ja asiallinen haastattelu. Sediksellä on mukava tyyli kertoa asioita. Selailin viime viikolla kyseistä kirjaa Akateemisessa, 600 sivua tiukkaa asiaa. Pikaisella selauksella olisin kirjaan kaivannut enemmän yksityiskohtaisempia selostuksia yksittäisisistä elokuvista, mutta silloin opuksesta olisi kai pitänyt painaa tuplasti paksumpi järkäle. Nyt se vaikutti liian luettelomaiselta. Mutta tuostahan voi sitten tehdä seikkaperäisempiä jatko-osia.

Sensuuria sivuten, harmittaa hieman, että iltapäivän leffa Jees ja just jää näkemättä. Sarjan ensimmäinen elokuva Ryhmy ja Romppainen ei oikein vakuuttanut, mutta ihan kuriositeettina olisi tämäkin ollut mukava nähdä. Pikkupoikana ahmin kaikki käsiini saamani Ryhmyn ja Romppaisen seikkailut. Sotakissa Mörökölli, sipuliviina ja kalautukset iskivät kuin metrinen halko 10-vuotiaan pojan päähän. Sampurvitijukupliuta!

Posted by Benrope at 9:05 AM | Permalink | Comments (6)

Olen edelleen onnistunut välttämään jalkapallomatsien tuijottamisen telkkarista. Samalla tosin olen onnistunut jättämään koko telkkarin uutiset poislukien lähes kokonaan rauhaan. Alkuviikosta silmieni nähtäväksi kuitenkin eksyi ilmeisesti kesän haukutuin tosi-tv, Uimapukumallit.

Minä en ymmärrä haukkuja. Minusta se on ehdottomasti rehellisin kauneuskilpailu, mitä olen nähnyt. Tavallisten missikilpailujen tylsät osuudet on poistettu, sillä oikeasti missikilpailuista halutaan nähdä vain se bikineissä pyöriskely. Nyt sitä tarjotaan koko rahan edestä.

Tytöt eivät teeskentele haluavansa maailmanrauhaa, tykkäävänsä lapsista ja eläimistä tai haaveilevansa humanitäärisestä työstä. Mimmit ovat selkeästi ja avoimesti rahan ja maineen takia esittelemässä tissejään. Nämä naiset eivät peittele sitä, että silikonit on hankittu. Kilpakumppaneista ei tarvitse pitää, sehän on vain heikkoutta.

Tuomaristokin edustaa American Idols -sarjan toimivaksi todettua kaavaa. Joukossa pitää olla yksi tylyttävä mies, joka haukkuu jokaisen daamin perseen ja ryhdin saaden arvostelun kohteella kyyneleet sotkemaan tuntitolkulla meikatun silmäkulman. Entinen malli ja vanhempi nainen ovat sitten sovittelevampia tapauksia.

Kiehtovaa. Minä taidan katsoa tuota vielä yhden jakson lisää. Eihän ohjelma, jossa on isoja tissejä ja piukkoja periä voi olla huono. Eihän? Älkää valehdelko.

Posted by Benrope at 10:47 AM | Permalink | Comments (7)

.

Posted by Benrope at 6:21 PM | Permalink | Comments (4)

Kello kahdentoista aikaa sammutan valot, painan pään tyynyyn ja suljen silmät. Varttia yli totean asennon huonoksi, käännyn toiselle kyljelle. Välillä kokeilen selkäasentoa. Puoli yksi rekka-auto kolisee parkkiin makuuhuoneen ikkunani alle, miten helkkarissa se mahtuu siihen laillisesti? Sitä ja monia muita asioita miettien käännän jälleen kylkeä.

Yhden kieppeillä raavin nilkkaani, sitä kutittaa. Raavin nilkan verille asti. Vartin päästä käännän taas muutaman kerran kylkeä. Ajattelen syntyjä syviä, yritän pitää silmät kiinni. Minä pidän silmät kiinni, varmasti pidän. Mitäköhän kello on? Puoli kaksi. Kääntelen kylkeä taas tovin. Kyllä tämä vielä tästä, ihan kohta nukahdan. Miksi en nukahtaisi, kellohan on kohta kaksi.

Päässä pyörii sadat ajatukset. Lampaiden laskeminen saa vain entistä levottomammaksi. Kieriskelen jälleen tovin jos toisenkin. Nousen ylös sängystä ja kävelen vähän. Kulaus mehua ja niistän nenän. Puoli kolme. Nyt tämä alkaa ottaa jo päähän.

Olen juuri nukahtamaisillani, kun postiluukusta kolahtaa aamun lehti eteisen lattialle. Kellon on varttia yli kolme. Olkapää tuntuu kipeältä, jospa kokeilisin toista asentoa. Yllättävän valoisaa, mutta kellohan onkin jo lähes neljä.

Puoli viisi naapurin ovi kolahtaa, joutuu näköjään menemään aikaisin duuniin. Viiden kieppeillä kadulla alkaa olla muutenkin jo vilkkaampaa. Rekkakuskikin lähtee jo kuudelta liikenteeseen. Käännän kylkeä ja käännän kylkeä ja kokeilen selkäasentoa. Ihan kohta. Nyt tuntuu siltä, että saattaisin kohta nukahtaa.

Herätyskello soi, olin juuri ehtinyt nukahtaa. Se tästäkin yöstä. Eipä poikennut mitenkään muutamasta edellisestä yötä. Minua vituttaisi ihan helvetisti, jos vitutus ei olisi niin rasittavaa. Ei jaksa.

Ahdistaa.

Posted by Benrope at 9:11 AM | Permalink | Comments (6)

Mitä yhteistä on Petteri Punakuonolla ja eräällä mustanpuhuvalle sivulle raapustavalla polkkaajalla? Aivan. Joku unohti rasvata klyyvarinsa ja kaikki muutkin palaset nahkaansa kirmatessaan onnellisena ulos paisteeseen, kun kerrankin tarkeni. Onni onnettomuudessa, vain nokka hohkaa punaisena. Muut ruumiinosat näyttäisivät selvinneen vähin vaurioin. Seuraavaksi nenästäni lähtenee nahka irti ja sitten vasta olenkin säälittävä näky. Saa osoittaa sormella ja nauraa. Ahdistaa.

Istuessani parvekkeella selailin paremman lukemisen puutteessa naispuoliselta vieraalta jäänyttä sisustuslehteä tai jotain vastaavaa. Kyseisessä julkaisussa ehostettiin jonkun köyhän vaatimaton parveke uuteen uskoon. Terassista saatiin aivan ihastuttava oleskelutila, joka on täynnä kiehtovia pieniä yksityiskohtia. Mukavia pikku detaljeja olivat mm. täysikokoinen ruokapöytä, sohva ja pienen siirtolapuutarhan verran kasveja. Parvekkeella oli luultavasti enemmän neliöitä kuin olohuoneessani.

Perkule! Hyvä siinä on sisustusarkkitehtien ilakoida, kun on tilaa mitä täyttää. Tekisivät joskus jutun ihan normaalista suomalaisesta ruokapöydän kokoisesta partsista, johon taiten saa mahtumaan kaksi pientä jakkaraa. Oppisivat. Tai sitten eivät.

Posted by Benrope at 10:38 AM | Permalink | Comments (2)

.

Posted by Benrope at 6:35 PM | Permalink | Comments (3)

Lukiessani uutista gallupista, jonka mukaan kansa haluaa Putinin jatkavan, tunsin pieniä väristyksiä selkäpiissä. Venäläiset näköjään oikeasti haluavat oman Kekkosen, joka diktaattorina päättää kaikesta. Tiukka kuri pitää kansan tiellä. Periaatteessa ihan sama meno on täällä kotimaassammekin. Valittiinhan Lauri Ihalainen, yksi maan vaikutusvaltaisimmista miehistä, uudelleen ay-pampun duuniinsa ilman vastaehdokasta. Pienemmät pamput tyytyvät tappelemaan keskenään.

Passini vetelee viimeisiä kuukausiaan, joten täytynee kaiken varalta käydä anomassa miliisiltä uusi ennen kesälomaa. Käytännössähän passin kelpoisuus lakkaa kolme kuukautta ennen virallista viimeistä päivää. Toivottavasti lupaukset pitävät, ja vanhanaikaisella passilla saa reissata vapaasti seuraavat kymmenen vuotta. Suhtaudun hieman skeptisesti tuohon lupaukseen. Seuraavan suuren terroristi-iskun jälkeen nuo puheet unohdetaan ja kaikilta turisteilta kaikkialla vaaditaan biometrinen passi maahan pääsemiseksi.

Missähän sitä kävisi kesällä?

Posted by Benrope at 10:32 AM | Permalink | Comments (11)

Duunissa vaahdotaan jo täysillä jalkapallon mömmömkisoista. Vedonlyöntilaput viuhuvat, iltaisin firman omaan pallohöntsyilyyn saapuu tuplasti väkeä tavalliseen verrattuna. En minä vaan jaksa innostua. Ne helkkarin skabathan kestävät kuukauden! Meikäläisen keskittymiskyvyllä se on aivan liian pitkä aika.

Jalkapallo on tylsä peli. Miehet hölkkäävät laiskasti ympäri isoa kenttää ja saavat pari kertaa pelissä potkaista palloa, jos sellainen vahingossa sattuu lähettyville tulemaan. Vastustajan pelaajan ollessa viiden metrin säteellä harrastajateatterissa ja sirkuskoulussa lapsuuttaan viettänyt pelimies heittäytyy näyttävästi nurmikolle kierien pitkin kenttää tuskasta kiljuen. Hyvällä tuurilla tuomari palkitsee esityksen, ja teatterimies pääsee potkaisemaan palloa. Mikäli tulee mahdollisuus potkaista tuomarin huomaamatta vastustajaa arkaan paikaan, silloin potkaistaan. Muistaakseni edellisissä kisoissa joku räkäisi erotuomaria naamalle. Todellinen herrasmiesten peli.

Odotellaan muutama viikko. Ehkä minäkin vielä jossain vaiheessa lämpenen katsomaan nahkakuulan vierimistä ja nautin Ronaldinhon iloisesta peli-ilmeestä.

Posted by Benrope at 9:12 AM | Permalink | Comments (24)

Tämä on jo naurettavaa. Perjantaina pesty peltilehmä on taas iloisen keltainen väriltään. Kämpän äskettäin pestyjä ikkunoita koristaa reipas keltainen kerros. Parvekkeen tuolia pitää putsata rätillä ikuisuuden, jos ei halua värjätä vaatteitaan tiedätte kyllä minkä väriseksi. Joku raja himollakin. Puut voisivat hiljalleen lopetella kiima-aikansa.

Naapuruston naakoista on kasvanut joko tavallista tyhmempiä tai sitten vain laiskoja. Naakkalauma ei tee elettäkään väistääkseen saapuvaa autoa nokkiessaan asvaltilta jotain olemattomia hitusia. Pari liiskantunutta lintua koristaa tiet. Mitä ne nokkaeläimet muuten ovat löytävinään siitä? Asvaltilla vipeltää taatusti vähemmän ötököitä kuin nurmikolla. Jos hiekkaa haluaa popsia, polun soran luulisi olevan bitumia maittavampaa.

Oho! Tätä se siitepölyt ja kylmä kesä teettävät. Onko Pers-Janne blogistanin ensimmäinen blogissaan kosinut mies? Sinänsä historian tuntien ihan ymmärrettävä valinta. Vastausta ei tätä kirjoittaessa ole vielä näkynyt. Jos Outi vastaa myöntävästi, niin onnea molemmille!

Posted by Benrope at 9:11 AM | Permalink | Comments (0)

Tänä päivänä vuonna 1979 järjestettiin maailman ensimmäinen Provinssirock. Ei, minä ollut siellä, kiitos kysymästä. Silloisella lipun hinnalla saa nykyään nihkeästi tuopillisen olutta. Parissa vuodessa lipun hinta tuplaantui.

Tuosta tapahtumasta on kulunut monen polkkaajan elämän verran, siksi onkin kiehtovaa vilkuilla silloista esiintyjälistaa. Soittamassa oli mm. nykyisten rokujen suuresti arvostama senaattori Mikko Alatalo. Muista esiintyjistä edelleen lähes kolmenkymmenen vuoden jälkeen jollakin tavalla aktiivisia ovat ainakin Eppu Normaali, Kari Peitsamo, Tuomari Nurmio, Maarit Hurmerinta, Popeda, Chicago Overcoatin Pepe Ahlqvist ja Jussi Raittinen. Liisa Tavikin levytti pari vuotta sitten. Illan ainoa ulkomaanelävä Son Seals keikkaili ahkerasti kahden vuoden takaiseen kuolemaansa saakka, vaikka jalkakin oli jo amputoitu diabeteksen takia.

Kuinka moni Provinssin tämän vuoden esiintyjistä keikkailee vielä vuonna 2033? Ville Valo? TikTakin mimmit? Tuskin ainakaan M.A. Numminen.

Posted by Benrope at 8:47 AM | Permalink | Comments (4)