Minun aamuni ei lähde käyntiin, ellen heti ylös noustuani petaa sänkyä huolellisesti. Sitten nostan sille pedatulle sängylle lattialta kaikki suuret koristetyynyt.

Mutta pienet kahvikupit ovat kyllä kieltämättä kirottuja esineitä.

Vanhemmillani on tuollainen vartin välein ilmoittava kello ja ei se silloin häirinnyt kun asuin vielä kotona, mutta nykyään se pitää aina illalla muistaa pysäyttää yökyläillessä. Eli tottumiskysymys...

Meillä oli kotona kumahteleva seinäkello. Kun sen ääneen oli tottunut, ei se mitään häirinnyt. Valveilla sen lyönnit rekisteröi jotenkin alitajuisesti, niin ettei sitä varsinaisesti kuullut, mutta jotenkin tiesi, että eikös se vain vähän aikaa sitten lyönyt kaksi. Mutta enpä nukkuisi minäkään enää.

Lautaselta kahvia ryystetään siksi, että se jäähtyy siinä paremmin kuin syvässä kupissa. Tokihan se voi olla myös tottumus, mutta pannukahvi on vanhastaan ollut aika kuumaa. Ja totta, usein myös laihaa. Yak!

Mutta pöytäliinat ne vasta turhia ovat.

Matot! Mitä varten lattioille pitää levittää siivousta haittaavia mattoja, jotka pitää kerran kesässä rantapestä ja kuivatella työläästi?

Nimim. Tyynyt on ihanii

Eihän ne tyynyt pienessä yksiössä edes mahdu lattialle. Niihin kompastuu aamulla matkalla vessaan.

Tottuuhan kaupunkilainen liikenteen meluunkin, joten kai sitä kaappikellonkin soundin oppisi hyväksymään. Epäilen silti, sillä sain joskus lahjaksi ihan tavallisen pattereilla toimivan seinäkellon. Se raksutti niin lujaa, että jouduin poistamaan sen käytöstä.

Plastiikkinen pöytäliina keittiön pöydällä on kätevä, siitä on helpompi pyyhkiä pois kaatuneet mehupurkit ja kastiketahrat. Muualla pöytäliinat ovat turhakkeita.

Minä en ole pessyt tällä vuosituhannella räsymattojani. Sen kyllä huomaa.

Missä täällä on neulontaa? Tulin alunperin tähän blogiin neulontablogilistan kautta. Nykyään käyn kyllä lukemassa muutenkin, huvikseen.

Niin, ja jossain niitä sohvalle tai sängylle kasattuja tyynyjä ei saa vahingossakaan käyttää siihen loogisimpaan tarkoitukseen eli pään/selän/jonkun muun ruumiinosan tukemiseen. Kummallista kertakaikkiaan.

Päiväpeite: asunnossa jossa makuuhuone on samalla olohuone. Se on tätä opiskelijaelämää. Jossain vaiheessa autuaasti kahden huoneen ja keittiön ollessa asuinaluettani, en kyllä moista tukenut. Ja nytkin vain jos tietää että tulee vieraita.

Tyynyjä pitää olla sängyssä sen vessan, että on kahdelle ihmiselle tarpeeksi. Tosin tällä erää se yksi ihminen siinä vain. Plus yksi iso tyyny, joka lojuu vakituisesti lattialla, ja on nimenomaan istumista varten. Toimii mm. silloin kun joku haluaa pelata pleikkaria, jonka entinen jätti huomaani.

Kuppien pitää olla isoja. Helvetti sitä jaksa käydä täyttämässä vähän väliä. Ja kahvakin on sellainen että ainakin allekirjoittaneen (lapsen)käsi siitä otteen saa. Tosin en liene mummo.

Hm. Eikä minua luokallani enää lasketa kyllä naiseksikaan. Tilanne; nti L valittaa ettei tule toimeen naisten kanssa, "paitsi Niinan" - muutaman pojan kuoro toteaa että ei sitä voi laskea.

Päiväpeite on ihan ehdoton. Petaamattomat sängyt on kauheita.

Tyynyjä meillä on yhteensä kaksi kappaletta ja ne on varattu television katsomista varten.

Anoppi toi meille kerran noin 20 tekemäänsä koristetyynyä ja levitteli ne sohville. Ja sitten niiden vierailun ajan niitä tyynyjä nosteltiin sohvalta lattialle ja lattialta sohvalle. Kun anoppi lähti, lähtivät tyynytkin kirpparille.

Olen pahoillani, Mimmi. Täällä ei ole neulontaa. Laitoin blogini siihen luokitukseen vitsinä ja empiirisenä kokeena. Se on ainoa luokitus, josta tänne on tultu ja tullaan jopa viikottain. Kutojat siis etsivät ahkerasti sielunsisaria ja ehkä muutamaa veljeä.

On minullakin tyynyjä sen verran, että kaksi ihmistä pystyy katsomaan sängystä telkkaria. Koristetyynyt ovat syntiä, niitä ei oikein edes voi käyttää järkevästi tukemiseen.

Arkiseksi päiväpeitteeksi käy ihan hyvin siisti pussilakana. Oikean päiväpeitteen kaivan esiin silmänlumeeksi korkeintaan pari kertaa vuodessa.

Eikä vain kumisevia kelloja, vaan myös semmoisia jotka joka huoneessa ovat sitten eri ajassa. Yhdessä huoneessa 10 min etuajassa, toiseesa 5 min perässä. Tietenkin kaikki tämän tietävät. Paitsi että eivät tiedä. Ja keittiöstä olohuoneeseen siirtyminen vastaa aikvyöhekeeltä toiselle siirtymistä. Koskaan ei tiedä missä ajassa ollaan. Tulee semmoinen jetlägi jos käy mainostauon aikana jääkaapilla.

Hämeessä mummoilla on vielä tapana sanoa, että kiitos ottaisin vain puoli kuppia. Elikkäs kaffeeta n. 0,1 dl.

Minulla ei ole päiväpeittoa, mutta ältsin makeita eksoottisia tyynyjä ja tietty aivan hurmaavat pussilakanat.

Muoviset pöytäliinat kätevyydessään ovat ihan sanoisinko saatanasta.

Satoja, tuhansia kahvikuppeja sängylle kumisevia päiväpeitteithärsd

Päiväpeittohan on sitä varten että ne pölyt kertyvät sen päälle eikä siihen tyynylle.

Matot taas on siitä hyviä ettei lattialla oleva pöly/roskat tartu niin paljon jalkapohjiin.

Mutta sohvat valtaavat koristetyynyt ovat täysiä turhakkeita!

Kunnon Neuvostoliittolaiselta muovilta haisevat kankeat pöytäliinat, ah sitä tunnelmaa ja tuisketta! Omani on tosin niin hienostunutta mallia, että en olisi tajunnut sen olevan muovitetun ilman hipelöintiä.

Satoja, tuhansia vaj toim kahvdfrqd

Mattojen hyviksi puoliksi lasken myös sen, että matotettu huone ei kaiu niin pahasti. Pölypallerot tyynyllä vain lisäävät vastustuskykyä!

3 kertaan polyuretaanilakalla lakattu pyökkiruokapöytä ei muovipöytäliinoja kaipaa. Päiväpeitto on vieraita ja kun hemaseva elli pistäytyy, niin siistiä könsikästä pitää esittää. Johanne viisaatkin sanovat, että aamusella ei sitä p-peittoa kannate päälle asetella, koska punkan pitää antaa eka kuivua. Tällainen iso köriläs, kun olen, niin kuivatteluun menee päivä. Jättityynyt ovat jees, mutta tyynynpäällisen äheltäminen on turhaa, kun 3 eurolla saa uuden! Sähkö, pesuaine ja vesi maksavat nekin.

Pitäsköhän ottaa pensseli käteen ja lakata pöytä oikein kunnolla?

Siis uuden tyynyn vaiko sen päällisen saa kolmella eurolla? Kunnon tyynyt ovat saakelin kalliita, ei oikein raatsi ostaa sellaisia.

Jättityynyn. Piti vaan ostaa kolme tai neljä kerralla, niin hinta oli siedettävä. Meinaatko luksustyynyjä? Näistä jättityynyn täytteestä tosin itseasiassa saa yhden tavallisen kunnon kokoisen keskinkertaisen tyynyn. Mutta halvalla kun sai...

Meinaan tyynyjä, joissa niska ei tule kipeäksi, ja jotka kestävät yli vuoden. Ainakin JYSKin halpistyynyt ovat valmista kauraa aika pian.

Ihan kitymarketista ostin vuonna miekka ja kilpi. Tais olla silloin, kun ekaan huusholliin muutin. Hyvin ovat kestäneet parhaansa päivän nähneen sohvan sohvatyynyjen jatkeena ja jatkavat virkaa uuden löhösohvan (jossa ei voi millään muotoa istua) istuttavammaksi tehden. Kerran vuodessa, kun pesukoneettaa, ei uudesta eroa. Eli tyynynpäälliset ovat turhakkeita muussa kuin sänkykäytössä.

Järkyttävimmät kellot lyövät kuin Big Ben: varttia yli bing-bang-bong-bang, puolelta bing-bang-bong-bang-bing-bang-bong-bang, varttia vaille bing-bang-bong-bang-bing-bang-bong-bang-bing-bang-bong-bang, ja jos viimeistään siinä vaiheessa ei ole menettänyt hermojaan ja lisännyt itkuisesti huutaen sitä viimeistä, sävelmän täydentävää bing-bang-bong-bang:ia jonka normaalisti kuulisi vasta tasalta, niin johan on ihme.

Ihmettelen mihin kaikki purnaajat on hävinneet.Onko kaikki valituksen aiheet kadonneet ja kaikki on pelkkää hyvää ja auringonpaistetta kun viimeiset kommentit on kirjoitettu 31.05.06. ja nyt on 21.05.09.Kyllä on hyvä jos on niitä tyynyjä ja patjoja ja pöytäliinoja ja mattojakin ja kaikkea kamaa mitä itsekullakin on.Maailmassa on miljoonia köyhiä joille ei ole mitään, ei edes huonetta mihin kerätä kamaa ja sitten alkaa ruikuttaa turhuuksien turhuutta.Kiitetään sen sijaan Luojaa kaikesta