Sortsikeli
Hikinen viikonloppu, toivottavasti ei jää kesän viimeiseksi. Lämpö tekee hyvää vanhoille luille. Kun katsoo töistä ikkunasta ulos, mieli alkaa askarrella sopivan tekosyyn keksimiseksi, että voisi jättää kustannuspaikan ja painella ulos aurinkoon. Voisin etsiä jonkun sopivan kallion, jonne kipuaisin ja vain kuuntelisin lintujen viserrystä ympärillä. Tai sitten voisin istua laiturin nokassa ja heilutella varpaita. Kylmä tölkillinen olutta siinä käden ulottuvilla voisi nostaa tunnelmaa vieläkin paremmaksi. Sitä ennen tuuttitolkulla jäätelöä nassuun. Kävisikö akuutti narkolepsia hyväksi hätävalheeksi?
Kunto on noussut kohisten. Pyöräilykauden avauksen aikoihin tein kuolemaa kahden asteen ylämäen jälkeen, suurempien vaihteiden rattaat eivät käytössä kuluneet. Nyt mankelointi sujuu jo täysin tuskitta. Käyttääkö muuten kukaan etuvaihteita säännöllisesti jokapäiväisessä ajossa? Itse hamuan vaihteita vasemmalla kädellä korkeintaan pari kertaa viikossa. Mankelissa on siis varmaan tusinan verran vaihteita, jotka ruostuvat käyttämättöminä.
Enää reilut kuusi tuntia ja työpäivä on ohi.
Comments
Ajaako joku vielä nykyaikana polkupyörällä, jossa on vaihteet?
Posted by: Vt | 08.05.06 19:02
Toki. Elämä helpottuu ja vauhti hurmaa. Tosin stressi nousee, koska koko ajan pitää pelätä jonkun pöllivän vaihteisen omaisuutesi.
Posted by: b. | 09.05.06 08:58
Heh, minulle taas riittävät ne (vanhanaikaisen retkipyörän) etupakan kaksi ratasta, ja olen joskus mietiskellyt, kuka käyttää niitä takarattaan useampia. Johtuneeko vasenkätisyydestä.
Posted by: JH | 09.05.06 21:59
Joskus polkupyörän korjaaja neuvoi käyttämään sellaisia vaihteita jotka ovat mahdollisimman samassa linjassa jotta ketjut ei joutuis kulkeen kovin vinossa. Vinossa kulkevat ketjut kuluu ja saattaa mennä poikki lujaa polkastessa.
Niitä vaihteita käytetään myös sen takia että polkeminen olis kevyttä. Polkupyörää poljetaan kevyesti pyörittämällä polkimia, ei voimalla. Ei tarvi sitten vaihtaa polviniveliä viiskymppisenä.
Posted by: Wheelie | 09.05.06 22:32
Aikoinaan omistani vanhanaikaisen retkipyörän etuvaihteisiin ei auttanut koskea, ketjut olivat välittömästi irti. Mikään säätö ei auttanut asiaan.
Ehkä vanhoista traumoista johtuen muut kuin keskimmäinen eturatas saavat ruostua rauhassa poikkeustilanteet poislukien.
Ai niin, armeijan jälkeen en vuosiin mankeloinut metriäkään. Tuli silloinkin trauma jos toinenkin.
Posted by: b. | 09.05.06 22:34
Jep Wheelie, tuon takia itsekin yritän välttää äärilinjoja rattailla.
Minäkin olen oppinut pitämään kierroksia yllä, kevyt vaihde ja tiuhempaa pyöritystä. Koivet kärsivät silloin paljon vähemmän.
Posted by: b. | 09.05.06 22:38