Kolme tyttöä istuu terassilla, yhdellä heistä on poikaystävä mukana. Lonkeroa uppoaa nieluun aurinkoisessa kelissä. Pöydällä on pussi sipsejä, josta tytöt napsivat taukoamatta suolaista suuhunsa. Puolen tunnin päästä alan jo hämmästellä, miten noin yhdestä pussista voi riittää maailman tappiin asti syötävää. Ovatko ne vaihtaneet uuteen pussiin välillä? Poika ei sipseistä piittaa, hänen tehtävänsä on hakea seurueelle lonkeroita.

Lopulta sipsit loppuvat. Hätää ei kuitenkaan ole käsillä, yksi tytöistä kaivaa repustaan esille valkosipuliyrttipatongin. Nainen laittaa patongin kiertämään, kaikki napsaisevat biitin leipää itselleen, myös seurueen ainoa koiras. Mies tuijottaa patonkipalaa hetken, päättäää sitten dipata käntyn lonkerolasiin. Naiset kiljuvat tapahtuman ällöttävyydelle, mikä lienee oli tempauksen tarkoituskin.

Vihdoin on patonkikin loppu. Onkin siis aika kaivaa taas reppua, sieltähän löytyykin oikein mukava iso keksipaketti. Jotain suklaista näyttäisi olevan. Paketti auki ja mutustamaan. Totesin istuneeni viereisessä pöydässä noin tunnin, tytöt eivät ole keskenään vaihtaneet montaakaan sanaa, koska eivät ole jatkuvalta mössöttämiseltään ehtineet. Todennäköisesti päättelevät tilanteen kuitenkin niin, että eivät ole syöneet mitään koko päivänä. Ihan vähän välipalaa vain. Poistuessani paikalta hämmästelen kahden tytön olevan yllättävän hoikassa kunnossa tuohon ahmimiseen nähden. Kolmannella sipsit näkyvätkin jo vyötäröllä enemmän kuin hyvin.

Maleksin kohti seuraavaa terassia, matkalla pysähdyn ostamaan nakkisämpylän.