« Jihuu! | Main | Sortsikeli »

Sininen maa

Syksyllä leppoisa naapurini meni ja vaihdatti autonsa alle oikein talvirenkaat. Alkutalvesta kärry taisi liikahtaa kaksi kertaa parkkipaikalta, koko lopputalven kosla vietti talviunta lumeen peittyneenä. Tällä viikolla omistaja uskollisesti raahasi kesärenkaat tavaratilaan ja vaihdatti ne alle jossain. Jos vanhat merkit paikkaansa pitävät, auto tulee saamaan alleen ehkä tuhat kilometriä kesän kuluessa. Sitten onkin taas talviunien aika. Taitaa olla maan vähiten ajettuja autoja.

En ole moneen kesään nähnyt näin paljoa sinivuokkoja. Metsässä kävellessä vastaan tuli ainakin sadan neliön kokoinen pläntti sinistä maata. Kaunis näky. Yläpuolella sitruunaperhonen lepatti innokkaana. Hyönteisellä oli niin lujasti meno päällä, että se ei malttanut pysähtyä poseeraamaan kuvausta varten. Muurahaiset vipeltävät kuin viimeistä päivää. Vanha tuttu keko on hiljentynyt, mutta noin kymmenen metrin päähän siitä rakentuu uusi ja entistä ehompi pyramidi kuningattarelle ja alamaisille. Minulle tuli hiki jo pelkästä katsomisestakin.

Huomenna poltan nenäni partsilla tai kalliolla lukien jotain mukavaa kirjaa, toisessa kädessä mieltä virkistää raikas gimlet.

Comments

Meidän parkkipaikalla seisoo kova kilpailija: upouusi vaalean sininen menopeli (älä kysy merkkiä), joka ilmestyi hiukan vanhemman punaisen paikalle. Kumpaakaan ei ollut/ole ajettu käsittääkseni ollenkaan. Talvella voi laskea sataneen lumen määrän auton konepelliltä. Sen verran on liikautettu, että renkaat on vaihdettu. Mahtaa ne huollossa ihmetellä.

Mutta eihän sitä koskaan tiedä, milloin iskee hillitön himo päästä matkalle. Onpahan auto valmiina.

Löysit siis Rosen mehua?

Mun pihan kulkupeli on kai kymmenisen vuotta vanha.

En ole vielä etsinyt Rosea, mutta kai sitä nyt marketeista löytää?

Yritin eilen etsiskellä sinivuokkoja yhtä erityistä tyttöä varten, mutta en onnistunut löytämään kuin tylsiä valkoisia vuokkoja. :(

Minä luulin, että sinivuokko on rauhoitettu eläin. Saako sitä edes poimia?

Sinivuokkoja pukkaa omalla maatilkulla vaikka lehmät söisivät. Ensimmäiset bongasin vapun aikaan, kun olin rähmällään turpeessa. Niitä riittäisi vaikka kuinka monelle erityisen viehkolle neidolle poimittavaksi, eikä kanta siitä juuri harvenisi.

Lukree voikin tulla sitten sinne poimimaan viehkolle neidolle kimpun.

Pikkupoikana tehtäviini kuului käydä äitienpäiväksi keräämässä mummille vuokkonippu.

Post a comment