En enää muista, olenko pikkupoikana koskaan halunnut lakaisukoneen kuljettajaksi. Joka tapauksessa olen tyytyväinen, että minusta ei sellaista tullut, sillä työajat ottaisivat päähän rajusti. Tänä aamuna jo ennen kuutta tienpesukone möyrysi sadan desibelin voimalla pitkin kotikatuani. Ehkä kuski tunsi jonkilaista vahingoniloa, koska itse oli joutunut nousemaan ennen kukonlaulua sorvin ääreen. Minusta tie oli jo valmiiksi puhtaaksi nuoltu edellisen lakaisupatteriston jäljiltä.

Auto on muuttanut värinsä keltaiseksi, jokakeväinen ilmiö. Pitäisiköhän siihen kohta vaihtaa alle kesärenkaat? Jos siirtäisi operaatiota vielä viikolla, ei sitä tiedä millainen takatalvi tässä vielä yllättää. Kun kylmenevää kerran lupasivat.