Eiköhän tarkoitus ole ollut nostaa kotiäitiyden arvoa niidenkin silmissä, jotka laskevat kaiken rahassa ja tuottavuudessa.

Ei sen pesukoneen kyljessä kiinni tarvitse olla, mutta ei siinä paljon muulle lähdetä tms. Aika kiinni siitä pesemisessä on, jos perhe on iso ja homman esim. kerralla pesupäivänä hoitaa.

Jos perheessä on muutama lapsi ja pari aikuista, joista vain yksi hoitaa kaikki kotityöt, niin kyllä se työstä käy. Usko pois. :)

Työssä käyvä äiti hoitaa samat pyykit, ruuat, kaupat, siivoukset ja ratkoo samat ongelmat. Kuitenkin, koska vuorokaudessa on rajoitetusti tunteja, hän tekee ne puolessa siitä ajasta kuin kotiäiti. Miten? Olisiko siksi, että hänen on pakko. Tai ehkä hän tekee ruokaa pyykkien peseytyessä ja siinä sivussa auttaa lasten läksyissä mutta "laskuttaa" vain tunnista.

Jos perheessä on muutama lapsi ja pari aikuista ja äiti käy töissä sekä hoitaa yksin kotityöt, niin se vasta työstä käykin.

Minä laskisin itselläni yhden koneellisen pyykkäyksen viemäksi ajaksi alle kymmenen minuuttia. Jos omistaa tyypillisen jenkkiperheen tavoin kuivausrummun, vaatteita ei tarvitse edes silittää. Koneellisen aikana ehtii melko hyvin siivota koko huushollin ja käydä kaupassa. No problem.

Samassa tutkimuksessa todettiin kotiäidillä menevän yhdeksän tuntia viikossa tietokoneen ääressä! Viikon laskut maksaa alle vartissa, veikkaisin loppuajan kuluvan esimerkiksi blogien ja paikallisen vauvalehden keskustelupalstan lukemiseen. Oikeesti, mitä välttämätöntä kotiäiti voi tuhdata tietsikalla yhdeksän tuntia viikossa? Siis sellaista, joka voitaisiin laskea laskutettavaksi työksi, kuten tässä oli tarkoitus?

Minä laskisin kotiäidin arvoksi sen, mikä muuten menisi lasten päivähoitoon. Eri asia on miten mitata se, että äiti on koko ajan lasten ääressä.

Kas, Mea kommentoi tuossa välissä. Samassa tutkimuksessa "working mom" teki samat duunit 50 tunnissa. Pyykitkin yllättäen sujahtivat jo neljässä tunnissa. Kotiäitien lapset kai sottaavat enemmän.

Italialaisen vaihto-oppilasperheeni äiti silitti vaatteita keskimäärin kolme tuntia päivässä pesulakäyttöön tarkoitetulla silitysraudalla. Katsoin kellosta koska se hämmästytti niin. Joka päivä puhdas ja moitteettoman vekitön kauluspaita miehelle, kesäisin kaksi koripallonpelaajapoikaa hiesti t-paitoja niin, että niitä tarvittiin kolme päivässä per poika, ja t-paidatkin tietysti silitettiin, kuten myös lakanat, farkut, neuleet, sukat jne.

Mitä kadulla katselin, tällainen suomalaiselle vieras silityskulttuuri oli normi. Vaihto-oppilasäitini inhosi silittämistä, mutta vähempi tarkkuus olisi hänen mielestään kuulemma ollut häpeällistä.

Kolme tuntia! Olen sanaton.

Toisaalta, silloin harvoin kun paidan silitän, siihen menee varmaan 20 minuuttia ja lopputulos on luultavasti huonompi kuin lähtökohta.

Silittäminen on syvältä, jos vaatteista puhutaan.

Olen aina ihmetellyt, miksi naiset kotitöitä listatessaan inhoavat silitystä. Sehän nyt on ainoa mukava kotihomma.

Ehkä lapsiperheen huushollin siivoukseen menee vähän enemmän aikaa, kuin Benropen tyylikkään kodin hoitamiseen. Yhdellä pesukoneellisella sitä tuskin siivotaan, saati raahata kaupasta kärryllistä ruokaa perheelle. Pikkuisen realismin puutteesta Benropea kyllä moittisin.

Ja pyykkäykseen kulutettuun aikaan on varmasti laskettu pyykin lajittelu, kuivumaan laittaminen, mikäli sitä rumpua ei ole, ja sen lisäksi edes se pyykin viikkaus ja kaappiin asettelu. Silittäminen taitaa viedä ihan oman aikansa.

Mutta turhahan sitä on tietty tässä rautalangasta vääntää.

Itse olin kotiäitinä kymmenen vuotta, eikä meikata tarvinnut. Nyttemmin töissä ollessa viikonloput menevätkin kolmen lapsen (kahden urheilijan) ja kahden aikuisen pyykkien pesemiseen.

Elämä ei valitettavasti ole ihan ruusuilla tanssimista kotiäideilläkään. Muutama tunti chattailua voi tehdä oikein hyvää. Meillä muuten ollaan kouluunkin nettiteitse yhteydessä.

Kyllä minusta on ihan mukava mennä töihin, ettei tarvitse koko ajan tehdä kotihommia.

Sedis, sinulla on outoja harrastuksia!

Saara, no totta helkkarissa lapsiperheen kodin huoltamiseen menee enemmän aikaa kuin minun kammioni, ihan jo siksikin, että lapsiperheillä on yleensä isommat kodit ja tenavat tietenkin sotkevat. Sehän on ihan realiteettia.

Realiteettia on myös se, että tuo 90 tuntia ei myöskään ole realiteettia. Siivoamiseen kotiäidit ovat ilmoittaneet keskimäärin kuluvan 22 tuntia viikossa, pyykinpesu oli siis erikseen se seitsemän tuntia. Meneekö sinulla joka päivä kolme tuntia paikkojen putsaukseen? Chattailu siinä välissä on ihan kivaa ja kannatettava asia, mutta lasketko sinä sen laskutettavaksi ajaksi, kuten tuossa tutkimuksessa on tehty?

Täällä voi kukin lapsellinen käydä laskemassa paljonko väärti on.

Minulla on kolme lasta (12-, 6- ja 3-vuotiaat) ja sadan neliön huusholli. Pyykkiä pestään joka päivä, parhaina kaksi kertaa ja ripustamista, viikkaamista, kaappiin laittamista ja silittämistä ja vaatteiden korjaamista piisaa.

Lapsiperheessä kotiduunien tekemisen ongelma on se, että niitä ei välttämättä saa heti tehtyä, kun ensin käy yksi lapsi vaatimassa jotain, heti perään toinen ja kohta on kolmaskin jotain vailla. Ja sitten kierros alkaa alusta.

En ota kantaa amerikkalaisten kotiäitien duuneihin, mutta minulta työssäkäyvältä äidiltä menee kotitöihin lähes kaikki illat ja viikonloput, vaikka mieskin tekee osansa.

En tosin muista, että kotiäitinäkään olisi varsinaisesti tullut levättyä...

Minä en ole koskaan ymmärtänyt tuota ihmisten silitysintoa. Minusta teepaita on ihan riittävän sileä muutenkin.

Pointtihan oli siinä, että työssäkäyvä äiti tekee ihan samat hommat kuin kotiäitikin. Silti kotiäiti kertoo samoihin töihin menevän tupla-ajan. Jokin siinä yhtälössä mättää.

Eipä kyllä minun tuttavapiirissäni työssä käyvät äidit ja kotiäidit samaa tee.

Tässä tietysti saattaa olla yksilöerojenkin takia eroa (toinen on tarkempi kuin toinen), mutta kyllä niissä perheissä joissa kotona toinen on niin se kotona oleva tekee ihan kaikki työt mitä kotona ylipäätään tehdään ja hoitaa ne lapsetkin siinä.

Työssä käyvä äiti taas usein ainakin omassa tuttavapiirissäni saa enemmän apua siipaltaan ja usein sukulaisiltaankin ja usein se kotikin ja vaadittu tarkkuus saattavat olla hieman eri luokkaa..

Amarikkalaisesta kodinhoidosta en tiedä mitään, mutta veikkaisin juuri tuon pyykin jälkikäsittelyn sielä vievän enemmän aikaa kuin täällä. Tavat ovat meihin verrattuna erilaiset, usein käsittääkseni paljon tarkemmat (silityksineen ja tärkkäyksineen) varmasti siis menee aikaa.

Niin ja onhan niitäkin työssä käyviä äitejä, jotka kertovat tekevänsä kotityöt jne työnsä päälle ja totuus on kuitenkin se, että harvoin tekevät edes sitä ruokaa. Käy siivoojat ja mies tekee ruuat..

Itse en ole edes äiti, mutta ihmetyttää silti kuinka voimakkaasti jotkut ovat ne kotiin jääneet tuomitsemassa ja vähättelemässä heidän työpanostaan.

Ihan näin tulevan äitienpäivän kunniaksikin sanon, että jos kotiäitiyteen on mahdollisuus, niin siitä vaan. Ei minulla ole mitään sitä vastaan. Minä en nyt vain edelleenkään usko siihen yli kolmetoista tuntia kestävään työpäivään viikon jokaisena päivänä.

Jos lasketaan äidin ruokahetkiin tunti, siistiytymiseen puoli tuntia ja röökiin saman verran, jää sosiaaliseen kanssakäymiseen, harrastuksiin, lehtien lukuun tai tv:n katsomiseen aikaan yhteensä noin vartti. Edes uusia lapsia ei ehdi tehdä. Minusta kotiäitien uskottavuutta lasketaan esittämällä lukuja, jotka ovat utopistisia.

Ei tuo kotiäitys kyllä liippaa omaa elämääni läheltäkään, jotta siksi en tähän kommentoinut. :)

No, onhan tuo nyt erikoinen laskutapa kyllä. Sen verran kuitenkin olen sivusta seurannut ja pitempi aikaisia kodinhoito/lapsenhoito-keikkoja tehnyt, että tiedän kotiäidinkin päivään kuuluvan hommaa. Liian helposti sitä moni vain tuntuisi aliarvostavan. Kuulostaahan se kotona oleminen laiskottelulta, sitä se ei kyllä ole jos todella perhe on edes keskiisuuri ja yksi aikuinen työt periaatteessa hoitaa.

Kyllähän niitä laiskureita työelämästäkin löytyy ja ihan vaikka millä mitalla. ;)

Monesti unohdetaan myös se, että kun on lasten kanssa kotona, aika menee myös lasten pukemiseen, riisumiseen... mua pissattaa... pukemiseen...jne. Ja sitten siihen hiekkalaatikolla pärräämiseen, tai perässä juoksemiseen. Älä mene sinne keinun eteen! Ja muuta sen sellaista. Eikä ruokailukaan käy kädenkäänteessä. Aika tosiaankin hurahtaa nenän ja pyllyn pyyhkimiseen ynnä sotkujen selvittämiseen. Pöydän ja sen alusen pyyhkiminenkin joka ruokailukerta on sekin asia, jota ei hevin unhoita. Nythän meilläkin olisi koira, joka hoitaisi osan pöydän alle pudonneista ruokapaloista. Kaikkea tällaista pientä, mikä siivoukseksi lasketaan ja jota sotkua ei tule, kun lapset ovat hoidossa. Kuravaatteitten pesu ja jalanjälkien pyyhkiminen ynnä muuta.

Nyt en todellakaan tee niin paljon kotihommia kuin kotona ollessa. Kyllä sitä kulkee enempi kuin ravihevonen laput silmillä, jotta puolet jää näkemättä. Sitten ne hommat tietty kasaantuvat ja niitä tehdään lomilla ja viikonloppuina, tai jos joskus ehditään. Yleensä ei.

Itse olin aikoinaan muutaman vuoden kotona 15kk välein syntyneitten lasteni kanssa, kun mies teki reissuhommia.
Äidin pääasiallinen toimenkuva pienten lasten kanssa on vahtia lapsiaan, tauotta - varsinkin kun meidän pojat oli kohtalaisen vilkkaita. Vasta kun nuorempikin oli jo yli 2v saatoin esim. kipaista vessassa ilman erikoisjärjestelyjä.

Lapset olivat hereillä keskimäärin klo 07-20, nukkuen välillä parin tunnin päikkärit. Päikkäreistä nappasin yleensä itselleni 15min lehdenlukuun, ja illalla toisen vartin suihkussa käymiseen. Loput lasten nukkumisajasta olikin syytä käyttää juoksevien asioitten hoitoon ettei huusholli kaatunut niskaan. Yleensä lopetin työt ja kömmin omaan sänkyni siinä 23 maissa, herätäkseni 1-6 kertaa yön aikana nostamaan tuttia, siivoamaan oksennuksia tai jotain siltä väliltä. Teeveetä ei tullut katseltua, sosiaalinen kanssakäyminen hoitui hiekkalaatikolla 'eisaaottaakädestä'-huutelun lomassa ja harrastuksiin käytin yhden tunnin viikossa kun sisko tuli hoitamaan lapsia.

Tuosta on jo kymmenisen vuotta aikaa, joten en valitettavasti osaa enää tarkemmin eritellä eri osa-alueisiin kuluneita työtuntimääriä, mutta ei tuo 13 tunnin kokonaiskesto ollenkaan suurelta kuulosta, saati utopistiselta. :-)

Minusta tuo päivittäinen tuntimäärä ei kuullosta yhtään liian suurelta. Jos haluaisin että koti on tiptop järjestyksessä koko ajan, niin kyllä ihan tasan tarkkaan saisin myös siivota koko ajan. Siivoaminen, tavaroiden järjestely ym. ei tekemällä lopu. Pyykit taas.. *huoh*.. sitä on niin paljon etten usko 7 tunnin edes riittävän viikkotunneiksi jos tosiaan jaksaisin ne toimittaa kaappeihinkin asti ;D Meillä käydään loputonta pyykkisotaa ja pyykit johtavat 6-0 ;)

Kotikarusellin tapauksessa minun on pakko myöntää, että kodinhoito on taatusti täysipäiväistä puuhaa. Jos on melkein seitsemän tenavaa, niin hommaa on aivan varmasti riittävästi!

Täytyypä sanoa, ettei minua kiinnosta pätkääkään se, montako tuntia kotiäiti tekee töitä päivässä. Hommia on ja ne täytyy tehdä, oli kotona tai ei.

Enemminkin puutuisin siihen, minkälaisissa oloissa kotiäiti joutuu työskentelemään, jos nyt jotain vertailuja täytyy tehdä. Suurimmaksi osaksi työ on muista aikuisista vapaata toimintaa infernaalisessa metelissä. Työaikaa ei ole rajoitettu, vaan työskentely saattaa jatkua myös yötöina ennalta määräämättöminä aikoina. Selvistä ruoka- ja kahvitauoista ei ole määräyksiä, eikä niitä kukaan kunnioittaisikaan.Palkkauskin on perseestä, ja työn arvostuksesta ei viitsi mitään edes sanoa, kun ei sitä kukaan kuitenkaan jaksa kuunnella.

Listaa voi jatkaa loputtomiin. Jos jotakuta nyt edes kiinnostaa...