Parin tunnin yöunien jälkeisessä hömelössä tuntuu siltä kuin kokisin juuri nyt ruumiista irtautumisen. Minä olen jäänyt maalliseen ruumiiseeni, mutta aivoni palloilevat jälleen jossain troposfäärissä, kovin on koleat kelit sielläkin. Minä en pidä unettomuudesta. Ahdistaa.

Tämä saakelin ilmastokin alkaa ottamaan kuuppaan. Minusta ei olisi lainkaan liikaa vaadittu, että huhtikuussa voisi nähdä perhosten lentävän ja leskenlehtien kukkivan. Vanhoina hyviä aikoina oli aivan sama oliko kesä vai talvi, kunhan ei palellut. Nyt sedän ikääntyvät luut ja synapsit kaipaisivat kovasti kuivaa ja aurinkoista kesää. Räntäsadekiintiö on minusta täyttynyt pariksi seuraavaksikin vuodeksi. Kesällä tulen tietenkin itkemään siitä, että on liian kuuma ja rukoilen talvea tulevaksi.

Kannatan ehdottomasti lehdistösensuuria. Esimerkiksi tämä uutinen olisi kannattanut vaieta kuoliaaksi. Hävettää jo pelkkä ajatuskin edes kaukaisesta sukulaisuudesta. Toivottavasti muu maailma uskoo Georgen umpiruotsalaisiksi.