Pääsiäisen jälkeisenä vapaapäivänä päätin ottaa happea ja tein pitkän kävelylenkin. Patikoin tuntitolkulla ympäri kaupunkia, kilometrejä kertyi ehkä viisitoista. Viima ja aurinko tekivät hyvää. Eksyin kaduille, joiden laattoja en koskaan ennen ollut kengilläni kuluttanut. Keskellä päivää muita liikkujia olivat lähinnä sauvakävelijät, jotka raahasivat sauvoja mukanaan. Ihan oikeasti, miten ne sauvat voivat kuntoa nostaa, jos niitä ei käytetä kuten suksisauvoja?

Jossain vaiheessa eksyin alueelle, jossa asuin joskus takavuosina. Paikalla oli edelleen vanha urheiluseuran tiloissa oleva väsynyt baari. Niinä vuosina, kun siinä suunnassa punkkasin, en koskaan astunut jalallanikaan kyseiseen kuppilaan, vaikka se oli lähin anniskelupiste kotiovestani katsoen. Paikka näytti elämästä jo pudonneiden viimeiseltä olohuoneelta ennen puistonpenkkiä. Nyt päätin uskaltautua sisään.

Pub oli sisustukseltaan 80-luvun kuosissa, mutta muuten yllättävän siisti. Kantapeikot juttelivat iloisesti keskenään, kaikkien kunto oli iltapäivällä kuitenkin vielä ihan kelvollinen. Baaria ylläpiti aasialainen nainen, joka ymmärsi lähinnä juottolistan sisällön suomeksi, ei juuri muuta. Nainen lämmitti nälkäiselle asiakkaalle roiskeläppäpitsan, jonka tarjosi syvältä lautaselta. Mies otti pelkän pitsan käteensä, lautasta ei tarvittu murkinointiin. Pitsan kitkerä maku huuhtoutui hyvin pois oluella.

Aikani natiivien keskustelua seurattuani silmiini osui lattialla jotain hämmentävää. Siellä oli kaljakorien ja muun röyhnän keskelle sijoitettu alttari. Valaistussa hökötyksessä oli mm. tuoreita hedelmiä ja sekalaista rihkamaa. Se oli kuitenkin selvästi alttari. Kiehtovaa.

Pisuaarin takaseinän rosoisia likatahroja ihmettelin tovin, kunnes lamppu aivoissani välähti. Tämähän on tuttua jo kouluajoista. Pelistähän ei tarvitse pitää kuin toisella kädellä kiinni, joten toinen handu on vapaa. Sillä voi siis suorituksen aikana kaivaa nenää. Löydökset oli sitten liiskattu takaseinään kiinni. En muistanutkaan kuinka etovalta se näyttää.

Viikonloppuna täytyykin etsiä joku toinen reitti, jossa eksyä.