« Ravintolavaunussa, osa 1 | Main | Voi kauheaa »

Bussitunnelmaa

Vinksahdin eilen tilapäisesti päästäni, lähdin käymään Hulluilla Päivillä. Yllättävän rauhallista olisin odottanut suurempaa tungosta. Kaikista rievuista, joita katselin, oli sopivat koot jo loppuneet. Selvisin kierroksesta ostamalla parit kalsarit.

Paluumatkalla bussissa onnistuin tietenkin tapani mukaan houkuttelemaan viereeni matkustamon humalaisimman tyypin. Kun matkaa oli tehty pari korttelia, mies havahtui.

- Mikäs tän bussin numero on?
- Seiskaan (numero ehkä muutettu) minä ainakin olin nousevinani
- Jahas, no ei sitten mitään.

(hiljaisuuden ääniä)

- Oletkos muuten huomannut, että melkein kaikki täällä puhuu kännykkään?
- No joo, niin näyttävät tekevän.
- Pelkkää puhumista kaikkialla, eikö ne osaa olla hetken hiljaa. Junassa on vielä pahempaa.
- Noh, jotain ajankulua matkan sujumiseksi toi soittaminen.
- Just niin! Ajankulua! Sanomalla ei ole enää mitään arvoa! Kunhan soitellaan kun on tylsää. Saakeli tuollaisia. Tosin soittaisin varmaan minäkin nyt johonkin jos kännykkä ei olisi unohtunut kotiin.
- (kohteliaan hymyilyn ääni)
- Saakeli. Minähän olen ihan samanlainen kuin nuo. Puhua pölpötän koko ajan.
- No niin taidat.
- Lyö mua. Tohon poskeen. Oikein lujaa.
- (naurahduksen ääni)
- Mutta ottaa tuo kännykkäkansa päähän. Mitäs jos me kaks vallattas tää bussi.
- Mä taidan jättää sen kaappauksen väliin, mun pysäkki tulee ihan just.
- Niin, sä sentään pääset pois täältä.

Painan nappia pari pysäkkiä etuajassa ja kävelen loppukorttelit kotiin. Liikunta tekee hyvää.

Comments

Höh, olisin halunnut kuulla, miten valtasitte bussin.

Veikkaan, että silloin tätä ei olisi tarvinnut kirjoittaa. Tapahtuman olisi voinut lukea iltapäivälehdistä.

Minä taas en lukisi sitä juttua, koska olisin putkassa. Mikä ei sinänsä ole koskaan huono vaihtoehto.

Ja sitten vielä väitetään, että ollaan epäsosiaalista jurottajakansaa...

Saisivat jurottaa enemmän, ryökäleet.

Taidanpa olla kännikalan kanssa samaa mieltä.

Matkustin viime viikonloppuna Tampereelle junalla ja koko matkan jouduin kuuntelemaan kolmen eri heebon kännykkäkeskusteluja. Yksi oli nukkunut edellisenä yönä vain 1,5 tuntia (mikä _todellakin_ tuli selväksi), toinen oli hukannut edellisenä iltana kaverinsa (kännissä) ja yritti nyt kännykällä paikallistaa tätä ja kolmas oli joutunut vaimonsa jättämäksi ja yritti ruikuttaa tätä puhelimessa takaisin välillä Hämeenlinna-Tampere.

Verkostomarkkinoija on kiva saada junassa eteensä viikon töiden jälkeen.

Huomautin yhdelle huutajalle, kiristäjälle ja ahdistajalle. Huomautin sitten myös konduktöörille.

Hiljeni, mutta jatkois soitteluaan. Puhui ihan ystävällisesti. Sitten kuulin kommentin jo vanhalla tiuskaisuäänellä: "Ei minua mikään vaivaa. Myyntisi on laskenut."

Taannoin pääsin jakamaan yhden tytön seksikokemusta junassa kun hän papatti siitä ystävälleen puhelimessa. Tulin lopullisesti siihen tulokseen, että jotkut eivät ainoastaan OLE KYKENEVIÄ puhumaan muiden kuullen yksityisasioistaan vaan suorastaan NAUTTIVAT kun saavat kertoa niitä muiden kuullen. Se on heille eräänlainen jälkiakti. Jääköhän siihen koukkuun niin kuin seksiin voi jäädä? Kenties jotkut näistä höpöttelijöistä eivät oikeasti edes puhu kenellekään vaan he vain ovat puhuvinaan, koska heidän on pakko päästä paljastamaan itsensä verbaalisesti.

Verkostomarkkinoijat ovat syvältä.

Ennen tuppisuisille suomalaisille ei olisi tullut mieleenkään julistaa kaikille kuuloetäisyydellä olijoille viimeisimmistä seksileikeistään. Nyt tiu ihmisiä voi kuunnella kuinka onneton se partneri oikein onkaan.

Post a comment