Ei puhetyöläinen voi kauheasti huutaa vaikka kuinka jännä peli ois. :) Mutta kyl ne muut huusi minunkin edestäni. Hienoa oli.

Niinkun ottaa pattiin se, että yhä useammalla on lähemmäs toistasataa kaakkia omaava perhekottero alla, mutta valoista lähdetään liikkeelle arvokkaan hitaasti kuin limusiinillä ikään. Mikä maksaa? Hörppiikö menopeli gasoa enemmän kuin lompsa kestää ja pelimerkit eivät riitä seuraavaan osamaksuun. Mutta annas jos kaks kaistaa menee yli niin toisissa mahdollisissa valoissa on vedetty tankki bensaa nenuunuun ja hirvee kiihdytys sitten pipo kireellä vaan sen vuoksi, kun vanhempi auto lähti vähän edellisistä ripeemmin.

Muutamaa reittiä tulee hinkattua viikossa enemmän kuin riittävästi, niin oppii lukemaan valoja ja rytmittämään oman vauhdin järkeväksi. Sekös toisia ottaa pannuun ja ohi on päästävä jos köryyttää sen kolmesataa metriä etanavauhtia. Siinä sitä vasta gasoo ohittelijoilla palaakin.

Sitten liikennevirroista, ilmansaasteista ja pienhiukkasnootista eeuulta. Täytyy allekirjoittaa, että pääkaupunkiseudulla harjoitetaan punaisen aallon politiikkaa. Mikä siinä on, että toistasataa autoa kiihdyttää parinkilometrin matkan ja matkanteko tyssää seuraavan risteykseen parin kääntyvän auton takia. Tämä toistuu sitten kolmekertaa perätysten. Järjetöntä. Jos pääsee paalulta lähtemään ja päästelee kympin ylinopeutta kerkiää vanhoilla vihreillä. Ahistaa, jos ei pääse paalulle.

Pori huudetaan varmaan halli hajalle, jos mestaruus tulee sinne!

Vakioreiteillä tosiaan oppii liikennevalojen rytmin, eräällä reitillä ei pysty ajamaan vihreällä aallolla millään vauhdilla. Samalla kun ona valo vaihtuu vihreäksi, näkee korttellin päässä olevan seuraavan risteyksen valon vaihtuvan punaiseksi. Reilu kerho kokoontuu. Sehän tietenkin pännii autoilevaa kansaa vielä enemmän. Olettaisin liikennevalojen rytmittäjän olevan jalkamiehiä, sillä olen havainnut samalla reitillä vihreän aallon toimivan hyvin, jos on matkalla kävellen.