« Itkee koko matkan pankkiin | Main | Vääntämisen tulos »

Stanislav ja todennäköisyyslohikäärmeet

Eilen luin netistä surullisen uutisen, Stanislav Lem on kuollut. En ole varmaan kymmeneen vuoteen lukenut tuon puolalaisen legendan kirjoja, mutta nuorempana olin hyvinkin innoissani niistä. Tarkistin kirjahyllystäni löytyvän seitsemän Lemin opusta. Ehkä olisi tullut hetki lukea ne uudestaan. Kaivoin yhden kirjan hyllystä, ja avasin siitä satunnaisen sivun. Lemin kunniaksi pieni tyylinäyte:

"Sitä valtakuntaa johon Trurl saapui hallitsi kuningas Kamalius. Hän oli sotilas ytimiään myöten ja sen lisäksi uskomattoman kitsas. Supistaakseen valtion menoja hän oli poistanut kaikki muut rangaistukset paitsi teloituksen. Hänen mieliharrastuksensa oli tarpeettomien virkojen lakkautteleminen, ja koska niihin kuului myös pyövelin toimi, piti jokaisen kuolemaantuomitun itse teloittaa itsensä tai - kuninkaan joskus harvoin ollessa armollisella päällä - uskoa tehtävä lähimmälle omaiselleen."

Kyberias olikin yksi suosikkejani. Panu voi sitten tarkemmin kertoa, ovatko suomennokset olleet onnistuneita.

Minä en ole koskaan suuremmin innostunut kummastakaan Solariksen elokuvaversiosta.

Comments

toi kuningas kamalius on kyllä huvittava peikko :)

Kamaliuksessa on asennetta. Mikäköhän Kamaliuksen nimi on ollut alkukielisessä kirjassa?

Oma suosikkini on Futurologinen KOngressi, se vakuutti minut lopullisesti siitä että haluan laajentaa tajuntaani :-)

Minulla oli sekin joskus hyllyssä, mutta myin sen lopulta kaverille, kun oli sitä niin kauan inunut.

Nyt harmittaa.

Klapaucjusz?

Klapaucjusz kuulostaisi suomennoksen Klapausiukselta, joka on Trurlin keksijäkaveri.

Epätodennäköisyyslohikäärmeet jäivät itsellenikin kyllä melkein niin elävästi mieleen että osaisin melkein vieläkin perustella miksi niitä on olemassa. Loistavaa materiaalia logiikkaparanoideille.

Todennäköisiä lohikäärmeitä vilistelee kaikkialla!

Post a comment