Mea kehtasi heittää haasteella päähän. Koristeeksi muuttuneista roinista pitäisi meemitellä. Kärsivällisesti kiersin kämpän läpi yrittäen löytää jotain naurettavaa tavaraa. Tietenkin voisin sellaiseksi laskea vaihtuvan sukkanäyttelyni, muutama sukka lojuu aina lattialla. Vastaava näyttely on muovipusseista, kun tulen kaupasta ja tungen kamat kassista jääkaappiin, tipautan pussin tyynesti jääkaapin viereen, jossa se kaunistaa keittiötä, kunnes vihdoin saa ylennyksen roskapussiksi.

Lopulta löysin tuon kuvan palan lautaa ikkunalaudaltani, jossa se on ollut vuosia. Käänsin kuvausta varten laudan nurin, sillä toisella puolella on sukunimeni. Jossakin niistä taloista, jossa olen lapsuuttani viettänyt, tuo kyltti on ollut oveen ruuvattuna. En oikein tiedä, miksi se minulle on päätynyt. Viitseliäämpi kaveri kävisi tietenkin ruuvaamassa sen oveen kiinni. Minä en ole vaivautunut, sillä olisin kuitenkin siitä kyltistä vaivautunut.

Uguksen tarkkailijasta olen kateellinen. Nauroin ääneen.