« Kevätpäivän tasaus | Main | Osakepelurit »

Autoilu on kivaa

Mikään ei piristä mieltä enemmän, kuin sakkolappu viereisen auton tuulilasissa. Parkkipirkko oli urakoinut sievän kuitin noin kymmeneen autoon, oma vartin yliajalla nukkunut kärryni odotteli minua laputtomana. Joko joku iloinen velikulta oli heittänyt sakkolapun oman kärryni ikkunasta huitsin kouvolaan, tai sitten minulla oli kerrankin käynyt flaksi. Todennäköisempää taitaa olla ensimmäinen vaihtoehto. Ahdistaa.

Parin kuukauden pesemättömyyden jälkeen Horst on saanut päälleen niin oivan paskanharmaan maastovärityksen, että ehkä pirkko ei edes nähnyt sitä. Aina kun mieleeni juolahtaa viedä auto pesuun, huoltamon pesujonossa on ainakin puolen tunnin jono odottamassa vuoroaan. Sen jonon jatkoksi on turha sijoittaa omaan peltikasaansa. Kotimatkan varrelta taas ei jaksa lähteä kauemmas etsimään rauhallisempaa pesupistettä. Auton sisällä huomasin lattiamatolle kertyneen noin kilon verran sepeliä. Olivat niin kiintyneitä uuteen kotiinsa, että pitivät jäisin kynsin ja hampain kiinni kumimatosta. Talvikengissäni ei ole traktoripohjia, miten helkkarissa ne kivet ovat oikein hyppineet autooni?

Olkapääkin on kipeä. Varpaita paleltaa. Sanoinko jo, että ahdistaa?

Comments

Sepeli kloonaantuu. Yksi pikku kivinen auton matolla, ja plop plop sepeliä joka paikassa. Kuullostaa uskomattomalta, mutta näin se on. Vähän niin kuin pulutkin, vai onko joku muka nähnyt ikinä vauvapuluja?

Ovelaa! Yksi pikkuriikkinen ja viaton pala kalliota kun pääsee autoon, se alkaa yön pimeydessä kloonaantua.

Vauvapuluja en ole koskaan nähnyt, en myöskään vauvavariksia. Myös kärpäset syntyvät tyhjästä, sunnuntaina katossani lensi vuoden ensimmäinen yksilö. Ehkä jokin lattiani pölypalloista synnytti sen.

Tämä menee mutkikkaaksi, koska olemmehan kaikki nähneet kärpästen parittelevan, vai miksi sitä kutsutaan kun ne surraavat keittiössa päällekkäin. Ehkä sitten siihen sekoittuu esim. pölypallo molekyyli ja yhtälö kloonattuihin kärpäsiin on valmis.

Täällä taitaa olla kevät pidemmällä, asunnossani seikkailevat kevään ensimmäinen leppäkerttu sekä pitkäkoipihyttynen. Hyttysen tosin liiskaan takuuvarmasti tänä iltana, ettei ehdi yöpalalle.

Sepeli kloonaantuu myös housunlahkeen taitoksissa sekä lattialla mihin ne hyppivät sieltä taitoksesta. Sitä en ole vielä ratkaissut kuinka ne sinne lahkeeseen menevät kun täällä kaikki jalkakäytävät on ihan lumisia vaan kaippa se yksi riittää.

Eivät pulut kloonaudu.. Markus Kajo kertoi kirjassaan että pulujen täytyy syntyä sellaisina lihapiirakan kokosina mötkäleinä, koska tosiaan pikkupuluja ei koskaan näe ;)

Minä näin muuten kevään ensimmäisen leppiksen jo kuukausi sitten. Mistä lie raosta se oli kaivautunut talviuniltaan liikkeelle.

Ei mun farkuissa ole taitoksia, ne penteleet hyppäävät varmasti autoon jo silloin kun avaan oven.

Näen juuri silmissäni kömpösti liikkuvan siivellisen lihapiirakan. Ei ole kaunis näky se.

Mä olenkin tämmönen pätkä, kaikki housut on taitoksilla jopa pyjama. :)

Saksillahan saa ylimääräiset leikattua pois!

Ai kun jää nätiksi. :D

Post a comment