Työn sankari
Kellon hohkaessa aikaa 00:00 sammutin telkkarin ja valot. Pää tyynyyn ja vällyjen sisään lämpimään. Juuri kun olen vaipumassa tuhmien unten maille, ulkoa kuuluu infernaalista pörinää ja kolinaa. Mitä helvettiä? Avaan kaihtimen ja tsekkaan tilanteen. Huoltoyhtiön mies asialla, sitä ei selvästikään nukuta. Mies kolaa vähäisiä lumia pois jalkakäytävältä traktorillaan. Traktorissa on jotain rikki, ei se muuten pitäisi niin lujaa meteliä. Äijä on lisäksi päättänyt, että tähän aikaan yöstä kukaan ei halua autollaan pihaan sisään tai sieltä pois. Kaikki lumet työn sankari kasaa portin kohdalle. Vartin työskentelyn jälkeen vaatimaton lumikasa on valmis, sen voi työntää talon pihalle häiritsemään asukkaiden jalankulkua.
Koska samalla huoltoyhtiöllä on naapuritalotkin hoidossa, kolinaa ja pörinää kaikui tiellä vielä puolisen tuntia. Lähes tunnin verran jatkuvaa meteliä. Ahdisti. Toisaalta, olisiko ollut sen parempi, jos heppu ja helvetinkone olisivat saapuneet aamuviideltä karjumaan kadulle? Luultavasti olisin silloin aamulla paljon kärttyisämpi ja julistaisin julmemmin pyhää vihaa talvea kohtaan.
Liikenne- ja viestintäministeriö harkitsee yleisen nopeusrajoituksen laskemista 70 kilometriin tunnissa, sanoi lehti. Samalla mietitään moottoriteiden nopeusrajoituksen nostamista 130 kilometriin tunnissa. Seitsemänkymppiä hyvällä tiellä ja kauniilla kesäkelillä kuulostaa kovin vähältä, varsinkin kun laittavat sen sitten puoleen Suomen teistä talvirajoitukseksi. Miksi kelin mukaan vaihtuvia nopeusrajoituksia ei ole enemmän?