Muutama lyhyemmän unen yö putkeen saa olon varsin vetämättömäksi. Aamut ovat yhtä tuskaa heräilyn rajamailla. Keskittymiskyky on pudonnut pohjalle, vähänkin ajatustyötä vaativa tehtävä tuntuu tuskastuttavalta. Vatsa anele armoa saadessaan litran kahvia sisuksiinsa. Yleensä iltapäivällä saattaa jonkinlainen skarpimpi olo hiljalleen vallata alaa. Asiaan tietenkin kuuluu, että iltaisin ja viikonloppuaamuisin on kovin virkku, kun päätä pitäisi yrittää työntää syvemmälle tyynyyn. Ahdistaa.

Hälytysajossa oleva ambulanssi ei koskaan saisi olla naurun asia, mutta eilen en voinut estää hymyn leviämistä kasvoilleni. Auto paahtoi pillit ulvoen ohitseni ja pysähtyi korttelin päässä jalkakäytävälle. Suoraan pornokaupan eteen. Jollakin on tainnut olla liian hauskaa. Itku pitkästä ilosta, joskus lyhyemmästäkin.