Ovatkohan nettimainosten suunnittelijat miettineet pienissä rasvaisissa päissään, että kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta? Ei se niin ole. Saakeli, että minua ottaa päähän kaikki mainokset, jotka mäjäyttävät itsensä keskelle ruutua ja veivaat siinä jotain helvetillistä animaatiota. Hermostuneesti vilkkuvat mainokset ovat syvältä myös näytön reunoilla. Ahdistaa. Minä en taatusti osta urheilujuomaa, jos muistan tunnistavani sen nettimainoksesta, joka läjähti äänekkäästi kiljuen kasvoilleni joltain iltapäivälehden sivulta. Veikkaamisen lopetan kokonaan, ihan vain koko olympialaisten ajan pyörineen typerän nettimainoksen takia. Minä en edes tiedä, mikä mainos hesarin sivulla pitää meteliä, joten boikotoin kaiken varalta niitä kaikkia.

Eilen tuli iski muistikuva, että tästä olen polkannut aikaisemminkin. Siis lapsista. Eilisellä pariskunnalla oli kaupassa mukanaan peräti kaksi tenavaa, ilmeisesti kyseessä oli kaksoset. Ja tietenkin niille molemmille oli pitänyt ostaa pilli, ja tietenkin niiden molempien piti puhaltaa kilpaa omaan pilliinsä pää punaisena. Sedän korvat ovat näin vanhalla iällä niin herkät, että setä ei arvosta. Setä ahdistuu. Lohdutin itseäni sillä, että onneksi nuo eivät asu minun seinänaapureinani.