Vanha kunnon Hesarin Deadline-testi on palannut verkkoon lähinnä graafisin muutoksin varustettuna. Ihan vinkiksi Hesarille, älkää nyt helvetissä laittako sitä pauhaavaa musiikkia oletusarvoisesti päälle. En minä halua puolen konttorin tietävän, että tuhlaan kallista työaikaa tekemällä typerää testiä.

Tuomioni on edelleen tyly, yhden prosentin todennäköisyys elää normi-ikään, noutaja tulee 67-vuotiaana. Minusta testin arvio on kyllä hieman optimistinen. Luultavasti tuohon mennessä eläkeikärajaa on nostettu sen verran, että en koskaan pääse nauttimaan seesteisestä elämästä keinutuolissa Holy Diveria kuunnellen.

Ahdistaa.

PS.
Alkuperäinenkin testi vuodelta 1998 löytyy edelleen netin syövereistä. Pari vuotta sitten klikkaillin testin läpi, tuloksetkin löytyvät arkistoista. Silloin meni paremmin. Fine, jos teen testin uudestaan parin vuoden päästä, saavuttanen Alcesten lukemat.

Posted by Benrope at 7:26 PM | Permalink | Comments (2)

Ovatkohan nettimainosten suunnittelijat miettineet pienissä rasvaisissa päissään, että kaikki julkisuus on hyvää julkisuutta? Ei se niin ole. Saakeli, että minua ottaa päähän kaikki mainokset, jotka mäjäyttävät itsensä keskelle ruutua ja veivaat siinä jotain helvetillistä animaatiota. Hermostuneesti vilkkuvat mainokset ovat syvältä myös näytön reunoilla. Ahdistaa. Minä en taatusti osta urheilujuomaa, jos muistan tunnistavani sen nettimainoksesta, joka läjähti äänekkäästi kiljuen kasvoilleni joltain iltapäivälehden sivulta. Veikkaamisen lopetan kokonaan, ihan vain koko olympialaisten ajan pyörineen typerän nettimainoksen takia. Minä en edes tiedä, mikä mainos hesarin sivulla pitää meteliä, joten boikotoin kaiken varalta niitä kaikkia.

Eilen tuli iski muistikuva, että tästä olen polkannut aikaisemminkin. Siis lapsista. Eilisellä pariskunnalla oli kaupassa mukanaan peräti kaksi tenavaa, ilmeisesti kyseessä oli kaksoset. Ja tietenkin niille molemmille oli pitänyt ostaa pilli, ja tietenkin niiden molempien piti puhaltaa kilpaa omaan pilliinsä pää punaisena. Sedän korvat ovat näin vanhalla iällä niin herkät, että setä ei arvosta. Setä ahdistuu. Lohdutin itseäni sillä, että onneksi nuo eivät asu minun seinänaapureinani.

Posted by Benrope at 9:07 AM | Permalink | Comments (6)

Eilisessä legendaarisessa Akkaa päälle -sarjan jaksossa Oikotuulet esiintyi lyhyen aikaa hahmo, joka oli ilmetty Juhana Helmenkalastaja kymmenen vuotta aikaisemmin kuin Juhana itse oli keksinyt itsensä. Olemus kampauksineen lasien vuosimalli poislukien täysin oli kuin samasta muotista. Eilinen jakso oli helmi, muissakin jaksoissa Akkaa päälle on hyvin kestänyt ajan patinaa. Mikko Kivinen oli aikoinaan saanut kuihdutettua massastaan hämmästyttävän paljon näkkileipädieetillään. Nyt massa onkin jo palannut kotoisemmalle tasolle.

Mummilassa Jani on eilen ollut aivan liekeissä. Oivaltavaa. Viikonlopun puhutuin aihe urheilun jälkeen oli tietenkin Kaltion sensuuri ja potkut. Itse en osannut pitää poistettua sarjakuvaa niin provosoivana, että se olisi ansainnut poistamisen. Veren kaivaminen nenästä ei ehkä nykytilanteessa ole järkevää, mutta minusta sarjakuva osui silti hyvin kohdalleen. Olisiko sarjakuva sensuroitu, jos siinä olisikin Muhammedin tilalla ollut esimerkiksi Vladimir Putin, ja juonta muutettu hieman uuteen hahmoon sopivaksi?

Posted by Benrope at 8:59 AM | Permalink | Comments (0)

Puluflunssan neuvontapuhelimen langat ovat kuulemma hehkuneet kuumana, kun ihmiset soittelevat paniikissa kaikesta mahdollisesta sinne. Puhelintyttöjen tehtävänä on sitten vastata jokaiseen kysymykseen rauhoittavasti. Ei, untuvatakista ei saa tartuntaa. Juu ei, ei tarvitse lopettaa munien syöntiä. Eijei, tauti ei tartu muiden kotieläimien kautta. Kunhan muistatte pestä kätenne, niin kaikki on ihan hyvin.

Siis lemmikkieläimistä ei saa puluflunssaa? Oletetaan, että perheen kissa, olkoon nimi vaikka Rekku, lähtee päivittäiselle retkelleen lähiympäristöön valvomaan reviiriään. Vaikka Rekku onkin lähinnä laiskanpulskea sohvakissa, sillä on silti vielä tappajan vaistot jäljellä. Päivä ei ole täydellinen, jos ei yhtä pikkulintua saa pyydystettyä. Rekku väijyy ja hyökkää, saaden tietenkin kiinni sen kaikkein hitaimman linnun. Tipuparka kun on jonkun ilkeän pöpön vaivaamana kangistunut.

Rekku oikein rypee saaliissaan ja höyhentää sen perusteellisesti. Sen jälkeen katti hiipii tyytyväisenä röyhtäillen takaisin kotiin ja hyppää siellä sohvalle perheen pienen tyttären Irmelin syliin kehräämään. Irmeli paijaa ja rapsuttaa ihastuneena rypenyttä Rekkua. Päivä on muutenkin Irmelin lemppari, viikon karkkipäivä. Viimeinen irtokarkki tipahtaa vahingossa Irmelin suusta Rekun päälle. Irmeli kiirehtii ottamaan sen takaisin, ettei Rekku ehdi syödä melliä. Rekkua matkien Irmeli nuolee tahmeat kätensä puhtaiksi.

Mutta tästä ei tietenkään voi tarttua puluflunssaa?

Posted by Benrope at 9:02 AM | Permalink | Comments (9)

Tämä oli jäänyt mennyt minulta täysin huomaamatta. Andreas Katsulas eli G'Kar on kuollut syöpään.

Babylon 5 oli yksi parhaita scifi-sarjoja ikinä.


.

.

.

.

Posted by Benrope at 9:55 PM | Permalink | Comments (2)

Eilen illalla miljoona suomalaista myhäili tyytyväisenä olohuoneessaan. Me voitimme! Sipsejä mussuttava ja olutta hörppivä sohvaperunakin myötäurheilee itsensä kansallissankariksi, kun suomalainen kiekkoilija täräyttää maalin vastustajan verkkoon. Se ei haittaa lainkaan, että hiki tulee jo pelkästä katselusta. Itse tunsin kivun omassa purukalustossani asti nähdessäni Teemun saavan mailasta suuhunsa. Selänteellä oli ainakin tsemppiä päällä, mies palasi kaukaloon jo parin vaihdon jälkeen. Moniko sohvaperuna olisi tehnyt saman?

Mihin tämä maailma on menossa? Eilen näin iltapäivälehden otsikossa Juha Miedon lohduttavan ja antavan neuvoja ihmissuhteista Jari Sillanpäälle. Toistan, Juha Mieto lohduttamassa Jari Sillanpäätä! Ei helvetti. Ja minkä saakelin takia ylipäätään pitää vatvoa viikkotolkulla sitä, että Jartsan rakas on lähtenyt lätkimään? Uusi levy tulossa?

Posted by Benrope at 8:39 AM | Permalink | Comments (3)

Vode: "Ellei ratsastus onnistu, niin ei sitten."

Jätkät hei, se onnistui! Uusipaavalniemi on jumala!

Uusis! Uusis! Uusis!

Tämä oli yhden mahdollisen tilaajan menetyksen arvoista. Minä aion silti sietää vielä hieman aikaa kolikon haamupäivityksiä. Vaikka välillä riipiikin.

Posted by Benrope at 11:03 PM | Permalink | Comments (4)

Pelkäsin Antero Mertarannan saavan sydänkohtauksen.

Posted by Benrope at 8:52 PM | Permalink | Comments (6)

Tornion talviolympialaisia en ole kovin suurella volyymilla jaksanut seurata. Hikilautojen lykkiminen ei ole iskenyt, alppihiihdossa on kiinnostavinta seurata moniko laskee radalta ulos. Taitoluistelusta en ymmärrä muuta kuin että Kiira Korpi on aika namu. Curling ja jääkiekkomatsit ovat oikeastaan ainoat muuten kuin puolella silmällä seuratut tapahtumat. Lätkämatseihin tuo on mausteensa firman lätkäveikkaus, johon on lähes pakko osallistua. Laiton kiekkovedonlyönti pyörinee tuhansissa firmoissa kisojen aikana.

Olympialaisten lätkäotteluihin liittyen, tänään on vuosipäivä, joka ainakin lätkähullujen jenkkien keskuudessa muistetaan ikuisesti. 26 vuotta sitten tapahtui kuuluisa Miracle on Ice, amerikkalaiset opiskelijanaperot nujersivat Ison Pahan Neuvostoliiton Lake Placidin olympialaissa 1980, ja voittivat kultaa punanuttujen nenän edestä. Koko turnauksen viimeinen ottelu jenkeillä oli silloin leijoniamme vastaan, jotka häpeällisesti ottivat turpiinsa. Tänään Yhdysvallat ja Suomi kohtaavat jälleen olympiakaukalossa. Tuhansien järvien maassa noin miljoona ihmistä tulee hartaana katsomaan, kun Suomi jälleen kerran hyvän alun jälkeen taapertuu polvilleen jäähän ja poistuu hävinneenä kaukalosta. Näin ainakin olen veikannut.

Posted by Benrope at 10:13 AM | Permalink | Comments (4)

Tein viikonloppuna elämäni ensimmäisen ns. äijäostoksen. Reteänä astelin rautakauppaan ja aloin hipelöidä akkuporakoneita niistä mitään ymmärtämättä. Hintahaitari oli hulppea. Halvimillaan olisin saanut jatkettua peenistäni parilla kympillä, yhtä hyvin koneeseen sai tuhlattua nelisen sataa euroa. Voltit lisäsivät hintaa, ne ovat varmaankin jotain tärkeitä. Iskutoiminto lienee oltava, ei kai betoniseinistäni muuten voi tehdä reikäjuustoa. Vaikeaa, kovin vaikeaa.

Sitten tapahtui jotain hämmentävää. Rautakauppias katsoi hipelöintiäni, ja kysyi voisiko olla avuksi. Vallan omituista! Avuliaisuudesta häkeltyneenä tiedustelin millainen akkuvempain saa tavallisten ruuvausten lisäksi porattua kiviseinääni kolon. Myyjä ilmoitti sellaisten härpäkkeiden olevan kovin tyyriitä, ja näytti sitten halvimman tarjouksessa oleva version. Tuntui näpsäkältä käteen, takuutakin luvattiin viisi vuotta. Kaupat tuli. Olen antanut itselleni kertoa, että ostamani merkki on lähinnä kotirouvien suosiossa. Pippelini ei päässyt siis kovin turpeaksi pullistumaan.

Viikonloppuna purin innoissani yhden tuolin osiin ja eilen oli varsinainen tulikoe. Kädettömän humanistin pitäisi saada rullakaihdin seinälle peittämään päiväauringon häiritsevä loimotus. Ainakin puoli tuntia mittauksia ja ihmettelyä kaihtimen asennusohjeiden kanssa. Porassa tuo namiska tuonne, tämä tänne, suunta myötäpäivään. Sitten jännittämään. Saako sillä lelulla seinään kuopan? Veto liipaisimesta ja menoksi. Siihen tuli reikä! Voi mahoton. Neljän kolon poraamisen ja muutaman ruuvin vääntämisen jälkeen ikkunaani koristi rullaverho. Tunsin itseni sankariksi, melkein kuin olisin rakentanut itse talon.

Tampereen Veho kuulemma halveksii naisia ala-arvoisella palvelullaan. Sehän on kovin rumasti tehty.

Posted by Benrope at 9:44 AM | Permalink | Comments (13)

Katson ansaitsevani osakunnian Suomen voitosta Kanadaa vastaan. Toisella kanavalla keskenjäänyt curling oli imaissut sen verran mukaansa, että oli ihan pakko pari kertaa kurkata miten Uusipaavalniemi saa hoidettua tuplapoiston. Kummankin kurkkauskerran aikana jellonat olivat tietenkin tykittäneet maalin Kanadaa vastaan. Sen jälkeen en enää uskaltanut vaihtaa kanavaa, ja Suomi ei tietenkään tehnyt enää maaliakaan. Täytynee jatkaa samanlaista kanavasurffailua jatkopeleissäkin.

Curling on kiehtova laji kaikessa rauhallisuudessaan, voisin hyvin kuluttaa puoli päivää katsellen sitä. Lajin perussäännöt oppii nopeasti, taktikoinnin ymmärtäminen vie vähän kauemmin. Jätkät saavat pienellä peukalon liikkeellä hienon kierteen kiveen, kaunista. Voitto Liukkonen selostaa asiankuuluvan ylirauhallisesti, raahataankohan Voden eläkkeeltä keinutuolista vielä seuraaviinkin olympialaisiin. Olen huomannut itsekin laskeskelevani telkkarin ääressä mahdollisia poistoja ja suojakiviä. Joku kaunis päivä pitää käydä ihan itse kokeilemassa miten kivi pysäytetään nänniin. Nänni, pesä ja ratsastus. Termistöltään aika kaksimielinen laji.

Posted by Benrope at 10:30 AM | Permalink | Comments (0)

Vanhojen päivän tulon huomaa heti laskurissa, kravatin solmimista haetaan varsin ahkerasti sivuiltani. Ohjekuva kyllä löytyy jostain täältä, muistaakseni. Minä jouduin niihin pirskeisiin varustautuessa turvautumaan faijan apuun, itseltäni solmiminen ei sujunut millään. Heikoissa kantimissa kyseinen taito on vieläkin, kravatti kun eksyy kaulaan vain pari kertaa vuodessa. Sinänsä aivan naurettava vaatekappale. Pala riepua, joka nykyään alkaa lähestyä vanhaa Kalevi Sorsan tyyliä. Koskakohan kasarityylin kapea punainen neulekravatti palaa muotiin? Sellaista kelpaisi kelluttaa boolimaljassa tai kastikekulhossa.

Eilinen kököhkö dokumentti pornoelokuvasta Debbie Does Dallas antoi 70-luvun pornoteollisuudesta hämmentävästi samanaikaisesti leppoisan, niljakkaan ja raadollisen kuvan. Vilkaisin netistä pornotähtien elämän jäävän usein kovin lyhyeksi.

Tukkani kaipaisi kipeästi lyhennystä rankalla kädellä. Aamulla peiliin vilkaistessani aloin miettimään, että mitäs jos ottaisin Visukintusta mallia ja siirtyisi nahkakuulamalliin. Pääsisi aamuisin kuivaamisen vaivasta. Operaation voisin teettää samalla reissulla kun poistatan sääri- ja persekarvani. Vähän voi ehkä sattua, mutta mitä sitä ei tekisi kunnon lopputuloksen eteen. Näin se tapahtuu, Hurt.

Posted by Benrope at 10:13 AM | Permalink | Comments (2)

Edellisen kerran laittaessani peräkkäisiä hakusanoja esille, listalla taapersi pygmi suunnistaja jatkeineen. Olen aika hämmästynyt siitä, että kyseessä ei ollut yksittäinen haku. Tuon jälkeen se on vilahtanut hakusanoissa parikymmentä kertaa. Voisiko joku valistaa minua. Mistä ihmeestä siinä oikein on kyse?

Tuore otos kertoo, mikä surffailijoilla edelleen on mielessä. Tietenkin seksi äidin ja koiran kanssa vaipat päällä toffeeta syöden. Pelvoittavasti minä ja Tauski liitymme jollain mystisellä tavalla tähän kaikkeen. Atomipommi ja kuulosuojaimet kuulunevat erikseen omaan kastiinsa. Juuri tuosta otoksesta puuttuu hakusanojeni ykkönen, ikisuosikki Laura Ruoholan perse.

Posted by Benrope at 6:28 PM | Permalink | Comments (0)

Muutama lyhyemmän unen yö putkeen saa olon varsin vetämättömäksi. Aamut ovat yhtä tuskaa heräilyn rajamailla. Keskittymiskyky on pudonnut pohjalle, vähänkin ajatustyötä vaativa tehtävä tuntuu tuskastuttavalta. Vatsa anele armoa saadessaan litran kahvia sisuksiinsa. Yleensä iltapäivällä saattaa jonkinlainen skarpimpi olo hiljalleen vallata alaa. Asiaan tietenkin kuuluu, että iltaisin ja viikonloppuaamuisin on kovin virkku, kun päätä pitäisi yrittää työntää syvemmälle tyynyyn. Ahdistaa.

Hälytysajossa oleva ambulanssi ei koskaan saisi olla naurun asia, mutta eilen en voinut estää hymyn leviämistä kasvoilleni. Auto paahtoi pillit ulvoen ohitseni ja pysähtyi korttelin päässä jalkakäytävälle. Suoraan pornokaupan eteen. Jollakin on tainnut olla liian hauskaa. Itku pitkästä ilosta, joskus lyhyemmästäkin.

Posted by Benrope at 10:24 AM | Permalink | Comments (0)

Ah, sehän on nyt ystävänpäivä! Kovin omituinen päivä, ainakin omien kokemusteni perusteella. Ensimmäisiä ystävänpäiväkortteja aloin saada ehkä 15 vuotta sitten. Kysymyksessä tietenkin olivat "ystävät", joita muuttuvissa elämäntilanteissa ei enää koskaan nähnyt todellisessa elämässä. Vuoden ainoat kosketukset olivat kortti jouluna ja ystävänpäivänä. Koska en itse koskaan innostunut varsinkaan ystävänpäivänä lähettämään kortteja takaisin, sekin näennäinen yhteydenpito loppui osan kanssa hiljalleen. Tietenkin ihmiset muuttuvat, vanhojen kavereiden kanssa ei välttämättä ole enää mitään muuta yhteistä kuin menneisyys. Sekin muisto haalistuu hiljalleen, kunnes hiipuu näkymättömiin. Muutamalle jäljelle jääneelle oikealle ystävälle ei tarvitse lähettää kortteja. Yhteydessä kun voi olla muutenkin kuin Tiimarin kautta.

En silti täydellinen kyynikko ole. Ystävänpäivän toivotus kuitenkin sopinee ihan hyvin blogistaniin, koska tuntemisen muoto on suurimman osan kanssa niin erilainen verrattuna lihalliseen normielämään. Blogivostok on täynnä sympaattisia hahmoja, joille kaikille toivon kaikkea hyvää. Toivottavasti teillä kaikilla elämä sujuu päivä päivältä paremmin. May the Force be with You!

Posted by Benrope at 9:21 AM | Permalink | Comments (2)

En oikein tiedä, pitäisikö minun tuntea myötänolostumista Conan O'Brienin aiheuttamasta huumasta Suomessa. Vitsi alkaa olla jo vähän venytetyn makuinen. Sentään suomalaiset ovat (toivottavasti) vitsissä mukana, nolompaa on katsella kun mammat tungeksivat toisensa tajuttomiksi jossain ostoskeskuksessa päästäkseen näkemään vilauksen Ridgen leukaperistä. Amerikkalaiset saippuasarjatähdet tuntevat varmasti olevansa uransa huipulla, kun pääsevät heiluttamaan huuliaan ääninauhan mukaan johonkin pieneen kylään Länsi-Venäjälle. Se on niille ihan oikein.

Toinenkin asia on askarruttanut minua lähipäivinä. Kummalla on huonompi maku, Tanja Karpelalla vai Olli Saarelalla?

Posted by Benrope at 10:22 AM | Permalink | Comments (6)

Kellon hohkaessa aikaa 00:00 sammutin telkkarin ja valot. Pää tyynyyn ja vällyjen sisään lämpimään. Juuri kun olen vaipumassa tuhmien unten maille, ulkoa kuuluu infernaalista pörinää ja kolinaa. Mitä helvettiä? Avaan kaihtimen ja tsekkaan tilanteen. Huoltoyhtiön mies asialla, sitä ei selvästikään nukuta. Mies kolaa vähäisiä lumia pois jalkakäytävältä traktorillaan. Traktorissa on jotain rikki, ei se muuten pitäisi niin lujaa meteliä. Äijä on lisäksi päättänyt, että tähän aikaan yöstä kukaan ei halua autollaan pihaan sisään tai sieltä pois. Kaikki lumet työn sankari kasaa portin kohdalle. Vartin työskentelyn jälkeen vaatimaton lumikasa on valmis, sen voi työntää talon pihalle häiritsemään asukkaiden jalankulkua.

Koska samalla huoltoyhtiöllä on naapuritalotkin hoidossa, kolinaa ja pörinää kaikui tiellä vielä puolisen tuntia. Lähes tunnin verran jatkuvaa meteliä. Ahdisti. Toisaalta, olisiko ollut sen parempi, jos heppu ja helvetinkone olisivat saapuneet aamuviideltä karjumaan kadulle? Luultavasti olisin silloin aamulla paljon kärttyisämpi ja julistaisin julmemmin pyhää vihaa talvea kohtaan.

Liikenne- ja viestintäministeriö harkitsee yleisen nopeusrajoituksen laskemista 70 kilometriin tunnissa, sanoi lehti. Samalla mietitään moottoriteiden nopeusrajoituksen nostamista 130 kilometriin tunnissa. Seitsemänkymppiä hyvällä tiellä ja kauniilla kesäkelillä kuulostaa kovin vähältä, varsinkin kun laittavat sen sitten puoleen Suomen teistä talvirajoitukseksi. Miksi kelin mukaan vaihtuvia nopeusrajoituksia ei ole enemmän?

Posted by Benrope at 10:21 AM | Permalink | Comments (0)

Täällä jossain kulkee meemi blogien nimistä. Omani on erittäin huono, olen katunut sitä pitkään ja hartaasti. Tavaramerkkiänsä ei enää kuitenkaan viitsi vaihtaa. Jos nyt saapuisin tuoreena naamana blogistaniin, miettisin nimeäni pitkään ja hartaasti.

Suosikkejani bloginimissä ovat tietenkin kaikki Yhden kankkupalan miehen nykyiset, menneet ja luultavasti tulevatkin nimet. Merten poimii lyriikasta uskomattomia helmiä. Uguksen Silmänkääntövankilassa on jotain kiehtovaa, samoin Dyron selkeästi niimetyssä Lausutaan kuten kirjoitetaan -blogissa. Sirpa on keksinyt runoblogilleen hyvän nimen, harvennettu arpi kutkuttaa silmänystyröitäni.

Mielestäni hyvä bloginimi on jo itsessään pieni kertomus, joka houkuttelee satunnaisen surffaajan klikkaamaan sitä listalta. Neulepolkkaajat käyttävät selvästi normaalia enemmän aikaa ja aivoja hyvän nimen miettimiseen. Yleensä ohitan tuntemattomista blogeista automaattisesti kaikki, jotka loppuvat sanaan "elämää". Vierailla kielillä leikkiminen suomeksi kirjoitetussa blogissa ei myöskään ole suotavaa.

Posted by Benrope at 10:56 AM | Permalink | Comments (8)

Veljekset kuin turkikset ovat nuo kaksi velikultaa. Kaikkihan tietenkin tunnistavat kuvan henkilöt?

Tämän varmaan jo moni onkin sanonut, mutta kiroillaan asia vielä kerran. Kuka saakelin kuutiopää on keksinyt sijoittaa ainoan säännöllisesti seuraamani sarjan Deadwoodin aamuyön tunneille? Ihan noin bisneksenkin kannalta pari tuntia aikaisemman sijoituksen ohjelmakaavioon luulisi olevan kannattavaa, mainostajatkin kun voisivat siitä tykätä. Purnaan lisäksi sitä, että ainakin maikkari tuntuu edelleen näyttävän lähes kaikki leffat vanhalla 4:3 kuvasuhteella. Mitäköhän järkeä siinä on, kun lähes jokainen muutaman viime vuoden aikana ostettu televisio on kuvasuhteeltaan 16:9?

Onnittelut näin etukäteen Mealle. Näyttäisi kovasti siltä, että Menopaussi rikkoo tänään huiman rajan, 300 000 kävijää tullee menemään rikki. Aika harvassa taitavat olla tässä maassa kyseisen rajapyykin rikkoneet blogit. Äkkivilkaisulla Skitso pistää paremmaksi, Pinserilässä painellaan tietenkin ihan omilla luvuillaan.

Posted by Benrope at 8:39 AM | Permalink | Comments (11)

Kun vaihdat lakanat, miksi samaan sarjaan kuuluvista lakanoista ja tyynyliinoista jompikumpi on hyllyssä aina aivan pohjimmaisena. Eilen jouduin purkamaan puolet kaapista saadakseni haluamani tyynyliinan hyväilemään yöksi rasvaista poskeani. Sitten kaikki pinkat pitää tehdä uusiksi. Se muuten ainoa armeijassa opittu asia, jossa siviilissä on ollut hyötyä. Tuollaisen operaation jälkeen alkaa jurppia ja nukkumatti ei suostu saapumaan millään makuhuoneeseen kumauttamaan nuijallaan päähän. Ei ole reilua se.

Palataanpa vielä tähän jupakkaan tanskalaisista pilapiirroksista. Islamilaiset haluaisivat, että heidän uskontoaan kunnioitettaisiin, tahallinen loukkaaminen kun ei kuulu hyviin tapoihin. Saman pitäisi minusta toimia sitten kaikkiin suuntiin. Miten afganilaisten muslimien muutaman vuoden takainen ikivanhojen Buddhan patsaiden tuhoaminen sopii tähän kuvioon? Miten siihen sopii hindulaisten temppelien tuhoaminen Bangladeshissa? Ei sen puoleen, ilmeisesti kaikkien pääuskontojen kiihkoilijat ovat uskonnon varjolla teurastaneet naapureitaan. Jotenkin olettaisin, että nämä samat heput ympäri saastuneen pallomme mukiloisivat toisiaan, vaikka ensimmäistäkään uskontoa ei olisi olemassa. Ihmisrodulla on sisäänrakennettuna piirre tuntea vihaa. Veriteon syyksi riittää vaikka oksan putoaminen naapurin puusta oman pihan puolelle. Darwin Awardseja saadaan jaella vielä vino pino ennen parempaa maailmaa.

Posted by Benrope at 10:57 AM | Permalink | Comments (6)

.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.

Posted by Benrope at 9:11 PM | Permalink | Comments (0)

Mitenkäs tämä pilapiirroskohu nyt oikein on mennytkään? Siis oli tanskalaisia pilakuvia, jossa taivaan porteilla taistelijoille kerrotaan neitsyiden loppuneen kesken ja piirros, jossa oletetulla Muhammedilla oli pommi päässä. Seuraavaksi halutaan virallista anteeksipyyntöä suunnilleen Jumalaltakin, poistetaan tanskalaiset tuotteet kauppojen hyllyltä. Okei. Minä vielä jotenkin pystyn ymmärtämään tämän. Ei sitä loukkauksia tarvitse huomiotta jättää.

Seuraavaksi poltetaan muutama lähetystö ja kivitetään kristittyjen talojen ikkunoita. Ohhoh! Tuohan oli jo hyvin rumasti tehty. Seuraavaksi terroristijärjestöt kehoittavat tappamaan tanskalaisia. Tanskalaiset pitäisi kaapata ja paloitella kuoliaaksi, norjalaisten ja myös muiden kuvia julkaisten maiden kansalaisten ohella. Ja tämä on parasta, "Irakin Islamistisen Armeijan tähtäimessä ovat myös kaikki yritykset, jotka käyvät kauppaa näiden maiden kanssa." Veljet, sisaret. Me olemme nyt sitten terroristien tähtäimissä, jokaisessa kaupassa on tanskalaisia tuotteita. Olkaa siis varovaisia siellä metrossa. Ja kaikki tämä alkoi tusinasta pilapiirroksesta, joissa tehtiin pilaa terroristeista?

Uusi töllötin koristaa nyt vaatimatonta majaani. Kaikkien johtojen kytkennän ja käynnistyksen jälkeen en ollut kovinkaan tyytyväinen. Kuva näytti omituiselta, epäluonnolliselta. Kokeilin vaihtaa DVD-soittimeen. Ei vakuuta, sieltähän näkyy tv-lähetys läpi! Ei voi olla noin uudessa pelissä. Ronklaan johtoja, jos auttaisi. Ei. Sitten muistan, että näinhän se oli vanhassa telkkarissakin videoiden kanssa. Vaihdan scartit keskenään ja avot. Hieno terävä ja häiriötön kuva. Vähän säätöjä kuvan asetuksiin ja nyt alkoi olla sellainen kun pitikin. Ensimmäisen viikonlopun jälkeen olen varsin tyytyväinen ostokseeni.

Posted by Benrope at 10:02 AM | Permalink | Comments (8)

Tukkani oli venähtänyt huomattavan pitkäksi, lyhennys oli enemmän kuin ajankohtainen. Kävelin läpi tuulen ja tuiskun kohti kauppakeskuksessa sijaitsevaa partaamoa. Kun astuin sisään lämpimään tunneliin, Sauli Niinistö oli siellä vastassa. Sauli esti kulun kauppakeskukseen ja sanoi sen olevan suljettu. Ihmettelin asiaa, sillä minulla piti olla leikkuu varattuna. Kun Sauli kuuli sen, niin hän näytti pientä käytävää sivussa joka johti parturiin.

Parturin omistava mies otti hymyillen vastaan ja ohjasi särmin taakse istumaan. Parturituoli oli korkea baarijakkara, mitään peilejä ei näkynyt missään. Kohta tuli parturi, joka yllättäen oli kaksi metriä pitkä drag queen. Mies oli innoissaan, hän oli kehittänyt juuri minulle sopivan kampauksen. Drag Queen aloitti leikkauksen ajamalla partakoneella otsani tukkarajaa ylemmäs. Terä tietenkin veisti otsani verille, hirveästi hössöttäen mies pyyteli anteeksi. Kuivattelin otsaani tovin. Parturi alkoi tekemään tukkaani muurikuvioita, taiteellista silmää käyttäen.

Kun lopulta pääsin pois tuolista ja katsoin särmin toisella puolella olevaan peiliin, tukkani oli kauhea. Hössöttävä drag queen otti pari puoliksi käytettyä hoitoainetta hyllystä ja sanoi, että näitä pitää käyttää. Paperille mies yritti laskea hintaa. Leikkaus 20, jotain 30, hoitoaineet 4000. Pyöristettynä 3500 euroa. Pöyristyin summasta ja valitin liikkeen omistajalle. Omistaja suhtautui hyvin ymmärtäväisesti. Hän valikoi hyllystä pari pulloa ja ojensi ne kouraani. Sitten avasi lompsansa, kaivoi sieltä kasan viisikymppisiä ja pyysi anteeksi. Hänellä ei ole nyt enempää. Rahatukkoa tuijottaen poistuin parturista ja mietin missä saisin tukkani leikattua säädylliseen kuntoon.

Olen ihan varma, että tuohon uneen vaikutti jotenkin se, että tein eilen vahingossa Pauliinat ja puin kalsarini nurin päälleni.

Naapurit ovat kuulemma saaneet seksiä, ihan huomattavissa määrin, jopa. Mikäs siinä, seksi on oikein iloinen asia, kuten vanhasta lehtijutustakin selviää.

Posted by Benrope at 10:34 AM | Permalink | Comments (3)

Katsottuani nyt aikani pientä tilapäistelkkaria, kypsyin vihdoinkin odottamiseen. Uusi lättytelkkari on saatava tilalle. Olisin saattanut jaksaa kärsivällisesti odottaa niiden hintojen laskemista ja tekniikan kehitystä vielä jonkun aikaa, jos nykyisessä töllöttimessäni olisi ollut edes kaksi scart-liitäntää. Piuhan repiminen ja tökkiminen sen mukaan, katsoiko dvd:tä vai telkkua digiboksin kautta, alkoi risomaan pientä mieltäni enemmän kuin lääkäri määrää. Aasialainen insinööri on taatusti halunnut kostaa ankean lapsuutensa maailmalle suunnitellessaan hartaudella liittimen kolon hankalimpaan paikkaan, mitä ihmismieli voi keksiä.

Koska hankinta on kallis, ja tarkoitus olisi pitkälle seuraavalle vuosikymmenelle tulla toimeen samalla lohkareella elektroniikkaa, olen kiertänyt liikkeitä ahkerasti ja lukenut jokaisen käteeni osuneen vertailun. Viime vuoden puolella liikkeissä ei kuvasta tullut hullua hurskaammaksi, kaikissa tv-kuva näytti kaamealta pikselimössöltä. Nyt kaupat ovat jo ymmärtäneet näyttää vähintään digiboksin kautta tulevaa kuvaa, fiksuimmat pyörittävät teräväpiirtomainosta, jolla kaikki näyttää huiman hienolta.

Nyt on päätös tehty, huomenna noudan itselleni uuden telkkarin. On muuten elämäni ensimmäinen sellainen, olen tähän asti katsellut aina käytettynä hankittua televisiota. Minun tuurillani uusi tv on valmiiksi rikki tai hajoaa kaksi viikkoa takuuajan umpeutumisen jälkeen.

Kapulainen haluaisi muuten helpottaa oloaan.

Posted by Benrope at 10:39 AM | Permalink | Comments (16)

Olen jo aika julle siitä, että vika ei sittenkään ole minussa. Kivijalan kauppa on tehnyt asennuksellisen virheen, en voi olla niin käsi. Olen valehtelematta ainakin sata kertaa kyseisen puljun kassalla pudottanut kaikki tuhat muovipussia lattialle yrittäessäni ottaa siitä varoen yhden pussin vähäisille tavaroilleni. Tilanne alkaa muuttua traumaattiseksi. Skarppaan jo etukäteen repiessäni itselleni pussia. Olen kokeillut nopeaa riuhtaisua, varovaista repäisyä, mikään ei auta. Pussit tippuvat lattialle, tai valuvat, jos ovat sijoitetut vaakasuoraan tasoon. Koskaan en saa liukasta ja sähköistä pussikasaa takaisin paikoilleen. Ahdistaa.

Joskus, ihan liian usein, tulee olo, että olen syntynyt väärään paikkaan ja väärään aikaan. Olisin esimerkiksi varsin paljon halunnut olla täällä. Älkääkä naurako sille pahvihirviölle. Se on hieno!

Ja lopuksi laitetaan tähän klassinen huudahdus, soittakaa Paranoid! Huomatkaa Ozzyn vilkas koreografia.

Posted by Benrope at 10:30 AM | Permalink | Comments (4)