« Omituista | Main | Ahterista »

Tuulee

Aamulla lämpimän sängyn vetovoima oli suuri, olisin halunnut jäädä koko päiväksi vällyjen väliin lämpimään. Yksi maailman nautinnollisimmista asioista on lämmin ja pehmeä vuode, varsinkin kun talvi on tylyimmillään. Kun lopulta väkivalloin sain riuhtaistua itseni ylös sängystä, katsoin ikkunasta ulos. Täysikuussa huojuvat puut eivät tienneet hyvää, varsinkin kun oli nähnyt sääennustajan lupailleen hyytävää keliä koko maahan. Paksu untuvatakki on minulle minimivaatekappale aina yli kahden asteen pakkasissa. Joskus palelen senkin kanssa nollakelillä. Ahdistaa.

Ahdistusta lisäävät jalat, olen taas epähuomiossa onnistunut raapimaan kutisevat kinttuni verille. Tiedän, rasva auttaa. Rasvaa, rasvaa ja lisää rasvaa. Mutta eihän niitä koipia juuri silloin kutita, kun rasvatuubi olisi käden ulottuvilla. Unohtuu se rasvaaminen silloin. Kutina alkaa vasta töissä, kun aamusuihkun jälkeen iho on taas kuivunut korppujauhoksi. Duunissa myös kämmenselät kuivuvat, vessan saippuavaahto on harvinaisen kuivattavaa laatua.

Valitetaan vielä siitäkin, että puljun ilmastointi puhaltaa kylmää ilmaa kätösilleni, vaikka ulkona paukkuu pakkaset. Puolet työajasta kuluu käsien lämmittelyyn työntämällä ne jakkaran ja reisin väliin. Pitäisiköhän opetella käyttämään näppäimistöä hanskat kädessä?

Comments

Aamun ratoksi pohdin tuota samaa. On aivan epäinhimillistä raahautua yön pimeimpänä hetkenä kustannuspaikalle, väistellen tuulen mukana lentävää rojua ja yritää ajaa hellävarovasti rikkomatta kylmästä kangistunutta alustaa ja yrittää pitää rekeä suunnassa tuulen tempoessa kohden sillankaidetta. Jokin kansallinen laki pitäisi julistaa, että tällaisella ilmanalalla on kansalaisuusvelvollisuus kääriytyä villahuopaan ja lekotella nahkilaiskanlinnassa takan ääressä nautiskellen wiskyä. Kaikki olisivat onnellisempia, kun ei töistäkään kohmeisilla tumpuilla mtn tule.

Tällaisina päivinä sitä haluaisi takan asuntoonsa. Sen ääressä voisi istuskella laiskanlinnassa lämmittävää irlanninkahvia juoden. Alkaa ottamaan jo kuuppaan nämä kohmeiset sormet.

Tää on kauheeta tää paleleminen. Elämä on yhtä kesän vartoomista.

Elämä on yhtä vaatteiden vaihtamista

Elämä on yhtä loman vartoomista.

Elämä on yhtä niistämistä.

Hanki sormettomat, nk. spuge-hanksat.

ja nenäliinojen etsimistä, sitten taskusta löytyy vaan raastavia räkäisiä lounasravintoloitten serviettejä.
ja pääsiäinen osuu taas tänäkin vuonna sunnuntaille.
santeri, ihan kiva idea noi spugehanskat, mutta niissä jäätyy sormet, ranne taas hikoilee ikävästi.

Spugehanskat, harkinnan arvoinen idea, varsinkin jos niistä repii ranteenkin auki.

Yägh. Mullahan on nytkin yksi punainen servetti muhimassa takin taskussa. Hätätilassa sen saman servetin käyttää muutaman päivän päästä uudelleen, jos mitään muuta ei ole käsillä.

Post a comment