Eilen oli tiukan valinnan paikka, enkä puhu nyt presidentinvaaleista. Tiukassa valinnassa Myytinmurtajat sai jäädä, voittajaksi selvisi varsinainen klassikko, Yle Teemalla oli Uri Geller tekemässä ihmetekoja. Loistava ohjelma. Minuun teki Uri Gellerin taikatemppuja enemmän vaikutuksen hellyttävän kökkö studioympäristö lattialla lojuvine puhelimineen. Juontaja Erkki Vihtonen oli koominen moppitukkineen, studioon raahatut asiantuntijat tohkeissaan. Puhelin pärisi lattialla, välillä väärään numeroonkin. Uri sai toimimaan kellon, joka kellosepän mukaan kylläkin toimi jo ennestään. Uri arvasi, että missityttö oli piirtänyt kolmen kirjekuoren sisään paperille kirjekuoren kuvan. Uri melkein arvasi missä rasiassa esine oli piilossa. Ja teki Uri sen kuuluisimmankin temppunsa, taivutti lusikan.

Vielä viime kesänä sukujuhlilla setäni muisteli edelleen Gelleriä. Hänen rikkinäinen kellonsa oli silloin vuonna 1974, kun ohjelma tuli telkkarista, lähtenyt käymään. Jotta pääsisin kunnolla tunnelmaan, hommasin katselua varten vierelleni toimimattoman aikaraudan ja ohutvartisen lusikan. Vaikka kuinka yritin olla hengessä mukana ja keskityin, ei mitään. Lusikkani päätyi ehjänä takaisin keittiöön, eivätkä kelloni viisarit heilahtele vieläkään.

Tunteeni olivat kovin ristiriitaiset, kun kuulin Sotkan miesten poistuvan mainoksista. Kyseinen kökköily kuitenkin on jo klassikko, vain Sotkasta. Saa nähdä, onnistuvatko suuret mainoksenvaihtoviikot. Mainostoimisto joutuu tsemppaamaan säilyttääkseen saman kotivideotunnelman.