Suureksi hämmästyksekseni huomasin eilen ostavani mikrospagettia itselleni ilta-ateriaksi, kyseessä oli tietenkin vanha kunnon Sulo Vilenin "kun halvalla sain"-ilmiö. Mussuttaessani lämmitettyä biomassaa vilkuilin samalla paremman lukemisen puutteessa pakkauksen takapuolen tekstejä. Muonan tuoteseloste oli karua luettavaa. Kastiketta oli puolet kokonaispainosta ja litkun lihapitoisuus oli huimat 5 %. Koko roskassa lihaa oli siis 2,5 prosenttia. Siis 350 gramman pakkauksessa lihaa on alle viisi grammaa. Lisäksi se vähäkin liha on koneellisesti erotettu broileria ja sidekutoista nautaa. Suomeksi se käsittääksen tarkoittaa teurasjätteitä. Tuli jotenkin huijattu olo. Raaka-ainekustannukset eivät voi olla kymmentä senttiä enempää millään.

Uskomattominta kuitenkin oli, että Saarioisten äitien pakkaama spagettikastike ei varsinaisesti maistunut pahalta, kunhan siihen mättöön pruiskautti sopivan annoksen Heinzin ketsuppia päälle. Itse asiassa duunipaikan ruokala kyennyt useita kertoja paljon surkeampiin suorituksiin, mikä on kovin säälittävää ruokalan kannalta. Eivätkä ne ymmärrä edes hävetä.

Koskakohan viimeksi olen ollut ulkona auringon paistaessa? Ahdistaa.