Luojan kiitos, vaalit ovat vihdoinkin ohi. Minä aloin olla jo korviani myöten täynnä sitä jaarittamista. Luulisi niin monessa väittelyssä löytyneen välillä uusiakin aiheita, kaikille varmasti tuli mielipiteet Natosta selväksi. Tulosillassa Tarmo Ropponenkin oli vaisu. Takki lähti päältä ja hihat käärittiin varsin myöhäisessä vaiheessa. Koomisin hetki oli Arajärven haastattelu demarien vaalijuhlassa. Haastattelija yritti väittää Pentin olevan iloinen mies. Naamasta päätellen herra Halonen ei ollut kovinkaan iloinen kuuden vuoden lisäkakusta. Laitostuminen jatkuu.

Sellaista perinteistä lapsuusmuistojen kivaa talvea ei tänä vuonna taida tulla lainkaan. Ensin yritetään tappaa ihmispolo kylmyyteen, sitten rangaistaan sateisella juhannussäällä. Siis tammikuussa. Juhannuksena tulen ruikuttamaan taas tammikuisesta säästä muistellen lapsuuden lämpimiä ja kauniita kesäpäiviä. Tai sitten valitan liikaa kuumuutta. Säästä on kiva ruikuttaa, mistäs me sitten valitettaisiin, jos aina olisi hyvä ilma? Ehkä ainakin enemmän siitä, että kädet ovat helvetin kipeät, yskittää, paskattaa ja on muutenkin nuutunut olo.