Armoton väsymys. Syytän siitä uutta tyynyäni. Vanha uskollinen petikumppanini muistutti jo enemmän perunasäkkiä kuin tyynyä. Vanupalat olivat perunan kokoisina ja mallisina sikin sokin luomassa kuhmuista tyynyn irvikuvan vaikutelmaa. Siksi päätinkin hemmotella itseäni, kaupan hyllyltä tarttui mukaan käsikopelolla kokeillen mukavan pehmeä tyyny. Silikonoidut pallokuidut ja kaikki. Kyllä nyt kelpaisi.

Virheostos. Tositilanteessa uusi tyyny tuntuu aivan liian korkealta ja kovalta. Joltisenkin mukavaa nukkuma-asentoa etsiessä niska kipeytyy, samoin hartiat. Yön pimeät hetket sujuvat katkonaisesti ja tuskaisesti. Vihdoin viime yönä kaivoin jostain vanhan perunasäkkini esiin. Ihana tuttu kuhmuisuus helli taas rumaa päätäni. Tänään en olisi halunnut sängystä ylös millään.

Jos maailma olisi hyvä, kaikki saisivat jäädä kotiin nukkumaan aina kun siltä tuntuu. Minusta tuntuisi siltä niin kovin usein. Tämä noin vihjeenä sinne Korvatunturille, rakas Joulupukki.