Se oli pelottava. Todella pelottava ja valtavan nopea. Pienehkö poro, jolla oli kärsä kuin sialla. Otus rymisti alas mäkeä pitkin valtavalla vauhdilla. Seuraavassa hetkessä se painelikin portaita alas isossa kaksikerroksisessa maalaistalossa. Uskomaton vauhti, sorkat kopisten sikaporo joutui tekemään käännöksen kymmenien metrien päässä hirsitalossa. Sen katse jumittui minuun. Ilkeä, piinallinen tuijotus. Minun oli pakko päästä pakoon tuota otusta.

Freudilaiset tulkinnat sikseen, minä olen selvästikin nähnyt liikaa joulua tälle kuulle. Saako jostain ostaa ihan tavallisia unia?

Omenaisella on nätti talvi-ilme sivullaan. Omat yritykseni lumihiutaleen saksimiseksi olivat lähinnä säälittäviä. Sakset eivät totelleet.