Jahas, Nebulan ongelmat näyttävät olevan pääpiirteittäin ohitse, Melankolia on taas pystyssä. Jos joku on käynyt täällä moikkaamassa, moikkaukset saattavat olla kadonneet, varmuuskopioista ei löydy kaikkea tauhkaa.

Joulu sitten meni. Pukkia ei näkynyt lainkaan, mutta jossain välissä se ruoja oli ehtinyt toimittaa säkillisen omituisia paketteja, vain yksi pehmeä paketti. Kinkkua en syö ainakaan kuukauteen siivuakaan, rosollikiintiönikin meni umpeen eilen. Glögikausi jatkuu vielä ainakin kahden lahjapullon ajan. Sikäli poikkeava joulu, että en saanut yhtään kirjaa, enkä lainkaan suklaata lahjaksi. Alkavat oppia.

Maailma on pysynyt yhtä pahana kuin ennenkin. Voin pahoin, kun Danny kutsui kamerat paikalle kuvaamaan miestä kultaketjuineen ja kainalosauvoineen Armin haudalla. Valokuvaajana tai toimittajana minua olisi hävettänyt olla jutussa mukana. Tsunamimuistelukin alkaa mennä mauttomuuden puolelle, järkyttäväähän se oli, mutta viikon muistelureportaasit hätistelevät jo irvokkuuden rajoja. Aina valpas Lehti osuikin kirjoituksessaan naulan kantaan.