Kadulla lompsiessani huomasin karun näyn, joka oli lirauttaa kaihon nostalgian kyyneleen valumaan silmäkulmasta kostuttamaan sänkistä poskeani. Katulaattojen noin neliön kokoista aluetta koristi pari litraa komeita räkäklimppejä. Ai että, niin se minäkin nuorena jullina koulussa, luojan kiitos. Pihalla välitunnilla jokaisella kaveriporukalla oli oma rinkinsä, jonka keskustaa täytettiin räkimällä. Rehvakkaammat räkivät jopa kattoon, jos välitunnin valvojan silmä ei nähnyt. Kovimmat jaakot ja irmelit räkivät koulun porttien ulkopuolella tupakoimassa. Jos et päässyt mihinkään räkimisympyrään, olit auttamatta syrjitty luuseri, josta tulevaisuudessa tulisi yhteiskunnan hylkiö tai koko maailmalle kostava diktaattori. Toisaalta, ehkä diktaattorinakin olisi kiva kuluttaa aikaansa.

Nähdessäni kadulla tuon räkäringin, saatoin kävellä kadulla taas astetta luottavaisemmin mielin. Ainakin tuon limaisen tilataideteoksen väsääjillä on edes jotain toivoa tulevasta. On edes seuraa, huonompaakin.