Maailmankaikkeuden massiivisin ihme tapahtui. Menin rautakauppaan vilkuilemaan hyllyjen sisältöjä. Kuin tyhjiöstä paikalle jaunttasi itsensä rautakaupan myyjä tuoden esille halukkuutensa palvella. Iloisesti poika piti myyntipuheita ja esitteli tuotteita. Perusteli vakuuttavasti miksi tämä tuote on parempi kuin kilpaileva härpätin. Antoi vielä kasan esitteitäkin syliin. Hämmentävää. Oliko jossain piilokamera?

Edellinen kokemukseni tuosta kaupasta oli kuin Speden komedioista. Myyjää ei näkynyt missään, ja kun nykäisin sitten jotain ohikulkevaa kauppiasta hihasta, tämä palvelualan ammattilainen kertoi, ettei kyseinen osasto kuulu hänelle. Myyjää voi kysellä pisteestä K. Pisteellä K ei ole tietenkään ketään palvelemassa. Kymmenen minuutin odotuksen jälkeen menin pisteeseen G kysymään, mistä löytää tiskiä K hoitavan työläisen. Sen työpäivä on jo loppu, sanovat. No, keneltä minä sitten voin kysäistä asiasta B. Voisit kokeilla tuota tiskiä W. Lompsin sinne, odotin aikani, ja lompsin sitten ulos kaupasta. Pitäköön tunkkinsa.