Perinteisesti kuntoni rapautuu sitä mukaa kun syksy synkkenee. Kesällä tulee automaallisesti liikuttua riittävästi, syksy kuluu yleensä perseellään istuen. Kuntosalit ja jumpat eivät ole suunniteltu kaltaisilleni olmeille, uimahalleissa pikkutenavat hyppivät niskaan vesikävelijät valtaavat hitureiden kaistan, jota itsekin käytän. Tai siis käyttäisin, jos polskimassa kävisin. Ensin pitäisi vain opetella uimaan ihan oikeasti. Vaan onneksi on rappuset.

Eilen jouduin rampaamaan yhteensä noin 60 kerrosta ylös, samat määrä rappuja tietenkin töpöteltiin myös vetovoiman suuntaan. Liikuntarykäystä ryyditti ohessa kannettava materiaali talosta ulos. Ahdisti. En muista aikoihin hikoilleeni niin paljon, teepaidan kosteusprosentti oli suurempi kuin märän kylpypyyhkeen. Rakennusliikkeitä, jotka ovat pykänneet hissittömiä taloyhtiöitä, pitäisi rangaista mitä ankarimmin taannehtivasti seitsemän sukupolvea tulevaisuuteen.

Hjallis teki kiehtovat valmentajavalinnat Jokereihin. Koko kansan kulta-Curren raahaamisen eläkepäivien keinutuoleilulta aitioon vielä jotenkin ymmärtää, mutta että takatukkainen toimitusjohtaja Virmanen kakkosvalmentajaksi! Missäköhän kapakassa tuokin päätös on tehty? No, onneksi minä en ole koskaan ollut Jokerien kannattaja, vaikka yleensä kannustankin aina sitä huonompaa joukkuetta. Siksi suomalaisten puolella oleminen onkin aina niin helppo olla.