Kantojuhta
Pesukoneettomuuteni aika on nyt sitten loppunut. Itara sydän itkien katsoin, kun kortistani höylättiin aimo summa valuuttaa kauppiaan tilille. Myyjä kehui minun tehneen hyvän ostoksen, niinhän ne aina tekevät. Ihan sama, vaikka ostaisin mongolialaista elektroniikkaa. Kotiinkuljetus on tietenkin pakkojuttu. Asun sitten aika monennessa kerroksessa ja hissiä ei ole, valistin kauppiasta. Myyjä ymmärsi, ja naputteli siitä tiedot ylös kuljetusfirmalle. Kuitti kouraan ja onnittelut. Pesin roudataan puolelta päivin kotiisi.
Eilen puolelta päivin kuljetusreiska soitti pihalta.
- Sullahan ei ole täällä hissiä!
- Tiedän.
- Ja asut aika monennessa kerroksessa.
- Tiedän. So, mikä on ongelma?
- Mutta kun mä oon täällä yksin, eikä mulle oltu kerrottu hissittömyydestä.
- Ei ole minun ongelmani. Minulla on täällä mustaa valkoisella, että olen kertonut kaiken tuon. Lisäksi näin omin silmin, kun myyjä kirjoitti sen koneella teille tiedoksi.
- Joo, mutta kun mun lähetteessä...
- Niin?
- Tota, mun täytyy hakee jostain kaveri. Mä tuun uudestaan illalla.
Saivathan ne sitten roudattua kamani ylös. Minä en ymmärrä, ihan kuin asuisin valtakunnan ainoassa hissittömässä rakennuksessa. Nämä kaverit kuitenkin rahtaavat tavaroita ammatikseen. Viimeksi minulle tuotiin kirjahylly samoin eväin. En ollut kovinkaan innostunut siitä, että maksan ilosta päästä kantamaan hyllyäni ylös. Sen jälkeen päätin, että ei ikinä enää. Raatakoon, kun minä kerran maksan siitä. Perkele.
Comments
Niin tuttua. Itse yritän jotain hankittuani välttää seuraamasta mainosten hintoja vastaavista tuotteista kunnes unohdan mitä maksoin omastani. Mihin ei oikeastaan ole mennyt tänä syksynä kovinkaan kauaa koska rahaa on palanut pariinkin suureen juttuun ja kaikki sekoittuu kivasti päässäni. Heh.
Posted by: Pauliina | 24.11.05 10:05
Minulla on paha tapa muistaa ostoksen hinta vuosikausia. Ei auta, vaikka kuinka yrittäisi aktiivisesti unohtaa. 10 vuotta riittää unohtamiseen.
Posted by: b. | 24.11.05 11:07
Siis sinulla on itara sydän?
Posted by: Kata | 24.11.05 12:50
Kun kitkuttaa riittävän kauan kulutusjuhlattomana asuntovelallisena, ei enää osaa tuhlata. Itaruus jää päälle. Nykyisin tosin pystyn ostamaan ilman tuskia sitä kalliimpaa makkaraa ja parempaa kahvia tai mehua.
Posted by: b. | 24.11.05 13:35
Ymmärrän itaraa sydäntäsi. Vaikka olen itselleni yrittänyt vakuuttaa, että en piittaa rahasta, niin silti laskeskelen usein mielessäni kalliiden ostosteni hintansa haukkuvuutta. Esim. Kameran objektiivi maksoi 580 euroa (aarrrgghhh!), olen ottanut sen kanssa kuvia n. 50 kpl = kuvat 11,6 euroa kpl. sitten kun vielä laskee siihen kameran hintaa ja ja ja... Niin päänsärky on taattu.
Paras ettei aattele koskaan mitään.
Posted by: V. | 24.11.05 14:12
Itaruus olisi varmaan vielä suurempi, jos oltaisiin vielä markka-ajassa. Eurot hämää suurissa summissa.
Posted by: b. | 24.11.05 14:55
Viime vuonna tilasin myöskin kotiinkuljetuksella pesukoneen, asennus taphtui aamusella ja kesti 18 minuuttia. Siis siitä, kun kännykkä soi, siihen kun pakettiauto kaasutti tiehensä. Niillä on muuten työsuojelumääräyksiä tuon yksin riuhtomisen suhteen.
Posted by: Santeri | 26.11.05 13:15
Sulla kävi tuuri. Mulla ne tulee pari tuntia myöhässä, josta kesti vielä monta tuntia lisää toisen kantajan etsimisessä.
Joku kertoi mulle jostain 25 kilon riuhtomisrajasta, pitäneeköhän paikkansa.
Posted by: b. | 29.11.05 09:04