Pikkupoikana kuvittelin aina tuon Never gonna give you upin laulajan sellaiseksi suurinpiirtein Humphrey Bogartin näköiseksi elämää nähneeksi mieheksi, kun sillä oli niin machomatala ääni.

Kyllä illuusio rikkui kun vuosia myöhemmin silmiin sattui Astleyn todellinen nättinaama.

Mistä ihmeestä muuten näitä nyt innostuit listaamaan?

Puistatukset nousivat, kun tajusin duunikaverini kuuntelevan edelleen mainittuja kappaleita autossaan.

Onhan se tietenkin hyvä, että ei lipsu kerran valitsemastaan linjasta.

Mun mielestä osa noista on oikeasti hyviä. Siis sillai nostalgisessa mielessä, ei kai kukaan tosissaan.. Vanhoilta c-kaseteilta löytyvät vielä. Pitäisiköhän päivittää formaatti.

Nostalgiamielessä kotimainen Bogart Co. on kyllä aivan ylivoimainen. Ne kledjut!

Ooh, I like Chopin on niiiiin ihana, että imuroin sen vastikään netistäkin ja nyt voin kuunnella sitä päivät pääksytysten. Kai tää alkaa olla näitä keski-iän kriisipesäkkeitä.

Kaksikymmentä vuotta sitten
minäkin olin nuori mies.
Nyt tuli niin nostalginen olotila...yhyy...snif.

Snif.

Itselläni tuo lista tapaa olla se normaali kuunneltava tyyli... :-) Jotenkin vain on jäänyt jumiin tuohon 20v-takaiseen tyyliin (Sandra oli muuten komppanian ykkössuosikki - tietysti Sabrinan 'rinnalla')

Näitä vanhoja hyviä löytyy muuten koulukaverien kokoelmalta (ja parhaillaan keräävät jäsenäänestyksellä 70-luvun suosikkeja...)

Minäkin muistan, kun ensimmäisen kerran näin Sabrinan videon. Koko huoneellinen jätkiä tuijotti silmät ymmyrkäisenä telkkaria ja odotti koko ajan niiden tippuvan. Videon jälkeen kukaan ei muistanut yhtään mitään kappaleesta, but who cares! Pääasia, että hormonit hyrräsivät!

2000-luku on selvästi parempaa aikaa, koska nykyään minäkin olen sukupuoliyhdynnässä, en 80-luvulla.

No kukapa sitä 80-luvulla.