Minulla on perintökalleus. Perintöni painaa noin 60-70 kiloa ja on tullut ulos tehtaan liukuhihnalta silloin kun turboton Keke Rosberg voitti maailmanmestaruuden. Uskollisesti se on palvellut nurkassani jo kymmenisen vuotta, vaikka vanhuuden oireita on ollut havaittavissa jo kauan. Palvelun laadusta on ollut paljonkin valittamista, ja vihdoinkin se on muuttunut olemattomaksi. Minun on aika päästää vanha sotaratsuni lepoon ja kuskata se pesukoneiden hautausmaalle.

En ole koskaan oppinut ymmärtämään vanhan koneeni symboleista yhtään mitään, ne ovat täyttä hepreaa. Heppoisesta lehdykästä, joka ruotsiksi manuaalin virkaa toimittaa, olen opetellut yhden symbolin tarkoittavan kirjopesua. Sillä ohjelmalla olen pessyt kaiken pyykkini, lopputulos on yleensä ollut jossain säälittävän ja surkean välillä. Päätin, että nyt tulee muutos. Uuden pesulaattorini ohjelmien pitää olla selkeästi suomeksi präntättynä suoraan koneen naamaan kiinni.

Tällä viikolla olen haahuillut kodinkoneliikkeissä, ja tiiraillut pyykkäreiden paneeleita. Edelleenkin suurin osa kikkailee symboleilla tai puhuu ruotsia. Suomettuminen tapahtuu jonkun hikisen repeilevän tarran avulla. Koneet ovat nykyään enimmäkseen muovia ja pesevät pyykkiä tuntitolkulla, pitää säästää vettä ja sähköä. Ennen merkistä pystyi päättelemään valmistusmaan. Nykyisin Electroluxit ja Upot tehdään Italiassa, Boschit ja Siemensit Puolassa. Korealainen Samsungkin on oikeasti kiinalainen. Olen selaillut esitteitä ja kuunnellut myyntitykkien mainospuheita, suurin osa taitaa puhua ammatikseen ihan tietoisesti paskaa. Valinnan vaikeus on jo hieman ahdistanut. Taidan päätyä ruotsalaiseen laatuun, kun aidosti kotimaista ei enää ole tarjolla.

Janoinen mies on valmis lähes mihin tahansa tölkistä olutta. Perjantain loppukevennykseksi Wild Thing. (via Kairo)