Mikko Saari

Mumman kropsu

Herra Heinämäen Lato-orkesterilla on mainio kappale, jossa kerrotaan, miten tehdään mumman kropsua eli pannukakkua. Pitihän sitä kokeilla, ja sehän onkin mitä mainiointa herkkua. Tätä tehdään jatkossa, jos tekee pannaria mieli.

• 4 dl vehnäjauhoja
• 1,5 dl sokeria
• 1 tl suolaa
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl vaniljasokeria
• 2 kananmunaa
• 8 dl maitoa
• 100 g voita tai 1 dl juoksevaa rasvaa

Sekoita kaikki jauhot ja kuivat aineet keskenään yhdessä kulhossa, sitten maito, munat ja rasva toisessa. Kuivat aineet kipataan sitten nestemäisiin sekoittaen ja paakkuja vältellen. Anna taikinan olla vähän aikaa kaikessa rauhassa. Ota syvä uunipelti ja voitele se tai peitä leivinpaperilla ja kippaa sitten taikina pellille. Paista 200-asteisessa uunissa noin puoli tuntia.

12.07.2009 klo 13:56 | Kommentoi | TrackBack (0)

Vanilja-mansikkapiiraat

Yhteishyvän ruokalehdestä (7/09) löytyi tällainen herkullinen kesäresepti. Todella vaivaton valmistaa, maistuu erinomaiselta ja näyttää ihan konditoriatasoiselta vaikka olisi vähän mämmikouraisempi leipuri asialla.

• 8 lehtitaikinalevyä (1 pkt)
• 2 ps vaniljakastikeaineksia (1 pkt)
• 4 dl maitoa
• 3 munaa
• mansikoita
• tomusokeria

Ota taikinalevyt sulamaan hyvissä ajoin, ne tosin sulavat aika joutuisasti. Jokainen levy leikataan kolmeen suunnilleen yhtä suureen palaan. Palat levitetään pellille, vaativat kaksi peltiä, mutta mahtuvat kivasti. Ei tarvitse murehtia, nämä leivokset eivät leviä, vain kohoavat. Taikinapaloihin leikataan terävällä veitsellä viillot noin puoli senttiä reunojen sisäpuolelle, siis ikään kuin kehykset.

Ennen taikinointia kannattaa jo sekoitella vaniljakastikeaineksiin maito ja kaksi munaa. Sotku tasaiseksi ja jääkaappiin hautumaan noin kymmeneksi minuutiksi. Sen jälkeen sitten lapataan kastiketta taikinapaloille. Pysyttele leikkaamiesi viiltojen sisäpuolella, mutta muuten kastiketta voi tunkea varsin reippaalla kädellä. Ohje käskee laittamaan noin reilun ruokalusikallisen, itse aion kokeilla ensi kerralla vielä enemmän.

Kastiketta tulee muuten todella runsaasti. Sille voi keksiä jonkun muun käytön (vähän rajoittaa se raaka muna), tai sitten voi ostaa lisää taikinaa. Sanoisin, että jonkun nelisen levyllistä eli puoli pakettia enemmän tuosta kastikkeesta riittää.

Kun soosi on levyillä, levyjen reunat voidellaan sillä kolmannella munalla ja piiraat (tai viinerit) paistetaan uunissa 225 asteessa noin 15 minuuttia. Kannattaa vahdata, meidän uunissa tuli vähän nopeamminkin.

Jäähtyneille piiraille laitetaan mansikkaa. Itse laitoin yhden mansikan kuhunkin, leikattuna kahtia ja viilleltynä siivuiksi. Siivuttaminen on puhdasta estetiikkaa - kun tomusokeroit viinerit, siivutetut mansikat ovat vielä hienompia. Tomusokeria kannattaa ripotella teesiivilän läpi, niin saa hienoa pölyä. Todellinen loppuhuipennus olisi tietysti sitruunamelissan lehti, sopisi sekä maun että ulkonäön puolesta.

5.07.2009 klo 12:49 | Kommentoi | TrackBack (0)

Hyvä suklaakakku

Kinuskikissan suklaakakku oli kerrassaan mainio. Teimme sitä Annin nimijuhliin. Ihan ei riittänyt into yhtä hienoihin koristeisiin kuin Kinuskikissalla, mutta teimme sentään mansikkatomusokerista vaaleanpunaisen kuorrutuksen kakulle.

Tätä tehdään toistekin, joten resepti talteen:

• 80 g tummaa suklaata
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 2 tl vaniljasokeria
• 2 rkl kaakaojauhetta
• 175 g margariinia
• 2 dl sokeria
• 2 munaa
• 1 dl kermaa

Käytin tähän Fazerin tummaa suklaata (en siis taloussuklaata, vaan sitä sinisessä kääressä olevaa), kuten yleensä. Rasvana oli taas juoksevaa Oivariiniä, se ei ole mukavaa käyttää, mutta tuo hyvää voin makua. Kaakaoksi ostin luomukaakaota, kun muistelen, että kaakaopapujen viljelyssä on paikoin melkoista riistoa.

Kuivat aineet laitetaan yhteen kulhoon ja sekoitetaan. Toisessa kulhossa vatkataan rasva ja sokeri vaahdoksi, johon vatkataan sekaan munat yksi kerrallaan. Jauhot lisätään tähän seokseen vähän kerrassaan virutellen välillä kermaa mukaan. Lopuksi mukaan laitetaan suklaarouhe.

Taikina laitetaan voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan ja paistetaan 175 asteessa noin 35 minuuttia. Ei ihan riittänyt meidän uunilla tuo aika, piti pitää vähän pidempään. Kinuskikissan ohjeessa suositeltiin suojaamaan foliolla pinta, kun se on saanut tarpeeksi väriä, mutta se ei ollut meillä tarpeen.

Suklaan sai rouhittua hyvin, kun leikkeli isolla veitsellä pieniä palasia. Tässä kakussa suklaa saa olla aika isoinakin hippusina seassa.

Tomusokerikuorrutukseen tarvitaan 2 dl sokeria ja noin 1-1,5 rkl vettä. Aika tahmeaa saa olla kuorrutus, muuten se valuu kaikki kakun päältä lautaselle. Tuo kaksi desiä on kyllä vähän liikaakin itse asiassa, hieman vähemmälläkin pärjää.

13.04.2009 klo 17:31 | Kommentoi | TrackBack (0)

Sitruuna-marenkipiirakka, osa 2

Kinuskikissalla oli taannoin blogissaan varsin mielenkiintoinen Sitruuna-marenkitorttu. Päätimme kokeilla ja siitähän tuli niin hyvä, että piti seuraavana viikonloppuna tehdä toinenkin. Pistetään siis resepti omaankin talteen:

Pohja:

• 3,25 dl vehnäjauhoja
• 2 rkl sokeria
• 175 g voita tai margariinia
• 0,5 dl vettä

Jauhot ja sokeri sekoitetaan kulhossa. Rasva nypitään joukkoon. Juokseva Voimariini on muuten helppo tapa saada mukaan vähän voin makua. Vesi lisätään mukaan, jonka jälkeen taikina sekoitetaan nopeasti. Levitetään kevyesti painellen voideltuun piirakkavuokaan ja paistetaan 200 asteessa noin 15 minuuttia.

Täyte:

• 2,25 dl sokeria
• 4 rkl vehnäjauhoja
• 1,75 dl vettä
• 1 dl sitruunamehua (kaksi sitruunaa)
• 5 keltuaista
• 50 g voita tai margariinia

Sokeri ja vehnäjauho sekoitetaan kattilassa. Vesi ja sitruunamehu sekoitetaan mukaan. Lopuksi lisätään keltuaiset ja voi, sekoitetaan ja keitetään koko ajan sekoittaen, kunnes seos pulpahtaa. Sen jälkeen seos levitetään heti pohjan päälle.

Marenki:

1. 5 valkuaista
2. 1,25 dl sokeria

Valkuaiset ja sokeri vatkataan kovaksi vaahdoksi. Vaahto levitetään täytteen päälle ja koko piirakka laitetaan uuniin 200 asteeseen noin viideksi minuutiksi, kunnes marenki on saanut väriä. Marenkia kannattaa levittää kunnolla reunoille asti, sillä se vetäytyy uunissa jonkin verran.

Sitten vain ollaan kärsivällisiä ja jäähdytetään piirakka kunnolla! Se on nimittäin huomattavasti parempaa seuraavana päivänä jääkaappikylmänä. Uskokaa pois...

Ensifiilis oli, ettei täyte ole riittävän kirpeää ja sitruunaista, mutta kyllä se on oikein hyvä, ei siihen tarvitse mitään muutoksia tehdä. Edellisessä versiossa on kolme sitruunaa ja kuorta myös, eli jos haluaa kirpeämmän, voi lisätä sitruunankuorta tähänkin.

6.04.2009 klo 15:43 | Kommentoi | TrackBack (0)

Siiderisika

Yhteishyvän Ruokamaailma-lehdessä oli hyvä resepti. Kirjataas talteen, koska lehdykkää en kuitenkaan jaksa säilytellä jälkipolville.

Tämä on iso annos, suluissa lehden mukaiset määrät neljän hengen annokseen. Ei tule minusta mikään valtava neljän hengen annos kyllä noilla, mutta meillä ollaankin aika suuriruokaisia. Teimme itse suoraan tupla-annoksen sunnuntaina ja söimme tätä maanantain ja tiistain.

Siiderinen possupata

• 800 g (400 g) possukuutioita
• 2 (1) sipulia
• 0 (2-3) valkosipulinkynttä
• öljyä
• 5 dl (3 dl) kuivaa omenasiideriä
• 4 tl (2 tl) lihafondia
• 2 rkl (1 rkl) soijakastiketta
• 1/2 tl (1/4 tl) mustapippuria
• 2 dl (0,5-1 dl) ruokakermaa
• 1 tl (0,5-1 tl) salviaa
• hienonnettua persiljaa

Lihat ruskistetaan sopivan kokoisissa erissä ja laitetaan kattilaan. Sipuli silputaan ja ruskistetaan ja laitetaan kattilaan. Mukaan murskataan valkosipuli. Lihojen ja sipulien päälle kaadetaan siideri ja lisätään lihafondi ja soijakastike. Haudutetaan kannen alla noin tunti. Lopuksi lisätään kerma, salvia ja persilja ja tarjoillaan sopivaksi katsotun lisukkeen kera.

Siiderinä tässä toimi puoli litraa Celticiä, ihan kelpo juomalta vaikutti, vaan vaatisi pikkukulausta isomman maistiaisen ennen kuin sanon juomaominaisuuksista mitään. Ruoassa ainakin toimi.

11.02.2009 klo 20:38 | Kommentoi | TrackBack (0)

Vaivaton riisipuuro

Keittelinpäs ensimmäistä kertaa eläessäni riisipuuroa. Johanna on pari kertaa keitellyt hyvällä menestyksellä, piti minunkin kokeilla kun Johannalla oli muuta tekemistä kuin vartioida puurokattilaa.

Kas näin se käy:

• 9 dl vettä
• 4,5 dl puuroriisiä
• 2,1 l maitoa
• n. 1,5 tl suolaa

Kiehauta vesi isossa teflonkattilassa (kuten mitoista voi päätellä, tämä on kolminkertaistettu alkuperäisestä reseptistä, jotta puuroa saa tarpeeksi, joten kattilankin on syytä olla riittävän iso) ja keitä riisiä noin viisi minuuttia.

Sen jälkeen lisätään maito, käännetään levy noin puoliteholle ja annetaan hautua pitkään. Välillä raavitaan kauhalla kattilan pohjaa, ettei pala kiinni. Hämmentelyä ei pidä laiminlyödä, mutta ei puuroa vatkatakaan pidä. Kun puuro hyytyy, ripautetaan sekaan suolaa. Lopussa puuro voi alkaa kuohumaan, jolloin vain nippaistaan levyä vielä vähän pienemmälle.

Aikaahan tähän palaa, mutta muuten homma on vaivatonta. Maidon suhteen jotkut varmasti vannovat punaisen nimeen, mutta hyvää tulee rasvattomastakin. Kokeilujen perusteella sanoisin, että kevytmaidosta saa kuitenkin hitusen parempaa.

Päälle sitten kanelia, sokeria ja maitoa, muu on harhaoppista.

23.12.2008 klo 20:02 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Helppo lasagne

Kotikokki.net:istä löytyi lasagne tuorepastasta. Se onkin erinomainen resepti, joka onnistuu myös kuivista lasagnelevyistä (tuorepastalasagnea ei ihan joka kaupasta löydy). Tämä on helpoin koskaan tekemäni lasagne ja kaikinpuolin erinomainen. Tässä hieman muokattu versio, joka on todellakin todella helppo lasagne:

• paketti lasagnelevyjä (n. 14 kpl)
• 400, 600 tai 700 g jauhelihaa (millainen paketti nyt löytyy, kuinka paljon lihaa tekee mieli)
• 2 sipulia
• valkosipulia muutama kynsi maun mukaan
• 2 tl mustapippuria (tai vähemmän)
• 2 tl valkopippuria (tai vähemmän, näillä mitoilla tulee aika mausteinen)
• 3 rkl paprikajauhetta
• 500 g paseerattua tomaattia
• purkki yrttimaustettua tomaattimurskaa
• 5-6 dl maitoa
• 250 g emmental-juustoraastetta
• 3 rkl oreganoa

Ruskista kasarissa tai isossa paistinpannussa jauheliha, sipuli ja valkosipuli. Mausta pippureilla oman maun mukaan. Lisää paseerattu tomaatti ja tomaattimurska. Vähän vettäkin voi laittaa (itse huuhdoin tomaattipurkeista loput vedellä, siinä sivussa tulee joku desi-pari vettä mukaan). Heitä sekaan paprika, maito, noin puolet juustoraasteesta ja lopuksi oregano.

Sitten vain levyt ja kastike vuokaan. Me käytämme isoa lasagnevuokaa, johon laitan noin 4-6 levyä kerrokseen. Kerroksia tulee tästä neljä, soosia siis alle, joka väliin ja päälle. Viimeisen kastikekerroksen päälle tulee loput juustoraasteesta, sitten vain koko setti uuniin 175-200 asteeseen noin 45-50 minuutiksi. Kas kun tulee hyvä, ja todella pienellä vaivalla.

1.08.2008 klo 18:07 | Kommentoi | TrackBack (0)

Virtapankki ja Thatchers

Kävimme vapaapäivän kunniaksi syömässä ulkona. Kohteeksi valikoitui Virtapankki, joka vaikutti kaikinpuolin lupaavalta. Ei tarvinnut pettyä! Virtapankki on hyvä. Lauantaina iltapäivästä terassi oli täynnä, mutta ravintolan puolella oli rauhallista. Pöytä järjestyi ongelmitta, vaikka varausta ei ollutkaan. Palvelukin oli oikein miellyttävää.

Virtapankin teemana on raha, enkä ole missään muualla nähnyt tällaista pelkästään pinnallista teemaa toteutettuna näin viimeisen päälle. Kenties tyylikkäin yksityiskohta oli ravintolasalin seinälle maalattu kuva vanhasta 20 markan setelistä - siinähän on kuvattuna tamperelaista koskimaisemaa aivan ravintolan naapurista. Pankkiteema on kaikinpuolin erittäin läpitunkeva: ruokalistalta löytyvät niin alkusijoitukset, pääsijoitukset kuin loppusijoitukset. Kassalippaat ovat pikkunälkää paikkaavia annoksia, jotka tarjoillaan todellakin kassalippaasta. Ruokalistakin on setelipaperin kaltaista paperia...

Melkoista, ja on noissa ollut miettimistä. Me söimme Virtapankin riskirahaston kahdelle sijoittajalle. Annoksessa oli härän ulkofileetä, pariloitua kanaa, lihapullia, belgianperunoita, punaviinikastiketta, tomaattihilloketta, ceasarsalaattia ja ananasta. Oikein maukas setti siis ja juuri sopivan kokoinen kahdelle.

Jälkiruokien kohdalla joku on saanut hyvän idean: listalta löytyy viisi erilaista jälkiruokaa á 2,5 euroa ja kympillä saa kaikki. Otimme luonnollisesti koko setin: suklaamarkiisia, passion-pannacottaa, karamellisoitua ananasta, jäätelöä ja sorbettia. Jälleen kerran erittäin hyvää ja erittäin sopiva määrä kahdelle.

Virtapankkia on helppo suositella: hyvät ruoat, sopiva hintataso (meillä taisi mennä noin 60 euroa kahdelta) ja hauska teema. Ruokalista on vähän rajallinen, joten ihan jokainen ei välttämättä löydä herkkuruokaansa listalta ja usein käydessä valikoiman rajat tulisivat luultavasti vastaan, mutta satunnaiseen käyttöön Virtapankki sopii hyvin.

Ruoan kanssa join Thatchersin Katy-siideriä. Alunperin ruotsalaisista Katy-omenoista tehty yhden lajin siideri oli varsin maukas tuttavuus. Vähän tuhti annos, 7,4 % ja puoli litraa, mutta hyvä siitä huolimatta. Aika raikas ja kuiva. Ensi kerralla taidan silti kokeilla jotain toista Thatchersin siideriä Virtapankin valikoimista.

21.07.2008 klo 13:12 | Kommentoi | TrackBack (0)

Marianne-browniet

Joku löysi blogiini hakemalla Marianne-brownieita. Hyvä niin, vaikken ole aiheesta mitään kirjoittanutkaan. No, nyt voisi kirjoittaa, sillä teimme eilen annoksen. Oikein maukasta tuli, vaikkakin Marianne-rakeet tuovat vähän turhankin vahvan piparmintun maun. Brownien koostumus oli sentään mainion tahnamainen. Ohje on Kotiliedestä, olisiko numero 9/2008.

• 150 g tummaa suklaata
• 150 g voita
• 2,5 dl sokeria
• 3 munaa
• 2 dl vehnäjauhoja
• 2 tl vaniljasokeria
• 150 g Marianne Crush -rakeita

Suklaa ja voi sulatetaan (jos ei käytä juoksevaa leivontarasvaa). Munat ja sokeri vaahdotetaan ja voi ja suklaa sekoitetaan joukkoon. Lopuksi lisätään jauhot, vaniljasokeri ja Marianne-rakeet.

Taikina kaadetaan vuokaan ja paistetaan 175 asteessa noin 30 minuuttia. Ohjeessa kehotetaan vuoraamaan vuoka leivinpaperilla. Suosittelen, sillä rasvattuun vuokaan taikina tarttuu erittäin hanakasti kiinni. Ohjeessa on vuoan kokona "noin 23 x 30 cm", me käytimme isoa nelikulmaista uunivuokaa. Arvelisin tuota vähän isoksi peruspiirakkavuoalle.

Parasta on, jos antaa herkun viipyä yön yli jääkaapissa.

16.05.2008 klo 17:30 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Erittäin hyvä pizza

Tämä merkintä on pitänyt kirjoittaa jo pitkään. Olemme harrastaneet hyvän aikaa jokaviikkoista pitsantekoa ja tuloksena pitsanvalmistus on saavuttanut varsin miellyttävän tason.

Taikina

• 1/3 pkt hiivaa
• 1 dl vettä
• 2,5 dl jauhoa
• suolaa

Liuota hiiva kädenlämpöiseen veteen (huomaa, että kädenlämpöinen eli 37-asteinen vesi ei tunnu kädenlämpöiseltä, vaan kuumalta). Sekoita suolaa hitunen jauhoihin ja jauhot veteen. Vatkaa ja kun taikina muodostuu, vaivaa kimmoisaksi. Peitä liinalla ja kohota. Jos aikaa on niukasti, laita taikinakulho kuumaan veteen lillumaan, niin kohoaa joutuisammin.

Kaulitse tasaiseksi. Tuosta taikinasta tulee suunnilleen pellillinen, vähän pienempi (tuplaamalla taikinan saa paksun koko pellin pitsan), eli aika ohueksi saa kaulita. Sitten täyttämään!

Pitsan perusta on tomaattisoosissa. Tomaattipyrettä voi käyttää paremman puutteessa. Se toimii, mutta ei ole elämys. Meillä suositaan Grand'Italian Sugocasa-kastikkeita. S-Marketeista saa, ainakin tavallista ja valkosipuli-sipulia. Ei maksa paljon ja säilyy ainakin viikon, toisin kuin useimmat vastaavat. Tämä soosi sopii hyvin pitsan päälle, mutta myös jauhelihakastikkeen tueksi, murekkeen mausteeksi ja moneen muuhun tarkoitukseen. Suosittelemme.

Sitten varsinainen täyte. Mielikuvitustaan voi käyttää, mutta tärkeää on, ettei täytettä ole liikaa! Tällaista pitsaa ei pidä ahtaa täyteen (iso pellillinen täytteidentäyttämää pitsaa on hyvää, mutta eri juttu). Kannattaa keskittyä yhteen, korkeintaan kahteen täytteeseen. Meillä vakiotäyte on yhdeksän siivua pippurikinkkua (eikä sitten mitään ohuenohuita, vaan perinteisiä paksuja siivuja). Se toimii erittäin hyvin. Päälle vielä pari tomaattia siivutettuna ja se on siinä.

Tai ainakin melkein. Juusto päälle vielä! Jos täytteitä ei pidä laittaa paljoa, juustoa täytyy. Meillä käytetään yksinomaan mozzarellaa, eikä raasteena vaan paksuina siivuina, jotka sulavat kauniisti pitsan päälle. Vakioannos on 250 grammaa Riitan Herkun mozzarellaa.

Lopuksi päälle vielä runsas roiskaus oliiviöljyä. Olemme tykästyneet Borgesin basilikamaustettuun oliiviöljyyn, mutta tavallinenkin toimii. Lopulta pitsa uuniin, 250 astetta ja kymmenisen minuuttia. Viimeisenä silauksena päälle pizzamaustetta tai oreganoa.

15.03.2008 klo 08:14 | Kommentoi | TrackBack (0)

Englantilainen hedelmäkakku

Tämä klassikko puuttuu vielä blogista, huomasin. Koska resepti on minulla vain epämääräisellä paperilapulla, se on parasta kirjata blogiin ennen kuin on liian myöhäistä.

• 200 g voita
• 200 g sokeria
• 200 g hedelmiä
• 200 g jauhoa
• 3 munaa
• 1 tl leivinjauhetta

Voi (kasvirasvakin kelpaa) ja sokeri vatkataan sekaisin. Joukkoon lisätään munat yksi kerrallaan. Jauhot ja niihin sekoitettu leivinjauhe sekoitetaan mukaan. Viimeisenä joukkoon lykätään jauhoissa pyöritellyt hedelmänpalat. Kipataan korppujauhotettuun kakkuvuokaan ja paistetaan uunissa 175 asteessa noin tunnin, ehkä vähän alle.

Nautitaan hitusen kuivahtaneena laadukkaan omenasiiderin (esim. Stowford Press Supreme, Magners, Johnny Jump Up, Cidraie) kanssa.

29.09.2007 klo 20:04 | Kommentoi | TrackBack (0)

Synttäriruokia: sarvet ja wrapit

Nooan synttäreitä vietettiin tänään. Yksivuotias viihtyi juhlissaan erinomaisen hyvin, vaikka asunto oli täynnä väkeä. Lahjat miellyttivät ja vieraissa riitti ihmeteltävää. Kaikki hyvin siis.

Ruoat herättivät kiinnostusta, joten reseptit jakoon! Kuten sanoin, sarvien resepti löytyykin jo täältä. Toisissa oli täytteenä metvurstisuikaleita ja emmentalraastetta, toisissa ruohosipulituorejuustoa ja ruohosipulia.

Johannan kaverin Katrin ohjeella tehdyt wrapit tekivät kauppansa hyvin. Ne ovat myös varsin helppoja tehdä:

• 8 kpl tortillalättyjä
• tuorejuustoa
• 2 prk tonnikalaa
• maustekurkku

Tortillalätyille levitetään tuorejuustoa (käytimme maidottoman ruoan tarpeessa soijasta tehtyä Tofutti-tuorejuustoa - ei ole ihan aidon veroista, mutta tässä yhteydessä eroa ei huomannut), tonnikalaa ja maustekurkkua. Rullataan, kääritään muovikelmuun ja laitetaan jääkaappiin tekeentymään. Kannattaa tehdä edellisenä päivänä. Me tarjoilimme nämä puoliksi leikattuina, jolloin saatiin 16 kpl ihan hyvän kokoista palasta.

Tuorejuustoa tarvinnee parikin pikkupurkkia, Tofuttia riitti yksi, mutta se onkin iso. Purkki tonnikalaa riittää neljään, jos tekee paketillisen lättyjä, tarvitsee siis toisen. Yksi maustekurkku riitti, kun sen pisti todella pieneksi silpuksi.

23.06.2007 klo 16:20 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Raparperihyve

Päivän ruokalistalla oli perinteisen omenahyveen sijasta nettifoorumilta bongattua raparperihyvettä. Resepti oli hyvin suurinpiirteinen, joten en itsekään mittaillut ainesosia vaan tein fiilispohjalta. Hyvin onnistui, lopputulos oli kerrassaan herkullinen.

Uunivuokaan ladottiin neljä vartta raparperia pestyinä, kuorittuina ja paloiteltuina. Päälle laitetaan runsaasti sokeria, koska raparperi ei ole itsessään erityisen makeaa. Kulhossa sekoitin kaurahiutaleita (noin pari desiä), fariinisokeria (reilu desi) ja juoksevaa rasvaa (olisiko ollut vajaa desi, enemmänkin olisi voinut olla). Tämä seos sitten raparperien päälle ja koko paketti noin puoleksi tunniksi 175-asteiseen uuniin. Valmista on, kun kuorrutus on rapea ja reunoilla kiehuu.

Tuosta tuli kaksi runsasta kupillista, eli noin kolme kohteliaan kokoista annosta. Päälle tehtiin annos Blå Bandin mainiota vaniljakastiketta. Hyvää oli!

17.06.2007 klo 16:37 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Omenaolutta

Joinpas tässä päivänä eräänä olutta. Minähän en noin yleensä ottaen ole alkuunkaan olutihmisiä, vaan siiderisnobi, jolle maistuvat lähinnä laadukkaammat omenasiiderit. Lautapeliseuran foorumilla asuu kuitenkin ryhmä olutharrastajia, joiden olutketju on mielenkiintoista luettavaa.

Sieltä bongasin belgialaisen Lindemansin Apple-lambicin, jota kehuttiin erinomaisen omenaiseksi. Pakkohan se oli kokeilla - ja totta tosiaan, olut on erinomaisen omenaista. Veikkaan, että sokkotestissä peruslageriin tottunut kuluttaja saattaisi veikata Applea siideriksi. Perinteistä oluenmakua tuossa ei ollut, vaan eipä lambic perinteistä olutta olekaan.

Wikipedian lambic-artikkeli on valaiseva. Brysselin lähistöllä tehtävän lambicin erikoisuutena on spontaani käyminen: vierteeseen ei lisätä lainkaan hiivaa. Sen sijaan vierre lasketaan altaaseen, jossa se nappaa ulkoilmasta villihiivoja ja muita pieneliöitä tuottamaan käymistä. Kypsytyksen jälkeen lopputuloksena on peruslambic, josta sekoitellaan erilaisia juomia, joko yhdistelemällä erilaisia peruslambiceita tai sekoittamalla mukaan sokeria ja hedelmiä.

On hyvä kysymys, kannattaako Applea juoda, kun omenamehua saa kaupasta aika paljon halvemmalla, mutta suosittelen silti omenasiiderin ystäville, kannattaa kokeilla. Applea saa hyvinvarustelluista kaupoista, CityMarketeissa tuntuu olevan yleensä paras olut- ja siiderivalikoima.

1.04.2007 klo 09:05 | 4 kommentti(a) | TrackBack (0)

Italialaiseen tapaan

Tänään oli yllättävän italialainen ruokapäivä. Lounaaksi tein tämänhetkistä suosikkivariaatiotani carbonarasta: paketti pekonia käristetään huolella ja sekoitetaan tagliatelleen ja joukkoon lisätään ruokakermapurkillisesta, kananmunasta ja pastajuustosta sekoitettu tahna. Sekoitetaan, ja tarjoillaan mustapippurin ja lisäjuuston kanssa. Helppo ja hyvä.

Iltapalaksi sitten lämmintä leipää. Voileipägrilli tuntuu turhuudelta, mutta meillä se on nauttinut vuosien ajan säännöllistä, jos nyt ei päivittäistä tai edes viikoittaista käyttöä. Johanna keksi luksusversion, jossa leipien väliin sijoitetaan ketsupin lisäksi mozzarellaa ja tomaattisiivuja (ja italialaisen ruoan pyhä kolmiyhteys täydentyy basilikaa sisältävällä pizzamausteella - kas kun muuten Italian lipun värit sopivat näihin perusaineksiin; lipun alkuperä on kuitenkin toinen, niin maukkaalta kuin tämä selitys kuulostaakin). Erinomaista, kertakaikkiaan.

12.03.2007 klo 18:53 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Upcider Natural Vintage

Jatketaanpa siiderilinjalla. Upciderin Natural-siiderit ovat perussiidereistä sitä parempaa sarjaa. Hassujen makujen sijasta Naturalit keskittyvät luonnolliseen hedelmäiseen makuun ja vähäisempään hiilihappoon. Tuloksena on kerrassaan mainioita siidereitä.

Nyt talvikauden ajan tarjolla on Natural Vintage, joka on vielä hienompaa tavaraa. Ensinnäkin väri: on tuhlausta juoda tämä suoraan tölkistä. Juominen aloitetaankin kaatamalla juoma kirkkaaseen lasiin ja ihailemalla siiderin punaista kultaa. Kaunis väri, kertakaikkiaan.

Vintageen on käytetty talvikauden omenoita ja lehdistötiedote puhuu calvadoksen ja tammitynnyrin aromeista. Siitä calvadoksesta en tiedä, mutta vahva ja omintakeinen maku Vintagessa kyllä on. Vaatii selvästi lisämaistelua ja totuttelua selvittää, tykkäänkö kovasti vai enkö, mutta sellainen tutkiskelu on aina mukavaa...

Joka tapauksessa pisteet Hartwallille siitä, että jännittävien makujen sijasta (Fizz Cappuccino) kehitellään ihan oikeasti kiinnostavia omenasiidereitä. Perryt vielä menevät, mutta tosiasiahan on, että oikea siideri on omenaa, eikä muuta. Piste.

21.11.2006 klo 10:32 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Kokeiltuja, siideriä ja jäätelöä

Viime aikoina on testattu siideriä ja jäätelöä:

Westons Cider Oak Conditioned Medium Dry lupaili etiketissään rikasta ja täyteläistä makua, mutta pyh: maku oli ohut, vaisu ja katosi hetkessä, jättäen aika tympeän jälkimaun. Enpäs osta toiste. Suosittelen lähinnä loppuillasta juotavaksi, puoli litraa 6,5-prosenttista mennee mukavasti siinä vaiheessa kun maulla on vähemmän merkitystä.

Glögin ja piparin makuinen Aino-jäätelö oli miellyttävän jouluinen yhdistelmä, ja toimii oikeastaan paremmin kuin odotin. Jäätelö on erittäin makeaa ja maku on kevyesti teollisen oloinen, mutta ihan hyvä kuitenkin. Luulen kyllä, että toiste ei osteta, mutta ei tämä hukkaostoskaan ollut.

20.11.2006 klo 07:30 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ruokaa ja elokuvaa

Sunnuntain ohjelmistossa oli ruokaa ja elokuvia, sillä välin kun poika oli isovanhemmilla vahdittavana. Päädyimme syömään Plevnaan, joka on hyvin kätevästi teatterin vieressä. Ruokakin oli hyvää, tukevaa: possunoisetit, röstiperunoilla, madeirakastikkeella ja olutmarinoiduilla kasviksilla. Maistui, varsinkin kun sai syödä kaikessa rauhassa.

Plevna on tunnettu oluistaan, mutta osataan siellä siideriäkin tehdä: Plevnan puolikuiva omenasiideri on yksi parhaista siidereistä, mitä olen tähän asti maistanut. Maku on täydellisen pehmeä. Johanna tykkäsi myös kovasti.

Elokuvaksi valikoitui Paholainen pukeutuu Pradaan, joka oli odotuksia parempi. Muitakin hyviä olisi mennyt, mutta valitettavasti sunnuntaisin ei juuri päiväsaikaan esitetä dubbaamattomia versioita piirretyistä. Onneksi tämäkin osoittautui sitten yllättävän viihdyttäväksi tapaukseksi, elokuvaelämys oli kerrassaan mainio. Varsinkin Emily Bluntin esittämä Emily oli veikeä hahmo, eikä Meryl Streepkään ollut hullumpi muotilehden hurjana päätoimittajana.

Olisin ostanut karkkia elokuvan seuraksi, mutta jäi ostamatta, koska Siperian karkkikaupalla on 2,5 euron minimiostos pankkikortille. Pöh. Minullahan ei ole koskaan käteistä mukana, joten alle kahden euron karkkipussia en kyennyt maksamaan. No, jos ei raha kelpaa, niin ei sitten, säästyipähän rahaa ja hampaat.

30.10.2006 klo 12:57 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Taivaallisen hyvää

Suklaan ystäville: Maraboun Daim-suklaa on ihan säädyttömän hyvää. Kyseessä on siis iso suklaalevy Maraboun hyvää perussuklaata, jossa on Daim-rakeita seassa. Todella, todella, todella hyvää.

8.09.2006 klo 08:50 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Nigellan lihapullat tomaattikastikkeessa

Tämä herkullinen lihapullaresepti löytyi Nigella Lawsonin kirjasta Syötävän hyvää. Se on vähän erilainen, tuo mukavasti vaihtelua peruslihapulliin. Valmisteluun menee aikaa, joten ihan pikaruokaa tämä ei ole, mutta vaativa ruokalaji sinänsä tämä ei ole, vain vähän työläs.

Lihapullat:

• 500 g sikanautajauhelihaa
• 1 muna
• 2 rkl parmesaaniraastetta
• 1 valkosipulinkynsi puristettuna
• 1 tl kuivattua oreganoa
• 3 rkl korppujauhoja
• mustapippuria

Ainekset sekoitetaan taikinaksi, josta pyöritellään pieniä lihapullia (tästä pitäisi tulla useita kymmeniä lihapullia, eli siinä määrin pieniä). Valmiit pullat laitetaan jääkaappiin odottamaan; vielä ei ole niiden vuoro. Koska Suomessa ei juuri puolen kilon jauhelihapaketteja näy, käytin itse 400 grammaa jauhelihaa; hyvä annos siitäkin tuli.

Tomaattikastike:

• 1 sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 tl kuivattua oreganoa
• 1 rkl suolatonta voita
• 1 rkl oliiviöljyä (ei neitsytöljyä)
• 1 tetra (500 g) paseerattuja tomaatteja
• hyppysellinen sokeria
• suolaa ja pippuria
• 1 dl täysmaitoa

Ohjeen mukaan sipuli, valkosipuli ja oregano pitäisi jauhaa tehosekoittimella hienoksi massaksi. Minä pilkoin pieneksi ihan käsin, sekin toimi hyvin. Joka tapauksessa sipulit kuullotetaan kattilassa pehmeiksi voissa ja öljyssä (käytin juoksevaa leivontarasvaa ja tavallista öljyä) matalalla lämmöllä noin kymmenen minuutin ajan.

Tähän lisätään paseeratut tomaatit ja noin 3/4-purkillista kylmää vettä. Lisää sokeri, suola ja pippuri. Tämän vaiheen annetaan porista rauhassa noin kymmenen minuuttia. Seuraavaksi lisätään maito (laitoin desin kermaa, kun sitä jääkaapissa oli) ja sitten lihapullat yksi kerrallaan. Ei kannata sekoittaa ennen kuin lihapullat muuttuvat ruskeiksi, muuten ne menevät rikki. Peitä kattila osittain kannella ja anna kypsyä noin 20 minuuttia.

Tämä kaikki syödään tietysti pastan kanssa. Tuore pasta on parasta, mutta kuivattukin käy. Omalla kohdallani kastike jäi vähän ohueksi, joten joku hyvä vaalea leipä on erinomainen apuväline kastikkeen laappimiseen lautaselta lopuksi.

Kirjan mukaan annos riittää kuudelle, mitä epäilen. Meillä 400 grammasta jauhelihaa tehty annos olisi riittänyt mukavasti kolmelle ja jotenkuten neljälle.

25.07.2006 klo 05:45 | Kommentoi | TrackBack (0)

Erittäin hyvä raparperipiirakka

Tämä on Johannan äidiltä saatu raparperipiirakkaresepti, alkuperästä en tiedä sen enempää. Reseptissä käytetään kahvikuppimittaa, joka on 1,5 desiä.

Pohja:

• 1 muna
• 1 kkp sokeria
• 1 prk kermaviiliä
• 1/2 tl vaniljasokeria
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 kkp vehnäjauhoja
• 1 kkp kaurahiutaleita
• 50-100 g voisulaa

Muna ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Vaahtoon sekoitetaan kermaviili (kermaviilin sijasta voi käyttää myös 1 kkp kermaa). Vehnäjauhoihin ja kaurahiutaleisiin lisätään vaniljasokeri ja leivinjauhe, ja nämä kaikki lisätään muna-sokerivaahtoon. Lopuksi lisätään rasva.

Vehnäjauhoilla ja kaurahiutaleilla tulee hyvä piirakka, joka pysyy koossa vähän heikosti. Jos haluaa kiinteämmän piirakan, kaurahiutaleiden sijasta voi laittaa toisen kupillisen vehnäjauhoja.

Taikina kaadetaan vuokaan, päälle ladotaan 0,5 litraa (noin 250 grammaa) raparperia ja suunnilleen desi sokeria. Paistetaan uunissa 180-200 asteessa noin 30 minuuttia. Piirakka syödään jäätelön kanssa, ettei luut haihdu.

17.06.2006 klo 07:20 | 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Juustosarvet

Vaihteeksi suolaista syötävää. Hellapoliisin juustosarvet ovat todella hyviä ja suurimmaksi osaksi erittäin vaivattomia valmistaa. Homma käy näin:

Taikina (16 sarvea):

• 4 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 1/4 tl suolaa
• 2 dl juustoraastetta
• 50 g margariinia
• 1 prk kermaviiliä

Kuivat aineet sekoitetaan keskenään, samaan syssyyn tulevat myös juustoraaste ja pehmeä margariini. Viimeisenä lisätään kermaviili, jonka jälkeen taikinaan sekoitetaan vain sen verran, että ainekset tasoittuvat.

Taikina jaetaan kahteen osaan. Kumpikin osa kaulitaan runsaasti jauhoja käyttäen (taikina on nimittäin tahmeaa) halkaisijaltaan noin 30 sentin suuruiseksi ympyräksi ja leikataan kahdeksaan sektoriin. Täytteet levitetään sektorien leveään päähän, jonka jälkeen sarvet kääritään rullalle leveästä päästä aloittaen.

Sarvet voidellaan munalla, pinnalle voi ripotella juustoraastetta ja siemeniä. Sarvia paistetaan uunissa 225 asteessa noin 12-15 minuuttia.

Täytteeksi olemme kokeilleet kahta erilaista. Ensimmäiseen tuli yrttituorejuustoa ja pippurinautaleikkelettä, toiseen mustapippuri-tilli-tuorejuustoa ja metvurstia. Molemmista tuli kerrassaan erinomaisia.

2.06.2006 klo 14:37 | Kommentoi | TrackBack (0)

Sitruunamarenkikakku

Johanna kaipasi sitruunamarenkikakkua, joten pitihän neitoa hädässä auttaa. Resepti löytyi Apu-lehden verkkosivuilta, ja tulos oli kieltämättä varsin maittava. Ensimmäiseksi yritykseksi kakku onnistui mainiosti ja maistui ihan siltä miltä pitikin. Parannettavaa jäi: seuraavalla kerralla tehdään tämän sokerikakkupohjan sijasta murotaikinapohja.

Kakku on aika työläs, vaiheita on monia. Lisäksi kakkuun kuluu niin paljon munia, että tämä sopisi mainiosti kananmunapakettiin munanmyyntiä vauhdittamaan.

Pohja:

• 3 kananmunaa
• 1 dl sokeria
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 1,5 dl vehnäjauhoja
• 100 g sulatettua voita tai margariinia

Munat ja sokeri vaahdotetaan. Lisää jauhot ja rasva. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun isohkoon piirakkavuokaan ja paista 175 asteessa noin 15-20 minuuttia. Meillä vuoka osoittautui käytännössä himpun pieneksi kun kiisseli valui reunojen yli, eli aika iso vuoka saa olla.

Sitruunakiisseli:

• 4 kananmunaa (tai pelkät keltuaiset)
• 3 sitruunan raastettu kuori
• 3 sitruunan puristettu mehu
• 3 dl sokeria
• 125 g voita

Pese sitruunat huolella, raasta kuoret ja purista mehu. Pane kaikki ainekset kattilaan ja anna kiisselin kiehua kymmenen minuuttia sekoittaen koko ajan. Tuloksena pitäisi olla jonkin verran alkutilannetta sakeampi soppa. Kaada kiisseli kulhoon jäähtymään. Kiisselin pinnalle aseteltu muovikelmu estää kuoren syntymisen.

Marenki:

• 4 valkuaista
• 2,5 dl sokeria

Vatkaa valkuaisia ja sokeria vesihauteessa, jotta sokeri sulaa joukkoon ja jatka sitten normaaliin tapaan. Toinen tapa on ilmeisesti käyttää tomusokeria ja lisätä sokeria vähitellen. Kovaa vatkausta homma joka tapauksessa vaatii, tuloksena syntyvän marengin pitäisi pysyä kulhossa, vaikka sen kääntäisi ylösalaisin. Laita marenki kylmään odottamaan.

Kun kiisseli ja piirakka ovat suurinpiirtein jäähtyneet, kaada kiisseli piirakkapohjan päälle. Marenkivaahto lusikoidaan tai pursotetaan päälle, jonka jälkeen piirakka käytetään 250-asteisessa uunissa kolmen minuutin ajan saamassa väriä. Jäähdytä ja anna tekeytyä kylmässä puoli tuntia.

Hyvää tuli, mutta tosiaan Johanna tykkää enemmän murotaikinasta kuin kakkupohjasta tämän piirakan yhteydessä, joten sellaista sitten ensi kerralla. Kiisseli on kuitenkin hyvää ja juuri oikean makuista.

Myöhemmin muokattua: Koska haen täältä aina oikeaa reseptiä turhaan, on aika kirjoittaa paremman pohjan resepti tähänkin.

• 150 g voita
• 3-3,5 dl vehnäjauhoja (kokojyvä on hyvä)
• 0,5 tl suolaa
• 2-3 rkl vettä (tai kermaa)

Voi ja jauhot nypitään, sitten lisätään vesi. Laitetaan matalareunaiseen piirakkavuokaan. Kannattaa tehdä kunnon reunat, muuten kiisseli ei pysy aisoissa. Pohja pistellään haarukalla ja paistetaan uunissa 200 asteessa noin 9-10 minuuttia.

24.05.2006 klo 10:03 | 6 kommentti(a) | TrackBack (0)

Daim-limettikakku

Liekö Daim-limettikakku keksitty, kun joku huomasi miten vinkeästi Daim ja lime sointuvat yhteen? En tiedä, mutta kakku on kyllä maukas, maut pelaavat yhteen mainiosti. Tulos on miellyttävä, ei mitenkään liian makea vaan enemmän sellainen kesäisen raikas. Tosi herkullinen, siis. Resepti on nyysitty Me Naiset -lehden jostain suhtkoht tuoreesta numerosta.

Pohja:

• 200 g suklaakeksejä
• 100 g rasvaa
• 2 rkl sokeria

Suklaakekseinä käytin itse Sparin Brownies-keksejä, ne kun olivat suhtkoht edullisia ja näyttivät kaikista suklaisimmilta. Siis niin, että keksit ovat itsessään suklaisia, eikä pelkästään vaaleita keksejä suklaahipuilla. Sokeri tuntui suklaakeksien ohella liialliselta, joten jätin sen pois. Ei huomaa lainkaan.

Joka tapauksessa keksit siis murskataan, sekoitetaan rasvan kanssa ja taputellaan irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperin päälle. Sitten vain vuoka pakkaseen siksi aikaa kun täyte valmistuu.

Täyte:

• 2 dl kuohukermaa
• 3 keltuaista
• 1 dl sokeria
• 2 dl ranskankermaa
• 0,5 dl limettimehua
• 2 tl raastettua limetinkuorta
• 2 isoa Daim-patukkaa

Vatkaa kerma vaahdoksi. Kuohukerman sijasta voi keventää kevytvispillä, tulee ihan hyvää niinkin. Vatkaa eri kulhossa (tämä on näitä kakkuja, joka vaatii kulhoja) keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Sekoita muut ainekset keltuaisvaahtoon ja yhdistä lopuksi kermavaahto tähän tahnaan. Lopputulos, kepeän ja kuohkean näköinen vaahto, kaadetaan vuokaan pohjan päälle ja pakastetaan muutamaksi tunniksi. Tuloksena on herkullinen pakastekakku.

Limetiksi riittää aika pieni, puoli desiä mehua tulee aika pienestä hedelmästä, samoin kuoriraastetta ei tarvitse paljoa. Daimien murskaamiseen en tiedä parasta ratkaisua; monitoimikone veti keksit erittäin näppärästi murskaksi, mutta luulen, että se tekee Daimista liian pientä silppua. Itse hakkasin Daimit kulhossa muusinuijalla. Tuli vähän isompiakin sattumia sekaan, mikä on tietysti kakunsyöjälle hauskaa.

Tämä on tosiaan vähemmän makea kakku kuin odottaisi, ranskankerman ja limetin maku tasapainottaa suklaisuutta. Tulos on mukava, raikas ja aika erikoisen makuinen. Kannattaa kokeilla!

19.05.2006 klo 23:00 | 6 kommentti(a) | TrackBack (0)

Tosi hyvä juustokakku

Tämä on nyt gradua ja ruokaa koko blogi, mutta olkoot.Hellapoliisin linkeistä löytyi Ruokaohjeita ja herkkuja a la Marie, joka on Hellapoliisin kaltainen valokuvia ja reseptejä tarjoileva ruokablogi. Melkoisen taitava tämäkin bloggaaja, vilkaiskaapa vaikka tosi nättiä kakkua.

Teimme kuitenkin juustokakkua. Marie sanoo, että kakku on maailman paras juustokakku, ja asia voi kyllä hyvin ollakin näin.

Tässä ohje 24 sentin irtopohjavuokaa varten:

Ainekset noin 24 cm irtopohjavuokaan:

Keksipohja:

• 200 g digestivekeksejä
• 75 g voita tai margariinia

Täyte:

• 4 liivatelehteä
• 200 g maustamatonta tuorejuustoa
• 2 rkl kiehuvaa vettä
• 1,5 dl sokeria
• 3 tl vaniljasokeria
• 2 1/2 rkl sitruunamehua
• 2,5 dl kuohukermaa (tai Flora Vispiä tms.)

Kuorrutus:

• 2 dl mangososetta
• 2 liivatetta
• 2 rkl vettä

Murskaa keksit ja sekoita rasvan kanssa massaksi. Laita leivinpaperi irtopohjavuoan pohjalle ja keksimuruseos siihen päälle. Kannattaa laittaa kylmään siksi aikaa kun tekee muita, niin pohja vähän jähmettyy.

Sokerit (sokeria voi laittaa vähän vähemmänkin) ja sitruunamehu sekoitetaan tuorejuustoon tasaiseksi massaksi. Kermavaahto vatkataan löysähköksi vaahdoksi. Kiehuvaan veteen liotettu liivate kaadetaan ohuena nauhana tuorejuuston joukkoon koko ajan sekoittaen, minkä jälkeen kermavaahto käännellään varovasti mukaan. Vähän kun sekoittaa, tuloksena tulee tasaista massaa höttöisen kermavaahdon sijasta.

Täyte levitetään ripeästi vuokaan keksipohjan päälle. Tasoita pinta nätiksi, niin kuorrute asettuu aloilleen mukavammin. Hyydytä jääkaapissa muutama tunti vähintään.

Kuorrute tehdään liuottamalla liivate kahteen ruokalusikalliseen kiehuvaa vettä. Kun liivate on sulanut, mangosose lisätään mukaan ja sekoitetaan tasaiseksi. Kuorrutus kaadetaan kakun päälle, levitetään tasaiseksi ja hyydytetään kylmässä noin puolen tunnin ajan. Yksi 135 g Semper-mangosose osoittautui liian pieneksi annokseksi, seuraavalla kerralla laitan kaksi, ellen sitten löydä sopivaa vähän isomman kokoista purkkia joltain muulta valmistajalta.

Kun kakku on hyytynyt, varovainen pyöräytys veitsellä reunoja pitkin irrottaa kakun vuoasta, jonka jälkeen renkaan voi poistaa. Kas, kakku on valmis! Koristelussa voi käyttää luovuutta, tai tarjota sellaisenaan.

12.05.2006 klo 10:23 | 10 kommentti(a) | TrackBack (0)

Marianne-moussekakku

Hellapoliisin (blogi, jonka erinomaisuutta ei voi liikaa hehkuttaa) Marianne-moussekakku on mainio. Ei nyt ihan ehkä suosikki, koska suklaamousse oli himpun verran ytäkkää maultaan, se mintturouhe maistuu vähän liikaakin, mutta kyllä tätä syö ennemmin kuin selkäänsä ottaa. Saapa nähdä tehdäänkö toiste, veikkaan että ei ihan heti ainakaan, koska Nina Lincolnin kakku vie voiton suklaarintamalla.

Ohje kuitenkin tähän talteen vastaisen varalta. Keksipohjan (digestivejä, rasvaa) päälle tehdään mousse, joka hyydytetään liivatteella:

• 2 munaa
• 0,5 dl sokeria
• 2,5 dl Flora vispiä
• 200 g levy Marianne-suklaata
• 5 liivatelehteä

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, samoin Flora vispi. Sulata suklaa, sekoita vaahdot ja suklaa keskenään. Hyydytä liivatteella ohjeen mukaan. Jäähdytä jääkaapissa muutama tunti vähintään.

Kuten todettua, hyvä, suklainen ja makea, mutta se minttu tekee tästä ehkä vähän liian voimakkaan makuisen. Aika kevyt tuo vaahto kuitenkin on, se on ihan kiva juttu se.

9.05.2006 klo 14:16 | Kommentoi | TrackBack (0)

Hyydytetty mansikkajugurttikakku

Tein alkuviikosta oivallista kakkua. Se oli melkoinen kokeilu, uutta oli moni asia kakunteossa, mutta lopputulos onnistui hienosti. Täytyy siis kirjata resepti talteen. Alunperin tämä on Hellapoliisilta, jonka blogi on muutenkin suositeltavaa luettavaa, kiitos herkullisen näköisten kuvien. Tämä on siis hyydytetty mansikka-jugurttikakku, jonka Hellapoliisi kuorrutti vielä vaahtokarkkifondantilla.

Pohja:

• 4 munaa
• 1,5 dl sokeria
• 1 dl perunajauhoja
• 0,5 dl sokeroimatonta kaakaojauhetta
• 2 tl leivinjauhetta

Munat ja sokeri vatkataan kuohkeaksi vaahdoksi, joukkoon sekoitetaan kuivat aineet. Taikina levitetään leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paistetaan 225-asteisessa uunissa noin seitsemän minuuttia. Paistettu taikina kumotaan sokeroidulle leivinpaperiarkille (ei ole pakko sokeroida).

Taikina sijoitetaan kulhoon. Itse käytin halkaisijaltaan 20-senttistä ja noin kuusi senttiä syvää Arabian Uunikokki-vuokaa. Kulho vuorataan muutamalla runsaan kokoisella kelmunpalalla; kelmulla on tarkoitus peittää kakun päällinen, joten palat saavat tulla reilusti ulos kulhosta.

Pohja nostetaan kulhoon ja painellaan reunoja vasten. Reunan yli menevät palat leikataan pois ja laitetaan syrjään. Pohja kostutetaan mehulla tai Spritellä (tai Jaffalla).

Täyte:

• 2,5 dl Flora Vanillaa
• 5 dl maustamatonta jugurttia
• 1 dl sokeria
• 2 tl vaniljasokeria
• noin 2 dl mansikkasosetta
• 8 liivatelehteä + sulatukseen tilkka vettä

Flora Vanilla vatkataan vaahdoksi, lisätään sokeri, vaniljasokeri ja mansikkasose. Makua voi tsekata, joskin sanoisin, ettei liikaa kannata luottaa: ainakin minulla täyte oli tässä vaiheessa jonnin verran makeampaa kuin kakun sisällä.

Liivatteet lisätään täytteen sekaan (tapa riippuu siitä, käyttääkö lehtiä vai jauhetta, konsultoi pakkausta). Täyte kaadetaan kulhoon kostutetun pohjan päälle (itselläni jäi kupillinen yli, eli isompi kulho voisi olla hyvä; tästä tuli kyllä hyvä bonusjälkkäri, toisaalta). Pinnalle levitetään yli jääneet taikinapalat, jotka kostutetaan.

Kelmun reunat käännetään kakun päälle suojaksi, ja koko komeus heitetään jääkaappiin vähintään neljäksi tunniksi hyytymään. Valmis kakku kumotaan, vapautetaan kulhosta ja kuorrutetaan. Suosittelen mansikkakermaa, siitä tulee nätti sävyyn sopiva pinkki kuorrute.

Prosessi on vaiheikas, mutta helppo. Tuloksena on vähän erikoisempi kaakku, joka on ihan hyvää vaihtelua vaikkapa tavalliselle täytekakulle. Kannattaa kokeilla!

3.05.2006 klo 12:51 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Banaanimuffinsit

Sattuipas eräältä foorumilta mainio muffinssiresepti. En tiedä kenen tämä on, mutta lopputulos on erittäin hyvä. Ohjeella valmistaa noin 24 muffinssia, eli kaksi 12 muffinssin pellillistä. Aika täysiä vuokia sai kyllä laittaa, eli sikäli ohje on vähän reilu. Suosittelen muffinssipellin käyttöä, lopputulos on merkittävästi nätimpi.

• 150 g voita tai margariinia
• 2 dl sokeria
• 1/2 dl fariinisokeria
• 2 munaa
• 3-4 ylikypsää banaania
• 5 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 tl soodaa
• 1 tl inkivääriä
• 1 tl neilikkaa
• 2 tl kanelia
• 2 tl vaniljasokeria

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää munat yksitellen taikinaan reippaasti vatkaten. Murskaa banaanit haarukalla ja sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää ainekset taikinaan, sekoita tasaiseksi ja annostele taikina muffinssivuokiin. Muffinssit kypsyvät 180 asteessa noin 20 minuuttia. Helppoa kuin mikä.

Mausteet (inkivääri, neilikka) voi jättää pois. Meillä ei moisia ole, eikä nähty tarpeelliseksi hankkia. Emme jääneet kaipaamaan mitään. Muffinssit ovat erinomaisia myös pakastettuina ja sulatettuina.

1.05.2006 klo 11:38 | Kommentoi | TrackBack (0)

Simaa ja munkkeja

Teimme tänä vuonna ensimmäistä kertaa simaa. Tuli hyvää, vaikka aiempaa kokemusta simanteosta ei olekaan. Helppoahan tuo on, ihmetyttää nyt miksi ei aikaisemmin ole tehnyt kun kuitenkin simasta koko lailla tykkää.

Tällä tapaa tehtiin neljä litraa:

• 2 sitruunaa
• 250 g fariinisokeria
• 250 g sokeria
• 1/8 tl tuorehiivaa
• 4 l vettä

Sitruunat hangataan astianpesuaineen avulla puhtaiksi hanan alla. Huolellinen huuhdonta on hyvä idea. Yhden sitruunan mehu puristetaan talteen. Puolitoista sitruunaa kuoritaan, ja kuoret pistetään pikkusiivuina ämpäriin. Toisesta sitruunasta otetaan myös hedelmäliha talteen samaiseen ämpäriin. Kannattaa siis pistää toinen puoliksi, puristaa siitä mehut, kuoria toinen puolikas ja sitten toisesta sitruunasta koko kuori ja sitten hedelmälihat.

Kahdeksan litran reseptissä kuuluu käyttää samoin yhden sitruunan mehu, mutta kahden lihat.

Ämpäriin lisätään sokerit. Vettä keitetään noin puolitoista litraa, tai jotain sinne päin, ja tämä kaadetaan ämpäriin. Sekoitetaan, kunnes sokerit ovat sulaneet. Loput vedestä ja sitruunamehu lisätään soppaan. Hiivanmuru sekoitetaan pienen vesitilkkaan ja sekoitetaan veden joukkoon.

Seos saa seistä rauhassa huoneenlämmössä seuraavaan päivään, jolloin se pullotetaan. Pullojen pohjalle laitetaan teelusikka sokeria ja rusinoita maun mukaan. Huoneenlämmössä sima valmistuu noin kolmessa päivässä, viileässä viikossa. Rusinat nousevat pintaan merkiksi. Rusinat voivat myös nousta pintaan ja kun siman siirtää jääkaappiin, painua pohjalle. Sellaista sattuu. Valmis sima tulee joka tapauksessa säilyttää viileässä.

Alunperin resepti on Huvitutista napattu.

Jos munkkeja kaipaan siman seuraksi, kiitän Lauraa vinkistä: Fazerin pakastetut Nami-munkit ovat todella herkullisia rahkamunkkeja, joiden valmistamiseen riittää pelkkä sulatus. Lopputulos on erittäin hyvä ja sopii oivallisesti siman kanssa.

30.04.2006 klo 18:28 | Kommentoi | TrackBack (0)

Sukraloosi ja raskaus

Raskaana oleville on olemassa muistisääntö keinomakeutusaineiden sopivuudesta: A:lla alkavat kelpaavat, S:llä alkavat eivät. Siis aspartaami ja asesulfaami K ovat ok, syklamaatti ja sakariini eivät. Nyt muistisääntöä kuitenkin torpedoi uusi makeutusaine, sukraloosi.

Sukraloosi on nimittäin muistisäännön vastaisesti sallittua raskaana oleville. Kohtuus kaikessa, luonnollisesti, mutta normaaleissa määrin käytettynä sukraloosin ei pitäisi aiheuttaa vaaraa äidille tai sikiölle.

Aihetta netistä penkovat saattavat löytää tiensä Joseph Mercolan sivuille, joilla argumentoidaan sukraloosia (joka tunnetaan myös markkinanimellä Splenda) vastaan. Sivun mukaan se aiheuttaa mm. raskauden keskeytymistä, raskauden pitenemistä ja sikiön kasvun hidastumista.

Tässä tapauksessa lähdekritiikki auttaa. Artikkelin lopussa on linkkejä muihin aihetta liippaaviin, esimerkiksi aspartaamijuttuun, jossa aspartaamista maalaillaan todella hurjaa kuvaa, vihjailemalla muun muassa yhteyksiin aspartaamin ja multippeliskleroosin välillä.

Aspartaami on todistettavasti vaarallista PKU-sairaudesta kärsiville ja muillekin varmasti kaikkea muuta kuin terveellistä suurin annoksina, mutta kuten esimerkiksi Snopes lähteineen todistaa, yleisesti ottaen aspartaami on turvallista käyttää. Aspartaamia vastaan on kampanjoitu aika hatarin perustein vuosikausia. Mercolaa ja keinomakeutuskohua käsittelee esimerkiksi Junkscience.com.

Splendaa vastaan sotii myös Truth About Splenda - vaan sepä onkin sokerijuurikkaan ja sokeriruo'on viljelijöiden sponsoroima sivusto. Kuinkakohan puolueettomasta totuudesta on kyse? Informaatiosodankäyntiähän tämä. Itse luotan kuitenkin erinäisiin lääkintäviranomaisiin, jotka tutkimustiedon valossa ovat hyväksyneet keinomakeutusaineet turvallisiksi käyttää.

19.04.2006 klo 16:34 | 7 kommentti(a) | TrackBack (0)

Suklaajuustokakku

Teimme suklaajuustokakkua. Eilisen aherruksen lopputulosta pääsi syömään tänään, kakkua kun piti jäädyttää pakastimessa aikansa. Pikainen nettihaku paljasti, että samaa kakkua myydään Helsingissä ravintola Kosmoksessa hulppeaan kahdeksan euron hintaan. Eikä varmaan ole tuolla hinnalla koko kakku! Tässä siis resepti, jolla tätä samaa kakkua saa huomattavasti halvemmalla, ehkä sillä kahdeksalla eurolla koko kakku.

Vaivaa on jonkin verran ja kippojen tiskaamista, mutta toisaalta kakku pysyy kätevästi pakkasessa hyvänä tarjoilua odottamassa. Resepti on Johannan kaverilta, jostain lehdestä napattu. Kätevästi leikkeestä puuttuu kaikki tiedot lehden nimestä tai numerosta, mutta siitä viis.

Nina Lincolnin suklaajuustokakku (äläkä kysy, kuka Nina Lincoln on)

Pohja:

• 10 isoa digestive-keksiä (tai kaura- tai grahamkeksejä)
• 50 g voita tai rasvaa

Täyte:

• 170-250 g tummaa suklaata
• 200 g Philadelphia-juustoa tai vastaavaa
• 1 2/3 dl sokeria
• 1 tl vaniljasokeria
• 2 munaa
• 100 g hasselpähkinöitä
• 2,5 dl kuohukermaa

Ohjeet:

1. Murskaa keksit monitoimikoneessa tai kaulimella muovipussissa. Jälkimmäiseen ratkaisuun turvautuessasi huomioi, että pussi voi mennä rikki. Sekoita joukkoon voi tahi rasva.
2. Leikkaa irtoreunaisen kakkuvuoan pohjalle leivinpaperia helpottamaan kakun siirtämistä vuoasta tarjoiluvadille. Painele keksivoiseos vuoan pohjalle. Reunoja voi tehdä, jos haluaa, mutta pakko ei ole. Laita vuoka jäähtymään jääkaappiin tai pakastimeen.
3. Sulata suklaa vesihauteessa tai mikrossa. Suklaan määrää voi vaihdella mieltymysten mukaan. 200 gramman levystä tuli ihan hyvä kakku.
4. Sekoita juusto ja desi sokeria isossa kulhossa, lisää vaniljasokeri ja sekoita joukkoon keltuaiset yksitellen hyvin vatkaten. Lisää hienonnetut pähkinät, ellet sitten jätä niitä pois. Me jätimme.
5. Vatkaa valkuaiset lopun sokerin kanssa lujaksi vaahdoksi. Vatkaa kerma vaahdoksi eri kulhossa. Puolikkaasta desistä ei kannata murehtia, tavallinen kahden desin purkki riittää mainiosti. Kevyempää kermaa ei myöskään huomaa lopputuloksesta.
6. Lisää juustomassaan sulanut suklaa, sitten valkuaisvaahto ja kääntele lopuksi joukkoon kermavaahto. Kaada vuokaan keksipohjan päälle ja pakasta.
7. Ota pakastimesta noin vartti ennen tarjoilua ja irrota kakku vuoan reunoilta kuumalla vedelle kastellulla lastalla. Poista reunus ja livauta kakku tarjoiluastiaan.
8. Hienostelijat koristelevat kakun mintunoksalla, suklaalastuilla tai muilla mielikuvituksellisilla keinoilla. Muut syövät sellaisenaan, hyvää se joka tapauksessa on.

11.04.2006 klo 17:26 | 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Paras brownie

Löysimme erinomaisen brownie-reseptin. Tähän asti Amarillo on tarjoillut parhaat browniet, mutta tästä lähtien on hyvin vähän syitä käydä Amarillossa: vähintään yhtä hyvät browniet valmistuvat nyt itse.

Tarkka resepti löytyy Trish Deseinen kirjasto Haluan suklaata!, joka on niin suositeltavaa luettavaa suklaan ystäville, että en kopioi reseptiä tähän. Kirjakauppaan, mars, kirja on hintansa väärti jo tämän reseptin ansiosta. Avainsanoja ovat joka tapauksessa runsas suklaan, rasvan ja sokerin käyttö.

Tämän aika yksinkertaisen reseptin löytäminen vie myös pohjan Kungsörnenin brownie-jauheen käyttämiseltä. Hyvähän sekin on, mutta ei näin herkku...

9.09.2005 klo 21:05 | Kommentoi | TrackBack (0)

Viiniä ja lihaa

Nautimme eilen herkullisesta ateriasta: possun ulkofilettä, aurajuustoperunoita, bearnaisekastiketta ja oivallista mozzarellasalaattia. Mozzarellasalaattikin sai kerrassaan erinomaisen basilikan säväyksen basilikalla maustetusta oliiviöljystä.

Hyvä ruoka tarvitsee seurakseen hyvän viinin. Alkosta löytyi kalifornialainen Talus Pinot Noir vuodelta 2002. Viini on hieman kehittynyt, keskitäyteläinen, notkea, kirsikkainen, vaniljainen, kevyen tamminen ja hienostunut.

Lunttasin siis Alkon hinnastosta. Ihan hyvältä kuulostaa kuvaus, ainakin viini oli miellyttävän pehmeää. Punaviiniksi siis kerrassaan hyvää, ja ehdottomasti parempaa kuin Pfaffenheimin Gewürztraminer.

19.06.2005 klo 10:05 | Kommentoi | TrackBack (0)

Risteilyviini #1

Ensimmäiseksi risteilyltä tuomistani viineistä avattiin Pfaffenheim Gewürztraminer 2002. Valitsin tämän noin kahdeksan euron valkoviinin sen elsassilaisuuden vuoksi - elsassilaisista valkoviineistä on hyviä kokemuksia, esimerkiksi viimeksi nautittu Dopff Riesling Grand Cru Schoenenbourg oli erinomaista (joskin kieltämättä melkoisesti kalliimpaa kuin kahdeksan euroa).

Tämäpä olikin sitten eri juttu, mutta eipä se Riesling ollutkaan. Gewürztraminer on vallan eri rypäle, eikä ensinkään niin hyvää. Kuiva ja pistävän mausteinen viini ei sointunut meidän puolikuivia ja hedelmäisiä valkoviinejä arvostavaan makuumme.

14.06.2005 klo 07:15 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ruokaa ja viintä

Eilen herkuttelimme Johanna keksimällä pastavuoalla. Ruokaan tulee nauhapastaa, broilerin suikaleita, tuoreita herkkusieniä, ananasta, tomaattipyrettä, sipulia, valkosipulia, runsaasti kermaa ja valkosipuliyrttifraichea. Koko komeus kasataan vuokaan, kuorrutetaan juustolla ja pistetään uuniin puoleksi tunniksi. Lopputulos on käsittämättömän hyvää.

Ruoan seuraksi nautimme viiniä. Äidin lahjoittama Dopff Riesling Grand Cru Schoenenbourg oli kerrassaan erinomaista, suosittelen sitä ehdottomasti hyvää valkoviiniä hakevalle.

1.05.2005 klo 16:23 | 6 kommentti(a) | TrackBack (0)

Kreetalaista tunnelmaa

Kävimme lauantaina rankan työvuoron päätteeksi syömässä (matkalla tosin piti poiketa Stockmannilla, ostoksista lisää Pelimerkinnöissä). Alkuperäinen kohde oli Amarillo, mutta se jäi väliin - eivät nimittäin ota viikonloppuisin pöytävarauksia, ja pienehkö ravintola oli tupaten täynnä, kun saavuimme paikalle neljän aikoihin. Odottaakin olisi voinut, mutta kun ravintolaan pääsee ainakin kolmesta ovesta eikä mitään yleistä jonotuspistettä ollut, poistuimme saman tien.

Suuntasimme Koskikeskukseen ja olimme jo menossa Manhattaniin, kun keksimme mennä Knossokseen. Pitkään on ollut tarkoitus käydä, ja nyt vihdoin sattui tilaisuus kohdalle. Tilaakin oli mukavasti.

Ravintola oli viihtyisä ja ruokakin - marinoidulla sipulilla ja fetalla täytetty porsaanfilee lämpimien kasvisten ja yrttiperunoiden kera - oli oikein maukasta. Jälkiruoaksi syömämme kreetalainen suklaakakku oli niinikään jumalaista.

Täysin varauksetta Knossosta ei voi kuitenkaan suositella. Ruokalista on alkupaloja lukuunottamatta valikoimaltaan varsin rajallinen (jos ei pidä lampaanlihasta, liharuokien tarjonta on hyvin vähäistä, pääruokia yleensäkin oli vähänlaisesti) ja aika kallis. Annos oli hyvän kokoinen, joskin olisin toivonnut vähemmän perunaa ja enemmän muuta.

Jos kallis hinta ei karkota, Knossos on viihtyisä ruokapaikka.

21.03.2005 klo 16:16 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ruokaa ja juomaa

Eilisen herkkuna syötiin lasagnea, jonka valmistaminen alkaa jo käydä rutiinilla. Tulos oli totuttuun tapaan herkullista. Ruokajuomana juotiin pahatapaisesti valkoviiniä, portugalilaista vihreää. Gazela oli hyvää siinä missä Gatãokin. Hyvin samanlaisista viineistä on kyse. Pitäisi varmaan vielä testata Casal Garcia, Alkon kolmas Verde-viini.

Myöhemmin iltaa siivitti Provokaation Minnan suosittelema Cidre Pays d'Auge, joka on kieltämättä poikkeuksellisen maukasta juotavaa. Se on minun makuuni ehkä hieman liian ranskalainen, mutta maun pehmeys ja vahva omenaisuus toimii silti. Kannattaa kokeilla, varsinkin jos siiderikokemukset rajoittuvat peruslitkuihin.

27.02.2005 klo 17:19 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Täytetyt paprikat

Lauantai-iltana herkuteltiin kasvisruoalla. Salaatin seuraksi laitettiin täytettyjä paprikoita. Johanna löysi reseptin töissä selaamastaan Kotiliedestä, jos oikein muistan. Oli miten oli, ruoka oli hyvää, joten pistetään resepti talteen:

2 paprikaa
öljyä
1 iso sipuli
100 g herkkusieniä
puolikas hapan omena
puolikas suolakurkku
1 dl ranskankermaa
1 tl soijakastiketta
curryä
cayennepippuria
1 dl sinihomejuustoa
1 dl juustoraastetta

Halkaise ja koverra paprikat. Isot paprikat ovat parhaita, ja kaikista parhaimpia ovat sellaiset, joiden puolikkaat pysyvät hyvin pystyssä kaatumatta. Meillä oli yksi isompi ja kaksi pienempää, täytettä oli juuri sopiva määrä.

Silppua sipuli ja sienet (resepti edellyttäisi kai tuoreita, mutta tölkkisienetkin toimivat). Kuutioi omena ja suolakurkku.

Kuullota sipuli öljyssä. Lisää sienet, omena ja suolakurkku. Anna kypsyä hiljalleen.

Lisää ranskankerma ja loraus soijaa. Mausta reippaasti curryllä ja varovaisemmin cayennepippurilla (jätimme väliin, kun emme tulisuutta kaipaa). Anna hautua hetken aikaa.

Lusikoi täyte paprikoihin. Laita juustoa päälle ja paista uunissa 200 asteessa noin 20-30 min.

Ruokajuomana loisti irlantilainen Magners-siideri, suosittelen.

14.02.2005 klo 13:22 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Dim sum

Laitoin sunnuntaina jännittävää syötävää. Jollain hyvällä täytteellä varustetut taikinanyytit ovat perushyvää ruokaa - esimerkiksi raviolit ja tortellinit, joita meilläkin syödään aina toisinaan. Tässä oli sitten itämainen versio.

Dim sum tarkoittaa sydämen kosketusta ja on kai aika yleinen nimi erilaisille pikkunaposteltaville (esimerkiksi kevätkääryleet taitavat mennä dim sum -kategoriaan mainiosti), mutta tässä on kyse nimenomaan täytetyistä taikinanyyteistä. Näitä näin jossain Hong Kong -leffassa syötävän, joten kun resepti tuli Parhaassa keittokirjassa vastaan, piti kokeilla, nyt vasta sattui sopiva aika.

Taikina:

1 ½ rkl / 15 g kuivahiivaa
2 ½ tl sokeria
3 rkl haaleaa vettä
8 1/4 dl vehnäjauhoja
3 dl haaleaa maitoa

Sekoita hiiva ja sokeri haaleaan veteen (tarkoittaa siis noin 42-asteista, jotta kuivahiiva herää), kunnes hiiva on liuennut. Anna seoksen kohota kaksinkertaiseksi (minä en huomannut nesteessä kummempaa kohoamista, mutta eipä tuo haitannut). Mittaa jauhot kulhoon, lisää hiiva ja maito vähän kerrallaan. Sekoita tasaiseksi. Alusta taikinaa 10 minuuttia. Anna kohota kaksinkertaiseksi, eli noin 1,5 tuntia.

Vaivaa taikinaa 5 minuuttia. Kieritä pötkyläksi ja jaa 24 osaan. Kauli palat noin 10 sentin kokoisiksi lätkiksi, ripotteli pieni kauhallinen täytettä ja nipistä tiiviiksi pussukaksi. Anna levätä 30 minuuttia ennen keittämistä. Keitä nyyttejä höyryssä voimakkaasti kiehuvan veden päälle 15 minuuttia.

Keittokirjassa oli täytteellekin resepti, mutta en noudattanut sitä, kun en löytänyt kiinalaista soijaa. Laitoin nyytteihin sen sijaan possun kinkkusuikaleita, joita maustoin curryllä. Hyvää oli. Täytteessä on olennaista kypsennys etukäteen, koska höyrykeittäminen tuskin riittää täytteen kypsentämiseen.

Taikina oli hankalan tahmeaa, nyytit tarttuivat mihin tahansa. Lepuutusvaiheessa ne turposivat hieman ja tarttuivat toisiinsa ja lautaseen, kattilassa ne tarttuivat ritilään ja toisiinsa (nyytit pitääkin pitää mahdollisimman hyvin erossa toisistaan keitettäessä) ja niin edelleen. En tiedä, oliko taikinassani syy tarttumiseen, vai onko ilmiö yleinen.

Hyvää oli, kuitenkin. Teemme toistekin, jollain eri täytteellä. Sen verran kuivia nyytit olivat, että kehittelemme vielä jonkun kastikkeen niiden seuraksi.

7.02.2005 klo 14:17 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Vaihtelua lihalle

Laura kirjoitti suikaleista. Vaikka lihansyönnistä en ole heti luopumassa, lihoissa on eroa. Ne halvimmat suikaleet eivät kieltämättä ole esteettisintä tai sulokkaimmalta tuoksuvaa herkkua.

Siitäpä sitten uusi ruokalaji. Uncle Ben'sin hapanimeläkastike possunsuikaleiden kanssa on ollut perusruokaa, mutta keksin sattumalta iltana eräänä, ettei niitä possunsuikaleita oikeastaan tarvitse. Korvasimme ne puolikkaalla pussilla Finduksen thai-kasviksia. Tulos oli hyvä ja oikeastaan jopa lihaversiota parempi.

Kuin todistaaksemme, ettemme sittenkään ole kunnon kasvissyöjiä, kävimme heti pohtimaan paranisiko ruoka broileria lisäämällä. Mutta ei niitä sitkeitä ja vähän ällöjä possusuikaleita...

7.01.2005 klo 10:14 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Jouluherkut

Puhutaanpa ruoasta. Joulun viralliseen ruokalistaan on Johannan vanhempien tarjoamien perusherkkujen lisäksi kuulunut jo kahtena vuonna oma kalkkunapaisti. Tänä vuonna sitä täydennettiin herkullisella kastikkeella. Johannan taikomassa soosissa oli paistinlientä, kermaa ja Musta Pekka -juusto. Ei kai tuollaisilla aineksilla voi mennä vikaan. Kalkkuna olisikin ollut ehkä vähän kuivaa ilman kastiketta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että ensi vuonna kalkkuna saattaa tehdä tilaa possulle, mutta saa ny nähdä.

Herkkupuolelta on pakko mainita Johannan kummeilta saatu hedelmäkakku. Erinomaista, eikä tarvinnut itse väsätä omaa versiota. Sen sijaan teimme piimäkakkua. Se ei aivan onnistunut - maku kyllä toimii, mutta koostumus oli hieman liian tiivis. Lisää kohotusaineita, siis. Täytyy koettaa uudestaan jossain vaiheessa ja raportoida sitten reseptin kera. Kakku on itsessään kuitenkin hyvä.

Kakkujen seuraksi korkkasin vihdoin Madeiralta tuodun madeirapullon. Jollakin on leikannut suunnitteluvaiheessa, sillä pullossa on näppärästi avattava ja suljettava korkki. Se on tarpeen, sillä madeiraa juodaan vähän kerrassaan - viinihän säilyy avattunakin jonkun vuoden. Saa nähdä maistellaanko ensi jouluna samasta pullosta vai onko täytynyt ostaa uusi. Madeiralta tuodut Bolo de mel -kakut saavat vielä odottaa parempaa hetkeä - toisen voisi ehkä avata uudeksivuodeksi...

29.12.2004 klo 12:20 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kananrintaa ja crème brûléeta

Lauantain illalliseksi rakentelin annokset Parhaan keittokirjan reseptin mukaan. Kalkkuna tosin vaihtui kanaan, mutta se on pientä. Kanan rintafileet leivitin ja paistoin pannulla. Kana asetettiin paprikapedille, joka tehtiin kuullottamalla pannussa sipulia. Sipulin sekaan laitetaan valkosipulia ja suikaloitu paprika. Tilkka vettä sekaan ja annetaan hautua kannen alla viitisen minuuttia. Sen jälkeen sekaan heitetään desi tai pari tomaattimurskaa ja keitetään. Tulos on todella hyvä.

Viiniksi valitsin Madeiran hyvien kokemusten perusteella portugalilaisen Vinho Verden, Gatãon. Hyvää oli.

Jälkiruoaksi yritin tehdä crème brûléeta, mutta se epäonnistui useammallakin tavalla. Täytyy yrittää joskus toiste uudestaan. Melkoisen vaivalloista laitettavaa se joka tapauksessa on, joten ihan heti tuskin viitsin.

25.10.2004 klo 15:35 | Kommentoi | TrackBack (0)

Banaanikakkua ja lasagnea

Viikonloppuna herkuteltiin lasagnella ja banaanikakulla. Lasagnen seurana nautimme viiniä. Moselland Ars Vitis, Riesling vuosikertaa 2003 oli miellyttävän pehmeä ja hedelmäinen, mutta ehkä hieman hintava (noin kymmenen euroa). Lasagne oli hyvää, ja niin on banaanikakkukin (Paras keittokirja -sarjan vastailmestyneestä viidennestä osasta, muuten). Pistetään siis ohje jakoon:

4 kypsää banaania
100 g voita
2 dl sokeria
3 munaa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
1 dl maitoa
korppujauhoja

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat vaahtoon yksi kerrallaan. Soseuta banaanit ja sekoita ne vaahtoon. Sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja suola. Kääntele ne ja maito taikinaan.

Tuloksena on kevyesti juokseva taikina, joka kipataan noin parilitraiseen voideltuun ja korppujauhotettuun vuokaan. Kakkua paistetaan 175 asteessa 40-45 minuuttia, omalla kohdallani kakku kyllä tarvitsi hieman enemmän aikaa. Kokeilemallahan se selviää.

12.10.2004 klo 11:39 | Kommentoi | TrackBack (0)

Bella Roma

Tänään meidän oli tarkoitus käydä Bella Romassa syömässä. Ennakkoperehtyminen alkoi nettisivuista, kuten yleensä. Mielenkiintoista kyllä, hakulause ravintola bella roma tampere tuottaa ensimmäisenä osumana Huvioppaan pizzeriasivun. Ravintolan omaa kotisivua ei löydy tulosjoukosta laisinkaan.

Sivut ovat sisällöltään melko ok, ruokalista löytyy ihan hyvin. Yllätyimme kuitenkin ravintolan ovella: ravintola on pari viikkoa suljettuna loman vuoksi. Tämä on tieto, jonka olisi toivonut löytyvän ravintolan kotisivuilta. Aika huonoa suunnittelua, sanon minä.

1.09.2004 klo 17:37 | Kommentoi | TrackBack (0)

Taivasta tölkissä

Mitä pitäisi purkissa olla, että nimi Heaven in a Jar olisi oikeutettu? English Provender Company tarjoaa vaihtoehtoja. Belgialaisen suklaakastikkeen - ainoa kokeilemani - kohdalla nimi tuntuu ihan osuvalta. Itsessään vähän mauttomat Marie-keksit ovat silkkaa herkkua suklaakastikkeella peitettyinä.

Johannalla on sitten toiset addiktiot. Samaisesta herkkukorista, mistä löytyi suklaakastiketta, löytyi myös Tuc-keksejä ja viinirypäleitä. Settiä piti täydentää vielä sinihomejuustolla, ennen kuin varsinaiset juhlat alkoivat, mutta sittenpä ilo olikin ylimmillään...

1.09.2004 klo 11:03 | Kommentoi | TrackBack (0)

Herkuttelua

Lauantaina nautimme kolmen ruokalajin juhla-ateriasta. Emme kuitenkaan suunnanneet ravintolaan, vaan paistoimme pihvimme itse. Kaupasta löytyi käteviä valmiita pihvejä, joiden paistaminen oli melkoisen yksinkertaista. Kastike ja alkuruokakeitto valmistuivat niin ikään vaivatta valmisaineksista. Tuloksena oli helppo ja herkullinen ateria.

Jälkiruokaan näimme eniten vaivaa. Jo edellisenä iltana tehty suklaakakku oli kuitenkin herkullista. Resepti on peräisin Paras keittokirja -sarjan kolmannesta osasta. Sarjaahan on ilmestynyt jo neljä osaa. Olen kerännyt kaikki, sillä samaan hintaan (eurolla) ei yksinkertaisesti saa näin mainioita keittokirjoja mistään. Suosittelen ehdottomasti kirjojen hankkimista, S-kaupoista saa.

Pistetään tähän kuitenkin suklaakakun resepti:

200 g tummaa suklaata
200 g voita
4 munaa
2 dl sokeria
2½ dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Sulata suklaa ja voi ja sekoita ne yhteen. Munat ja sokeri vatkataan vaahdoksi. Jauhot sekoitetaan. Jäähtynyt suklaaseos sekoitetaan munavaahtoon, jonka jälkeen jauhot sotketaan sekaan. Varovasti, mutta kannattaa käännellä huolella, muuten kakusta löytyy jauhoisia kohtia. Taikina kaadetaan voideltuun irtopohjavuokaan ja paistetaan 225 asteessa vartin verran.

Kun kakku on jäähtynyt, sulatetaan 100 g tummaa suklaata ja sekoitetaan siihen 2 rkl huoneenlämpöistä voita. Näin saatu kuorrutus levitetään kakun pinnalle. Tuloksena on raskas, mutta herkullinen kakku.

22.08.2004 klo 17:33 | Kommentoi | TrackBack (0)

Persikka-aurajuustobroileri

Johanna löysi eräältä keskustelufoorumilta mielenkiintoisen persikka-aurajuustobroilerireseptin. Prismasta löytyi siihen tarvittavia broilerin rintafileitä tuntuvassa alennuksessa (kuusi euroa, normaali hinta 10,90!), joten teimme sitä tänään. Tulos oli erinomainen, joten pistetäänpä resepti kiertoon:

Tarvikkeet:
- hunajamarinoituja broilerin rintafileitä (noin yksi per ruokailija)
- makeaa chilikastiketta
- mustapippuria
- basilikaa (käytimme kuivattua, tuorekin käynee hyvin)
- purkillinen persikkaa
- Aura-juustoa
- ruokakermaa

Rintafileistä pyyhitään enimmät marinadit pois ja ne ladotaan öljyttyyn uunivuokaan. Rintafileet sivellään makealla chilikastikkeella ja päälle ripotellaan mustapippuria ja basilikaa. Persikka pistetään paloiksi jos se ei jo ole, ja palat lisätään kanan seuraksi. Päälle ripotellaan Aura-juustoa (murupussi on helppo ratkaisu, kimpaleesta louhiminen halvempi) ja komeus kruunataan purkillisella ruokakermaa.

Sitten vain kanat uuniin 175 asteeseen 45 minuutiksi. Hyvää tulee.

5.06.2004 klo 20:26 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Porkkanakakku

Paras Keittokirja osoittautui hintansa arvoiseksi. Perjantaina teimme nimittäin kirjan ohjeella porkkanakakkua, josta tuli erinomaisen hyvää.

Kannattaa ostaa kirja, kun sitä vielä saa. S-Marketeista ja Prismoista löytynee. Koska olen reilu ihminen, tässä on porkkanakakun ohje:

Kakkupohja

- 4 munaa
- 350 g porkkanaraastetta
- 2,25 dl öljyä
- 4,25 dl jauhoja
- 4,5 dl sokeria
- 1 tl leivinjauhetta
- 1 tl ruokasoodaa
- 1 tl suolaa
- 1 tl kanelia

Vatkaa munat, öljy ja porkkanaraaste kuohkeaksi sotkuksi. Sekoita jauhot keskenään ja kääntele taikinan sekaan. Kaada taikina voideltuun ja jauhotettuun irtopohjavuokaan ja paista 175 asteessa 50 minuuttia.

Kun kakku on paistunut, kumoa ja anna jäähtyä.

Kuorrutus
- 100 g tuorejuustoa (esim. Philadelphia)
- 45 g pehmeää voita
- 2 dl tomusokeria
- 1 tl vaniljasokeria

Vatkaa sekaisin ja levitä kakun päälle.

Kakkupohja on erinomainen, mutta kuorrutus oli ehkä vähän liiankin raskas. Käytimme voin sijasta Keijua, vaikuttaisiko se sitten. Seuraavalla kerralla on joka tapauksessa tarkoitus jättää kokeilun vuoksi voi vähemmälle.

30.05.2004 klo 15:37 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Paras keittokirja

Nappasin S-marketista ruokaostosten mukaan keittokirjan. Vaatimattomaksi Parhaaksi keittokirjaksi nimetty kirjanen kun maksoi vain euron. Sivuja on kuitenkin 190 ja reseptejä kymmeniä. Valikoima on laaja ja varsinkin jälkiruokaosastolla on muutama varsin mainio ja kokeilemisen arvoinen ruokalaji.

Sarjaa ilmestyy jatkossa kuukausittain ja jos muut osat ovat yhtä halpoja (epäilen), ostanen nekin kartuttamaan keittokirjakokoelmaani. Halpa hinta ei näy suoranaisesti kirjan laadussa, mitä nyt paperi on vähän halvan oloista. Jokaisesta ruoasta on kuitenkin värikuva ja kirja on muutenkin varsin näyttävä. Siksipä epäilenkin, että euron hinta on joku ovela koukutustarjous ja jatkossa opukset maksavat enemmän. Toivottavasti eivät paljoa enempää, sillä sarja vaikuttaa kerrassaan lupaavalta.

Porkkanakaakkua tehdään perjantaina, siitä sitten lisää.

24.05.2004 klo 19:50 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Pääsiäisherkkuja

Pääsiäisen aika sopii syömiseen. Poimin pari viikkoa sitten Aamulehdestä talteen piirakkareseptin, joka sopi kerrassaan erinomaisesti pääsiäisenä kokeiltavaksi.

Pohja:
150 g rasvaa
1 1/4 dl sokeria
2 munaa
4 dl vehnäjauhoja
1 1/2 tl leivinjauhetta

Vaahdota rasva ja sokeri. Lisää munat ja jauhot. Sekoita ja levitä leivinpaperilla vuorattuun irtopohjavuokaan.

Täyte:
250 g maitorahkaa
200 g sitruunatuorejuustoa
2 dl kermaviiliä
3/4 dl sokeria
3 munaa
2-3 rkl sitruunamehua
2 rkl perunajauhoja

Sekoita tässä järjestyksessä. Kaada vuokaan. Ongelmaksi voi osoittautua sitruunatuorejuuston löytäminen, sitä ei taida olla olemassa - kaupoista löytyi vain jotain "tuorejuuston tyyppistä" sotkua. Ostimme tavallista maustamatonta tuorejuustoa ja käytimme enemmän sitruunamehua, olisiko ollut joku 6 rkl - enemmänkin olisi voinut. Sopii kokeilla, mikä toimii.

Piirasta paistetaan uunissa 175 asteessa noin tunnin.

Tänään söimme valkosipuliperunoita ja kalkkunapaistia. Molemmat ovat varsin vaivattomia tehdä, erityisesti paisti. Kannattaa kokeilla.

11.04.2004 klo 14:58 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ruokakokeiluja

Aikaisemmat 1.. 2.. Enjoy! -kokeilut uudistettiin torstaina. Tällä kertaa testattavana oli sarjan kormakastike, joka oli valitettava pettymys. Sen maku alkoi tympiä jo yhden aterian aikana; lautasen tyhjentäminen kävi jo työstä. Ei hyvä, mutta osa on pistettävä yleisen kookosmaitotympääntymisen piikkiin.

Sen sijaan Rainbown hapanimeläkastike osoittautui ihan kelvolliseksi. Purkki maksaa 50 senttiä vähemmän kuin Uncle Ben'sin vastaava ja on vieläpä hieman isompi. Maultaan se ei kuitenkaan ollut ihan yhtä hyvä, joten jos ei tarvitse erityisesti kitsastella, taidamme pitäytyä Uncle Ben'sissä.

28.03.2004 klo 14:56 | Kommentoi | TrackBack (0)

Pizzafest

Teimme perinteiseen tapaan perjantaipizzaa. Tällä kertaa teimme kuitenkin yhden ison pizzan sijasta kuusi pientä. Täytteitä oli laaja kirjo: pepperonia, salamia, pekonia, tomaattitonnikalaa, tomaattia, paprikaa, sipulia, ananasta, herkkusientä, mozzarellaa ja mozzarellaraastetta. Näistä syntyi kerrassaan mainioita pizzoja. Omistani suosikkini oli pepperoni-paprika, yhdistelmä toimii aivan erinomaisesti. Muutkaan eivät kauas jääneet. Johannakin tykkäsi. Pizzojen tekeminen oli muutenkin varsin hauskaa näpertelyä.

Kolme pientä pizzaa jaksoi myös syödä mainiosti. Iso pizza on aina ollut kahden päivän ruoka. Ehkä asiaa hieman auttoi se, ettei pizzan päällä ollut tällä kertaa puolta kiloa jauhelihaa, vaan täytteitä oli vähän maltillisemmin.

Hyvää saa muuten siitäkin, kun pakastemansikoihin lisää sitruunamehua, sokeria ja vaniljajäätelöä ja sotkee sen sitten yhteen. Nam.

19.03.2004 klo 23:27 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kahvittomuus

Valkoinen tausta, mustat kirjaimet kirjoittaa kahvin juomattomuudesta ja siitä, kuinka kahvitarjoilusta kieltäytyminen on paha asia:

On näet niin, että suurin osa ihmisistä ei halua joutua julistamisen kohteeksi ja kahvin periaatteellinen juomattomuus sosiaalisissa tilanteissa, joissa kaikki ihmiset eivät tunne toisiaan, on julistamista.

Teeihmisenä pitää väittää vastaan jo ihan periaatteesta. Minusta on huonotapaista olla tarjoamatta kahville vaihtoehtoa. Teenjuojan on toisaalta oltava nöyrä ja hyväksyttävä tylsä pussitee (kärjistetty esimerkki vihreän teen vaatimisesta on kieltämättä huonotapaista). Minä ainakin hyväksyn, enkä ala snobeilemaan vaatimuksineni.

Minusta on kuitenkin kohtuullista edellyttää, että teetä tai muuta kahvitonta vaihtoehtoa on tarjolla. Lisäksi isommissa juhlissa on mielestäni jo kohtuullista odottaa saavansa haudutettua teetä, ettei tarvitse teepussien kanssa säätää.

En ole eläissäni kokonaista kahvikupillista juonut, mutta voisin varmaan kohteliaisuudesta juoda, jos mitään muuta vaihtoehtoa ei olisi tarjolla. Tähän asti ongelmia ei ole ollut, aina on voinut valita joko teetä tai sitten mehua tai vastaavaa.

Lauseen sosiaalinen elämä perustuu siihen, että ottaa toisetkin huomioon allekirjoitan mieluusti. Huomioon ottamiseen sisältyy myös se, ettei oleta kaikkien juovan kahvia (ihmisillähän voi olla kahvittomuuteensa monenlaisia syitä, myös terveydellisiä eikä pelkästään nirsoilullisia).

15.03.2004 klo 11:41 | Kommentoi | TrackBack (0)

Lotus Garden

Kävimme eilen "dinner and a movie"-kaavalla iltaa viettämässä. Ruokapaikaksi valittiin Johannan kaverin suosituksesta kiinalainen Lotus Garden (Rongankadulla). Varsinaiset kiinalaiset ravintolat ovat jääneet vähemmälle, mitä nyt olemme käyneet pari kertaa kiinalaista pikaruokaa syömässä. Lotus Garden oli kuitenkin varsin miellyttävä kokemus.

Paikan sisustus oli miellyttävän erilainen. Kiinalainen henkilökunta oli ystävällistä ja ripeää. Ruokaakaan ei joutunut turhan pitkään odottelemaan, vaikka paikassa olikin melko paljon asiakkaita. Väkeä lappasi sisään tasaisella tahdilla koko ajan, joten ilmeisen suosittu Lotus Garden on. Pöytävaraus on tuskin kuitenkaan tarpeellinen.

Ruoka oli hyvää. Minä valitsin friteerattua kanaa sitruunakastikkeella, Johanna taas kanaa ananaskastikkeessa. Vinkkinä todettakoon, että Lotus Gardenissa ei kannata useamman valita samaa annosta. Ensin pöytään tuotiin nimittäin tyhjät lautaset, sitten riisikulho ja lämpölevy, jonka päälle lopulta aseteltiin annokset lautasilla, joilta sitten saattoi koota syötävää omalle lautaselleen. Hieman erilainen tarjoilutapa oli mukava yksityiskohta ja söimmekin annoksia ristiin.

Ruoka oli erittäin hyvää ja annokset olivat todella runsaita. Noin kymmenen euron hintaiset annokset olivat todellakin hintansa arvoisia. Jäi jälkiruokakin syömättä, kun ei yksinkertaisesti enää jaksanut. Laajalle ruokalistalle jäi monta kokeilemisen arvoista vaihtoehtoa ja veikkaankin, että Lotus Gardenissa käydään vielä uudemman kerran.

29.02.2004 klo 15:39 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

1.. 2.. Enjoy!

Lisää ruokakokeiluja: Knorrin 1.. 2.. Enjoy! sarjan hapanimeläkastike oli possusuikaleiden kanssa varsin kelvollista. En silti usko siitä muodostuvan mitään vakiota, sillä Uncle Ben's -hapanimeläkastike on halvempaa ja jopa jonkin verran parempaa, vaikka vain yhdestä kastikkeesta koostuukin. Kannattaa tuota Knorriakin kokeilla, eipä se huono ole. Pikkupurkin maustetahna on vähän epämiellyttävän rasvaista (samalla tavalla kuin nuudeleiden rasvapussit), mutta antaa kyllä lihalle ihan mukavasti makua. Lopputuloksen kannalta se on kuitenkin melko yhdentekevä.

28.02.2004 klo 11:29 | Kommentoi | TrackBack (0)

Creme Bonjour

Eilen koekeittiössämme testattiin Creme Bonjour -ruoanlaittofraichea. Ruokalistalla oli kanaa ja simpukkapastaa pippurisekoitusfraichella vahvistettuna. Lopputulos ei oikein tyydyttänyt, sillä pippurisekoitus oli tolkuttoman vahvaa. Pippuri poltti suuta, eikä ruoka enää maistunut erityisen hyvältä. Hämmästyttää mokoman tulisuus, kun ei tuotteesta millään saa sellaista kuvaa, että sen kanssa osaisi olla varovainen.

Jatkossa vastaavaa herkkua tehdään totuttuun tapaan ruokakermalla ja Creme Bonjour -pippurijuustolla: tulos on miedompi, kermaisempi ja paljon maukkaampi.

27.02.2004 klo 07:39 | Kommentoi | TrackBack (0)

Pasta carbonara

Ehkä pahiten kaltoinkohdeltu ruokalaji on pasta carbonara. Viimeksi maanantaina söin yliopiston ruokalalla epämääräistä penne-pastan ja kinkun sekoitusta, jota carbonaraksi kutsuttiin. Ihan kelvollistahan se, mutta todella kaukana kunnollisesta carbonarasta. Toivoisinkin, että kinkkupastaa kutsuttaisiin kinkkupastaksi ja carbonaraa carbonaraksi!

Jottei menisi ihan valittamiseksi, kerrotaan, miten se sitten oikeasti tehdään. Epämääräisen teollisen kinkkusuikaleen sijasta carbonaraan käytetään porsaankylkeä tai pekonia, joka leikataan suikaleiksi tai silpuksi. Toinen keskeinen elementti on kananmuna, joka sekoitetaan raakana pastan (spagetti tai tagliatelle) ja rapeaksi paistetun pekonin kanssa (muna paistuu kyllä kuumien ainesten joukossa). Tyylistä tarkat laittavat pelkät keltuaiset kokonaisina lautaselle annoksen päälle. Selailin netistä reseptejä, joissa pekonin seuraksi laitettiin myös pari desiä kermaa. En ole kokeillut, mutta toiminee kyllä. Ei sovi myöskään unohtaa ripotella päälle runsaasti mustapippuria ja parmesanraastetta.

18.02.2004 klo 15:13 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Muffinssit

Ruokajutuista kuulemma pidetään. Mikäpä siinä. Johanna on perinteisesti saanut vanhemmiltaan joululahjaksi kirjan. Parina viime vuonna perinne on ulottunut koskemaan minuakin. Koska minulla on hyllyssä aivan riittävästi kirjoja, joita en ole ehtinyt lukea, ajattelin pyytää jotain erilaista. Kaupassa katsellessa oli silmiin sattunut muffinssikirja, jonka mukana sai muffinssipellin. Koska Mikko pitää roinasta, se piti saada.

Ensimmäinen muffinssisatsi meni luovasti pilalle, kun reseptistä jäi uupumaan pari desiä jauhoja. 3½ desin sijasta reseptissä luki ½ desiä... Sittemmin olen kokeillut tavallisia muffinsseja, suklaamuffinsseja ja mustikkamuffinsseja. Erilaisista epäonnistumisista on oppinut yhtä jos toista hyödyllisistä. Mustikkamuffinssit valuivat ronskisti pelliltä ja vuoista yli. Mustikoita oli liikaa ja pakasteista suli vielä ylimääräistä vettä...

Perusmuffinssit onnistuvat kuitenkin jo jonkinlaisella varmuudella. Hyvä niin. Tulos on maukas, joskin kuusi muffinssia on liian vähän. Onneksi Johannan äidin varastoista löytyi käyttämätön 12 muffinssin pelti. Sitä ei ollakaan vielä kokeiltu, ehkäpä viikonloppuna voisi taas paistaa muffinsseja.

Sitten pitäisi vain käydä tarmokkaasti kokeilemaan mitä mielenkiintoisempia muffinssireseptejä! Etteköhän saa kuulla, jos jotain erityisen kiinnostavaa sattuu kohdalle.

2.02.2004 klo 18:34 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Tee

Olen teeihmisiä. En juo kahvia sitten missään muodossa, ei vaan maistu. Teen suhteen olen melkein snobi, kaapista löytyy Darjeelingiä ja Johannalta joululahjaksi saatua nepalilaista FTGFOP 1 Maloom First Flushia. En tiedä onko tuo huippuhienoa, jotenkin muistelisin, että mitä enemmän noita kirjaimia on jonossa, sitä parempilaatuinen tavara kyseessä on. Tiedäpä noista, molemmat ovat kuitenkin kiinnostavia juomia.

Kaikki teesnobipisteet taitavat kuitenkin karista seuraavasta tunnustuksesta: kaikista eniten kulutan Twiningsin English Breakfastia. Maidolla ja sokerilla. Ei taida olla ihan snobein tapa? Paremmin ei päivä kuitenkaan ala tai ilta etene. Seuraavaksi parasta teetä onkin varmaan Tiikerin päiväuni.

Kahviloista pitämiseeni vaikuttaa paljon teetarjonta. On ärsyttävää ährätä teepussien kanssa, varsinkin jos käytössä ei ole oikeaa lusikkaa. Haudutettua teetä sen olla pitää. Teepussista ja kuumasta vedestä rahastaminenkin tuntuu aika pahalta. Hyvässä kahvilassa tarjotaan siis haudutettua teetä ja halvalla. Yliopiston uusi kahvila täyttää ehdot: 80 sentillä saa kupillisen (tosin pienen kahvikupillisen) hyvää teetä, yleensä Keisarin morsianta tai Tiikerin päiväunta.

1.02.2004 klo 19:55 | Kommentoi | TrackBack (0)

Jouluperinteitä

Koska jouluna oli muutenkin liikaakin ruokaa tarjolla, eräs jouluperinne jäi vähän myöhemmäksi. Syön nimittäin parhaillaan oivallista jouluherkkua: makaronilaatikkoa vadelmahillon kera. Meillä kotona sitä ei olla niin harrastettu, vaan se on äidin vanhemmilta peräisin. Teinkin sitä nyt ensimmäistä kertaa itse. Kylläpä maistuukin. Resepti on muuten tavallista makaronilaatikkoa vastaava, mutta jauheliha jätetään pois ja sekaan voi lisätä hieman jauhoja. Lopputulos on kerrassaan herkullinen!

30.12.2003 klo 19:12 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Kannanotto kasvissyönnin puolesta

Liha on hyvää, mutta tämä menee jo liian pitkälle. Onhan toki hyvä tietää, mistä se joulupöydässä lojuva kinkku on peräisin, että siinä on jonkun sikaparan viimeinen taival, mutta tuo on jo groteskia.

13.12.2003 klo 13:55 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ruokaa

Seuraavia ruokatuotteita on kokeiltu ja niistä tuomiot langetettakoon:

Pepsi Wild Cherry - maistuu aika yksi yhteen kirsikkakokikselta. Hyvää on, kannattaa kokeilla.

Ski Queen -juusto - kyllä! Juusto voi maistua toffeelta! Raati ei ole varma, onko tulos hyvä vai ei, suuria määriä tuota ei kuitenkaan syö erkkikään.

Carte D'Orin vaniljajäätelö - ne, joiden mielestä vanilja ei ole maku, eivät tiedä mistä puhuvat. Oikea vaniljajäätelö on tolkuttoman hyvää.

7.12.2003 klo 09:57 | 6 kommentti(a) | TrackBack (0)

Kaupunkireissu = syömistä

Lauantai-iltapäivä menee mukavasti kaupungilla käyskennellessä. Ostostelua tapahtui (toinen Alastair Reynolds -kirja, Belle & Sebastianin uusi levy - näistä lisää myöhemmin), ja ruokailua. Siitä enemmän nyt:

Ravintola-arvion kohteeksi päätyi Memphis East, lähinnä Johannan vanhempien ostoksillaan tienaamien lahjakorttien ansiosta. Toki keittiönsä on kovin mielenkiintoinen ja vetävä muutenkin. Sisustus oli ruokalistaa vastaava trendikkyydeltään (puhumattakaan henkilökunnan Hymypoika-asustuksesta), ei nyt ihan minun makuuni mutta menkööt.

Johanna päätyi tilaamaan kanawokkia, minä taas tyydytin kookoskanantarvettani kanacurryllä. Johanna piti annoksestaan, joka oli kooltaan ylenpalttisen mittava. Innostus ei tosin riitä toiseen kertaan, mutta kokeiluna kanawokki (kanaa, nuudeleita, wokkivihanneksia, jotain hapanimelätyyppistä kastiketta) oli kuulemma varsin tyydyttävä.

Minun kanacurryni oli ainakin näyttävä. Kulhossa (kertoo kastikkeen paljoudesta - hyvä, hyvä!) tarjoiltu annos koostui oranssista kookosmaitopohjaisesta kastikkeesta, jossa lillui vihanneksia ja kananpaloja ja suuresta riisipallosta. Kivan näköistä! Maku oli varsin kelvollinen. Kookosmaito maistui juuri niin paljon kuin oli tarpeen ja annoksessa oli hyvä kevyesti polttava jälkimaku. Se vastasi odotuksiani todella hyvin.

Vaan enpä tiedä, ottaisinko itsekään tuota toiste. Teen itse nimittäin parempaa. Ravintolaruoalle tuo on vähän paha miinus, koska ravintolasta hakee kuitenkin jotain sellaista elämystä, jota kotiruoasta ei saa. Pihvit ovat tästä mainio esimerkki, eipä sitä itse pihvejä tule juuri paisteltua. Kookoskanaa sen sijaan osaan tehdä ja lopputulos on kyllä yleensä tuota parempi. Lähinnä oheisvihannesten vuoksi; itse korvaisin vihreät pavut ja broccolin punaisella paprikalla ja vaikka omenalla.

25.10.2003 klo 17:56 | Kommentoi | TrackBack (0)

Lihapatojen äärellä

Sunnuntaista tiistaihin nautittiin lihapadasta. Se on taloudellinen, helppo ja maukas ruoka. Valmistusvaiva on kohtalainen, koostuen lähinnä pilkkomisesta ja odottelusta, mutta myöhempinä päivinä ruokaa on helppo lämmittää. Kustannuksia tuolle kertyi noin kaksi euroa annos ja annoksia kuusi.

Tarvitaan aineksia:

* Noin kilo lihaa. Käytimme nyt pippuripaistia, joka oli ihan hyvää ja halpaa (alle kuusi euroa kilo), mutta kannattaa ehkä satsata vähän enemmän. Kalliimmasta irtoaa kuitenkin lihaa enemmän. Jos tykkää syödä läskiä, halvemmasta saa tietysti ihan yhtä lailla syötävää. Liha paloitellaan sopivan pieniksi paloiksi.

* Sipulia ja paprikaa. Muutakin toki saa käyttää mielensä mukaan. Näin meillä. Niin, ja purkillinen herkkusieniä piristi pataa kivasti.

* Ruokakermaa tai vastaavaa valmistetta. Mieluusti vähän isompi purkillinen, mutta tässähän on kyse vain makuasioista.

Elieli. Sipuli ja liha ruskistetaan. Me teimme sen suoraan uunipadassa, mutta kätevämmin ehkä sujuu hieman pienemmissä erissä paistinpannulla. On nimittäin hidasta ruskistaa kilo lihaa pienehkössä padassa.

Sekaan heitetään lopuksi paprikat ja sienet ja ruokakerma. Vettäkin sopii laittaa sekaan, koska nestettä kuitenkin katoaa. Kun liha on ruskistettu, laitetaan pata kannella peitettynä uuniin - noin 175 astetta ja reilu tunti aikaa, niin johan tulee hyvää.

1.10.2003 klo 12:05 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Ravintola Katupoika

Illanvietto alkoi tänään (no, eilen) ravintola Katupojasta. Vein Johannan syömään kiitokseksi taustatuesta miljonäärikisassa. Katupoika oli uusi kokemus ja varsin mielenkiintoinen sellainen.

Paikka ei sinänsä ole mitenkään erityisen juhlava. En menisi sinne romanttiselle illalliselle. Sinänsä se oli kuitenkin viihtyisä. Plussaa teemasta: tamperelaisia etnisiä ravintoloita ei ole liian montaa.

Vaan se ruoka. Johanna tilasi täytettyä lehtipihviä (täytteenä kinkkua ja sipulia) valkosipuliperunoilla, minä taas grillattua kananpoikaa calvadoskastikkeella ja uuniperunalla. Molemmat annokset olivat mainioita. Kana tosin oli liian pieni annos. Sitä myös tarjottiin ensin Johannalle (minä kun esitin molemmat tilaukset) - viitannee siis siihen, että kana-annos on suunnattu kevyempään naiselliseen makuun. Vaan entäs kanasta pitävät raavaat miehet (kuten minä), jotka kaipaavat tuhdimpia annoksia?

Aterian kruunasi jälkiruokaherkku mansikkaritarit, eli köyhiä ritareita muutamalla marinoidulla mansikalla ja jäätelöpallolla varustettuna. Konstailematonta ja herkullista. Nousi välittömästi parhaiden ravintolajälkiruokien joukkoon, sinne Amarillon brownien seuraan.

Kaikenkaikkiaan Katupoika oli miellyttävä kokemus. Ei vie Tampereen parhaan ravintolan titteliä Coussicalta, mutta miellytti kyllä. Menisin toistekin.

30.08.2003 klo 00:59 | Kommentoi | TrackBack (0)

Mokkapalat

Eilen väsättiin lapsuuden suurta herkkua, mokkapaloja. Lopputulos oli vähintäänkin mainio, tosin kuorrutukseen taisi mennä vähän liikaa kahvia. Vähemmälläkin kahvinmaulla olisi pärjännyt. Reseptistä puuttui paistoaika ja -lämpötilä, mutta eipä tuo haitannut.

Koska jakaminen on kivaa, tässä mokkapalareseptini:

Pohja:
2 munaa
3 dl sokeria
4 1/2 dl vehnäjauhoja
2 1/2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria
1 rkl kaakaota (oikeaa kaakaota, ei kaakaojuomajauhetta)
150 g sulaa margariinia
1 1/2 dl lämmintä maitoa

Kuorrutus:
4 1/2 dl tomusokeria
2 tl vaniljasokeria
1 rkl kaakaota
6 rkl kahvia
6 rkl sulaa margariinia

Valmistaminen:
1. Vaahdota munat ja sokeri.

2. Sekoita jauhot ja jauheet keskenään ja lisää ne munasokerivaahtoon.

3. Lisää margariini ja maito taikinaan. Sekoita.

4. Kaada taikina leivinpaperilla peitetylle uunipellille. Tämä vaihe sujuu helposti, koska taikina on juoksevaa.

5. Paista uunissa 175 asteessa noin 25-30 minuuttia.

6. Jäähdytä.

7. Sekoita kuorrutusaineet keskenään. Tuloksena pitäisi olla varsin juoksevaa kuorrutetta.

8. Levitä kuorrute jäähtyneelle pohjalle.

9. Pistä jääkaappiin hyytymään.

10. Nauti!

28.08.2003 klo 13:59 | Kommentoi | TrackBack (0)

Jamien leipää, osa 2

Kokeilin eilen toista, makeaa Jamie Oliverin brunssileivistä. Tulos oli melkoinen pettymys: lopputulos oli aika ällö ja jäi lopulta syömättä. Ei vaan toiminut! Pulla pullana ja leipä leipänä olkoon periaate vastedes.

Tällä kertaa taikina toimi huomattavasti paremmin, tosin. Taikina on kyllä hyvä - se vaan ei sovi makean herkun pohjaksi sellaisenaan. Tai täytteet eivät toimineet. Tai jotain. Lopputulos oli kuitenkin huono. Suolainen leipä oli kuitenkin todella herkullinen ja sitä tulen tekemään toistekin.

Huomenna illalla sitten pizzaa! Täytteet on hankittu: tomaattipyrettä, pekonia, mozzarellaa, parmesaania ja basilikaa (jos kasvi ei nuupahda huomisiltaan mennessä liikaa).

25.08.2003 klo 12:30 | Kommentoi | TrackBack (0)

Pekonipinaattipasta

Päivän ruokana oli herkullinen pekonipinaattipasta. Suosittelen kokeilemaan.

Runsas annos kahdelle hengelle valmistuu seuraavista aineksista:

puoli pakettia pekonia (nelisen siivua) - enemmänkin voi toki käyttää
vajaa pussillinen pakastepinaattia (pieni pussi, joku 100 grammaa varmaan)
purkillinen ruokakermaa
pastaa maun mukaan

Vähän sinne päin -ohjeet, mutta eipä tämä niin tarkkaa puuhaa olekaan. Leipominen on huolellisempaa, ruoanlaitossa voi ottaa vähän vapaammin. Eli pasta kiehumaan, jos ei käytä tuorepastaa (jota suosittelen). Pannulla paistetaan pilkottu pekoni. Pekonin sekaan heitetään mikrossa etukäteen sulateltu pakastepinaatti (tuore toiminee tässäkin ihan kivasti, en ole kokeillut) ja lopuksi ruokakerma. Kun pasta on sopivan al dente, sekoitetaan pasta ja kastike yhteen. Lautasella voi annoksen päälle laittaa koristeeksi vaikkapa pari basilikanlehteä. Tänään ainakin lopputulos oli mainio!

24.08.2003 klo 15:35 | Kommentoi | TrackBack (0)

Jamien leipää

Päivän kokkauskokeilu oli Jamie Oliverin resepti. Viimeisessä Alastoman kokin jaksossa Jamie teki varsin herkullisen näköisiä brunssileipiä. Kokeilin näistä suolaista versiota hieman muunneltuna versiona. Laitetaanpa muunneltu resepti teidän iloksenne...

Taikina:

250 g jauhoja
1,5 dl vettä
1/4 pkt hiivaa
1/2 tl sokeria
1/2 rkl suolaa

Sekoita, vaivaa, alusta. Taikina oli ilkeimpiä pitkään aikaan, se tarttui alustaan varsin sitkeästi. Kaulitseminen oli työlästä, mutta onnistui lopulta jauhojen lisäämisen jälkeen. Taikinasta on tarkoitus kaulita noin 15-20 cm leveä ja sentin paksuinen suikale. Sitä ei kohoteta missään vaiheessa, joten se valmistuu äkkiä.

Täyte:

1/2 pkt pekonia
4 kovaksi keitettyä munaa
mozzarella (yksi pallukka siis, noin 125 g)
parmesaania
basilikaa
rosmariinia

Pekonisuikaleet (Jamie käytti parmankinkkua, joka on toki fiinimpi vaihtoehto) levitetään taikinan päälle. Neljä suikaletta oli sopiva määrä vinoittain laitettuna, kolme kokonaisina ja neljäs puolitettuna eli puolikas kumpaankin päähän. Mozzarellapala siivutetaan ja siivut laitetaan tasaisesti taikinalle. Samoin kovaksi keitetyt ja kuoritut munat. Päälle ripotellaan basilikan lehtiä noin kourallinen ja parmesaaniraastetta maun mukaan. Rosmariinikin sopii mainiosti.

Jamien reseptissä mukana on vielä aurinkokuivattua tomaattia, mutta itse en moista käytä. Tavallinen tomaatti voisi olla jees, ilmankin tulos oli hyvä. Taikina kääritään rullalle lyhyemmän sivun suuntaisesti - rulla on siis pitkä. Rulla pyöräytetään renkaaksi ja suljetaan huolella. Päälle kaadetaan oliiviöljyä ja sitten vain uuniin. 185 astetta, vähän yli puoli tuntia.

Lopputulos oli mainio! Juusto sulaa herkullisesti leivän sisällä (ja vuotaa ulos, jos leivässä on reikiä - sulje siis hyvin ja laita liitoskohdat mieluusti ylöspäin). Tulos on myös varsin ruokaisa. Leivästä (joka oli puolikas Jamien tekemästä) riitti kahdelle hyvin runsas ateria, kolme tai neljäkin olisi tuosta saanut kelpo välipalan.

22.08.2003 klo 21:42 | Kommentoi | TrackBack (0)

Mustikkapiirakka

Raha ei tee onnelliseksi. Rahalla voi kuitenkin hankkia asioita, joista onnellisuutta saa. Mustikkapiirakka on sellainen asia.

Tähän asti vastaantulleista paras mustikkapiirakkaresepti on äidiltä saatu. Tälle eivät pullataikinasta tehdyt mustikkapiirakat pärjää!

Taikina:
150 g rasvaa
1 dl sokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia

Päälle:
mustikoita
1/2 dl sokeria

1. Rasva ja sokeri sekoitetaan. Lisää kananmuna.
2. Vehnäjauho, leivinjauhe ja kaneli sekoitetaan.
3. Koko sotku sekoitetaan yhteen.
4. Taikina levitetään voideltuun vuokaan. Taikinaa riittää normaalin kokoiseen vuokaan. Tuplattuna taikinaa tulee pellillinen.
5. Mustikoita levitetään vuokaan mukavantuntuinen kerros. Ei kannata laittaa liikaa, sillä tulos on yhtä mössöä. Hyvää, mutta ei kaunista. Päälle voi ripotella sokeria.
6. Paistetaan 175 asteessa 35-40 minuuttia.

20.08.2003 klo 10:24 | 9 kommentti(a) | TrackBack (0)

Siiderikriitikko - Hardy's Village Dry Red

Hardy's Village Dry on eräs suosikkisiidereistäni. Kauppareissulla sattui vastaan samaa tölkissä, joten päätin kokeilla, ihan näin uuden näytön juhlistamiseksi. Valitettavasti tölkki-Hardy's oli pettymys. Nimessä oli tosiaan sana Red ja siiderissä väriainetta, joten ulkonäkö oli kyllä kohdallaan. Muistutti jo tummempaa olutta, itse asiassa... Mutta kaunis se oli.

Maku oli valitettavasti jotenkin kummallinen. Oikea Hardy's on konstailematonta, hyvää omenasiideriä. Redin haju muistutti simaa ja maussa tuntui kaneli. Ei hyvä. Loppua kohden kävi tökkimään pahemman kerran. Suosittelen siis pitäytymään alkuperäisessä!

8.08.2003 klo 10:37 | Kommentoi | TrackBack (0)

Jäätelöä

Tein eilen jäätelöä. Ei ollut kummoisen mutkikasta: keltuaisia, tomusokeria, mansikoita, kermavaahtoa. Pakkaseen jäätymään ja sillä selvä. Tulos oli mielenkiintoinen, joskin ei muistuttanut koostumukseltaan jäätelöä tarpeeksi. Maku oli kuitenkin hyvä, joskin melko tuhti. Kermaa oli paljon, nimittäin.

Kannattaa kokeilla... En sitten tiedä, kuinka olennainen osa oikeaa jäätelökokemusta on jäätelökoneen käyttäminen. Olisi kyllä hienoa, jos pystyisi tekemään jotain yhtä hyvää kuin italialainen jäätelö.

7.08.2003 klo 09:25 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Perusruokaa

Ruokavaliomme täydentyi uudella perusruokalajilla. Tein nimittäin tänään kinkkukiusausta. Se on helppoa ja halpaa ja siten erinomaisen hyvä lisä vaivattomien ruokalajien kokoelmaan. 500 grammaa perunasipulisekoitusta, 250 gramman pussi kinkkusuikaleita, 2 dl ruokakermaa. Koko homma vuokaan ja vuoka uuniin tunniksi. Valmista on! Hintaa aterialle kertyy kolmisen euroa ja ruokaa riittää kahdelle hyvinkin tukeva annos. Näppärää.

24.07.2003 klo 19:48 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Siiderikokeilua

Eilen maistelimme Twist-siideriä (kuiva omena). Raati ei innostunut. Vaikka mainoksessa kehutaankin tuotteen sekä näyttävän että maistuvan hyvältä, ei kumpikaan kohta toteutunut riittävästi. Ensinnäkin se ulkoasu: Twist on vaalean hailakkaa. Kyllä siiderin pitää minun mielestäni tummempaa olla. Tai siis ylipäätään enemmän jonkun väristä...

Toisekseen maku. Vaikka Twist onkin oikeaa siideriä, oli maku kuitenkin jokseenkin teollisen oloinen. Ei hyvä. Voittaa useimmat tusinasiiderit, joo, mutta omista suosikeistani en Twistin vuoksi luovu (niitähän ovat Classic, Stowford Press, Hardy's Village Dry ja Old Rosie - Hardy's Village Dryn väristä voi ottaa mallia).

24.07.2003 klo 08:44 | Kommentoi | TrackBack (0)

Pizzaa

Vaihtelua mansikkajutuille: pizzataikina on nyt kohoamassa. Kohoamisen jälkeen se päätyy jääkaappiin lepäämään ja joskus kolmen maissa pyöräytän siitä pizzan. Resepti on perinteinen Penninvenyttäjän keittokirjan resepti, korvasin tosin osan vehnäjauhoista durumjauhoilla. Täytteiksi on tiedossa tomaattipyrettä, salamia, herkkusieniä, ananasta ja mozzarellaraastetta.

Minusta olisi jotenkin syvällisen väärää ostaa valmiita pizzapohjia kaupasta. Pizzataikinan tekeminen on leppoisaa ja helppoa. Vaivattavaa ei ole paljoa, verrattuna vaikkapa pullataikinaan tai pastataikinaan.

En ole viime aikoina leiponut juuri muuta kuin pizzapohjia. Pitäisi, pitäisi. Viikonloppuna Johannan vanhempien mökillä käydessä kopioin reseptejä Kotiliedestä ja keittokirjasta. Tiedossa on siis pitaleipiä, nan-leipiä, focacciaa ja pizzaleipää. Kotilieden pizzaresepti on mielenkiintoinen: vettä, hiivaa ja öljyä tulee saman verran kuin tavallisessa reseptissä, mutta jauhoja yli tuplaten. Reseptistä tulee neljä pizzaa. Mielenkiintoista.

Pizzakutsut voisi järjestää joskus, jos saisi aikaiseksi. Asiasta innostuneet kaverit saavat yllyttää.

Pizzanystäville lisävinkki: Mamma Mia! on suorastaan maukas korttipeli, jossa pelaajat väsäävät pizzoja kilpaa. Suosittelen!

22.07.2003 klo 12:44 | Kommentoi | TrackBack (0)

Mansikoita!

Päivän operaatio #1 oli mansikkalaatikon pakastaminen. Siivoamiseen ja pussittamiseen meni noin puolitoista tuntia, tuloksena jotain parikymmentä mansikkapussia pakkasessa ja kulhollinen mansikoita jääkaapissa. Niillä pärjännee talven.

Todettakoon myös kuriositeettina: sain tänään ensimmäisen saksankielisen nigerialaiskirjeen. Lord Abraham se siellä tuskailee, mitä tehdä 8,5 miljoonalla dollarilla.

Seuraava operaatio olisikin sitten pizzataikinan tekeminen.

22.07.2003 klo 11:00 | Kommentoi | TrackBack (0)

Italia

Aamulehti uutisoi suomalaisten jäätelönsyönnin olevan Euroopan aktiivisinta. Hyvä niin. Suomalaista jäätelövalikoimaa kehuttiin oivalliseksi, mutta irtojäätelön osalta en ole samaa mieltä. Vaihtaisin koska tahansa suomalaiset jäätelökojut Italian jäätelöbaareihin. Onhan suomalainen jäätelö toki hyvää ja makuvalikoimat vähintäänkin kohtuullisia, mutta eivät millään tapaa italialaisten veroisia. Siellä makuja on enemmän, ne ovat mielikuvituksellisempia ja maistuvat paremmille. Jäätelöbaareissa valikoimaa riittää, jäätelö on asetettu esille paljon houkuttelevammin, annosten koko on suurempi ja hinta alhaisempi. Mielipiteeni muuttuu vasta kun saan Suomesta englantilaisen hedelmäkakun makuista jäätelöä.

Toista italialaista herkkua eli mansikoita sitruunalla nautittiin taas eilen, kun kauppareissulta tarttui mukaan kaksi litraa mansikoita viidellä eurolla. Oli muuten noin silmämääräisesti arvioituna 50% enemmän mansikoita kuin edellisessä kahden litran ostoksessa... Joka tapauksessa, katsokaa ja kadehtikaa. Ja kokeilkaa itse! Kulhollinen mansikoita kaipaa seurakseen noin puolikkaan sitruunan mehun ja sokeria maun mukaan, noin 4-5 lusikallista vaikkapa.

20.07.2003 klo 10:21 | 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Fragola e limone

Eilen herkuteltiin kesäisesti. Ostamani kaksi litraa mansikoita perattiin, pilkottiin hieman pienemmiksi paloiksi ja jaettiin kahteen kulhoon. Päälle puristettiin mehut yhdestä sitruunasta ja lusikoitiin runsaasti sokeria. Italialainen mansikkaherkku on näin valmis.

Todella hyvää olikin, suosittelen ehdottomasti kokeilemaan. Sitruunamehun lisääminen tekee pelkistä mansikoista vielä parempia!

16.07.2003 klo 07:19 | Kommentoi | TrackBack (0)

Raparperikiisseli

Keittelin tänään jo toista kertaa tällä viikolla raparperikiisseliä. Se on kesän herkkujen aatelia ja muutenkin parasta kiisseliä mitä löytyy. Ajattelin siis kehittää blogin ruokakulttuurillista osastoa tarjoamalle kyseisen kiisselin ohjeen niille, joille se ei ole tuttu. Kiisselin keittäminen on helppoa.

Hyvään annokseen kiisseliä tarvitaan noin 300-500 grammaa raparperia. Tahtoo sanoa siis noin kolme vartta. Päädyistä leikataan kuivat osat pois ja itse ainakin kuorin helpoimmin irtoavat kuoret pois. En tiedä onko se tarpeellista tai viisasta. Raparperit pilkotaan viipaleiksi ja nakataan kattilaan. Päälle kaadetaan puolisen litraa vettä. Vähän raparperin määrästä riippuenkin.

Raparpereita keitetään vedessä, kunnes ne saavuttavat halutun pehmeysasteen. Raparperit kannattaa siis keittää mössöksi. Kun raparperit ovat mössääntyneet, sekoitetaan kolmisen ruokalusikallista perunajauhoa pariin desiin kylmää vettä. Tarkempaa annostusta voi luntata perunajauhopaketin kyljestä. Kun perunajauho on sekoittunut veteen, se kaadetaan kiisseliin ohuena norona koko ajan sekoittaen.

Kun kiisseli alkaa kuplia, otetaan kattila pois levyltä. Enempää ei keitellä, muuten tulee kumia kiisselin sijasta. Nyt kiisseliin voi lisätä mansikoita, jotta se olisi vielä parempaa. Itse olen käyttänyt paloiteltuja pakastemansikoita. Tuoreetkin toiminevat. Koska raparperi on hapanta, kannattaa kiisseliin lisätä sokeria oman maun mukaan.

Ahneet ihmiset syövät kiisselin välittömästi, kärsivällisemmät parantavat sitä antamalla sen jäähtyä. Lopputulos on joka tapauksessa erinomainen.

11.07.2003 klo 17:20 | 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Pitaleipää

Tänään ruokalistalla oli uudentyyppisiä makuelämyksiä. Tortilloita olemme syöneet useamminkin, mutta tänään kokeilimme niiden lähisukulaisia, pitaleipiä. Leipien täytteeksi meillä oli sipulilla ja paprikalla jatkettua jauhelihaa, suolakurkkua, salaattia ja valkosipulikastiketta. Hyvää oli!

Pitaleivät ovat minulle vanhempi tuttavuus, joskus lapsena niitä syötiin välipaloina. Meni ihan hyvin täydestä ateriastakin nyt, kun kolme leipää söi... Johanna, jolle leivät olivat uusi tuttavuus, tuntui myös pitävän. Perinteisten Sam-merkkisten leipien sijasta oli eri merkkiä olevia leipiä, mutta nepä olivatkin parempia. Pienempiä, jolloin pakettiin mahtui viiden sijasta kahdelle paremmin sopivat kuusi leipää ja lisäksi niissä oli kätevä rei'itys, jonka avulla leivän sai repäistyä auki näppärästi.

Hyvää ja täyttävää!

8.03.2003 klo 13:37 | Kommentoi | TrackBack (0)

Fanny-aikuisvanukkaat

Pitkään metsästimme, mutta viimein löytyi. Valion uusia Fanny-vanukkaita, nimittäin. Omena-karamelli kuulosti makuna sen verran herkulliselta, että pakko oli testata. Valitettavasti kun sitä lopulta löysimme (kummallinen lanseeraus: mainoksia on, mutta tuotetta ei kaupoista löydy!), oli se melkoinen pettymys. Karamelli ei ollut tarpeeksi makeaa ja omena tuntui lähinnä esanssisena sivumakuna. Pah. Syön tavallista karamellivanukasta mieluummin kuin tuota ihan koska tahansa.

7.03.2003 klo 13:37 | Kommentoi | TrackBack (0)

Leipä miehen tiellä pitää

Eipä sitä leipää kummempaa ruokaa tarvitse saadakseen huikeita aistinautintoja. Tällä hetkellä fiilistelen Talkion yrteillä maustetun Primo-rustiikkiciabattan parissa. Seurana puolisen litraa English Breakfastia sokerilla ja maidolla maustettuna. On hyvää! Talkion oliivi-foccaccio on sekin kerrassaan erinomaista.

Kotitekoinen leipäkin maistuu, joskin omista tekeleistäni puuttuu vielä hieman rutiinia. Tahtovat jäädä silloin tällöin vähän keskeneräisiksi. Onnistunein suoritukseni viime aikoina on jokin aika sitten sipsidippipussin kyljestä poimimani valkosipulileipä - perustaikinaan nakataan sen sipsidippipussin sisältö, ja johan tulee hyvää.

28.02.2003 klo 13:36 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ruokakateus

Äh. Ruokakateus on ikävää. Tänäänkin katselin kaihoten Johannan lautasta Attilassa, riistapiiras kun näytti huomattavasti houkuttelevammalta (ja maistuikin paremmalta) kuin itse valitsemani perusankea kanasoosi. Pöh. Miksen opi, etteivät nuo Attilan kanakastikkeet koskaan ole itselaitetun kanan veroisia. Riistapiiraassa tosin epäilytti myös palan riittävyys, mutta kaipa se olisi nälän vienyt. Harmittaa!

25.02.2003 klo 13:36 | Kommentoi | TrackBack (0)

Uutuuksia

Testasin jokin aika sitten suurella mielenkiinnolla Fanny-jugurttirahkaa ja yllätyin positiivisesti. Ulkomaanmatkoilta (lähinnä Lontoosta) on nimittäin jäänyt mieleen muistoja hyvistä paikallisista jugurteista, jotka ovat varsin kaukana kotimaisista tarjokkaista (joissa ei toki vikaa ole). Tämä jugurttirahka oli koostumukseltaan ja maultaan lähempänä näitä ulkomaalaisia ja varsin positiivinen kokemus - hintaansa lukuunottamatta.

Toinen kiinnostava uutuus on Maraboun kookossuklaa. Maku ei ole mitenkään hillityn kookoksinen, vaan suorastaan julkea. Lopputulos on kovin makea, mutta hyvä. Levyn syöminen yhteen putkeen on makeuden vuoksi vaikeaa, mutta en ole varma onko kyseinen ominaisuus varsinaisesti negatiivista.

20.02.2003 klo 13:34 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kanaa ja kookosmaito

Lapsuudesta ja kanaruoista tulee mieleen kaksi asiaa: koulun kanaviillokki ja broilerit. Kumpikaan ei erityisemmin miellyttänyt. Viime vuosina olen kuitenkin innostunut syömään kanaa aika paljonkin, kiitos marinoitujen fileesuikaleiden. Käytännöllistä, ei liian kallista ja todella hyvää!

Aluksi kana syötiin sellaisenaan, yleensä makaronin tai perunoiden kera. Hyvää, mutta parantaakin sitä voisi. Ensimmäinen lisäys oli ruokakerma, toinen hyvä on tuorejuusto. Pieni purkki tuorejuustoa tuo mainiosti lisämakua ruokaan!

Tämänpäiväinen, varsin herkullinen ateriamme oli hyvä esimerkki kanaruokien evoluutiosta. Pannulle päätyi ensin pari pientä sipulia, sitten isohko paprika, puolisen kiloa hunajamarinoitua kanaa ja lopuksi purkki kookoskermaa. Lopputulos oli todella herkullinen sekä maun että ulkonäön suhteen. Paprika piristää kookoksen ja kanan pehmeyttä oivallisesti ja tuo vähän särmää väripuolellekin.

Olen myös kokeillut vastaavaa, mutta vielä omenan ja currytahnan kanssa. Kookosmaidolla ruoasta tuli keittomaisempi. Seuraava versio sisältänee myös banaania.

Lopuksi vielä triviakysymys tietäjille: mitä eroa on kookosmaidolla ja kookoskermalla? Kummassakin on samat suhteet kookosta ja vettä, mutta silti toinen on jonkin verran paksumpaa. Mistä ero johtuu?

15.02.2003 klo 13:34 | Kommentoi | TrackBack (0)

Miestä viedään

Minua syötetään. Lihotetaan, suorastaan. Sitten irvaillaan vatsan kasvamisesta, jälkeenpäin. Eilinen ruokailu Attilassa jätti nimittäin näläntunteen (metvurstipasta sisälsi liikaa oliiveja ja liian vähän metvurstia), jonka seurauksena menimme luentojen jälkeen syömään.

Perinteisesti keskiviikko-ohjelmaan on kuulunut kahvittelua, useimmiten Arnoldsissa. Tällä kertaa matkan kohteena oli McDonalds: Johannalle pullaa ja cappucinoa, minulle hampurilaisia.

Juustohampurilaiset ovat hyviä, mutta säälittävän pieniä. Niinpä ei auttanut muu kuin syödä kaksi. Mikä onkin vallan sopiva annos, mutta eiköhän niistä selvittyäni alkanut yllytys syödä lisää. "Jaksakko kolmannen?" Kun sponsorointi järjestyi, täytyi asiasta ottaa selvää ja kuinka ollakaan, tulihan se kolmaskin juustohampurilainen sitten syötyä.

Tulee ihan paheellinen olo, tuollaisesta. Mutta hyvää oli...

13.02.2003 klo 13:34 | Kommentoi | TrackBack (0)

Banaania pizzaan

Viikonloppuna sain taas tuntea suurta yksinäisyyttä banaanipizzan ystävänä. Ananas on varsin standardi pizzatäyte, mutta banaani herättää kummasti ihmetystä ja vastustusta. Suhtauduin toki itsekin alkuun epäillen, mutta nyt se kuuluu ehdottomasti itse tehdyn pizzan vakiotäytteisiin (kinkku ja ananas ovat ne tyypillisimmät seuralaiset).

Persikkaa olen kokeillut kerran, sekin vaikutti varsin mainiolta... Ananas-banaani-persikka tosin voi olla jo yhteen pizzaan vähän liikaa.

3.02.2003 klo 13:33 | Kommentoi | TrackBack (0)

Laitosruoan varjopuolet

Johanna kertoikin jo hyvästä kokemuksestaan Attilan tämän päivän ruoista, täydennänpä lausuntoa omalla vähemmän mairittelevalla: paperilla viherpippuriporsas kuulostaa varsin maukkaalta, mutta käytännössä ruoka olikin samanlaista kanaviillokkia muistuttavaa soosia kuin turhan moni muukin ruokalistassa hyvältä kuulostava ruoka (esim. monet kanaruoat).

Maku on ihan kelvollinen ja tämänpäiväinen ateria vei kyllä nälän, mutta oli loppua kohden melkoisen tylsää syötävää. Eikö muka liharuokia voi muulla tavalla tehdä?

29.01.2003 klo 13:29 | Kommentoi | TrackBack (0)

Tandoorikana

Pohtiessamme pastakastikkeiden surkeaa tilaa (josta kuuluisi kirjoittaa erillinen juttunsa - ehkä senkin aika vielä koittaa) löysimme kaupasta Blå Bandin kastikkeet. Metsäsienikastike päätyi pastan kastikkeeksi, mutta nappasin myös Curry Tandoori -kastikkeen sen kanareseptin vuoksi mukaan.

Tänään ruokalistalla oli tämä nimenomainen kanaruoka. Olen suuri valmismarinoitujen kanasuikaleiden ystävä ja ne toimivat pohjana tällekin herkulle. Alunperin ajattelin marinoimattomia, mutta kaupan valikoima, tarjous ja Johannan mielivalta toivat materiaaliksi paketin kermakanaa. Lisäksi tarvittiin edellämainittu Curry Tandoori - kastikejauhe, banaani ja lisukkeeksi riisiä.

Johannan kotiintulon lievä viivästyminen aiheutti sen, että kana sai kypsyä rauhassa varsin maukkaaksi. Paistamisen loppuvaiheessa nakkasin kanan sekaan viipaloidun banaanin ja keittelin kastikkeen. Mietin tovin, sekoittaako kastikkeen kanan sekaan, mutta kastikkeen lievästi (hyvin lievästi) tuju maku pani harkitsemaan asiaa uudestaan ja tarjosin kastikkeen erikseen.

Lopputulos oli herkullinen: kermaisa kana yhdistyi mainiosti banaanin makeuteen ja tandoorikastikkeen voimakkaampaan makuun. Suosittelen! Epäilen Curry Tandoorin sopivuutta pastakastikkeeksi, mutta peruskanaa se tulee meillä maustamaan toistekin.

28.01.2003 klo 13:27 | 3 kommentti(a) | TrackBack (0)