Mikko Saari

Lautapelioppaan vuosiäänestys

Taas on se aika vuodesta, kun lautapelejä pistetään paremmuusjärjestykseen. Lautapelioppaan vuosiäänestys on käynnissä ja jatkuu 20.9.2009 asti. Osallistu ja kerro, mitkä olivat sinun mielestäsi parhaat lautapelit, joita viimeisen vuoden aikaan olet pelannut.

Äänestyslomake. Äänestyksessä saa äänestää kaikkia pelejä, oli ne julkaistu milloin hyvänsä, kunhan olet pelannut niitä viimeisen vuoden sisään. Äänestyksessä täytyy äänestää vähintään viittä eri peliä, koska äänestyksen ulkopuolelle halutaan tietoisesti jättää johonkin tiettyyn peliin erikoistuneet spesialistit.

9.09.2009 klo 09:30 | Kommentoi | TrackBack (0)

Lautapeliopas on avattu!

Puolen vuoden työn tulos, Lautapeliopas, on nyt avattu yleisölle. Vanhaa Lautapelaaja.net:iä ei enää ole, sieltä löytää enää uudelleenohjauksia uusille sivuille. Käykäähän tutustumassa. Uusilta sivuilta löytyy jokseenkin kaikki mitä vanhoiltakin ja paljon, paljon enemmän.

Jos olet linkittänyt Lautapelaaja.net:iin sivuiltasi, olisi tosi hienoa, jos viitsisit päivittää linkkisi osoittamaan Lautapelioppaaseen.

20.06.2009 klo 13:19 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Miten hedelmäpelit toimivat?

Yksi suosittu harhakäsitys tai suorastaan salaliittoteoria liittyy Raha-automaattiyhdistyksen hedelmäpeleihin ja videopokereihin. Monet tuntuvat uskovan, että mahdollisuus voittaa peleistä riippuu siitä, paljonko masiinassa on rahaa: jos raha on vähissä, voittoja ei irtoa, ja jos kone on täynnä rahaa, on pelaajan juhlahetki.

Muuten hyvä, mutta eihän se nyt näin mene. RAY:n edustajien mukaan arvonnasta vastaava puoli ei tiedä raha-asioista mitään, enkä näe mitään syytä epäillä tätä väitettä. On vain paljon yksinkertaisempaa tehdä laite, joka toimii koko ajan reilusti ja sitä paitsi, voittotodennäköisyyksiä rahatilanteensa mukaan muuttava hedelmäpeli taitaisi olla laitonkin.

Voittolinja.comissa on mainio Miten hedelmäpeli toimii -artikkeli, siitä oppii hedelmäpelien toimintaperusteet. Faktahan on, että hedelmäpeli on suunniteltu viemään pelaajien rahat. Rahapelioppaan mukaan RAY:n hedelmäpelien palautusprosentit ovat noin 85-95 prosentin luokkaa, eli teoriassa jos koneeseen pistää satasen, se maksaa 85-95 euroa takaisin voittoina ja pitää loput.

Palautusprosentti ei myöskään ole koko totuus, vaan automaatti pystyy pitämään vieläkin isomman osan rahoista. Varsinkin pienet voitot kierrätetään uudestaan koneeseen, jolloin usein käy niin, että pelaaja syöttää koneeseen pari euroa, voittaa vähän, pelaa voittonsa ja poistuu koneelta ilman senttiäkään. Tällöin todellinen palautusprosentti on pienempi. Kasinoiden ruletin yhteydessä tästä rahanpidosta käytetään nimeä hold ja Wikipedian rulettijutun mukaan Atlantic Cityn kasinoilla hold on 20-30 %, kun ruletin normaali talon etu on jenkkiruletissa 5,26 %.

Tästä voi jo päätellä jotain automaattien tarpeesta säädellä voitonmaksuaan. Mitä enemmän peliautomaatilla pelataan, sitä enemmän se kerää rahaa itselleen. Toki on mahdollista, että päävoitto osuu kohdalle monta kertaa, mutta koska RAY:n peleissä on niin mitättömän pienet päävoitot, automaatissa ei tarvitse olla montaakaan sataa euroa, jotta mahdollisuus rahojen loppumiseen on todella pieni.

Sehän on ihan laskettavissa oleva juttu, kun voittotodennäköisyydet tiedetään. Luulisin, että koneet pitävät kirjaa siitä, paljonko niitä pelataan - jo siksi, että koneet, joita ei käytetä, voidaan viedään tuottoisampiin paikkoihin - jolloin voidaan laskea optimaalinen pohjakassa, jolla mahdollisuus rahojen loppumiseen on mitätön.

Mitä automaatti sitten tekee kun kassa on loppu? Luultavasti pistää pelin kiinni ja mahdollisesti hälyttää täyttäjän. Olisi pelaajien pettämistä, jos automaatti keräisi täydennysrahat pelaajilta, joilla ei olisi mahdollisuutta voittaa.

Tuplaamiseen liittyy paljon myyttejä, erilaisia systeemejä, joilla pystyy tuplaamaan voittonsa "varmasti". Voin antaa vinkin: RAY:n koneilla ei kannata tuplata, koska tuplauskin on säädetty siten, että se ei ole reilu. Esimerkiksi Apila-hedelmäpelien tuplauskiekolla on 11 kruunaa, 11 klaavaa, yksi puolikas ja yksi kantillaan oleva kolikko. Puolikkaalla saa alkuperäisen panoksensa takaisin, kantillaan olevalla kolikolla häviää aina. Tämä aina epäonnistumisen tuova kolikko varmistaa, että tuplaus on pitkällä aikavälillä RAY:lle voitollista. Siksi tuplauskin voi olla täysin rehti arvonta ilman muita kommervenkkejä: peli on jo lähtökohdiltaan kiero.

Ainakin nettikasinoilla käytetään usein tuplausta, joka on rehti, eli pelaajan mahdollisuus voittaa on täsmälleen yhtä hyvä kuin kasinonkin. Tällöin tuplaamisella ei ole pitkällä aikavälillä mitään merkitystä kummankaan voittojen kannalta. Varianssia eli tulosten vaihtelua se sentään lisää.

16.12.2008 klo 12:01 | 4 kommentti(a) | TrackBack (0)

Lautapelaaja.net:in vuosiäänestys 2008

Vuosiäänestys 2008 on potkaistu käyntiin. Homma toimii kuten ennenkin: käykää sivulla äänestämässä 5-7 suosikkipeliänne aikavälillä 1.9.2007 - 31.8.2008. Äänestyksessä ei haeta kaikkien aikojen parhaita pelejä, vaan tarkoitus on äänestää nimenomaan niitä pelejä, joita on pelannut ja joista on pitänyt eniten. Aktiivikäyttö on se, mikä tässä äänestyksessä ratkaisee.

28.08.2008 klo 20:54 | Kommentoi | TrackBack (0)

Tower Defense ja Google SketchUp

Viikonloppuna opin uutta. On olemassa Tower defense -nimellä tunnettu peligenre, joka sai alkunsa Warcraft 3 -pelistä. Pelejä yhdistää yksinkertainen idea: on polku, jonka toisesta päästä möröt tulevat ja marssivat kohti toista päätä. Pelaajan tarkoitus on pystyttää matkan varrella tykkitorneja, jotka liiskaavat möröt ennenkuin ne pääsevät perille. Yksinkertaista, mutta addiktiivista.

Tower Defence.net on peleille erikoistunut sivusto, jolta löytyy laaja valikoima erilaisia pelejä. Sieltä vain kokeilemaan. Suosittelen Desktop Tower Defenceä (easy on täysin triviaalia, mutta medium-vaikeustaso tarjoaa sopivasti haastetta) tai Vector Tower Defenceä.

Google SketchUp on luonnostelutarkoituksiin kehitelty 3D-mallinnusohjelma. Kannattaa tutustua: katselin viikonloppuna kun veljeni pyöräytti piirustusten pohjalta 3D-mallin yksiöstä. Kävi kätevästi. Käyttöliittymä vaikuttaa suorastaan nerokkaan yksinkertaiselta ja luontevalta. Eikä maksa mittään...

24.03.2008 klo 08:18 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Tajunnanvirtaa

Olen tavattoman koukussa Tajunnanvirtaa-puzzleen. Puzzle alkaa Paavo Väyrysen kuvasta, johon liittyy joukko sanoja, joista paljastetaan vain kirjainten määrä. Arvailemalla sanoja löytyy ja niistä paljastuu uusia sanoja, jotka yhdistyvät entisiin eri tavoin. Sanoista muodostuu assosiaatioketjuja ja merkitysten verkkoja.

Tehtävä on varsin metka ja aika haastava. Yhteydet voivat olla yllättäviä, mutta jos pystyy löytämään vaikeaan aiheesta toiseen harppaavaan sanaan toisen yhteyden, oikean ratkaisun keksiminen helpottuu. Välillä on niin jumissa ettei uskoisi, sitten ratkeaa hetkessä parikymmentä sanaa. Fantastista! Puzzlen ratkominen on kuin sopivan vaikean ristikon tai piilosanan tekemistä, tässä on vain paljon enemmän ratkottavaa (573 sanaa!).

Oikeastaan kyse on geokätköstä. Ratkomalla sanoja löytää koordinaatteja fyysisiin paikkoihin, joista löytää lisävihjeitä ja lopullisen ratkaisun, ilmeisesti. Ainakin yksi kätkö on Lappeenrannassa, joten taitaapa jäädä käymättä. Tajunnanvirta-geokätkön kotisivu on kuitenkin hyvä paikka aloittaa puzzlen setviminen.

Loppuun vielä varoituksen sana: toiset eivät tätä tajua, mutta joillekin tämä aiheuttaa todella vakavan addiktion ja työkyvyn menetystä. Nimimerkillä 50.6% ratkaistu!

24.01.2008 klo 19:09 | 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Joululahjaksi lautapelejä

Mikäli mietit, mitä lautapelejä kannattaa ostaa joululahjoiksi, vilkaisu Lautapelaaja.net:n joululahjasuosituksiin voi auttaa.

Jouluna on tapana ostaa lahjaksi lautapelejä. Se on hyvä, mutta arvelen, että monesti lahjapelit jäävät pelaamatta kokonaan tai viimeistään joulun jälkeen. Uskon myös, että valitsemalla lahjoiksi parempia pelejä, todennäköisyys että pelejä pelataan vielä seuraavana jouluna kasvaa huomattavasti.

Siksi Lautapelaaja.net:n joululahjasuositukset. Lista ei ole kaikenkattava, sillä olen valinnut listalle vain sellaisia pelejä, jotka on julkaistu suomeksi ja joista on arvostelut näillä sivuilla. Muitakin hyviä on. Muutenkin pyrkimyksenä on ollut luoda mahdollisimman tiivis lista.

27.11.2007 klo 12:27 | Kommentoi | TrackBack (0)

Silmäpähkinä

Lautapeliseuran foorumilla esitettiin oivallinen pähkinä. Tehtävä ja sen ratkaisu miellyttivät minua suuresti:

Oletetaan saari, jonne on sijoitettu sata sinisilmäistä ihmistä, sata ruskeasilmäistä ihmistä ja yksi vihreäsilmäinen guru. Saaren asukkaat eivät tiedä joukkonsa koostumista eivätkä omien silmiensä väriä - toistensa silmät he toki näkevät. Asukkaat eivät kykene kommunikoimaan keskenään millään tavalla.

Saarelta pääsee pois keskiyöllä vierailevan laivan mukana, mikäli tietää omien silmiensä värin. Saaren asukkailla ei ole muuta keinoa silmiensä värin selvittämiseen kuin puhdas logiikka, mutta tässä lajissa asukkaat ovatkin varsin taitavia.

Eräänä päivänä guru sanoo: "Näen ainakin yhdet siniset silmät". Guru ei ole koskaan sanonut mitään muuta, eikä sano koskaan myöhemminkään mitään. Mitä gurun sanojen jälkeen tapahtuu? Lähteekö joku pois ja jos lähtee, kuka ja milloin?

Mikäli tehtävä tuntuu vaikealta, annan vinkin (vinkki on rot-13-koodattu). Ragä wbf fnneryyn byvfvxva iäurzzäa xhva fngn fvavfvyzävfgä?

Mikäli tämäkään ei auta, kerron vastauksen: fnqnagran löaä xnvxxv fvavfvyzävfrg xrxfviäg byrinafn fvavfvyzävfvä wn cbvfghing fnnerygn. Vastaushan ei ole se varsinaisesti kiinnostava asia, vaan logiikka, millä siihen päädytään. Vastauksen tietäminen helpottaa ratkaisun löytämistä.

8.10.2007 klo 19:34 | Kommentoi | TrackBack (0)

Korttipelikysely

Korttipelejä joskus pelanneet, suunnatkaapa Lautapelaaja.net:n korttipelikyselyyn ja kertokaa mitä olette pelanneet ja milloin. Tavoitteenani on saada jonkinlaista kokonaiskuvaa siitä, minkälaista korttipelikulttuuria eri puolilla Suomea on.

Pyytäisin myös välittämään viestiä eteenpäin: mitä laajempi joukko eri-ikäisiä ja eripuolelta maata olevia vastaajia mukaan saadaan, sitä parempi on kuva suomalaisen kortinpeluun eri muodoista.

4.10.2007 klo 12:49 | Kommentoi | TrackBack (0)

Mario Kart DS ja nettipeli

Mario Kart DS on ehdottomasti suosikkipelejäni Nintendo DS:llä. Harmi vain olen pelannut pelin varsin kattavasti läpi, enkä saa ihan valtavasti iloa siitä, että yritän hioa tuloksiani paremmiksi. Selailin sattumalta Nooan leikkiessä pelin ohjekirjaa - se kun on syystä tai toisesta päätynyt Nooan lelujen joukkoon - ja keksin, että voisihan sitä nettipeliäkin kokeilla...

Kokeilin, ja kas, sehän toimii. Aika pienellä vaivalla sain DS:n kiinni langattomaan kotiverkkoon ja peliseuraakin löytyi. Ajaminen on heti kiinnostavampaa, kun vastassa on oikeita ihmisiä. Tätä lajia kannattaa ehdottomasti kokeilla, mikäli kotoa löytyy langaton verkko ja peli.

9.09.2007 klo 19:30 | Kommentoi | TrackBack (0)

Vuosiäänestys

Lautapelaajat huomio! Lautapelaaja.netin vuosiäänestys on alkanut! Käykääpäs äänestämässä suosikkipelejänne, voitte voittaa lautapelipalkintoja tai Uudet lautapelit -kirjan.

31.08.2007 klo 11:34 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Palapelillä miljonääriksi

Eternity II on palapeli, joka julkaistaan ensi lauantaina (28.7.2007). Ensimmäinen ratkaisija voittaa kahden miljoonan dollarin arvoisen palkkion. Luonnollisesti palapeli on suunnattoman vaikea: neliön muotoiset palat sopivat mihin järjestykseen tahansa ja paloista muodostettava kuvio koostuu abstrakteista muodoista, joita täytyy yhdistellä.

Paloja on 256 (16x16). Nurkat ja reunat tunnistaa. Nurkat voi järjestää 4! eri tavalla. Reunat - 56 palaa - menevät 56! eri järjestykseen. Tämä jättää 196 keskipalaa, jotka voi järjestää 196! * 4¹⁹⁶ eri järjestykseen - kaikki palat kun voi kääntää neljään eri asentoon (joissain paloissa jotkut asennot voivat tosin olla identtisiä). 4! + 56! + 196! * 4¹⁹⁶ on enemmän kuin tähtitieteellisen iso luku: 4! + 56! on luokkaa 10⁷⁴, 4¹⁹⁶ on 10¹¹⁸ ja 196! taas on ... no, luokkaa 10 potenssiin muutama sata.

Tämä siis tahtoo sanoa sitä, että vaikka viettäisit lopun ikääsi tahkoamalla erilaisia ratkaisuja yhden sekunnissa kellon ympäri, todennäköisyys osua oikeaan olisi hyvin, hyvin pieni. Todennäköisyys riippuu tietysti siitä, paljonko oikeita ratkaisuja on - varmasti useampi kuin yksi (jo pelkästään peilaamisen vuoksi oikeita ratkaisuja on vähintään neljä).

Ratkaisu ei siis löydy tietokoneella raakaa voimaa käyttäen, mutta kenties jollain fiksummalla algoritmilla. Veikkaan, että ratkaisu - kuten Eternity I:n ratkaisu - löytyy kuitenkin tietokoneella, ei käsipelillä ratkoen. Prize Specimens on kiinnostava artikkeli ykkös-Eternityn ratkaisusta.

Pelin nettisivuilta löytyy 16 palan kokeilupeli. Sain itse kokeilupelin palapelinä testattavaksi. Helppohan se oli, ratkaisu löytyi muutamassa minuutissa. On kuitenkin helppo nähdä, miten ongelma monimutkaistuu palojen määrän kasvaessa. On myös helppo nähdä, ettei tuon ratkaiseminen ole välttämättä mitenkään hauskaa puuhaa...

26.07.2007 klo 05:48 | Kommentoi | TrackBack (0)

Finncon-esitelmä

Olen lauantaina Jyväskylässä Finnconissa pitämässä luentoa lautapeleistä. Luentoni on heti tapahtuman aluksi kymmeneltä Villa Ranassa. Toivottavasti joku innostuu paikalle, vaikka samaan aikaan onkin yhtä jos toista kiinnostavaa muualla. Ohjelmassa otsikkoni on "Lautapelit kautta aikain", mutta oikeasti puhun uusista lautapeleistä yleensä. Jos mietit, mistä uusissa lautapeleissä on kyse, saapumalla paikalle saanee ihan hyvän käsityksen aiheesta.

Sen kummemmin en Finnconissa pyöri, mitä nyt käyn tsekkaamassa lautapelipuolen pikaisesti. Jos haluaa Uudet lautapelit -kirjaansa nimmarin, varmimmin se onnistuu kun saapuu Villa Ranaan aika-akselilla 10-11. BookMooch-kirjojani toimitan paikalle mielelläni, samoin lautapelejä.

11.07.2007 klo 08:48 | Kommentoi | TrackBack (0)

Yspahanin kamelit

Olen koukussa! Yspahan-lautapelin tietokoneversio on tavattoman addiktiivinen peli. Nopea peli suorastaan vaatii ottamaan uusintaerän tappion tullen (ja tappioita tulee, sillä tekoäly on hyvä).

Peli on harrastajapohjalta tehty, mutta lautapelin julkaisijan hyväksymä. Hyvä idea - itse en ollut erityisen kiinnostunut Yspahanista, ennen kuin Lautapeliseuran foorumin hehkutuksen perusteella päätin testata PC-version. Nyt harkitsen vakavasti lautapelinkin ostamista, sillä Yspahan on todellakin erittäin hyvä peli.

Yspahan, muuten, on väännös Isfahanista tai Eşfahānista. Kaupungin - joka oli siis Persian pääkaupunki, aikoinaan yksi maailman suurimmista kaupungeista - nimeä on aikain myötä väännelty muotoon jos toiseen, joten uusi muoto tuskin haittaa. Nimen jekkuna on kirjainten Y ja S esiintyminen tuossa järjestyksessä. Se on lautapelin julkaisijan Ystari Gamesin tavaramerkki: Ys, Caylus, Mykerinos, Yspahan, Amyitis... Faarao Mykerinoskin tunnetaan paremmin nimellä Men-Kau-Re.

19.06.2007 klo 15:06 | Kommentoi | TrackBack (0)

Osta konsoli

Myynnissä PlayStation 2 -konsoli ja kuusi peliä.

8.03.2007 klo 09:59 | Kommentoi | TrackBack (0)

Nintendo DS -pelejä kaupan

Laitoin Huuto.net:iin muutaman joutavamman Nintendo DS -pelin myyntiin: lista myynnissä olevista peleistä. Joukossa on suosittuja ja kehuttuja pelejä, jotka eivät ole syystä tai toisesta minulle kolahtaneet. Peliaikaakin on tietysti vähemmän, jolloin kriteerit pelien suhteen nousevat korkealle. Hinnat lähtevät kympistä, hintavarauksia ja postikuluja ei tunneta (koska arvelen noiden menevän aika mukavasti Helposti-kuorilla).

Tänään bongasin tulevista peleistä maaliskuussa ilmestyvän Legend of Zelda: Phantom Hourglassin, joka jatkaa DS:llä Wind Wakeristä tuttua cel-shading tyyliä, ja tarinakin on jonkinlaista jatkoa Wind Wakerille. Lienee pakkohankinta; kaipa sen ehtii jossain vaiheessa pelatakin. (Se toinen Zelda on harkinnassa, mutta sitä varten pitäisi varmaan hankkia Wii. Hankitaan, luulisin, mutta milloin, se on sitten eri juttu.)

Ehtiihän sitä, toisaalta, kun priorisoi - Johanna priorisoi lastenhoidon viikonloppuaamuisin minulle (kun itse hoitaa viikolla, kun minä teen töitä) ja käytti ajan pelaamiseen, ja sai lopulta pelattua loppuun Dreamfallin, ja tykkäsi kovasti. Seikkailupelien ystäville ilmeisesti pakkohankinta, varsinkin jos on aikaisemmin pelannut The Longest Journeyn. Tarinalle odotetaan jatkoa varsin kuumeisesti, vaan saapa nähdä, tuleeko sitä vai ei - ei kannattane pidättää hengitystään, kun Dreamfallinkin kanssa meni vuosikausia.

1.01.2007 klo 14:58 | Kommentoi | TrackBack (0)

Lautapelejä Plazalla

Kuten oheisesta ruutukaappauksesta näkyy, kirjoittamani lautapelijuttu on löytänyt tiensä Plazan etusivulle. Ei huono juttu ollenkaan, kun Plaza on Suomen web-sivustojen viikkolukujen mukaan tällä hetkellä Suomen 10. suosituin sivusto. Tämä on siis seurausta yhteistyökuviosta, jossa Lautapelaaja.netin sisältöä kierrätetään eDomeen.

Vertailun vuoksi mainittakoon, että Plazalla kävi viime viikolla 300 000 käyttäjää. Lautapelaaja.net keräsi viime kuussa 29 000 kävijää, ja viimeisen puolentoista vuoden aikana kävijöitä on ollut noin 400 000.

24.11.2006 klo 14:53 | Kommentoi | TrackBack (0)

Lautapelejä joululahjoiksi

Haluaisitko antaa hyviä lautapelejä joululahjoiksi niiden perinteisten afrikantähtien ja monopolien sijasta? Lautapelaaja.net auttaa listaamalla tiiviin listan joululahjasuosituksia, joiden avulla markettien hyllyiltä tarttuu todennäköisemmin mukaan hyvä peli, jota pelataan vielä pitkään joulun jälkeenkin.

24.11.2006 klo 09:47 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Lautapelien vuosiäänestys

Lautapelisivustoni Lautapelaaja.net järjestää vuotuisen lautapeliäänestyksen, jossa haetaan suomalaisten pelaajien suosikkipeliä viimeksi kuluneen vuoden ajalta. Äänestys ei rajoitu tuoreisiin julkaisuihin, vaan äänestää voi mitä tahansa peliä, jota on pelannut viimeisen vuoden aikana.

Osallistua saavat kaikki suomalaiset ja Suomessa asuvat, jotka ovat viimeisen vuoden aikana pelanneet vähintään viittä eri lautapeliä. Äänestäminen tapahtuu äänestyslomakkeen avulla.

1.09.2006 klo 10:21 | Kommentoi | TrackBack (0)

Lääkeongelma

Saatte iloksenne ongelmatilanteen:

Oletetaanpa, että olette lääkekuurilla kuolettavan sairauden vuoksi. Kuuriin kuuluu, että joka aamu on otettava kaksi pilleriä, A ja B. Molemmat pillerit on otettava, muuten henki menee. Henki menee myös, mikäli pillereitä syö päivässä enemmän kuin yhden kumpaakin.

Ongelmia lisää myös se, että vaikka purkeissa on etiketit, A- ja B-pillerit ovat ulkonäöltään täysin identtisiä. Systeemi on tietysti vähän hankala, mutta kyse on ainoasta mahdollisesta hoidosta kiusalliseen vaivaan.

Se varsinainen ongelma on tämä: aamulla lääkkeitä ottaessasi purkista putosi kaksi A-pilleriä. Olit ottanut B-pillerin jo esille. Hätkähdit, etkä enää tiedä, mikä pilleri on mikä - pöydällä on kolme identtistä pilleriä, joista et tiedä mikä on mikä.

Eikä siinä vielä kaikki: yksi pilleri maksaa miljoona euroa (kova hinta, mutta hei, pitäähän sitä hengissä pysyä), joten pillereiden heittäminen pois ja uusien ottaminen ei yksinkertaisesti ole vaihtoehto.

Kuinka siis ratkaista ongelma siten, että saat päivän annoksesi eli yhden A- ja yhden B-pillerin, ilman että yhtään pilleriä ei mene hukkaan, ei nyt eikä tulevaisuudessa?

6.04.2006 klo 20:02 | 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Takaisin Essenistä

Palasin messumatkalta Saksasta. Lautapelimessut olivat kerrassaan virkeä tapahtuma, jossa tuli kokeiltua uutuuksia, shoppailtua matkalaukullinen pelejä ja tavattua julkkiksia. Ihan siistiä. Paikan päällä kirjoitetut messuraportit löytyvät Gameblogin Essen-arkistosta, joka täydentyy vielä, kirjoittelen jonkunlaisen yhteenvedon hyvistä matkavinkeistä ja valokuviakin on tulossa. Myös Lautapelaaja.net tulee saamaan oman Essen-oppaansa.

Suosittelen reissua ehdottomasti kaikille lautapelaajille! Essen itsessään ei ole kummoinen paikka, tuskin menen toiste muuten kuin messumatkalle, mutta messut ovat täysin älytön tapahtuma, jota on vaikea uskoa todeksi. Saksantaito oli koetuksella, kun yritti ymmärtää paikallisia ja pelien sääntöjä. Hyvin selvittiin. Voisin mennä toistekin, mutta mitään pakottavaa tarvetta ei kyllä ole.

17.10.2005 klo 10:30 | Kommentoi | TrackBack (0)

Lautapelivuosiäänestys

Vuosiäänestys viime vuoden parhaista lautapeleistä on alkanut. Mitkä olivat parhaat viime vuonna pelaamistasi lautapeleistä? Kaikki vähintään viittä eri lauta- tai korttipeliä pelanneet ovat tervetulleita ilmaisemaan mielipiteensä asiasta. Äänestysaikaa on syyskuun loppuun asti. Osallistujien kesken saatetaan arpoa palkintojakin.

1.09.2005 klo 09:36 | Kommentoi | TrackBack (0)

Pelipuzzle

Mikko pelasi vuoden mittaan kaksinpelejä eri ihmisten kanssa eri tapahtumissa. Pystytkö yhdistämään henkilöt, tapahtumat, pelit ja kellonajat toisiinsa annettujen vihjeiden perusteella? Kutakin peliä pelattiin vain kerran, kussakin tapahtumassa pelattiin vain yksi peli, yhden ihmisen kanssa Mikko pelasi vain kerran.

Pelaajat: Robert, Tommy, Reko, Olli ja Stefu
Pelit: Roads & Boats, Memoir '44, Battle Line, Ta Yü, Hammer of the Scots
Tapahtumat: KinkkuCon, FinDipCon, Ropecon, Essen, Helcon
Kellonajat: 10.04, 11.00, 14.50, 17.23, 22.00

(Yhteydet todellisiin henkilöihin, tapahtumiin, peleihin ja kellonaikoihin ovat - luonnollisesti - sattumaa.)

1. Roads & Boats on niin pitkä peli, että sen pelaaminen nähtiin parhaaksi aloittaa ennen yhtätoista.
2. Mikko kohtasi Robertin Essenissä, hallin kellon näyttäessä tasatuntia.
3. Mikko myöhästyi junasta matkalla Ropeconiin ja ehti siksi aloittaa pelit vasta 14.50.
4. Mikon kohdatessa Tommyn tämän täytyi kiiruhtaa erämaavaellukselle kahdeksi. Helconissa mies ei kaikilta järjestelykiireiltään ehtinyt pelata laisinkaan.
5. Ollin kanssa pelattiin Ta Yü:ta. Aamuksi sovittu peli kuitenkin viivästyi, sillä Olli heräsi vasta kolmelta iltapäivällä.
6. KinkkuConissa Mikko pelasi Hammer of the Scotsia. Stefu inhoaa Hammeria, eikä pidä Battle Linestäkään.
7. Mikko ja Reko kohtasivat pelien merkeissä FinDipConissa.

Ei vastauksia kommentteina, kiitos, vaan sähköpostilla (msaari at iki.fi).

1.07.2005 klo 12:17 | Kommentoi | TrackBack (0)

Podcasting

Koska podcasting on jännää ja uutta, minunkin piti kokeilla. Tuloksena syntyi Lautapelaaja.netin podcast, joka käsittelee lautapelejä.

Ensimmäinen episodi käsittelee Industrial Waste -lautapeliä ja kestää noin puoli tuntia. MP3-tiedostolla on kokoa 9,3 megaa. Laatu on yllättävänkin hyvä noin pieneksi tiedostoksi.

Podcastin tekeminen oli suhtkoht helppoa. Projekti vaati hieman ohjelmien asentamista (Soundflower ja LineIn) ja vähän treenausta, mutta sujui sitten ihan näppärästi. Puhuminen vaatii sekin vähän harjoitusta, mutta suomeksi kun yritti niin homma toimi hyvin. Englanninkielisen podcastin tekeminen onkin sitten jo vaikeampi juttu.

Olen ihan tyytyväinen tulokseen. Kuulisin mieluusti palautetta kuuntelijoilta, kiinnostaako tällaista kuulla jatkossakin.

14.06.2005 klo 15:22 | Kommentoi | TrackBack (0)

Katsaus tämänhetkiseen

Olen toiseksi viimeistä päivää töissä. Huomenna on viimeiset neljä tuntia. Minulle jää yli kymmenen käyttämätöntä ylityötuntia - ei liene toivoa saada noista rahallista korvausta, mutta onneksi tuntien kerääminen ei ole ollut suuren tuskan takana. Tiskillä päivystäminen vain on sellaista: töihin pitää tulla hieman etuajassa ja pois pääsee aina jonkun minuutin myöhässä. Varsinkin jos on iltavuorossa kirjaston sulkemisaikaan, silloin saa usein odotella vartinkin, että viimeiset asiakkaat saadaan pihalle. Noista kertyy nopeasti useita tunteja ilman sen kummempaa yrittämistä. Pois töistä ei voi olla.

Ihmettelen vain, millä minun jättämäni 20 päivystystuntia viikossa aiotaan korvata. Onneksi Johanna jatkaa kirjastolla ja voin ihmetellä asiaa ensi viikon tuntilistoista. Kuka on se onnekas? Toivottavasti kirjastolta löytyy vielä jatkossa töitä.

Pelipuolelta mainittakoon, että laajensin lautapelirintamalla yhteistyökuvioitani liike-elämän edustajien kanssa. Suomalaisia lautapelijulkaisijoita pitää kehua - ymmärrystä ja yhteistyöhalua löytyy. Tilannetta auttaa tietysti sekin, että lautapelejä ei juuri lehdissä arvioida. Mielenkiintoa arvostelukappaleita pyytävää harrastelijaa kohtaan löytyy enemmän kuin vaikkapa levy-yhtiöiden puolella.

Konsolipuolella kuuminta uutta on ollut Nintendo DS. Impulsiivisesti ostettu laite on osoittautunut jo nyt hyväksi hankinnaksi. Puzzlepelit Zoo Keeper ja Polarium ovat kummatkin ehdottoman suositeltavia genren ystäville. Nintendo DS kulkee suuresta koostaan huolimatta ihan kätevästi mukana ja kosketusnäyttö sopii puzzlepeleihin todella hyvin.

30.03.2005 klo 15:03 | 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Lautapelaaja.net

Jo jonkin aikaa on mielessä pyörinyt ajatus oman domainin hankkimisesta kohtuullisiin mittoihin kasvaneille lautapelisivuille; onhan peliarvioitakin jo lähes sata. Isänmaallinen .fi-domain olisi ollut makein, mutta vaikka Y-tunnuksen omistankin, kaupparekisteristä minua ei kitsaana (65 euroa turhasta) löydy. Ei siis .fi-domainia.

Täten ilmoitankin Lautapelaaja.net-sivujen olevan avatun. Iloitkaa. Vanhat sivut tulevat pikapuoliin ohjaamaan uusien pariin, joten linkkien ei pitäisi kuolla; suosittelen silti päivittämään linkit, mikäli niin ystävällisiä olette olleet.

17.03.2005 klo 14:59 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Pelisivuista

Olen pyöritellyt pelisivujani nyt jonkin aikaa. Lopputuloksena syntyi sivukartta ja jonkin verran kevennetty etusivu. En ole edelleenkään täysin tyytyväinen, mutta tuo saa kelvata. Malliakaan on huono katsoa muualta, sillä muut lautapelisivut ovat joko blogeja, joille pätevät eri säännöt tai jollain tapaa kehnosti suunniteltuja.

Ylin haave tällä hetkellä olisi hankkia lautapelisivuille oma nettiosoite, sen verran suositut ne jo ovat. Ei ole toisaalta kilpailuakaan... Olisi tietysti mukava nähdä muitakin kotimaisia lautapelisivuja, mutta toistaiseksi ainoat yhtään laajemmat taitavat olla omani ja Lasse Märsyn sivut, eikä Lassekaan ole päivittänyt omiaan kuukausiin. Jos olen väärässä, kuulisin asiasta mielelläni.

Joka tapauksessa, oma nettiosoite (ja webhotelli) on hankkimisen arvoinen juttu, mutta tällä hetkellä vähän turhan kallis. Se saa siis odottaa parempaa aikaa.

16.02.2005 klo 13:24 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kyöpelit-gaala

Tärvelin eilen yöuniani Kyöpelit-gaalassa. Aiheesta enemmän Pelimerkintöjen puolella, mutta todettakoon täälläkin, etteivät hienot gaalajuhlat ole lainkaan minun alaani. Olin vähän pihalla ja palloilin enimmän osan ajasta itsekseni. Eipä ole minusta jututtamaan tuntemattomia sulavasti. Vaikka joitain paikalla olleita nimeltä olisin tietänytkin (esimerkiksi Pelit-lehden toimitus), nimien ja naamojen yhdistäminen olikin vaikeampi juttu. Pelit-lehden toimittajista tunnistin vain Turusen, muista julkkiksista Playn Miika Huttusen.

4.02.2005 klo 10:04 | Kommentoi | TrackBack (0)

Tarkkaan ajoitettu sairastuminen

Viikonloppua väritti pikainen sairastuminen. Lauantaiaamuna iskenyt tauti oli jo sunnuntaiaamuna poissa. Harmi vain, että olin viikonloppuna viettämässä jokavuotista peliviikonloppua Ryyttyjen residenssissä. Jouduin poistumaan siis kesken mitä parhaimpien pelien, vaan minkäs teet - sen kaliiberin pelejä, joita me pelaamme, ei kipeänä pelata. Viimeinen ennen lähtöäni pelaama peli, tiukka Age of Steam -matsi ainakin oli kuumeisena aika huuruista menoa. Ei ihme, että hävisin.

Onkohan vaivan syy psykosomaattinen, tämä kun ei ole ainoa kerta kun olen sairastellut pelitapahtumissa. Pitkien puukkojen kesäyö jäi kerran kesken sairastumiseen ja toinen käymistäni Lahden peliviikonlopuista meni infernaalista flunssaa potien. Perin harmillista. Essenissä olisi syytä olla terve.

31.01.2005 klo 08:48 | Kommentoi | TrackBack (0)

Taas radiossa

Noin kaksi vuotta sitten Ylen toimittaja vieraili minun ja Tommyn pelisessiossa juttua tekemässä. Nyt sama toimittaja on palannut aineistonsa pariin ja tehnyt materiaalista uuden pidemmän jutun. Hurjan Die Macher -matsimme loppumetrit kaikuvat siis radiosta uudemman kerran.

10 minuutin mittainen juttu tulee Ylen Radio Suomesta su 6.2. klo 8.40, osana ohjelmasarjaa Suomi harrastaa. Juttu löytyy sen jälkeen myös netistä ohjelman sivuilta.

21.01.2005 klo 13:15 | Kommentoi | TrackBack (0)

Suomen lautapeliseura ry

Palasin tauon jälkeen Suomen Diplomacy Seuran hallitukseen, kun kehityksen suunta alkoi näyttää lupaavalta. Seuran nimeksi muutettiin Suomen lautapeliseura ja kohteeksi Suomen lautapeliharrastuksen kehittäminen.

Nyt ollaan päästy siihen vaiheeseen, että mainostaminen voi alkaa. Seuran nettisivut on avattu ja jäsenten rekrytoiminen voi alkaa. Tämän vuoden tavoitteena on vaatimattomasti sata jäsentä. Liittyminen kannattaa, luonnollisesti, sillä jäsenmaksu on vaivaiset viisi euroa.

Hyvän mielen lisäksi maksunsa vastineeksi saa konkreettisiä etujakin: jäsenmaksunsa tienaa alennuksina osallistumalla yhteen seuran tapahtumaan tai ostamalla pelin-pari yhteistyöliikkeistä. Paikalliset pelikerhot taas pääsevät hyödyntämään seuran pelikirjastoa.

Kannattaa tutustua ja liittyä, jos haluaa tukea suomalaisen lautapeliharrastuksen kehitystä.

6.01.2005 klo 13:00 | Kommentoi | TrackBack (0)

Radiojuttu

Haastattelu meni hienosti. Toimittajat olivat innostuneita aiheesta ja puhuttavaa riitti niin haastatteluun kuin muutenkin. Mainosta saivat niin sivuni, hyvät pelit kuin Lautapeliseurakin. Jos saavuit tänne jutun innoittamana pelisivujani etsimään, suuntaa selaimesi Lautapelit-osastolle.

21.12.2004 klo 08:45 | Kommentoi | TrackBack (0)

Radiossa huomenna

Puhun huomenna (ti 21.12.) radiossa lautapeleistä, joten kuulolle, jos olette Tampereen seudulla. Olen vieraana Tampereen Radion Uudessa aamussa noin 8.15 alkaen kymmenisen minuuttia. Tampereen Radion taajuus on 99,9 MHz. Luvassa on kai aika yleisluontoista juttua lautapeleistä.

20.12.2004 klo 13:59 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kolumni

Kuten jo Pelimerkintöjen puolella totesinkin, minulla on tätä nykyä peliaiheinen kolumni Enter-lehdessä. Kirjoittelen laajasti peleistä ja pelaamisesta: ensimmäinen kolumni käsittelee Simsin ja Animal Crossingin kaltaisista elämäpeleistä. Pelilehtien kolumnisteista eroan siinä, että käsittelen videopelien lisäksi myös lautapelejä, joista en ole juuri mainintoja nähnyt muissa lehdissä.

Parasta tässä kolumnissa on se, että Enterin päätoimittaja kutsui minut kirjoittamaan kolumnia. Aloite oli siis heidän. Lisäksi kolumnista maksetaan varsin asiallista palkkiota (tai mistäs minä tiedän palkkioiden asiallisuudesta, mutta olen hyvin tyytyväinen kaiken ilmaiseksi kirjoittelun jälkeen). Lisäksi tähän asti kirjoittamani kolumnit on kehuttu erinomaisiksi. Vähemmästäkin olisin tyytyväinen.

Enterin tarjousta voi verrata toiseen kirjoitustarjoukseen jonka sain: minut olisi haluttu kirjoittamaan levyarvosteluja. Niistä ei tosin olisi saanut mitään korvausta ja arvosteltavat levytkin olisi pitänyt hankkia itse. Juuei, en olisi suostunut vaikka aikaa olisi ollutkin. Minulla on arvoni - miksi kirjoittelisin ilmaisjuttuja, jos joku on kerran valmis maksamaan töistäni? Niin että pitäisiköhän tälle blogillekin laittaa maksu...

2.12.2004 klo 13:04 | 5 kommentti(a) | TrackBack (0)

Shakkikone

Thinking Machine 4 on taideteos, joka pelaa Shakkia. Shakinpelaajana se ei ole kummoinen, keskivertopelaajallakin pitäisi olla mahdollisuudet voittaa se. Siinä on kuitenkin kiinnostavaa se, että tekoäly havainnollistaa ajattelupolkujaan visuaalisesti. Jälki on kaunista ja mielenkiintoista. Kannattaa kokeilla!

(via Inconsequential Ruminations)

10.11.2004 klo 09:00 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ajoissa ollaan

Essenin kaupungin turistibyroo vastaanotti hetki sitten hotellivaraukseni. 12.-16.10.2005, hotelli kuin hotelli, kunhan maksaa alle 100 euroa yöltä ja sijaitsee messukeskuksen lähellä.

26.10.2004 klo 16:36 | Kommentoi | TrackBack (0)

1950-luvun leikit

Marokon sulttaani. Tässä leikissä toimii kaksi aina yhtaikaa muiden ollessa katselijoina. Nimitettäköön leikkijöitä kirjaimilla A ja B. He seisovat vähän matkan päässä toisistaan, kummallakin palava kynttilä kädessä, ja alkavat juhlallisina ja hartaina kävellä toisiaan kohti.

Kun he seisovat aivan likellä toisiaan, sanoo A: Marokon sulttaani on kuollut. B vastaa: Siksi pukeutukaamme suruvaatteisiin. Senjälkeen he taas kulkevat toisistaan poispäin, takaperin. Senjälkeen he tekevät saman uudestaan. Mutta nyt B sanoo: Marokon sulttaani on kuollut ja A vastaa: Siksi pukeutukaamme suruvaatteisiin.

Joka ensiksi alkaa hymyillä, on hävinnyt. Mitä juhlallisempia leikkijät ovat, sitä hullunkurisemmalta seremonia tuntuu. Katselijat saavat nauraa niin paljon kuin haluavat.

(Mitä-missä-milloin Seuraleikkikirja, 1958).

13.10.2004 klo 10:29 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Go-käyttöjärjestelmä

Mielenkiintoista. Memepoolista löytyi Hikarunix, Go-käyttöjärjestelmä. Kyseessä on CD:ltä toimiva Linux-paketti, joka on varustettu keskeisillä Go-ohjelmilla ja pelikokoelmilla. Levy sisään, kone päälle ja meno voi alkaa: Hikarunix sopii opiskeluun sekä aloittelijoille että kokeneille, konetta vastaan pelaamiseen ja myös nettipeleihin. Näppärää.

7.10.2004 klo 17:49 | Kommentoi | TrackBack (0)

Vuoden peli -äänestys

Vuoden peli -äänestys päättyi viikko sitten ja viikon verran suunnilleen meni, että sain nettisivut ja muut kohdalleen. On tuossa tekeminen. Tulokset ovat kuitenkin selvillä. Suuria yllätyksiä ei varsinkaan kärjessä nähty, mutta on ihan mielenkiintoista nähden miten uutuuspelit listalle sijoittuivat.

Tulostietoja löydätte äänestyssivuilta.

6.10.2004 klo 14:46 | Kommentoi | TrackBack (0)

Vuosiäänestys

Lautapelien vuosiäänestyksessä on vielä äänestysaikaa jäljellä tämä viikko. Ensi viikolla aloitan ääntenlaskun ja silloin ääniä ei enää oteta vastaan. Jos et ole vielä äänestänyt omaa suosikkiasi viime vuonna pelaamistasi peleistä, nyt on korkea aika! Yhteystietonsa jättäneiden kesken arvotaan yksi Puolenkuun pelien lahjoittama vuoden paras peli.

27.09.2004 klo 11:36 | Kommentoi | TrackBack (0)

Vuoden peli -äänestys

On taas aika valita parhaat tänä vuonna pelatut pelit. Ehdolla ovat kaikki koskaan julkaistut lauta- ja korttipelit, ainoana ehtona se, että olette peliä viimeisen vuoden sisällä pelanneet ja koette sen maininnan arvoiseksi. Kisaan saavat osallistua kaikki, jotka ovat viimeksi kuluneen vuoden aikana pelanneet vähintään viittä eri peliä.

Lisätietoja äänestyksestä, viime vuoden tulokset ja äänestyslomakkeen löydätte virallisilta äänestyssivuilta.

Kuten viime vuonna, Puolenkuun pelit sponsoroi äänestystä. Osallistujien kesken arvotaan yksi kappale voittajapeliä.

3.09.2004 klo 15:46 | Kommentoi | TrackBack (0)

Piilosanailua

Yrittelin tänään kuvasanaristikon rakentelua, mutta yrittelyksi jäi. Pahuksen vaikeaa puuhaa se on, kaikki kunnia ristikoita työkseen rustaaville. Illan ratoksi kehittelin kuitenkin piilosanavihjeitä; se on helppoa, varsinkaan jos ei rakenna sanoista ristikkoa. Arrakin anagrammisivu oli hyvä apu anagrammivihjeitä tehdessä (mutta älkääpä käyttäkö sitä ratkomiseen!), mutta on noissa muutakin. Ratkaisusanojen pituuksia en kerro, mutta alkavat lyhyinä ja pitenevät loppua kohden. Vastauksiaan voi laittaa sähköpostilla osoitteeseen msaari@iki.fi.

1. Salapoliisi luki kirjan sanojen alkutavut ja kas, sarjaanhan se kuului.

2. Piirtäjä Manninen sai setävainaaltaan tarpeellista tavaraa.

3. Miia, sut tunnetaan sulkeutuneena tyyppinä.

4. Mikä on tämä pala, uteli ensikertalainen aloiteltaessa ottelua.

5. Tikarinsa Ranta iski: menetti natsi-Kari kitarisan, Ari niskat ja Sari takin. Ei se kunnioita mitään valtaa!

6. Ei tämä ole homma uhrin, vaan pikemminkin päinvastoin.

7. Eiköhän tämäkin hoideta, kun laitat informaatikon asialle.

8. Astiassa on hiekkaa ja vetyä, joka meni vähän pitkäksi. Eihän tätä pitänyt edes kokeilla.

9. Et ole meidän makuun, alien.

10. Kukakohan ruokataikuri tätäkin tarjoilua hoitaa?

15.08.2004 klo 01:53 | Kommentoi | TrackBack (0)

Korttipelejä kaupan

Päätin ottaa ja myydä Middle-Earth -keräilykorttipelin korttini. Peli on erittäin hyvä, mutta viimeiset viisi peliäni ovat tapahtuneet suunnilleen viimeisen viiden vuoden aikana. Ei hyvä. Mieluummin laitan kortit kiertoon jollekin, joka käyttää niitä enemmän. Kortit kun ovat - näemmä - jonkin arvoisiakin. Myyntilistani ja suosittelijani löytyvät Chrisin MECCG-sivuilta. Sivulta löytyvät vain harvinaisuudet, vähemmän harvinaista mutta silti tarpeellista peruskamaa erityisesti Lidless Eyestä ja Against Shadowsista löytyy iso läjä. Luovun tästä läjästä edulliseen hintaan, kysellä voi.

Samoin myyn mieluusti joukon Vampire: The Eternal Struggle -pelin kortteja. Näistä olen myynyt parhaat päältä jo aikaa sitten, jäljellä on kuitenkin varsinkin pienemmät kokoelmat omistaville hyödyllisiä kortteja. Kortit ovat pääasiassa perussarjaa, jonkin verran on muita sarjoja aina Sabbathiin asti.

Tästä blogista on hyvää vauhtia tulossa kirpputori.

13.07.2004 klo 18:19 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Pelejä kaupan!

Uusia pelejä tulee (Viewtiful Joe Playsta 22 eurolla!), joten vanhojen on mentävä. Huuto.netistä löytyvät nyt Silent Hill 2 - Director's Cut, Deus Ex, Ratchet & Clank ja Jak & Daxter: The Precursor Legacy. Silent Hill ja Deus Ex ovat PC:lle, muut PS2:lle. Kaikkien hinnat lähtevät 15 eurosta (Deus Exin viidestä), eikä hintavarausta ole. Silent Hill 2 on erittäin hyvä kauhuseikkailu ja ehdottomasti pelottavimpia pelikokemuksiani koskaan. Deus Ex on ulkoisesti hieman vanhentunut, mutta sisällöltään ilmeisesti yhä pätevä FPS-hiippailu. Jak & Daxter on erinomainen tasohyppelypeli, Ratchet & Clank taas ei vakuuttanut toiminnallisuutensa vuoksi lainkaan samalla tavalla. Tappelemisesta ja aseista pitävät tykkäävät varmasti.

Silent Hill 3 on myös edelleen kaupan - siitä joutuu nyt maksamaan 21 euroa.

Tosiasiahan on, ettei montaakaan peliä viitsi pelata läpi useammin kuin kerran. Ratkaistavat pelit menettävät suuren osan kiinnostavuudestaan sillä hetkellä, kun viimeinen loppuvihollinen on kukistettu.

27.06.2004 klo 17:22 | Kommentoi | TrackBack (0)

Myydään Silent Hill 3

Ostimme tänään Silent Hill 3 -pelin ja laitamme sellaisen myös myyntiin. Kyllästyimme nimittäin odottelemaan käytetyn SH3:n hinnan laskemista Playeronessa ja ostimme samaan hintaan (40 euroa) Stockmannilta löytyneen uuden pelin. Tässä on siis kyse PlayStation 2 -versiosta.

Myynnissä olisi pelin PC-versio. Huuto.netistä löytyy. Varoituksen sanana sanottakoon, että laitoimme pelin myyntiin, koska se kaatuili vähän väliä. Pätevämpi säätäjä tai paremmin viritetyn pelikoneen omistaja saanee pelin toimimaan vaivatta - me totesimme PS2-version hankkimisen paremmaksi ideaksi. Veikkaan, että paremmalla näytönohjaimella tai Windows XP:llä homma toimii paremmin. Hinta ei ainakaan ole kohtuuton, parillakympillä lähtee.

22.06.2004 klo 18:35 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Ristikkolehtien vaikeustaso

Ostin perjantaina matkatekemiseksi ristikkolehden. Ristikoiden täyttäminen on yleensä hauskaa, mutta ristikkolehtien ostaminen ei. Valikoimaa on aivan liikaa ja useimmat lehdistä ovat hyvin samanlaisia. Lehtien vaikeustaso tosin vaihtelee, mutta en ole oikein vielä keksinyt hyvää vakiolehteä, jonka ostamalla saisin sopivia ristikoita. Tämänkertainen ostokseni, Ristikkokärpänen, oli vähän liian helppo. Pohjanoteeraus oli vihje "ajattelu", jonka vastaukseksi tuli "aattelu". Sanasto oli muutenkin aika kepoisaa. Ja jos muuten ei ollut vielä tarpeeksi helppoa, niin samat vihjeet toistuivat useissa eri tehtävissä. Vihjekuvina käytettiin vielä tyylikkäästi paria Gary Larsonin piirrosta ja todennäköisesti täysin luvatta. Ainakaan tekijänoikeuksien haltijoista tai tekijöistä ei ollut mitään mainintaa.

Sanaristikot ovat vähän hankala laji, koska en ole niissä erityisen hyvä. Nämä nyt olivat aivan liian helppoja, haastetta ei kauheasti riittänyt, mutta eipä se ole sekään kivaa, kun ei mitään ymmärrä. Tuntuu, että vaikeita ja helppoja ristisanoja löytää helposti, mutta missä ovat keskinkertaiset?

17.05.2004 klo 10:46 | Kommentoi | TrackBack (0)

Seurapelejä

Eilisilta meni varsin mukavissa puitteissa seurapelejä pelaten (Gameblogista löytyy tarkempi raportti). Pelaaminen vaihteeksi vähän isommalla porukalla oli kyllä loistavaa hupia. Suuret kiitokset vaan Lauralle ja Villelle vieraanvaraisuudesta! Tätä lisää!

25.04.2004 klo 11:47 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Tuulten tahtipuikko

Zeldan legendan uusin osa, The Wind Waker on kyllä hieno peli. Peli oli jonkin aikaa levolla, mutta nyt sen taas löysimme uudestaan. Tapahtumat etenivät suorastaan eeppisen nytkähdyksen ja peli kiehtoo taas ihan uudella tavalla. Mielipide pelistä on muutenkin noussut jonnin verran, sekalaisilla käyttöliittymäpuutteilla on entistä vähemmän väliä, kun pelin juoni ja muu puuhastelu vie mukanaan. On hauskaa, että pelissä voi edetä omaan tahtiinsa ja askarrella yhtä jos toista sivutoimista. Sivupuuhailu ei edistä peliä suoranaisesti, mutta on kuitenkin hyödyllistä.

Ainoa juonellinen fiba on kyllä minun mielestäni se, kun pelin ainoa aktiivinen ja toimiva naishahmo alennettiin avuttomaan prinsessarooliin. Aika tylsä ratkaisu minun mielestäni - pelien naishahmoissa olisi toden totta kehittämisen varaa. Onneksi päähenkilö ei ole mikään äijä, vaan melko sukupuolineutraali pikkupoika (jonka sukupuoli-identiteettiä on lisäksi horjutettu entisestään nimeämällä hänet Johannaksi).

Metroid Primessä on sentään naissankari, joka tosin piilottaa naiseutensa aika miehisen oloiseen taistelupanssariin (mutta panssari on sentään oikeasti toimiva, suojaava ja peittävä, eikä mikään täysin koominen ketjupanssaribikini). Sukupuoliseikoista viis, Metroid Primekin on erinomainen peli, jonka tarina on viiden tunnin hiljaiselon jälkeen alkanut nousta esiin ja viedä mukanaan.

23.04.2004 klo 09:02 | Kommentoi | TrackBack (0)

F-Zero GX

Gran Turismo 3 on kohdannut voittajansa, nyt ei enää tarvitse PS2:ta edes ajopelejä varten. F-Zero GX on yksinkertaisesti niiin hyvä. Onhan GT edelleen simulaattorina ohittamaton, mutta kuka kaipaa realismia, kun mielikuvitus on niin paljon hauskempaa?

F-Zeron ratasuunnittelu on nimittäin huippuluokkaa. Ideoita ei ole rajoitettu suotta, vaan radoilla nähdään yhtä jos toista. Ensimmäiset 90 asteen mutkat pystysuoraan olivat melkoisen jännä kokemus. Eleganttia erikoisuutta edustaa myös ovaalirata, joka on Möbiuksen nauhan muotoinen. Yksi kierros sen ympäri kiertää siis radan kahdesti - kerran kummaltakin puolelta (ulko- ja sisäpuolelta).

Vaikeustaso pelissä on kohdallaan, eli pirun vaikea. Tietokonekuskit (joita on 29 kappaletta kerrallaan vastassa!) ovat päteviä, mutta pahinta vastusta taitavat sittenkin tarjota radat. Ensimmäinen yritykseni läpäistä yksi grand prix -sarjoista päättyi viimeiseen rataan, jossa en yksinkertaisesti pysynyt radalla - mikä on tietysti pahempi juttu silloin, kun rata leijuu tyhjän päällä... Saisivat asentaa kaiteet!

Peli on tolkuttoman hyvän näköinen ja rullaa ihan hirmuista vauhtia. Vauhdikkainta ohjaamokuvakulmaa (joka on Gran Turismossa pakkovalinta vauhdin tunnun saamiseksi) ei voi käyttää tosimielellä ajettaessa, sillä tapahtumien ennakointi on yksinkertaisesti mahdotonta. Kaikki tapahtuu niin nopeasti. Eikä haittaa, vaikka radalla olisi tungosta - ei töki meno eikä hyydy vauhti. Tähän asti näkemäni radat ovat olleet pääasiassa kauniita, mutta ei niitä kyllä ajaessa ehdi ihailemaan.

Tällaista kilpa-ajamisen pitää olla.

14.04.2004 klo 16:25 | Kommentoi | TrackBack (0)

Pelijuttuja

Kirjoitin artikkelin piecepack-pelisysteemistä ja arvostelun Mexica-lautapelistä.

4.04.2004 klo 16:35 | Kommentoi | TrackBack (0)

Pelejä kaupan

Tämän jos olisin eilen julkistanut, olisikohan kukaan uskonut? Aion kuitenkin harventaa pelikokoelmaani, joten laitoin listaa myynnissä tai vaihdossa olevista peleistä saataville. Olkaat hyvät.

2.04.2004 klo 10:11 | Kommentoi | TrackBack (0)

Korttipeleistä

Tein pelisivuilleni korttipelisivun, joka luettelee kaikki arvostelemani korttipelit ja sisältää yleisempää juttua korttipeleistä. Kannattaa vilkaista, jos aihe kiinnostaa.

Sain myös pari piecepackia, niistä kuulette vielä.

31.03.2004 klo 13:35 | Kommentoi | TrackBack (0)

Karmivat käytävät

Hilpeää lautapeliviihdettä hamuavien kannattaa lukaista kirjoittamani arvostelu Finstere Flure -lautapelistä.

28.03.2004 klo 15:57 | Kommentoi | TrackBack (0)

Huononäköiset pelihahmot

Tulipa tuossa mieleeni mielenkiintoinen tehokeino peleissä käytettäväksi: huononäköiset pelihahmot. Idea toimii luonnollisesti vain peleissä, joissa pelaaja katselee maailmaa pelihahmon silmin. Hahmo voisi olla heikkonäköinen ja silmälasipäinen. Lasien menettäminen voisi olla hyvinkin ikävä juttu... Teknisesti näön heikentyminen olisi helppo toteuttaa.

Täysi sokeus ei taitaisi toimia kuin todella satunnaisena tehokeinona, sillä peli ei voi kuitenkaan tarjota näön lisäksi muuta aisti-informaatiota kuin kuulon, joten sokeus olisi käytännössä kai aika tylsää. Sen sijaan vähäisempi näön heikentyminen voisi tehdä pelistä hyvinkin kiinnostavaa.

23.03.2004 klo 12:02 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Lahdessa on kivaa

Viikonloppu vierähti Lahdessa pelien ja rasvaisen ruoan parissa. Liian vähälle jäänyttä nukkumista lukuunottamatta tunnelma oli miellyttävä. Voisin vaikka mennä toistekin.

Viikonlopun hienoimpia hetkiä olivat Rekon voittaminen Hammer of the Scotsissa (Skotlanti kuuluu kuningas Edwardille, sanoivat nousukkaat mitä tahansa), melkein onnistuneet sotilasoperaatiot Lannistereina Game of Thronesissa ja järjettömän testosteroninkatkuinen Miehiä vai marjanpoimijoita -kisailu...

Asiasta lisää Gameblogin puolella heti kun ehdin kirjoittaa. Burgerikin oli paikalla ja kommentoi blogissaan.

15.03.2004 klo 08:56 | Kommentoi | TrackBack (0)

Flaschenteufel

Kirjoitin arvostelun Flaschenteufel-korttipelistä.

7.03.2004 klo 10:10 | Kommentoi | TrackBack (0)

Mahjong

Lauantainen iltapäivä meni miellyttävästi kiinalaishenkisessä puuhastelussa. Vieraat (muun muassa eräskin bloginpitäjä) oli kutsuttu Mahjongia pelaamaan ja siinäpä sitä aikaa sitten vierähti useampikin tunti. Aika meni mukavasti, kun vieraat oli huolella valittu. Mahjong on viihtyisä ja seuranpitoon sopiva peli. Viisi pelaajaa oli myös hyvä määrä väkeä, vaikka peli varsinaisesti nelinpeli onkin. Kun välillä on kierroksen poissa pelistä, ehtii isäntä keittää lisää teetä ja vieraat rentoutua muuten vain. Joutilaat hengaajat lisäävät myös joutilasta jutustelua, ei pääse täysin keskittymään peliin sosiaalisen hengaamisen sijasta.

6.03.2004 klo 22:07 | Kommentoi | TrackBack (0)

Attika

Kävin viikonloppuna Jyväskylässä. Viikonlopun aikana pelattiin peli jos toinen Attikaa (aiheesta enemmän Gameblogin puolella). Siitä innostuneena kirjoitin arvostelun Attikasta. Kehittelin muutenkin taas vaihteeksi uutta sisältöä lautapelipuolelle, perehtykäähän jos sellainen kiinnostaa!

24.02.2004 klo 11:08 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kolmannen ulottuvuuden synkkä lumo

Minusta on vähän tylsää, miten suosittua kolmiulotteisuus ja fotorealismin tavoittelu nykyisissä digitaalipeleissä on. Ilmiö on toisaalta ymmärrettävä: kun pikselimössöstä on päästy polygoneihin, hinku hyödyntää uutta teknologiaa on kova. Näytönohjainten tekniikka on kehittynyt huimaa vauhtia ja uutta laskentatehoa käytetään nimenomaan yksityiskohtaisen polygonipaljouden laskemiseen.

Näytönohjainvalmistajat luonnollisesti myhäilevät innoissaan. Tekniikka kehittyy ja peleistä tulee parempia! Minua vain vähän epäilyttää. Seuraavan sukupolven FPS-pelien keskeisin uudistus ja myyntivaltti on käsittääkseni aikaisempaa realistisempi fysiikkamallinnus. Mikäpä siinä - kyllähän todenmukaisempi maailma immersiota syventää, mutta tekeekö se peleistä parempia?

Viime aikojen vaikuttavinta peligrafiikkaa olen nähnyt The Legend of Zelda: The Wind Waker -pelin demossa. Pelin piirroselokuvamainen celshading-tekniikka hämmästytti kauneudellaan. Vielä enemmän hämmästytti lukemani maininnat yleisön vieroksunnasta. Tietysti erilainen on vierasta ja outoa, mutta minusta on nimenomaan hienoa nähdä jotain kaunista ja erilaista. 3d-mallintamistahan celshadingkin on, mutta omaperäisempää kuitenkin.

Piirretympää tyyliä näkisin mieluusti enemmänkin. En pahastuisi, jos useampi tietokonepeli näyttäisi Hayao Miyazakin (Henkien kätkemä) elokuvalta. Kolmiulotteisuus sinänsä ei ole huono juttu lainkaan (minusta kehitys Wolfenstein 3D:stä Doomin kautta lopulta Quaken oikeaan kolmiulotteisuuteen oli ihan hieno juttu - tästä kolmikosta muuten Doom teki minuun selkeästi suurimman vaikutuksen), mutta pelisuunnittelijoita kehottaisin kuitenkin miettimään muitakin lähtökohtia peleille kuin "sit siin vois olla joku avatar, joka liikkuu jossain kolmiulotteisessa tilassa..."

Digitaalisten pelien pitäisi olla mahdollisuuksien maailma. Nykyinen pelisuunnittelu tallaa pääasiassa varsin pientä pinta-alaa tästä maailmasta. Poikkeuksia löytyy, ja hyvä niin, mutta valtavirta mahtuu aina todella pienelle alalle. Tällä hetkellä ei tarvitse kuin ihmetellä sotapelien tunkua joka suunnasta ymmärtääkseen mitä tarkoitan. Ongelman ydin onkin siinä (kiitos Nestorille tästä ajatuksesta), että peli on taiteenlajina hyvin vahvasti kaupallinen. Eihän kirjallisuuden ja elokuvien suurimpia mestariteoksiakaan ole tehty rahan vuoksi, miksi sitten kaupallisten pelienkään pitäisi viedä taidetta eteenpäin?

Parempaa huomista odotellessa suosittelen lukijoita tutustumaan Ubisoftin Beyond Good & Eviliin. Se on valitettavan vähälle markkinoinnille jäänyt seikkailupeli, joka yhdistelee erilaisia genrejä kiinnostavalla tavalla. Pelin tarina on kiehtova ja ulkoasu kaunis. Teknistä insinöörityön loistetta siinä ei ole, eikä väkivalta ole pelin haasteiden ainoa ratkaisu - ehkä nämä seikat latistavat pelin houkuttelevuutta? Ihan oikeista vioistaan (esimerkiksi paikoin ärsyttävän epämääräiset kontrollit ja väkinäiset pomohirviöt) huolimatta peli on tutustumisen arvoinen.

16.02.2004 klo 19:59 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Patriisin elämää

Viime päivinä aikaa on rohmunnut Patrician 3, Pelit-lehdessäkin kehuttu kaupankäyntipeli. Hansaliiton kulta-aikaan 1300-luvulle sijoittuva peli heittää pelaajan kauppiaaksi ja tavoitteena olisi päästä aldermaniksi eli Hansaliiton johtajaksi.

Siihen on matkaa, mutta mikäpäs siinä - rahantekeminenhän on kivaa. Pelin talousmalli on varsin yksityiskohtainen, hinnat hilaavat jatkuvasti ylösalas kysynnän ja tarjonnan myötä. Kaupungit ovat vaativia: eri luokat tarvitsevat erilaisia tavaroita. Köyhille bisseä ja viljaa, rikkaammille lihaa, viintä ja kankaita. Kaupungit tuottavat mitä tuottavat, muussa nojataan kauppiaiden tukeen.

Kauppias onkin kansan ystävä. Pelissä pyritään rahan lisäksi keräämään statusta ja varsinkin kotikaupungissa kannattaa panostaa asuntojen rakentamiseen, köyhien tukemiseen ja kirkon toiminnan rahoittamiseen. Sitä kautta aukeaa tie kaupunginvaltuustoon, pormestariksi ja lopulta Hansaliiton virkoihin.

Itse olen viimeisimmässä pelissäni päässyt tunnustetun kauppiaan asemaan. Yksi laiva, yksi kauppakonttori ja 30000 kultarahaa on vaihtunut kahdeksi laivaksi, kolmeksi konttoriksi ja rahaakin taitaa olla päälle 100000 kultarahaa. Laajentuminen on siis alkanut. Sekään ei ole ihan helppoa: jotta kaupunkiin saa perustaa konttorin, pitää käydä kauppaa saadakseen riittävästi mainetta kyseisessä kaupungissa.

Kotikaupunkini Stettin tuottaa olutta (itsellänikin on panimo), jota kärrään ympäri Itämeren - kaljaralli toimi jo 700 vuotta sitten! Malmön kauppakonttorini ostaa kangasta ja nahkaa, Lyypekkiin laajensin rautatuotteiden toivossa. Ilman konttoriakin voi kauppaa käydä, kruisaillen laivalla suuntaan jos toiseen, mutta kauppakonttorin perustaminen mahdollistaa käteävät automaattikaupat. Palkkaamalla apulaisen voi asettaa hintarajat, joiden alittuessa tai ylittyessä kauppa käy. Ei siis tarvitse itse vahdata jatkuvasti, vaan apulainen ostaa, kun hinta on halpa. Samoin paikalle rahdattuja tuotteita ei aina kannata myydä heti - tavarasta maksetaan enemmän, kunhan on vähän puutetta...

Peli vaatii kärsivällistä näpertämistä. Mutta sehän se kivaa onkin! Jotain aika lautapelimäistä tässä on, mutta sentään enemmän muuttujia kuin ihmisvoimin voisi käsitellä. Ei ihme, että Patrician on saksalaista laatutyötä. Sieltä suunnalta on ennenkin tullut tämäntyyppistä... Kahden edellisen Patricianin lisäksi muunmuassa klassikko Settlers. Se oli hieno peli se, ainakin niin kauan kunnes pakollinen sotiminen alkoi. Kannattaa joka tapauksessa perehtyä Patricianiin, jos kaupankäynti ja Hansaliitto viehättävät.

Patriisinaluille vielä vinkkiä: alussa kannattaa ihan rauhassa keskittyä käteisvarojen laajentamiseen. Asuntoala ja tuotanto ovat verojen, palkkojen ja maavuokrien vuoksi yhtä tappion suota! Kauppaa pitää käydä niin kauan, että rahavarannot riittävät satunnaiset katastrofaalisen huonot kaupat. Ensimmäisen ostoksen kannattaa ehkä muutenkin olla toinen laiva. Siitä se lähtee!

13.02.2004 klo 17:59 | Kommentoi | TrackBack (0)

Rallia kaupan

Huutokaupassa olisi tarjolla PS2-rallia eli WRC 2 Extreme. Ihan kelpo peli, mutta myyn pois kun ei vain tule pelattua. Gran Turismo on enemmän minun makuuni. Hinta on edullinen.

6.02.2004 klo 08:28 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ihmetystä lentosimulaattorista

Jos olisin kovan linjan lentosimulaattoriharrastaja, olisin varmaan aika huuli pyöreänä ny. Tammikuun Pelit-lehdessä Kaj Laaksonen tuomitsi Lock On -lentosimulaattorin toisaalta todella upeaksi, mutta toisaalta pelikelvottomaksi viritykseksi. Ei pisteitä. Helmikuun Mikrobitissä sama peli sai 90 pistettä ja tukun kehuja ilman mainintaakaan mistään ongelmista. Mistä on kyse?

Onko käynyt niin, että sen kuukauden aikana, mitä lehtien ilmestymisellä on väliä, peliin on väsätty päivityksiä, jotka hoitavat kaiken kuntoon? Oliko Laaksosen arvostelukappale muuten vain erityisen kelvotonta tavaraa? Mistä on kyse? Metacriticissä nähdään myös vaihtelua, bugit mainitaan joissain arvosteluissa ja joissain taas ei. Ota tuosta selvää. Onneksi ei ole minun murheeni...

3.02.2004 klo 09:02 | 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Peliohjelmat

Viime aikoina on usein tullut katsottua molemmat television peliohjelmista, Tilt ja Play. Kumpikin on ihan kivaa katseltavaa, mutta ei aivan täytä odotuksia.

Kumpikin kärsii hieman tnj-syndroomasta (Turha NaisJuontaja). Varsinkin Tiltin Jaana Pelkosen puhetyyli ärsyttää pahasti - olisi edes hyvä juontamaan, mutta kun ei. Playn Piritta Hannula ei herätä sen kummempia negatiivisia fiiliksiä, mutta korvaisin mallijuontajat mieluummin pelejä tuntevilla ihmisillä. Playn Thomas ja Miika ovat parempia juontajia, jotka tietävät, mistä puhuvat. Kaiholla kaipaamme MoonTV:n Stakulaa, peliohjelmien kuningasta.

Tiltin uudistunut ulkoasu on muuten hirveä. Peliarvostelujen yhteenvetojen ulkoasu ei tv-ruutuun sovi - pikkupiiperrys saattaa näyttää hyvältä tietokoneruudulla, telkkarista katsottuna tekstiä saa katsella silmiään siristellen eikä sittenkään näe.

Play on ehkä mielestäni jonkin verran parempi, mutta ei sekään mitään huippupisteitä saa. Hieman pidempi ohjelma, jossa olisi enemmän arvosteluja ja toisaalta kenties jotain muutakin pelikulttuuriin liittyvää hässäkkää olisi kovasti mukava yllätys.

(Peleistä puheenollen: Big Brother on pyörinyt jo jonkun aikaa joka päivä ruuduissa ja vain yksi osa on jäänyt välistä. Addiktio se on, eikä mikään tv-ohjelma...)

31.01.2004 klo 16:22 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Ovatko tietokonepelit vahingollisia?

Uusin Kirjastolehti pölähti postiluukkuun eilen. Kuten tavallisesti, lehdestä löytyi hyvinkin kiinnostavaa luettavaa. Lehden mielenkiintoisin artikkeli on Tampereen yliopiston hypermedialaboratorion professori Frans Mäyrän haastatteluun perustuva juttu, joka lainasi nimensä tälle blogikirjoitukselle.

Mäyrä tekee jutussa useita osuvia huomioita tietokonepelien mahdollisesta haitallisuudesta. Jos asia ihmetyttää, suosittelen tutustumaan artikkeliin. Lainataanpa parhaita paloja:

Voisikin sanoa, että kirjat voivat olla jopa pelejä vaarallisempia, sillä kirjallisuus voi mullistaa ajattelun täysin.

Itse asiassa pelaaja on etäämpänä väkivallasta pelatessaan tietokonepeliä kuin katsellessaan vaikkapa elokuvaa, johon hän voi eläytyä voimakkaastikin.

Mäyrä on huomannut, että pelaamiseen liittyvät ennakkoluulot ovat pitkälti seurausta lasten ja vanhempien välillä vallitsevasta digitaalisesta kuilusta. Ne vanhemmat, jotka pelaavat itsekin ovat myös kriittisempiä pelien suhteen.

Viimeinen kohta on mielestäni erityisen mielenkiintoinen. Jatketaanpa vielä siitä, mitä Mäyrä sanoikaan: He valikoivat tarkemmin pelit, jotka sopivat lapsille ja keskustelevat lastensa kanssa peleistä, mikä onkin hyvä asia.

Uskon vahvasti siihen, että lastensa tekemisistä on syytä olla kiinnostunut. On mielestäni turha valittaa lastensa pelaamien pelien kauheudesta, jos on itse pelit lapsilleen ostanut. Pelilaatikoiden ikärajojen tarkkaileminen on ensimmäinen vaihe. Nuoret tosin kopioivat paljon pelejä, jolloin vanhemmilla ei ole mahdollisuutta nähdä pelilaatikkoa ikärajoineen, mutta vanhempien ohi hankittuja pelejä on niin ikään syytä seurata.

Tieto on valtaa, ja tässäkin tapauksessa pelimaailmaa tuntevat vanhemmat pääsevät mielestäni helpommalla peleistä innostuneiden lastensa kanssa.

Odotan mielenkiinnolla Mäyrän järjestämää pelitutkimusseminaaria, joka alkaa helmikuun puolessa välissä.

28.01.2004 klo 13:00 | Kommentoi | TrackBack (0)

Klassikkopelin aineksia

Prince of Persia oli aikoinaan erikoinen ja hieno peli. Selvää klassikkoainesta. Kun noin legendaariselle pelille ilmestyy vuosikausien päästä jatkoa, ovat odotukset korkealla. Ei syytä huoleen: Prince of Persia: Sands of Time on todella hieno peli.

Pelin tarina on tutunoloinen: prinssi, prinsessa ja paha suurvisiiri. Itämainen teema on hieno ja melko harvinainenkin. Pelaaja kiitää prinssin roolissa ympäri ajan hiekkaan liittyvässä onnettomuudessa raunioitunutta linnaketta, tavoitteena saada hiekat kuriin. Pelin rytmi on kaksijakoinen: välillä pohditaan kuinka päästä paikasta A paikkaan B, välillä taas taistellaan.

Prinssi on melkoinen akrobaatti. Pylväisiin kiipeäminen ja tangoilla kieppuminen on aika perusjuttua, tyylikkäin kikka on ohittaa kuilut juoksemalla kung-fu-leffojen tyyliin seinää pitkin. Eteneminen on yleensä kaksiosainen prosessi, ensin pitää keksiä, minne täytyy päästä, sitten kuinka se tapahtuu. Niin, ja tietysti, toteuttaa operaatio. Tämän vaiheen saa kuitenkin tehdä rauhassa vihollisilta.

Taistelemaankin joutuu. Prinssi on aseistautunut miekalla ja taikatikarilla. Miekka ei useimpien vihollisten taltuttamiseen riitä, vaan kaadetusta vihollisesta on imettävä aikahiekat ulos tikarin avulla - muuten vihollinen nousee uudestaan. Taisteleminen on akrobaattista menoa. Prinssi taistelee kiitettävän hyvin isompaakin vihollislaumaa vastaan ja osaa pari temppuakin. Suosikkini on loikka vastustajan yli, jota voi jatkaa miekaniskulla selkään ilmalennon aikana.

Taisteluissa on kyllä ärsyttävätkin piirteensä. Kerralla vastassa on usein nelisen vihollista. Kun yhden tuhoaa, ilmestyy yleensä uusi vihollinen, kunnes tietty ennalta tuntematon määrä väkeä on eliminoitu. Koska hirviöt ilmestyvät tyhjästä (ne myös osaavat teleportata taistelua pakenevan prinssin läheisyyteen), ei taistelun pituudesta ole mitään tietoa ennenkuin kuolleet viholliset lakkaavat uudistumasta. Tämä on hyvin ahdistavaa, varsinkin kovempia vihollisia vastaan taisteltaessa.

Peli ei siis ole täydellinen, mutta reilun parin tunnin pelaamisen jälkeen puutteet jäävät kyllä kevyesti hyvien puolien jalkoihin. Prinssin kontrolloiminen on suurimman osan ajasta melko helppoa. Virheitä voi paikkailla taikatikarin tärkeimmällä ominaisuudella: kelauksella. Jos hyppy siis suuntautuu pylvään sijasta tyhjyyteen, riittää kun iskee L1-napin pohjaan ja aika kelautuu taaksepäin. Uusi yritys, ole hyvä. Yrityksiä ei ole rajattomasti, mutta usein tarpeeksi.

Sands of Time on kaunis peli. Musiikki miellyttää korvaa ja linnan huoneet ovat isoja, tyylikkäitä ja eläviä. Kaikenlaiset pikkuefektit (aikahiekkapilvet, kivien raoista päälle astuttaessa valuvat hiekkanorot, ansalaitteiden kipinäsuihkut, liehuvat verhot) tekevät maailmasta elävän ja tyylikkään. Prinssin ääninäyttelijä on sopivasti koominen.

Suosittelen tutustumaan, jos vauhdikasta toimintaseikkailua hakee.

25.01.2004 klo 10:27 | 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Helsinki

Päivä vierähti Helsingissä. Pääasiana oli käydä juttelemassa Marek Toyn edustajien kanssa maineikkaan Settlers of Catan -lautapelin suomenkielisestä laitoksesta. Sellainen ilmestyy joskus syksyllä ja minä kirjoitan siihen suomenkieliset säännöt. Projekti on vähintäänkin kiinnostava. Pelikokoelmanikin karttui muutamalla korruptiolahjalla...

Vaan eipä visiitti siihen jäänyt. Johanna lähti nimittäin matkaan. Sillä välin kun minä puhuin peleistä, Johanna kierteli kauppoja. Kun tiemme taas yhdistyivät, kävimme Helsingin olennaisimmat nähtävyydet läpi.

Söimme Pizza Hutissa, ne kun ovat muualta (Tampereelta ja Jyväskylästä siis) kadonneet. Toisaalta ihan kiva, toisaalta tuollainen kerran vuodessa -tahti sen suhteen riittää. Ennen olin hulluna pizzoihinsa, vaan nyt totean Tampereen Pizzeria Napolin tekevän paljon parempaa pizzaa.

Valtava Akateeminen kirjakauppa kuului itsestäänselvästi ohjelmaan. Mukaan tarttui Miles Davisia kun halvalla sai ja paljon hehkutettu Game of Thrones. Johanna löysi Dante Clubin, joka vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta historialliselta ja kirjalliselta murhamysteeriltä. Olisiko sitten jotain samantyyppistä kuin Perez-Reverten parhaimmat? Teos vaikutti ainakin lupaavalta.

Ohjelmassa oli myös Helsingin yliopiston kirjasto. Kirjasto olikin varsin mielenkiintoinen... Hieno kuin mikä, mutta vähän epäkäytännöllisen oloinen. Mutta ehkäpä sen funktio onkin vähemmän käytännöllinen kuin vaikkapa Tampereen Attilan?

Kaikenkaikkiaan oli ihan kiva reissu - matka olisi ollut huomattavasti tylsempi ilman Johannan mukaantuloa!

7.01.2004 klo 19:11 | 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Silent Hill 2

Silent Hill 2 on nyt takana. Pelikello näytti lopuksi 9 tuntia 58 minuuttia; ne olivat kenties elämäni pisimmät kymmenen tuntia. Käytännössä pelin parissa tosin meni varmaan ainakin pari tuntia enemmän. En olisi kaivannut enempää, vaikka sinänsä 10 tuntia kuulostaa aika vähältä.

Kokemus oli kauhistuttava. Ikinä en ole mitään noin pelottavaa pelannut. Aikaisemmat kauhuennätykset ovat varmaan jostain Doomista tai muusta aikoinaan edistyksellisestä 3d-räiskinnästä. Silent Hill tosin voittaa teknisessä mielessä kaikki muut pelaamani pelit. Peli on kaunis ja kuulostaa hyvältä.

Mutta nyt vähän järjestystä asioihin. Peli alkaa rauhallisesti. Päähenkilö James Sunderland saapuu Silent Hilliin, koska on saanut kolmisen vuotta sitten kuolleelta vaimoltaan kirjeen. Kirjeessä Mary kertoo odottavansa Jamesia heidän "erityisessä paikassaan", joka on ilmeisesti Silent Hillin pikkukaupungissa.

Heti alusta pitäen on selvää, ettei kaupungissa kaikki ole kohdallaan. Aluetta verhoaa sakea sumu, joka luo varsin mielenkiintoisen tunnelman pelille. Kauas eteenpäin ei näe ja joka puolelta kuuluu erilaisia ääniä... Kaupunki vaikuttaa autiolta ja alussa hautausmaalta tavattava Angela kertookin sen olevan kirottu - tai jotain sinne päin.

Muita ihmisiä ei sitten ihan vähään aikaan tapaakaan. Jotain muuta kaupungin kaduilla kuitenkin vaeltaa. Matkan varrelta löytyvä taskuradio onneksi rätisee aina, kun jotain vaarallista on lähettyvillä. Tosimies pelaisi radio suljettuna, mutta voimistuva kohina toisaalta tiivistää tunnelmaa mukavasti.

Itse kaupunki on laaja ja komea, mutta paljastuu melko pian kulissiksi. Useimmat ovet eivät aukene ja suurin osa tavarasta on vain koristetta. Tämä aiheuttaa lievää turhautumista ja pettymystä alussa, kun hienolta vaikuttanut kaupunki ei toimikaan niinkuin odottaisi. Pettymys kannattaa niellä, sillä vaikka alku onkin ehkä vähän rauhallinen (vaikka minua kyllä pelotti ihan alusta pitäen - osasyynä varmaan vaikutuksille altis asenne), tunnelmaan päästään kyllä. Meno paranee, kun kaduilta päästään sisätiloihin. Ahtaammissa ja pimeämmissä olosuhteissa peli toimii paremmin.

Kaupungista löytyy sisätiloja koluttavaksi. Asuinrakennuksia, sairaala, hotelli... Joka paikasta löytyy monta kerrosta, joista jokaisesta monta tutkittavaa huonetta. Kaikki on suunniteltu ja toteuttu huolella ja tyylillä. Yleensä ottaen paikat eivät ole erityisen miellyttäviä tahi viihtyisiä, vaan tunnelma on vähintäänkin lievästi häiriintynyt. Ja odottakaapa vain, kun pääsette tutustumaan Silent Hillin rakennusten pimeisiin puoliin!

Valitettavasti pelin ulkotiloissa hieman ärsyttävät kameraongelmat moninkertaistuvat sisätiloissa. Silent Hill ei ole hahmon silmistä katseltava, vaan kamerat seuraavat Jamesia uskollisesti. Tämä on toki tunnelmallinen ja elokuvamaista kerrontaa mahdollistava ratkaisu, mutta aina kamerat eivät näytä ympäristöä tarpeeksi. Varsinkin sisätiloissa ja taistelutilanteissa tämä korostuu, kun joutuu taistelemaan näkymättömiä vihollisia vastaan.

Kyseessä onkin pelin pahin tekninen ongelma. Itse koin kameran kenkkuilun ärsyttäväksi (vaihdellen vähäisestä melko vakavaan), eräs pelin tyrmännyt arvostelija taas haukkui koko pelin pataluhaksi kameran vuoksi. Perusräiskintöihin tottuneille kamera ja konsolimainen (peli on käännetty Playstation kakkoselta) ohjaus voivatkin olla melkoinen harmi, mutta kaikkeen tottuu. Älkää antako hankalan kameran estää, peli on kyllä sen arvoinen. PC-versiossa saa muuten tallentaa koska tahansa; tätä tietokonepelaajille ilmiselvää ominaisuutta ei PS2-versiossa ole.

Hirviöiden pelossa tulikin tallenneltua tiuhaan. Jatkuvasti ei tarvinnut taistella, mutta sen verran usein kuitenkin, että uudessa paikassa odotti aina olevan hirviöitä. Onneksi jo kertaalleen raivatut alueet pysyivät yleensä tyhjinä. Pelkkää taistelua peli ei onneksi ole, vaan hirviöitä on myös mahdollista vältellä.

Toisinaan eteneminen pysähtyi älyä vaativiin ongelmiin. Ne eivät olleet kovin vaativia, yleensä vain sopivien esineiden etsimistä. Turvauduimme kuitenkin aina silloin tällöin UHS:n vinkkeihin (jotka on muuten kirjoitettu todella hyvin), jokaista pikkuesinettä ei yksinkertaisesti aina huomannut. Luulisin, että ongelmista olisi kyllä selvitty ihan hyvin, aikaa vain olisi mennyt hieman enemmän. Aivojaan ei tarvinnut valtavasti rasittaa.

Myös paikasta toiseen eteneminen tuotti joskus päänvaivaa - tiesimme, mihin pitää mennä, mutta joku ratkaiseva ovi oli kiinni. Liikkumista helpotti onneksi karttojen käyttö. James löysi lähes joka paikasta kartan, johon automaattisesti merkitään kaikki kokeillut ovet ja muut yksityiskohdat. Kartta toimi aivan erinomaisesti ja helpotti elämää suuresti.

Tekniset ongelmat ovat lopulta varsin pieni harmi, kun pelin tunnelma imaisee mukaansa. Siitä on suuresti kiittäminen tyylikästä valaistusta ja erinomaisen pelottavaa äänimaailmaa. Suurin osa pelin kauhuista aiheutuu nimenomaan äänistä - ei sen väliä, vaikka mitään hirviöitä ei näykään, jos ympäriltä kuuluu koko ajan karmivaa mölinää. Vähempikin pelottaa.

Itse hirviöt ovat todella tyylikästä työtä. Niiden suunnittelija ansaitsee kiitosta mielikuvituksestaan ja kenties lähetteen hoitoon - on vaikea uskoa, että tasapainoinen mieli tuottaisi sellaisia painajaisia. Normaalivaikeustasolla hirviöt eivät aiheuttaneet valtavia vaikeuksia, mutta herättivät kuitenkin pelkoa. En suosittele helpompia vaikeustasoja, pelikokemus saattaisi hieman latistua varsinkin kun aseeksi saa koomisen moottorisahan. Hieman kovempia välipomojakin riittää kiusaksi; en pidä niistä noin yleensäkään ottaen, mutta Pyramidipää on kyllä varsin mielenkiintoinen tyyppi. Onneksi taistelut välipomoja vastaan eivät olleet hirvittävän vaikeita, vain työläitä.

Pelin juoni on varsin mielenkiintoinen. Se paljastuu hiljalleen pelin edetessä. Alussa James etenee määrätietoisesti eteenpäin kohti Marya, mutta loppua kohden juoni mutkistuu. Loppuun onkin jätetty paljon hämmentäviä paljastuksia. Niinkin perustavaa laatua oleva seikka kuin Maryn kuolema kyseenalaistetaan.

Pelaajan tekemisistä riippuen lopuksi nähdään yksi neljästä erilaisesta ratkaisusta. Tämä lisää pelin uudelleenpelaamisarvoa, varsinkin kun jotkut ratkaisut vaativat pelin pelaamista moneen kertaan. Me kuitenkin tyydyimme lukemaan muut ratkaisut netistä - Silent Hillin kaduille palaaminen ei enää kiinnostanut. Sen sijaan pelasimme saman tien PC-versiosta bonuksena löytyvän tunnin mittaisen miniseikkailun Born From A Wish, joka täydensi tarinaa mielenkiintoisella tavalla. Sitten onkin vuorossa Silent Hill 3...

Silent Hill 2 on hyvä kohta aloittaa, jos kauhupelit kiinnostavat. En tiedä, onko ykkösosaa edes saatavilla länsimaissa. Kakkonen avautuu kuitenkin vaivatta ilman aikaisempien tapahtumien tuntemista, enkä usko, että pelien tarinoilla on edes suurempaa yhteyttä. Ainakaan kolmonen ei ole mitenkään jatkoa kakkoselle.

Silent Hill 2 on erinomainen peli, joka kärsii hieman teknisistä ongelmista. Kamera on ärsyttävä, mutta jos siitä pääsee yli, on peli muuten todella upea kokemus. Kestäkää hidas alku ja antakaa pelille mahdollisuus, ottakaa se tosissanne. Valitkaa riittävän korkea vaikeustaso (Normal riittää toimintavaikeustasoksi), pistäkää valot pois ja tietokoneen äänet riittävän lujalle niin on ihme, jos Silent Hillin aavemainen tunnelma ei tee vaikutusta. Niin, ja tämä peli ei sitten sovi lapsille! 15 vuoden ikäraja on ehdottomasti paikallaan.

3.01.2004 klo 01:40 | 8 kommentti(a) | TrackBack (0)

In Memoriam

In Memoriam on, jos nyt ei paras niin ainakin omaperäisin peli, johon olen aikoihin törmännyt.

Tarina alkoi Mikrobitin arvostelusta. Meidän molempien kiinnostus peliin heräsi välittömästi ja ostinkin pelin sitten Johannalle joululahjaksi. Kumpanakin iltana ollaankin tässä sitten pelailtu... Kyse on okkultismisävytteisestä puzzlepelistä. Taustatarinaan voi tutustua SKL Networksin sivuilla.

Idea on lyhykäisyydessään se, että SKL Networksin toimittaja on kadonnut ja kaappaaja on toimittanut SKL Networksille rompun, jonka mysteerit ratkaisemalla toimittajan olinpaikka selviää. Koska toimituksessa kukaan ei ole osannut romppua ratkaista, se on laitettu yleisesti saataville siinä toivossa, että joku ongelmista selviäisi.

Ovela tarina, siis. Peli on hyvin mielenkiintoisella tavalla nivottu osaksi tosimaailmaa. Pelin pelaaminen vaatii sähköpostiosoitteen, johon pelihenkilöt sitten lähettelevät satunnaisesti sähköpostia! Osa puzzleista taas vaatii nettisivujen hakemista. Pelifirma on luonut nettiin erittäin uskottavia sivuja pelin henkilöihin liittyen, yhden tehtävän ratkaisu taas piti hakea ihan yleisiltä peliin liittymättömiltä sivuilta.

Peli on kerrassaan vänkä ja riippuvuutta aiheuttava (jos tutkisi vielä vähän...). Tarinaa paljastellaan vähän kerrassaan videopätkien muodossa. Tämänhetkinen saalis on yksi varsin kiinnostava parikymmentä vuotta vanha kaitafilmi ja muutama toimittajan tekemisiä kuvaava pätkä. Mikä parasta, videot ovat hyvin näyteltyjä ja vakuuttavia. Peli on todella uskottava, epäluulo on helppo hävittää. Pelin maailmaan uppoutuu huomaamattaan.

Arvostelussa moitittiin pelin vaikeita toimintapuzzleja. Tähän mennessä niitä on tullut vastaan yksi, joka oli onneksi vielä melko helppo. Toivottavasti vaikeustaso ei pahasti kiristy, koska sitten revitään jo hiuksia. Pohdintatehtävien vaikeustaso on tähän asti ollut melko helppo, mutta kuitenkin mukavia ahaa-elämyksiä herättävä. Käyttöliittymä on käytettävyyssuunnittelijan painajainen, jännittävä mystery meat -tyyppinen ratkaisu, jossa mistään ei tiedä mitään ennen kuin kokeilee.

Koska peli riippuu ulkopuolisista nettisivuista, ei kannata välttämättä kauheasti aikailla sen pelaamisen kanssa, jos kiinnostaa. Pelkään myös, että hakutuloksiin voi ilmestyä jos jonkinlaista spoileria, tai ainakin sellainen olisi helposti mahdollista.

26.12.2003 klo 00:28 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Koottuja huomioita - spoilannee Kuninkaan paluutta

Näin viimeisen kerran ennen joulua. Asiaan palataan, kunhan on aikaa joulunvietolta ja muulta lomailulta.

Kuninkaan paluu oli häikäisevä. Kuten trilogian viimeiselle osalle sopii, eeppisyys on huipussaan. Katsojien tunteisiin vedotaan armotta ja myönnänkin kyynelehtineeni useampaankin otteeseen. Theodenin kuolema esimerkiksi oli todella koskettava kohtaus. Rohanilaisiin liittyivät monet muutkin hienot hetket; Rohanin ratsastajien hyökkäys hädän hetkellä oli kaunista katsottavaa. Minas Tirith oli upea ja sen asukkaat jotenkin sopivalla tavalla synkkiä. Denethor erityisesti, kuten asiaan kuuluu. Kohtaus, jossa Denethor mässäilee, Pippin laulaa ja Gondorin joukot ratsastavat kuolemaansa oli pysäyttävä. Grond-muurinmurtajan olin jo ehtinyt unohtaa, mutta vehje oli kyllä todella näyttävä. Kuolleiden armeijan koti oli komia ja armeijakin hieno.

Ja niin edelleen. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka. En jatka, kunhan tyydyn toteamaan, että onhan se hieno. Ei kannata mennä katsomaan, ellei ole nähnyt aikaisempia osia ja jos ne on nähnyt, menee elokuvan katsomaan muutenkin. Peter Jackson on nero ja Weta tehostepajojen ykkönen. Elokuvien hohto on suurelta osin nimenomaan sen ansiota, että kaikki näyttää niin aidolta, kaikki on helppoa uskoa todeksi.

Sitten jotain aivan muuta. Johanna osti Pelit-lehden, kun kerran kaksi yhden hinnalla sai. Oli kyllä mukava lukea pitkästä aikaa Nirvin tekstiä, lehti on muutenkin hyvin kirjoitettu. Lehden tyyliin ovat kuuluneet ennenkin humoriset kuvatekstit ja muutenkin ihan hyvää huumoria lehdessä viljellään.

Näyttäisikin pahasti siltä, että ensi vuonna talouteemme tulee kaksi tietokonelehteä. Lehden tarjous on nimittäin kategoriaa "tarjoukset, joista ei voi kieltäytyä". Vuoden lehdet hintaan 39 euroa ei ole paha hinta, mutta ei vielä ohittamaton tarjouskaan. Houkuttelevaksi tarjouksen tekee kaupan päälle tarjottu Jak 2 -peli PS2:lle. Pelin arvo on sen kuutisenkymppiä (Platinum-sarjan versiona 30 euroa, mutta platinaversiota pelistä ei ole vielä ilmestynyt). Jos huomioidaan se, että pelin hankkiminen oli suunnitelmissa muutenkin, kannattanee nyt lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Pelit-lehti näyttää kuitenkin olevan ihan hyvässä vireessä ja hauskaa luettavaa.

Sellaista siis tällä erää. Viettäkäähän hauskaa joulua, syökää liikaa ja saakaa hienoja lahjoja. Niistä se joulumieli rakentuu, kuten hyvin tiedetään. Minä ainakin vetäydyn mussuttamaan Johannan tekemiä joulutorttuja ja pasteijoita, namia ovat. Heihei.

23.12.2003 klo 22:42 | 4 kommentti(a) | TrackBack (0)

Gang of Four

Kirjoitin arvostelun Gang of Four -korttipelistä. Kannattaa tutustua, varsinkin kun Safe Havenista saa pelin mukaan suomenkieliset säännötkin.

11.12.2003 klo 11:55 | Kommentoi | TrackBack (0)

The Longest Journey

Johanna pelasi eilen The Longest Journeyn loppuun. Tarina oli varsin kiehtova ja loppu lähes yllättävä. Suosittelen kyllä seikkailupelien ystäville. Vaikka peli näyttääkin jo vanhentuneelta (se on julkaistu 2000, ikä näkyy ennen kaikkea karheina antialiasoimattomina reunaviivoina; näkymät ovat muuten varsin tyylikkäitä), on se silti varsin mainio. Toisaalta peli toimii myös hieman vanhemmilla koneilla.

Juoni on, kuten sanottua, mielenkiintoinen ja sopivan eeppinen maailmanpelastamisjuttu. Alussa ei uskokaan, mihin matka loppua kohden johtaa. Vaan pitkästä matkastahan tässä olikin kyse! Pelillä onkin pituutta peräti neljä levyllistä. Pelin käyttöliittymä on toimiva ja yksinkertainen. Ongelmien taso ja luonne oli pääasiassa varsin miellyttävä. Vaikeimmat ohitettiin kätevästi Universal Hint Systemin avulla - siinä on kyllä sivu, jota ei voi tarpeeksi kehua. Tiedonmuru kerrallaan herutettavat vinkit estävät spoilaamisen (ammoisina aikoina Pelit-lehden läpipeluuohjeista kun jotain katsoi, tuli helposti katsottua loput pelistä samalla). Monesti ei tarvinnut katsoa ohjeita edes loppuun asti, kun sai sen ratkaisevan yksityiskohdan, jota ei ollut itse tajunnut. Jos edes ohjeita katsomalla herää jonkinlainen ahaa-ilmiö, voi olla ihan tyytyväinen.

Nyt vain sitten pohtimaan mitä seuraavaksi. The Longest Journey: Static ilmestynee joskus ensi vuonna. Sitten olisi ainakin Syberia. Uusimmassa Mikrobitissä arvosteltiin myös erittäin kiinnostavan oloinen In Memoriam.

11.12.2003 klo 07:47 | 6 kommentti(a) | TrackBack (0)

Jak & Daxter hoidettu

Pelattiin sitten eilen illalla Jak & Daxter läpi! Lopun jättiläisrobotti vaati vähän yrittämistä, mutta ei ollut kuitenkaan puoliksikaan niin vaikea kuin linnoituksen jotkut hypyt. Robotin eliminoimisen jälkeen palattiin keräämään puuttuvat powercellit ja sitten vain avaamaan viimeisiä bonuksia 101 powercellin voimin. Tienattu lisäbonus oli yllättävän vaatimaton.

Tyhjä olohan tuosta jäi - mitäs nyt? Täytynee etsiä uutta pelattavaa. Ehdotuksia Jak & Daxterin tasoisista tasohyppelyistä?

6.12.2003 klo 12:40 | 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Jak & Daxter

Jak & Daxteria on pelattu ns. hullun lailla. Eilen muutaman tunnin pelisession aikana kerättiin pelin noin sadasta powercellistä (pääasiallinen keräilyn kohde pelissä) parisenkymmentä. Innostusta piisasi, varsinkin kun vilkaistiin vähän ohjeita. Sillä eteenpäin-R1-hyppy -loikalla pääsee pitkälle, se sanottakoon muillekin vaikeita hyppyjä ihmetteleville! Ohjeita ei paljoa luettu, mitä pari lumivuorten hankalampaa kohtaa selvitettiin ja katsottiin kaksi vaikeimmiksi nimettyä powercelliä. Eipä oltaisi keksittykään ilman ohjeita.

On se helmi peli, ja Johanna hyvä pelaamaan!

4.12.2003 klo 10:52 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Pelaamisen riemusta

Yhdessä pelaaminen on kivaa. Työnjako Jak & Daxterin parissa alkaa selvästikin vakiintua. Minulle näyttävät jäävän vaarallisemmat paikat: isommat monsterit, muutoinkin erinäisten otusten kansoittamat alueet, rakettimopolla lentäminen ja sen sellainen. Enemmän pelaamisen tuoma ohjauksen varmuus lienee tässä ratkaisevaa, ja se, etten ihan vähästä säiky päällekäyviä hirviöitä. Johanna stressaantuu helposti, kun ympäristö pelissä täyttyy erilaisilla haasteilla. Veikkaan kyllä tilanteen tasoittuvan, kunhan Johannakin pelaa enemmän ja saa pelaamiseensa varmuutta. Minulla on kuitenkin aika monta vuotta etumatkaa pelikokemuksen suhteen, vaikka konsoleilla en olekaan juuri pelaillut. Ristiohjaimen kanssa voisin olla tumpelompi, mutta nykyohjainten analogitatit sopivat minun sormiini kätevästi. Nerokas keksintö, sanon minä.

Värinäefektikin on kyllä hauska juttu, mutta sen hyödyllisyydestä joka paikassa en ole vakuuttunut. Jak & Daxterissa ohjain tärähtää kun Jak ottaa iskua - se on hyvä. Jatkuva kova tärinä rakettimopolla ajettaessa ärsyttää enemmän. Vaan eipä tule kauheasti värinää käytettyäkään, kun enemmän pelataan langattomalla ohjaimella, jossa patterit kuluvat turhan kanssa värinää käytettäessä. Autopelien puolella värinäefekti tuo ihan mukavaa todentuntua peliin, yksi aisti otetaan mukaan tekemään pelistä uskottavamman. Kun vielä saisi hajumoduulin puskemaan bensan- ja kuminkäryä...

Viikon peli-idea: Gran Turismo suksilla. Eli iso valikoima laskettelurinteitä, joukko välineitä niiden alastuloon (erilaiset sukset, lumilauta) ja useita eri pelitapoja (eri kilpalajit, half-pipet, freestylet, vapaa laskettelu ja niin edelleen). Ostaisin heti. Onkohan mitään vastaavaa olemassa? Äkkiä tulee mieleen lumilautapelit, mutta erityisemmin ei tuommoinen skeittipelityyppinen kikkailu kiinnosta. Äkkivilkaisulla Alpine Racer 3 on kai lähinnä, mutta arvostelu ei vakuuta.

25.11.2003 klo 13:57 | 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Pelikone

Olemme konsolisoituneet. Lopulta melko lyhyeksi jääneen pohdinnan jälkeen sijoitimme vähiä rahojamme Playstation 2 -pelikonsoliin. Valintaa piti miettiä tovi, mutta eipä se kauhean haastava ollut. XBOX ei vain jotenkin oikein vetoa, Gamecube taas houkutteli halpuudellaan. Vaan PS2 tarjonnee kuitenkin parhaan pelivalikoiman ja sehän se on, mikä ratkaisee.

Ensimmäiset pelitkin on hankittu. Ostin heti saman tien konsolin kaveriksi PS2:n päähoukuttimen eli Gran Turismo 3:n. Konsolifinin arvostelussa hulppea 10-, eikä kai ihan suotta. Onhan se helmi. Autourheiluhimoni tosin ei ole täysin tyydytetty, sillä vaikka GT:ssä ralliratojakin on, olisi kunnon rallipelille vielä tilausta.

Eilen kävin sitten hakemassa kaupasta Johannalle pelattavaa: Jak & Daxter: Precursor Legacy paljastui sekin hyvien arvioidensa arvoiseksi, kerrassaan hauskaksi peliksi. Saapa nähdä, kauanko tuon läpipelaamisessa menee - lyhyt se kuulemma on.

Nyt kun vielä keksisi jonkun hauskan kaksinpelattavan - mieluusti vieläpä sellaisen, jossa pelaajat pelaavat yhdessä. Ehdotuksia otetaan vastaan...

20.11.2003 klo 10:25 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Pelinvalinnasta

Tommy kirjoitti hienon artikkelin pelien valitsemisesta. Suosittelen kaikille, jotka pohtivat lautapelihankintoja.

Julkaisen mielelläni myös muita vastaavia peliaiheisia artikkeleita. Jos kiinnostaa, ota yhteyttä sähköpostilla.

Jotkut jo ehkä huomasivatkin englanninkieliselle puolelle kirjoittamani jutun arvostelupelien kerjäämisestä. En jaksa kirjoittaa juttua suomeksi uudestaan tälle puolelle, joten sieltä sopii katsella.

18.11.2003 klo 11:24 | Kommentoi | TrackBack (0)

Attika-käännös

Kirjoittelin tänään suomennoksen Attika-lautapelin säännöistä. Attika on uusinta uutta, Marcel-André Casasola Merklen (ihastuttava nimi) vähintäänkin kohtalaista hypetystä nauttiva peli. Suosittelen kyllä tutustumaan, itsekin kokeilin ja tykästyin.

17.11.2003 klo 14:10 | Kommentoi | TrackBack (0)

Silent Hill

Nelisen tuntia peliaikaa ja ensimmäinen osio (tai, no, toinen) Silent Hilliä takana. Jos Universal Hint Systemiin on luottaminen, osioita on yhteensä yhdeksän. Paljon ei olla muuten vinkkejä tarvittu, olisiko paria kohtaa katsottu. Voi siis olla tyytyväinen itseensä. Välillä jo epäilytti asuinrakennuksia koluttaessa, että pelin kauhuille oli jo turtunut (varsinkin pistoolin löytäminen lievitti pelkoa), mutta kylläpä vain uusien paikkojen koluaminen onnistui yhä pelottamaan. Kamerakulmiin alkaa tottua, joten nekään eivät ole ärsyttäneet samalla tavalla kuin aikaisemmin.

Neverwinter Nightsiäkin on tullut hakattua jonkin verran, ihan mukavasti se on edennyt. Pikkuhiljaa alkaa lähestyä kuudes taso, jolla samoojani pitäisi alkaa taikuutta oppimaan. Olisi pitänyt vaan ihan suosiolla ottaa puhdas taistelija, sanoisin. Vähän myöhäistä vaihtaa enää, vain. Johanna taas on edennyt Longest Journeyssä mukavasti... Sekin on kyllä hieno peli. Suosittelen seikkailupelien faneille, sillä se ei ole erityisen pahan hintainenkaan. Muutama vuosihan pelillä on jo ikää - ja se näkyy - mutta ei se tekniikka vaan se tarina. Välillä tosin olisi tarvetta varoitukselle eeppisistä kohtauksista (kuten Johanna tekstin "Varoitus epileptisistä kohtauksista" Simsin paketista luki), mutta ei se mahdottoman korni ole.

Neverwinterin tehneeltä Biowarelta on näinä päivinä tulossa PC-versio XBOXille ilmestyneestä Star Wars: Knights of the Old Republic -pelistä. En ole mikään suurempi Tähtien sota -fani (tosin alkuperäinen trilogia ja varsinkin se ensimmäinen elokuva nauttivat kyllä arvostustani), mutta hyvistä peleistä pidän kyllä. Lassi Kurkijärven arvostelu pelistä Allakassa vaikutti aika lupaavalta, kuten myös lista pelin saamista arvioista. Kymppiasteikolla huonoin arvosana 8,9... Ja noita arvioita on niin paljon, että ei haittaa, vaikka jokunen huonompi olisi listalta pois jätettykin.

17.11.2003 klo 08:02 | 5 kommentti(a) | TrackBack (0)

Pullon paholainen

Näpyttelin joutessani suomennoksen Flaschenteufel-korttipeliin. Peli perustuu R.L. Stevensonin novelliin The Bottle Imp, ja on mielestäni varsin onnistunut toteutus - varsinkin ollakseen tikkipeli. Kannattaa tutustua.

12.11.2003 klo 14:31 | Kommentoi | TrackBack (0)

Pelimeininkiä

Viikonloppu meni Helsingissä (ja Vantaalla). Ohjelma alkoi jo perjantai-iltana Ryyttyjen residenssissä. Pelattua tuli, yhtä jos toista jännää. Niistä enemmän Gameblogin puolella. Eräät noteerannevat mielenkiinnolla näyttävän Crokinole-laudan tyylikkään sijoittamisen olohuoneen keskipisteeksi!

Oli miten oli, perjantainen pelailu Tommyn ja Lauran kanssa vaihtui lauantaina laajemmaksi peli-iloitteluksi HelCon II -tapahtumassa. Oli suorastaan poikkeuksellisen kivaa. Tapahtuma oli hyvin järjestetty, paikka hieno ja Kniziathon-turnaus kiinnostava. Hyvähyvä. Tällaista lisää.

Tapahtumaa paransi ovien sulkeutuminen kymmenen jälkeen, olin jo jonkin verran puolenyön jälkeen Ryyttyjen vierashuoneen mukavassa sängyssä nukkumassa. Verrattuna edellisvuoteen, jolloin päädyin varmaan joskus kahden aikaan nukkumaan maunulalaisen koulun kylmälle kivilattialle. Näin vanhemmiten oppii arvostamaan hyvää ruokaa ja kunnollista vuodetta ihan eri tavalla.

Jokunen osallistuja enemmän olisi ehkä saanut olla, mutta kyllä tuosta noin kolmestakymmenestä riitti peliseuraa koko ajaksi. Uusia pelejä tuli testailtua ihan kiitettävästi ja vanhoja tuttuja pelattua myös.

11.11.2003 klo 11:05 | Kommentoi | TrackBack (0)

Crokinole

Kirjoitin arvostelun Crokinolesta.

6.11.2003 klo 17:33 | Kommentoi | TrackBack (0)

Tietovisa

Markku Jantunen on innostunut tietovisojen järjestämisestä. Miehen blogista löytyy massiivinen 101 kysymyksen visa ja lyhyempi 10-kysymyksinen (josta tulee ilmeisesti viikottainen tapa). Lyhyemmässä on vastausaikaa huomiseen, pidemmässä 16.11. asti. Hakukoneiden ja muiden tiedonlähteiden käyttäminen on sallittua, joten tiedon lisäksi visat mittaavat tiedonhakutaitoja. Itse voin siis lukea visojen ratkomisen tulevaan ammattiini valmistavaksi toiminnaksi.

Itse urakoin kolmen päivän aikana ison visan (aikaa sen parissa menee helposti useampi tunti) ja tänään myös sen pienemmän. Kokemukset olivat kerrassaan opettavaisia. Läheskään kaikkea en tosiaankaan voi väittää tietäväni, mutta yhtä kysymystä lukuunottamatta kaikkiin vastaus myös löytyi. Osa oli varsin helppoja tiedonlähteiden avulla, osa taas ei. Joka tapauksessa toivon oppineeni taas jokusen uuden enemmän tai vähemmän hyödyttömän tiedonmurun.

6.11.2003 klo 11:01 | Kommentoi | TrackBack (0)

Julkisuudessa paistattelua

Sain tänään tarkistettavaksi ET-lehdessä joskus joulukuussa ilmestyvän lautapeliaiheisen jutun, jossa minua haastatellaan. Juttu on suurelta osin minun kirjoittamani - kirjoitin toimittajalle pitkän sähköpostin, jonka tämä käytti perusteellisesti. Asiasisältö on siis mainio. Marraskuun 20. päivän paikkeilla ilmestyvässä Kotiliedessä on myös lautapeliaiheinen juttu, jossa minusta pitäisi olla ihan kuvakin. Ainakin kuvaaja vietti muutaman tunnin lokakuussa seurapelikerhossamme.

Kun tähän yhdistetään se, että olen ollut radiossa taannoin puhumassa lautapeleistä, jää puuttumaan vain televisioesiintyminen (olen ollut televisiossa kyllä, mutta en puhumassa lautapeleistä). Vaan kas - tänään minulle soitti YLEn toimittaja, joka haluaisi jututtaa minua lautapelien merkeissä Lauantaivekkarissa. Mediakenttäni laajenee. En tiedä miten olen sen tehnyt, mutta peliaiheiset sivuni tuntuvat melkoisilta toimittajamagneeteilta.

Asiasta lisää, kunhan tiedän itsekin enemmän.

5.11.2003 klo 18:00 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

PitchCar

Kirjoitin arvostelun PitchCar-lautapelistä. Neppaajien kannattaa ainakin arvostelu lukaista, ties vaikka kiinnostuisitte.

29.10.2003 klo 11:10 | Kommentoi | TrackBack (0)

NetHack

Uusi NetHack eli versio 3.4.2 on ilmestynyt. Suuria muutoksia ei ole, kuten versionumerosta voi päätellä, mutta ilmeisen olennaisia bugipaikkauksia. Epäilen päivityksen kriittisyyttä, mutta eipä tuosta taida harmiakaan olla - veikkaan bugeja olevan vähemmän kuin edeltäjässään.

Mielenkiintoinen uusi tuttavuus on myös noeGNUd, OpenGL-pohjainen 3d-grafiikkaviritys NetHackiin.

Pari mielenkiintoista screenshottia: 3d ascii!, 3d graafinen.

En ole vielä ehtinyt kokeilemaan, mutta tämä täytyy kyllä testata.

23.10.2003 klo 09:10 | Kommentoi | TrackBack (0)

Neljän vuoden jälkeen

Naputtelin tuossa joutessani Suomen Diplomacy Seuran viime lauantaisen syyskokouksen pöytäkirjan puhtaaksi. Kyseinen dokumentti sinetöi erään aikakauden elämässäni. Vesa Virri ehdotti hallituksen erovuoroisten jäsenten (Mikko Saari, Matti Föhr ja Tuomo Meriläinen) tilalle... ja sitten seuraa nimilista, jossa ensimmäistä kertaa vuosiin ei ole minun nimeäni mukana.

Ei sillä että yhdistystä olisin jättämässä. Jäsenmaksuni maksan jatkossakin, webmasterin viitta on käytännön syistä tiukasti harteillani, lehteen kirjoittanen jatkossakin ja päädyin kokouksessa vieläpä varatilintarkastajaksi. Nelivuotinen hallituksen sihteerin vakanssi on kuitenkin takana.

Liityin vuoden 1999 lopussa perustettuun yhdistykseen vuonna 2000. Päädyin hallitukseen maaliskuussa - Olen nyt siis ainakin alustavasti sihteerinä, kirjoitin ensimmäisessä viestissäni hallituksen postituslistalle 22.3.2000. Olisinpa tiennyt... Yhdistys oli silloin hyvin alkutekijöissään, mutta tapahtumia järjestettiin jo kovasti. Ensimmäinen hallituksen kokous, jossa olin, pidettiin FinDipCon II -pelitapahtuman yhteydessä (FinDipCon I oli järjestetty Turussa edellisenä keväänä käsittääkseni jo ennen yhdistyksen perustamista).

Sittemmin yhdistys on laajentanut toimintaansa FinDipConista muihin pelitapahtumiin ja järjestää nykyään vuosittain kolme pelitapahtumaa (FDC, Pitkien puukkojen kesäyö -mökkireissu kesäkuussa ja HelCon loppuvuodesta Helsingissä) ja julkaisee neljä kertaa vuodessa ilmestyvää lehteä. Diplomacy-lautapeliin keskittymisen sijasta yhdistys on laajentanut toimintaansa yleisemmäksi lautapeliseuraksi. Yhdistys on myös rekisteröitynyt, joten toiminta on asteen verran virallisempaa kuin alunperin. Rahaakin liikkuu toiminnassa jo ihan toisella tavalla kuin aluksi - onneksi kuitenkin sen verran vähän, ettei raha-asioista saada tappelua aikaiseksi.

SDS:n historia on kyllä varsin vahvasti Vesa Virriin sidoksissa - Vesa on ollut yhdistyksen puheenjohtaja alusta pitäen ja on pitkälti Vesan työn ansiota, että yhdistys on näinkin hyvissä voimissa (jäseniähän yhdistyksellä on kuutisenkymmentä). Tähän syksyyn päättyy myös Vesan puheenjohtajuus. SDS on siis muutoksen edessä. Odotan mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää, mihin suuntaan uusi hallitus lähtee yhdistystä viemään.

23.10.2003 klo 09:04 | Kommentoi | TrackBack (0)

Combat Mission 2 -kamaa

Combat Mission 2 -pelaajille herkkuja:

Battlefrontin foorumi.

Foorumin kootut hyödylliset viestit.

17.10.2003 klo 17:22 | Kommentoi | TrackBack (0)

Pelifolklorea

Tuomas Korpin sivuilta löytyy hyvin mielenkiintoinen dokumentti: keinupolttosen säännöt. Tuotapa on tullut itsekin ala-asteikäisenä pelattuna, joskaan ei ihan tarkkaan noilla säännöillä. Arvokasta kansanperinnettä joka tapauksessa.

17.10.2003 klo 15:35 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Keinosotaa

Combat Mission 2 teki paluun kovalevylle. Toivottavasti se ei nyt vedä konetta solmuun - viimeksi tietokone lakkasi sulkemasta itseään juuri Combat Missionin asennuksen jälkeen.

Ensimmäisenä skenaariona työn alla suomalaisilla venäläisten tukireitin katkaisu, eli Laatokan jäälle aurattu tie pitäisi ottaa haltuun. Tähän asti homma on sujunut vähän liiankin helposti...

14.10.2003 klo 13:14 | Kommentoi | TrackBack (0)

Tietokonepelejä

Tietokonepelit ovat uuden tietokoneen myötä entistä enemmän in täällä päin. Tällä hetkellä työn alla ovat jo mainittu Silent Hill 2 (minä pelaan, Johanna katsoo), Neverwinter Nights (minä pelaan, Johanna katsoo toisinaan) ja The Longest Journey (Johanna pelaa, ja minäkin toisinaan).

Seikkailupelien ystävien kannattaa tutustua Universal Hint Systemiin. Palvelusta löytyy ratkaisuja peleissä tuleviin ongelmiin. Formaatti on mainio. Kun Longest Journeyssä piti selvittää, miten poliisiasemalle päästään, tarjosi UHS 11-osaisen ratkaisun. Jostain noin kuudennestä tai seitsemännestä kohdasta löytyi se pieni tiedonjyvä, joka ongelman selviämiseen tarvittiin. Palvelusta saa sen tiedon, mitä tarvitsee, eikä yhtään enempää. Näppärää.

13.10.2003 klo 10:05 | Kommentoi | TrackBack (0)

Hiljainen kukkula

Tänään aloitettiin Silent Hillin pelaaminen. Myönnän, etten ole pelien kehitystä kauheasti seurannut, mutta pelin upea grafiikka teki kyllä suuren vaikutuksen.

Dark Water oli kyllä pelottava, mutta tuntuu siltä, ettei elokuvilla ole mahdollisuuksia pelejä vastaan. Kun Silent Hillin James kävelee sumuista polkua kohti järven rantaa ja tuntematonta, pelkokerroin on aika kova. Silent Hill on pelottava.

10.10.2003 klo 23:17 | Kommentoi | TrackBack (0)

Dr. Jekyll & Mr. Hyde

Suomennosten virta jatkuu: Dr. Jekyll & Mr. Hyde, R.L. Stevensonin kirjaan perustuva varsin kiero tikkipeli.

9.10.2003 klo 10:11 | Kommentoi | TrackBack (0)

PitchCar ja Alhambra

Ja lisää suomennoksia: rallipeleistä paras eli PitchCar ja Spiel des Jahres -voittaja Alhambra.

7.10.2003 klo 13:32 | Kommentoi | TrackBack (0)

Crokinolen säännöt

Uusien pelien saapuminen (käyn tänään hakemassa melkoisen nipun Saksasta saapuneita pelejä) tietää uusia sääntösuomennoksia. Suman saa luvan aloittaa kanadalainen perinnepeli Crokinole.

7.10.2003 klo 11:18 | Kommentoi | TrackBack (0)

Jyväskylä

Kävimme viikonloppuna Jyväskylässä. Tiedossa oli siis vanhempien tapaamista ja hyvää ruokaa... Mukavasti menikin viikonloppu. Elokuvanautinnoista jo kirjoitinkin ja Gameblogin puolella hehkutinkin jo viikonlopun toista huippujuttua: Crokinole-lautoja.

Esittelin taannoin Ismolle nimittäin Crokinole-lautoja - sellaista tekisi mieli, mutta kaupasta ostaminen maksaa noin 200 euroa. Ismo kun on puukäsityöihmisiä, niin ajattelin, että ehkäpä moinen projekti innostaisi. Näin tosiaan kävi. Kuulinkin jo aiemmin juttuja Ismon viihtymisestä autotallissa työn parissa, mutta yllätyin silti, kun valmiina oli yhden sijasta kaksi lautaa. Toisessa oli pintakäsittelykin kunnossa, joten kun Ismo vielä ruuvasi tolpat keskelle, oli se täysin valmis.

Aika helmi se kyllä on, selkeästi parasta minun kokoelmissani. Todella kaunista ja hyvin tehtyä käsityötä, ja sellaisenaan huippuarvokas. Hintaa laudoille kertyi 50-60 euroa - ja tietysti työt päälle. Työt sain synttärilahjaksi, kerrassaan hieno lahja olikin. Vaan oli siinä kyllä kantamista, vaneri ei ole mitenkään kevyttä, varsinkin kun sitä on paljon. Lauta kun on halkaisijaltaan noin 60-70 senttiä ja vaneria on suurimmaksi osaksi parin sentin paksuudelta.

Noh, mahtui viikonloppuun toki muutakin. Johannan kanssa katseltiin Jyväskylässä kauppoja ja tehtiin tutustumisvisiitti Jyväskylän yliopiston kirjastoon. Jyväskylässä on kyllä hämmentävän kehno tarjonta, mitä tietokonepeleihin tulee! Pelikeskuksessa oli paras valikoima, mutta eipä sekään kummoinen. Masentavaa. Vaniljacokista sentään löytyi - se oli hyvin, öh, mielenkiintoinen makuelämys. Eipä kauheasti haittaa, etten ole moista ihmettä Tampereella nähnyt.

Muttajoo, viikonloppu oli kyllä kaikenkaikkiaan aika loistava. Ilolla kuitenkin odotan jo seuraavaa, jonka pitäisi olla hieman rauhallisempi...

6.10.2003 klo 10:51 | Kommentoi | TrackBack (0)

Vuosiäänestyksen tulokset

Vuosiäänestys on ohi ja tulokset selvillä. Ei suuria yllätyksiä: suomalaisten pelaajien mielestä paras peli on Puerto Rico.

2.10.2003 klo 12:49 | Kommentoi | TrackBack (0)

Space Walk

Kirjoitin arvostelun Space Walk -pelistä.

30.09.2003 klo 12:13 | Kommentoi | TrackBack (0)

Testi

Noniin. Kerrankin testi, jonka tein ja tuloksetkin viitsin julkistaa. Tää on vaan niin hyvä:

Vähän on kyllä nollavastauksen oloinen... Mutta silti, testi on kyllä way cool.

(Via Valkoinen tausta, mustat kirjaimet)

26.09.2003 klo 14:16 | Kommentoi | TrackBack (0)

Laatupeli

Olli (A Heartbreaking Blog of Staggering Genius) on pelannut lassipalloa korteilla eli 1000 White Blank Cards -peliä. Mikä täydellinen hyvän maun osoitus, varsinkin kun pelissä keksityt kortit osoittivat erinomaista huumorintajua. En ryhdy siteeraamaan - käykää lukemassa alkuperäisestä kirjoituksesta, kaikki ne ovat nerokkaita. Aivan loistavaa. Itse en ole pelannut, mutta monta vuotta on pitänyt. Tyhjiä kortteja on lojunut nurkissa jo pitkään... Joku päivä vielä minäkin!

25.09.2003 klo 07:57 | Kommentoi | TrackBack (0)

Seurapelivuosiäänestys

Koska kuu on puolessa välissä, pistetäänpä väliaikatietoja vuosiäänestyksestä. Tänään saapui 104. äänestyslomake, joten äänestäjien määrä on ylittänyt kaikki odotukset. Ääniä on saanut vähän yli 200 peliä, Afrikan tähdestä raskaan sarjan sotastrategioihin. Selvää kärkeä on erottunut jo ja sen verran voin paljastaa, ettei kärjessä ole suuria yllätyksiä luvassa.

Vielä ehtii kuitenkin äänestää! Muistuttaisin myös erinomaisista palkinnoista: Safe Haven lahjoittaa Bohnanza-korttipelin ja Puolenkuun pelit taas äänestyksen voittajapelin. Nämä arvotaan kahdelle onnelliselle äänestykseen osallistuneelle.

16.09.2003 klo 13:26 | Kommentoi | TrackBack (0)

NetHack-hupia

Jatketaanpa harvojen ymmärtämän huumorin linjaa. Nerokkaan hauska NetHack: Behind the Scenes. Spoilaa!

16.09.2003 klo 12:37 | Kommentoi | TrackBack (0)

Lahti game city

Viikonloppu Lahdessa meni varsin sujuvasti. Mitä nyt kärsin hirveästä flunssasta, jonka seurauksena sääntöjen selittäminen oli paikoin vähän hiljaista ja mennessä juna hajosi matkalla... Noh, pientä, pientä. Puolenkuun pelit kävin katsastamassa, lautapelifanit viihtynevät takahuoneen kokoelmien ääressä hyvin.

Ystävällinen isäntä Peter Munter oli antanut tapahtuman käyttöön varsin hienon talonsa (monet arvostanevat mm. suureen valkokankaaseen yhdistettyä videotykkiä, jolla saattoi katsella elokuvia tai pelata konsolipelejä - pelikauppiaan kotoa löytyvät tietysti kaikki nykyisen sukupolven koneet) ja vieläpä kokkasi viikonlopun ruoat. Siitä suurkiitos isännälle (ja tietysti talon emännälle, jonka osuus - poissaolosta huolimatta ja siitä johtuen - tapahtuman järjestämisessä oli melkoinen).

Lisädetaljia Gameblogissa, jahka ehdin kirjoittaa.

8.09.2003 klo 10:50 | Kommentoi | TrackBack (0)

Pelien vuosiäänestys

Nyt lauta- ja korttipeleistä innostuneet äänestämään! Vuosiäänestyksessä selvitetään, mitkä olivat pelaavan yleisön suosikit vuoden 2003 aikana. Osallistujien kesken arvotaan peliaiheinen palkinto, todennäköisesti lahjakortti. Kannattaa siis osallistua! Mars äänestämään siitä!

31.08.2003 klo 01:42 | Kommentoi | TrackBack (0)

Peliarvioiden kommentointia

Lisäsin pelijuttuihini mahdollisuuden kommentoida pelejä Boardgamegeekin tyyliin. Jos olet kiinnostunut esittämään mielipiteitäsi arvioimistani peleistä, käyhän tutustumassa. Mielipiteet julkaistaan sivuilla, joten näkyvyyttä on luvassa!

25.08.2003 klo 15:55 | Kommentoi | TrackBack (0)

Sotapelit

Ostin itselleni Huuto.netistä Combat Mission 2 -pelin. Kun on kerran uusi tietokone tulossa, jolla voisi jopa pelatakin jotain uudempaa.

Sotastrategiapeleistä olen pitänyt pitkään. Ehdoton suosikkini on Steel Panthers eri variaatioissaan. Varsinkin World at War on varsin mallikasta virtuaalista sodankäyntiä. Teräspantterit edustavat vuoropohjaista, älyllisempää tietokonesotaa.

Toinen koulukunta on reaaliaikainen. Command & Conquer on genren klassikoita, ja sitä on kyllä tullut pelattua yllin kyllin, samoin kuin muutamaa muuta samanhenkistä. Näissä peleissä strategiat ovat oman kokemukseni mukaan varsin rajoittuneita ja historiasta kiinnostuneita haittaa niiden fiktiivisyys.

Reaaliaikaisuus on kuitenkin vuoropohjaisuuteen verrattuna ihan virkistävää. Vuoropohjaiset systeemit mahdollistavat miettimisen, mutta toisaalta myös epärealistisia taktiikoita. Combat Missionin pitäisi olla ehkä paras vaihtoehto tältä akselilta: simultaanisesti vuoropohjainen. Käytännössä siis pelaajat komentavat joukkojaan kaikessa rauhassa yhtä aikaa, jonka jälkeen seuraa toimintavaihe. Sen aikana peli etenee reaaliaikaisesti ja joukot yrittävät toteuttaa käskyjään.

Taistelu taukoaa ja seuraa uusi komentovaihe. Periaate yhdistää mielestäni varsin mainiosti reaaliaikaisten pelien jännittävyyden vuoropohjaisten pelien syvempään strategisuuteen. Saapa nähdä kuinka homma käytännössä toimii, kunhan saan pelin ja koneen ja ehdin esitellä ne toisilleen.

22.08.2003 klo 14:52 | Kommentoi | TrackBack (0)

Go-harrastus

Otin seuraavan askeleen Go-harrastuneisuudessani: tilasin peliä käsittelevän kirjan. Päädyin Charles Matthewsin kirjaan Teach Yourself Go, jota kehuttiin kovasti. Hinta Amazonista tilattuna oli varsin kohtuullinen. Toimitusaika on kolmesta viiteen viikkoa, mutta sepä on tällä hetkellä oikeastaan vain hyvä asia.

20.08.2003 klo 13:56 | Kommentoi | TrackBack (0)

Miljonääri

Miljonäärikisa tuli kokeiltua. Aika rankka päivä oli, kun jouduin päivän viimeiseen nauhoitukseen. Studiossa istuttiin siis useita tunteja. Ei kivaa, studiossa kun on todella kuumaa ja hikistä, kiitos hyvin tehokkaiden lamppujen.

Lasse Lehtinen oli oikeasti paljon mukavampi mies kuin voisi kuvitella. Pankkikortit, joita kisassa esitellään, ovat pahvisia mallikortteja. Mikä pettymys! Lavasteet olivat sentään paljon Giljotiinin lavasteita hienommat jopa paikan päällä katsottuna (kyllähän Giljotiinikin telkkarissa hienolta näyttää).

Jaa että mitenkö meni? Se selviää viikon päästä. Pääsin kyllä kilpailemaan (nopein ja nokkelin -osiossa aika 2,99 sekuntia! Vähänkö olenkin nopea...). Olin jakson viimeinen kilpailija ja kisani jäi kesken. Joudun siis tekemään ensi viikolla uuden reissun. Onneksi vältyn harjoituksilta ja muulta turhalta, paikalla täytyy olla paria tuntia myöhemmin kuin normaalisti ja pääsen samantien kilpailemaan ja nopeasti pois.

Sen voin myös todeta, että se varsinainen kilpailu on lasten leikkiä alkukarsintaan verrattuna. Nopeustesti nosti sykettä ja raastoi hermoja, mutta kun siitä selvisi, varsinainen kilpailu oli helppoa ja huoletonta. Karismaani ja cooliani voikin sitten ihastella sunnuntaina 21.9. (ja viikon päästä 28.9. loput).

Voittosummaa voitte ihmetellä sitten, mutta sanotaan nyt, että opintotukia täytyy palautella...

20.08.2003 klo 08:21 | Kommentoi | TrackBack (0)

Balloon Cup

Kirjoittelin joutessani arvostelun Balloon Cupista.

18.08.2003 klo 15:03 | Kommentoi | TrackBack (0)

Suomenkielistä ilmapalloilua

Käänsin joutessani Balloon Cupin säännöt suomeksi. Suosittelen kokeilemaan, peli on hienoimpia kaksinpelattavia pitkästä aikaa.

17.08.2003 klo 17:00 | Kommentoi | TrackBack (0)

Mamma Mia!

Kirjoitin arvion Mamma Mia! -korttipelistä.

15.08.2003 klo 18:31 | Kommentoi | TrackBack (0)

Haluanko miljönääriksi? Totta hitossa!

Noh. Ismo kun epäonnistui, oli minun vuoroni yrittää. Kaksi yritystä tekstiviestilinjalle oli näemmä tarpeen, koska tänään minut kutsuttiin kilpailemaan miljoonapalkinnosta. Ensi viikon tiistain ohjelma on siis selvä. Nyt täytyy vain toivoa, että nopeus riittää ja pääsen ylipäätään kilpailemaan, sen jälkeen vähintäänkin kohtalainen rahamäärä on taattu.

15.08.2003 klo 12:44 | Kommentoi | TrackBack (0)

Junamatkoja Afrikassa

Kirjoitin arvostelun Vom Kap bis Kairo -korttipelistä.

15.08.2003 klo 09:55 | Kommentoi | TrackBack (0)

Peliartikkeli

Kirjoitin uuden, pelien pituutta käsittelevän osan sarjaan Millainen on hyvä peli?

11.08.2003 klo 14:53 | Kommentoi | TrackBack (0)

Go

Go on siitä vekkuli peli, ettei sen harrastaminen ole ainakaan rahasta kiinni. Omistamieni Go-lautojen määrä kasvoi juuri nimittäin kolmeen - nyt minulla on yksi puinen, ostettu lauta ja kaksi itse tulostettua ja pahville liimattua pikkulautaa.

Jos Go-harrastus kiinnostaa, aloittelijoille sopiva pikkulauta on hyvä väline harjoitteluun. Lisäksi tarvitaan vain noin 80 nappulaa, kahta eri väriä. Lasihelmet, napit, lähes kaikki käy. Lauta on suunniteltu n. 1,5 sentin kokoisille nappuloille, mutta kuvaahan voi aina skaalata.

Säännöt voi opiskella interaktiivisen oppaan avulla tai perinteisesti. Suosittelen interaktiivista vaihtoehtoa.

Tamperelaiset saavat tänään interaktiivista opetusta Klubilla klo 11-15.30. Tervetuloa!

6.08.2003 klo 09:01 | Kommentoi | TrackBack (0)

Sticheln

Kirjoitin arvion Sticheln-korttipelistä. Olkaa hyvä!

4.08.2003 klo 15:28 | Kommentoi | TrackBack (0)

Uusi peliarvostelu

Lisää Knizia-arvosteluja: kirjoitin arvion Lord of the Rings: The Confrontation -pelistä. Viiden tähden pelien harvalukuinen joukko kasvoi taas yhdellä erinomaisella pelillä!

Lisäksi kehitin uuden kaavan, jolla pisteyttää menestystäni pelien parissa (voittoprosentti on huono mittari, koska oikeasti 4/5 eli 80% on parempi kuin 1/1 eli 100%). Asiasta kiinnostuneet voivat tarkkailla Gameblogia, jonne kirjoittanen tästäkin melkein kiinnostavasta ilmiöstä ennemmin tai myöhemmin.

1.08.2003 klo 11:27 | Kommentoi | TrackBack (0)

Dice Games Properly Explained

Kirjoitin arvostelun Dice Games Properly Explained -kirjasta.

Kirjoitustyötä tahditti The Bad Plus -bändin todella mainion nyrjähtänyt Smells Like Teen Spirit -jatscoveri. Suosittelen tutustumaan!

19.07.2003 klo 22:15 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kuvia

Kuten luvattua, uusia pelikuvia on saatavilla. Uusia kuvia löytyy Time Controlista, Balloon Cupista ja Lord of the Rings: The Confrontationista.

18.07.2003 klo 10:40 | Kommentoi | TrackBack (0)

Time Control

Arvostelin nyt taannoin saamani Time Control -lautapelin. Arvostelu on varsin murskaava, mutta olipa pelikin siitä edestä todella huono.

17.07.2003 klo 10:41 | Kommentoi | TrackBack (0)

Peliarvostelu: Fluxx

Kirjoitin arvostelun Fluxx-korttipelistä.

15.07.2003 klo 14:16 | Kommentoi | TrackBack (0)

Lyhytarvioita

Kirjoittelin jonkun lyhytarvion pelisivuille. Uudistin myös etusivua hieman tasapainoisemmaksi.

15.07.2003 klo 10:42 | Kommentoi | TrackBack (0)

Pelitutkimusta

Tietokonepelaajia kehottaisin osallistumaan Helsinki Institute of Information Technologyn tutkimukseen, jossa kartoitetaan tietokonepeleihin liittyviä pelikokemuksia. Kyselylomakkeen täyttää varsin nopeasti, joten suosittelen kiinnostavan tutkimuksen tukemista. Kyselylomake löytyy osoitteesta http://www.personaliz-e.com/.

14.07.2003 klo 12:58 | Kommentoi | TrackBack (0)

Carcassonnea

Kirjoitin Carcassonnen lisäosien säännöt suomeksi. Kiitokset Mika Walkilalle motivoinnista ja sääntöjen lainasta.

10.07.2003 klo 11:28 | Kommentoi | TrackBack (0)

Keskiviikkopelejä

Eiliset keskiviikkopelit menivät kerrassaan mainiosti. Lisää voi lukea Gameblogista. Tänään pitäisi vaivautua kirjastolle asti hakemaan lisää tenttikirjoja, vaan sääolosuhteet eivät kauheasti motivoi. Vaan minkäs teet, pakko mikä pakko.

Viime yötä piristi illalla suoritettu tyynyjen vaihto. Kävimme viime viikonloppuna ostamassa uudet tyynyt, johan sitä entisiä tuli käytettyä vuosikausia. Oli siis jo korkea aika.

10.07.2003 klo 08:49 | Kommentoi | TrackBack (0)

Peliarvosteluja

Kirjoitin arvostelut uutuuskorttipeli King's Breakfastista ja palapeli Sunda to Sahulista.

9.07.2003 klo 10:01 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ilmaista kamaa!

Kävin tänään noutamassa postista uuden lautapelin (Thompson Industriesin julkaisema Time Control) kokoelmaani täydentämään. Eikä maksanut mitään - peli kun jatkaa ilmaiseksi saadun kaman jatkumoa. Nettisivuja ylläpitämällä voi nimittäin saada roinaa maailman laidalta. Itse olen tienannut pelkästään sillä, että minulla on nettisivut kaksi kunnollista lautapeliä (toisen Yhdysvalloista, toisen Australiasta) ja yhden prototyypin. Olen saanut myös muutaman levyn, joista enemmistö on ollut demoja. Siihen kun lisätään ne lukuisat lautapelit, joita olen tienannut kirjoittamillani jutuilla - pari peliä sain palkkioksi nettisivuillani olevien juttujen käyttämisestä ja muutaman erikseen tekemästäni työstä. Sitä työtä en olisi välttämättä päätynyt tekemään ilman sivujani.

Hinta on tietysti kova (kuukausimaksut + tehty työ, miten nyt oman työnsä arvottaa), joten tienaamismielessä nettisivuja ei ehkä kannata pitää, mutta onhan se kiva, että harrastus tuo jotain aineellista takaisinkin. Nyt kun joku lähettäisi minulle Hammer of the Scotsin...

4.07.2003 klo 14:23 | Kommentoi | TrackBack (0)

Dragonball Z, tervehenkinen viihdyke

Dragonball Z-korttipelin sääntökirjasta löytyi seuraavanlainen helmi:

Anger: A power in the DBZ™ Universe that allows personalities to advance to higher levels.

Mitä enemmän vihaa, sitä parempi ihminen! Hihhei, kun on taas lapsille tervehenkistä viihdettä...

27.06.2003 klo 15:16 | 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Coloretto

Kirjoitin arvostelun Colorettosta. Samalla päivitin hieman peliarvostelujen linkkejä.

22.06.2003 klo 18:21 | Kommentoi | TrackBack (0)

Lisää suomennettuja sääntöjä

Mün säännöt löytyvät suomeksi. Kirjoittelen muistakin Mü & mehr -kokoelman peleistä suomennokset ennemmin tai myöhemmin, mutta aloitettakoon tuosta parhaimmasta. Tai niin ainakin väittävät, itselläni ei ole kokemusta kuin The Last Pantherista.

19.06.2003 klo 11:11 | Kommentoi | TrackBack (0)

NetHack-opas

Päivitin NetHack-opastani, mutta vain versionumeroiden osalta.

18.06.2003 klo 09:42 | Kommentoi | TrackBack (0)

Canal Granden säännöt

Kirjoitin Canal Granden säännöt vähän siistimmin, kirjoitin bullettipaljouden auki. Lopputulos on jotenkin vähän parempi...

17.06.2003 klo 19:08 | Kommentoi | TrackBack (0)

King Luin säännöt

King Lui (eli King's Breakfast) liittyy suomennettujen pelien joukkoon. Nyt Saksan-tilauksen korttipeleistä ei puutukaan kuin Mü-pelit...

17.06.2003 klo 11:42 | Kommentoi | TrackBack (0)

Dia de los Muertosin säännöt

Käänsin Dia de los Muertosin säännöt eilen suomeksi, nyt ne löytyvät sivuilta.

17.06.2003 klo 10:35 | Kommentoi | TrackBack (0)