Mikko Saari

Tarotista texas hold'emiin

Tarotista texas hold'emiin on julkaistu. Kirjaa löytää hyvin varustelluista kirjakaupoista jos ei muuten niin tilaamalla, ja suoraan julkaisijalta. Hintaa kirjalla on 49 euroa, mikä on varsin kohtuullista kovakantisesta ja nelivärisestä laatuteoksesta, sanon minä. Saatan olla hitusen puolueellinen, mutta ainakin kirjan ulkoasua voin kehua huoletta, se kun ei ole minun työtäni.

4.04.2008 klo 12:34 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Kirja on valmis!

Luovutin juuri hetki sitten kirjani käsikirjoituksen kustantajalle. Viiden kuukauden työ on ohi. Kuinkakohan totun siihen, ettei tietokoneella ole koko ajan taustalla pari ikkunaa tekstinkäsittelyohjelmaa auki? Ihan hullu juttu. Työtä riittää sentään vielä hetki, hakemisto täytyisi rakennella kunhan saavat kirjan taitettua ja kuvamateriaaliakin pitäisi vähän skannailla, mutta suurin osa on nyt tehty. Ei voi kuin odotella, että kirja ilmestyy.

Ennen sitä on sentään vähän jännättävää, minkälaiseen ulkoasuun päätyvät ja millainen kansi kirjaan tulee. Nimen sentään keksin, julkistettakoon se vaikka tässä: Tarotista texas hold'emiin - 600 vuotta korttipelejä. Vähän hankalaan väliin osuu sikäli tämä kirjan valmistuminen, kun pitkäaikainen yhteistyökumppanini ja kustannuspäällikköni Tuomas Kilpi hyppää BTJ:ltä Finn Lecturaan helmikuussa. Noh, kirja ilmestyy kyllä, mutta olisihan se mukava Kilven kanssa loppuun asti tehdä.

Kirjoista puheen ollen: minulla olisi jokunen kappale Uudet lautapelit -kirjaani myynnissä. 20 eurolla saa kirjan postitettuna minne tahansa Suomessa ja 15 eurolla ilman postitusta. Nimmari tai omistuskirjoitus sisältyy hintaan.

31.01.2008 klo 13:02 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Apuraharumbaa

Kirjan kirjoittaminen on parhaimmillaan todella hauskaa ja pahimmillaankin ihan siedettävää. Tällä hetkellä kirjaprojektini on vähän tylsässä vaiheessa, kun käsikirjoitus on noin teoriassa valmis, mutta kaipaa paljon rakastavaa pilkunviilausta ja hiomista. Puurran pelien sääntöjä läpi, korjailen kirjoitusvirheitä, selkeytän tekstiä ja teen esimerkkejä. Plääh.

Onneksi on ystävällisiä oikolukijoita, parikin, jotka kävivät käsikirjoituksen alkuosan läpi punakynä viuhuen. Teen näemmä aivan hirvittäviä tyyppivirheitä. Tekstissä oli noin miljoona "tyypillisesti"-sanaa, joista saattoi jäädä henkiin yksi, ehkä. Kenties hieman näkyy, että olen kirjoittanut englanninkielisen lähdemateriaalin pohjalta.

Tämän päivän tehtävänä oli saada aikaiseksi työsuunnitelma apurahahakemuksen liitteeksi. Ilman apurahaa kirjan tekeminen on taloudellisesti aika nuiva juttu, varsinkin kun tämä kirja ei valmistunut kahdessa kuukaudessa vaan on ollut työn alla elokuun lopusta asti. En tosin ole kirjoittanutkaan kuin noin tunnin-puolitoista päivässä enkä edes joka päivä. Apurahakaan ei tee hommasta varsinaisesti kannattavaa, mutta lämmittäisi silti.

Suomen tietokirjailijat tarjosivatkin jo kylmää kättä, sieltä ei ilmeisesti apurahaa heru ellei kirjoita oppikirjaa - tämä tulee väistämättä mieleen myönnettyjen apurahojen listaa selatessa. Nyt on työn alla hakemus Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnalle. Saapa nähdä miten käy, Uudet lautapelit ei ollut neuvottelukunnan mielestä tukemisen arvoinen juttu, olisiko sitten tämä. Ehkä kyse on vain siitä, etten osaa kirjoittaa riittävän vetäviä hakemuksia. Pitäisiköhän mennä apurahahakemuksenkirjoituskurssille?

23.01.2008 klo 12:04 | Kommentoi | TrackBack (0)

Perry Bible Fellowship

Voiko Perry Bible Fellowshipiä ylistää tarpeeksi? En usko. Tätä nettisarjakuvien ykköshelmeä saa nyt myös kirjamuodossa: 96 sivua, kovat kannet ja kuulemma myös aikaisemmin netissä julkaisematonta sisältöä. Pakko-ostos!

Viereinen kansikuva johtaa Amazoniin, mutta itse ostin omani Playstä - hinta oli vähän kalliimpi, mutta eipähän tule Amazonin kovia postikuluja.

Kävin eilen Helconissa, tarkempaa raportointia Gameblogin puolella.

4.11.2007 klo 20:51 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Nobel ja nobiliteetti

Doris Lessing sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Scififanina olen täysin mykistynyt: tämän tapauksen merkitys on suunnaton. Margaret Atwood on seuraavana jonossa, arvelisin, ja kohtahan palkinto jo myönnetäänkin jollekin varsinaiselle genrekirjoittajalle (Ursula LeGuin!).

Olen myös ilahtunut ajankohtaisuudestani: minulla on parhaillaan työn alla Lessingin Unesta päivään päin (joka ei kyllä ole aivan varsinainen mestariteos). Lessing onkin luultavasti nobelisteista se, jota olen eniten lukenut.

Lessingiä enemmän kolahti kuitenkin Tatun ja Patun Suomi. Moderni klassikko, joka kuuluu ehdottomasti jokaiseen suomalaiseen kirjahyllyyn!

12.10.2007 klo 12:44 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Toinen kirja

Tänään posti toi kustannussopimuksen allekirjoitettavaksi, joten toinen kirja on tosiasia (hyvä niin, koska olen kirjoittanut käsikirjoitusta jo 75 sivua). Edellisen kirjan mallilla mennään: aiheena ovat pelit ja julkaisijana BTJ Kustannus. Tällä kertaa käsittelyssä ovat tosin lautapelien sijasta korttipelit.

En aio kirjoittaa aivan perinteistä korttipelikirjaa - niissähän on ehkä muutama sivu yleistä juttua korttipeleistä, sitten pitkä lista vanhojen tuttujen pelien sääntöjä. Minun kirjassani käsitellään korttipelien historiaa, erilaisia pelikortteja, korttipelien luokittelua ja eri pelityyppien kehitystä - ja sitten selitetään säännöt joukkoon kiinnostavia ja erilaisia pelejä, joita ei nykyisistä korttipelikirjoista löydy. Lisäksi esittelen jollain tapaa joukon kaupallisia korttipelejä Unosta Magic: The Gatheringiin.

Ehdottomasti kiinnostavimmasta päästä kirjan sisältöä on - omasta mielestäni - tarotkorttien esittely nimenomaan pelivälineenä. Suosittelen korttipeleistä kiinnostuneille tutustumista tarotiin, sillä se on vielä 600 vuotta syntymänsä jälkeen varsin kiehtova peliperhe.

Kirja ilmestyy jossain vaiheessa ensi vuotta, tavoitteenani on luovuttaa käsikirjoitus kustantajalle alkuvuodesta. Kirjoittelen Nooan päiväunien aikaan kun muilta akuutimmeilta töiltäni ehdin, joten aivan edellisen kirjan salamavauhtia tämä projekti ei etene.

19.09.2007 klo 12:40 | Kommentoi | TrackBack (0)

LibraryThingin Tag Mirror (ja kirjallisuuspalkinnot)

LibraryThing se vain venyy ja paukkuu, uusia kiinnostavia ominaisuuksia tulee aina silloin tällöin. Nyt uusimpana on Tag Mirror, joka näyttää millaisia tageja muut ovat omasta kirjastosta löytyville teoksille antaneet.

Ai mitäkö sillä? Itse ainakin keksin, että kirjastossanihan on tuntuva määrä Hugo- ja Nebula-voittajia. Ei liene suurikaan ihme, että kaikista maailman kirjallisuuspalkinnoista juuri nämä kaksi scifipalkintoa ovat parhaiten edustettuina omistamissani ja lukemissani kirjoissa.

Loppuun vielä vinkki: jos tykkäät Raa'asta lihasta, vilkaise myös Wondermarkia.

23.08.2007 klo 19:43 | Kommentoi | TrackBack (0)

Pedot

Bazar-kustantamo lähestyi minua taannoin sähköpostilla. Ei-toivottu kaupallinen sähköposti olikin positiivinen juttu: nimittelivät mielipidejohtajaksi ja tarjosivat syyskuussa ilmestyvää Frank Schätzingin Pedot-romaania luettavaksi. Mielipidejohtaja kuulostaa oikein miellyttävältä ja kirjan idea sen verran vetävältä, että tartuin tarjoukseen.

Tänään kävin hakemassa 900-sivuisen jättitiiliskiven postista. Onhan se komia. Ekotrilleri on paras trilleri, tuumaan, joten tämä kuulostaa ihan lupaavalta. Hitusen arveluttaa mainostuksen keskittyminen siihen, kuinka paljon kirjaa on myyty - suosittu ei ole automaattisesti huono, mutta jos se on kirjan päämarkkinapointti, niin vaara on ilmeinen. Ympäristöä tuhoutuu - uhat tuovat mieleen Risto Isomäen oivallisen Sarasvatin hiekkaa -teoksen, joskin tässä on ilmeisesti merenelävilläkin osansa.

Tämän verran mainostusta siis saa lähettämällä minulle julkaisemansa kirjan; kirjavinkki seuraa, mikäli teos on hyvä ja Mikko reads tuomitsee, oli hyvä tai huono.

22.08.2007 klo 19:27 | Kommentoi | TrackBack (0)

Tähtifantasia-palkinto jaettu

Eilen jaettiin ensimmäistä kertaa vuoden parhaalle käännösfantasiakirjalle myönnettävä Tähtifantasia-palkinto. Kaikki ehdokkaat olivat kiinnostavia, joten valinta ei varmastikaan ollut helppo. Voittajaksi valittiin kuitenkin Jeff VanderMeerin Pyhimysten ja mielipuolten kaupunki (kirjavinkkini teoksesta) - hyvä valinta, itse en omaa suosikkiani osaa varmaksi sanoa, varsinkin kun Unohdettu Ombria on vielä lukematta.

Voittajan on julkaissut toimintansa pääasiassa lopettanut Loki-kirjat, joka ei taida tästä enää sen kummemmin hyötyä. Sääli. Pisto sydämessä, jne., olen itse hyvinkin kustantajan kannalta hyödytön lukija, kun hyvin harvoin ostan kirjani. Luen myös valtaosan scifistäni englanniksi ennen suomennosten ilmestymistä, joten en suomennoksia ostaisi, vaikka enemmän kirjoja ostaisinkin.

Lupaankin, että jahka tästä vaurastun, ostan enemmän kirjoja, etenkin kotimaista scifiä ja fantasiaa.

22.08.2007 klo 10:16 | Kommentoi | TrackBack (0)

Noir ja hardboiled

Jos olet koskaan miettinyt, mitä eroa on noirilla ja hardboiledilla, Defective Yeti auttaa. Research Day: The Difference Between Noir and Hardboiled sisältää Hard Case Crime -kustantamon Charles Ardain pitkän ja perusteellisen vastauksen.

20.07.2007 klo 17:51 | Kommentoi | TrackBack (0)

Vaskikirjat

Erkka Leppänen - nimi on tuttu ainakin Portin lukijoille - on perustanut uuden fantasiakirjallisuuden keskittyvän pienkustantamon, Vaskikirjat:

Vaskikirjat on vasta toimintansa aloittanut pienkustantamo, jonka erityisalue on fantasiakirjallisuus ja muu spekulatiivinen fiktio. [...] Vaskikirjat vastaanottaa myös suomalaisia käsikirjoituksia ja tarjoaa arvostelupalvelua.

Syksyllä Vaskikirjat julkaisee ensimmäisinä julkaisuinaan Lordi Dunsanyn The King of Elfland's Daughterin ja Fritz Leiberin Swords and Deviltryn. Seuraamme mielenkiinnolla ja toivotamme onnea yritykselle!

26.06.2007 klo 09:48 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kirjaa kaupan, kirjailija tyrkyllä

Luin BTJ Kustannuksen blogista, että kirjani on Kolmen sepän kirjakaupassa kesäkuun kanta-asiakastarjouksena 30 eurolla. Ostoksille siis, kanta-asiakkaaksi liittyminen ei ole ilmeisesti temppu eikä mikään.

Samaan hintaan kirjaa saa myös lauantaina Helsingistä lautapelaamisen SM-kisoista. Olen itse paikan päällä noin yhden ja neljän välillä haastateltavana ja nimmareita jakamassa. Teretulemast paikalle, kisat ovat varmasti vimmaiset.

Kas, tuhannes merkintä. Jee.

6.06.2007 klo 12:04 | Kommentoi | TrackBack (0)

Barokkisykli

Urakoin hiljattain Neal Stephensonin massiivisen Baroque Cycle -trilogian läpi. Kolmen kirjan sarja sijoittuu 1600-luvun loppuun ja 1700-luvun alkuun. Aika oli melkoisen vauhdikasta, Ranskassa hallitsi Aurinkokuningas ja Englannissa valta vaihtui vähän väliä protestanttien ja katolisten taistellessa vallasta. Aikakausi on varsin kiehtova, ja Stephenson kuvaa Versailles'n, Lontoon ja Amsterdamin kaltaisia paikkoja vakuuttavasti.

Kirja on yhdistelmä historiallista ja keksittyä fiktiota. Päähenkilökaarti sisältää niin aitoja kuin keksittyjä henkilöitä. Sir Isaac Newton ja Gottfried Leibniz ovat tarinan vastapari, mutta varsinaiset päähenkilöt ovat Newtonin opiskelutoveri luonnonfilosofi Daniel Waterhouse, kerjäläisten kuningas Jack Shaftoe ja haaremiorjaksi vangittu Eliza. Jos sukunimet kuulostavat tutuilta, olet lukenut Cryptonomiconin, Stephensonin edellisen mestariteoksen. Siinä esiintyy joukko samojen sukujen jälkipolvien edustajia. Hauska kikka, vaikka kirjoilla ei varsinaisesti mitään yhteyttä olekaan.

Sarja on julkaistu kahdessa muodossa, joko kolmena kirjana (Quicksilver, The Confusion ja The System of the World) tai kahdeksana. Molempi parempi, vaan kolme kirja saa halvemmalla, eikä ainakaan Amazonista saa kahdeksan kirjan setistä osia viisi ja kuusi. Alla olevat kansikuvat ovat linkkejä Amazoniin oikeiden laitosten äärelle - varsinkin Quicksilverin kohdalla saa olla tarkkana, sillä kummankin setin ensimmäisen osan nimi on Quicksilver, toinen vain on vaivainen kolmasosa toisesta...

Kirjoilla on faninsa, kuten xkcd-nettisarjiksesta huomaa. Stephensonin muusta tuotannosta pitää ehdottomasti mainita miehen maineen luonut kyberpunk-klassikko Snow Crash, joka on sekin kertakaikkisen erinomainen kirja. Odotan mielenkiinnolla, mitä Stephenson seuraavaksi tekee - Barokkisyklin viimeisestä osasta alkaa jo olla muutama vuosi, joten uutta kirjaa voinee odotella lähivuosina.

12.05.2007 klo 20:19 | Kommentoi | TrackBack (0)

SF-Books

Kirjanvaihtoa voi harrastaa myös SF-Booksissa. Kuten nimestä voi päätellä, sivusto keskittyy yksinomaan scifiin ja fantasiaan. Noin yleensä ottaen en suosittele: BookMooch on kaikinpuolin ylivertainen palvelu. SF-Booksin käyttöliittymä on aivan hirveä ja järjestelmässä on varsin käsittämättömiä puutteita.

Laitoin itse kuitenkin listoille muutaman scifikirjan, joiden menekki BookMoochissa on hiljaisempaa. Ehkä ne saa tuonne menemään. Gibsonin ja Sterlingin Difference Engine meni juuri - BookMoochissa minun kappaleeni oli yksi 28 tarjolla olevasta, joten aika hiljaiselta menekki siellä vaikutti.

Jos innostutte kokeilemaan, rekisteröitymällä yllä olevan linkin kautta antaa minulle yhden krediitin.

1.05.2007 klo 08:50 | Kommentoi | TrackBack (0)

Perustin lehden

Olen haaveillut oman lehden perustamisesta jo jonkin aikaa. Nyt päätin lopettaa haaveilun ja ryhtyä tuumasta toimeen: eihän tässä ole mitään menetettävääkään! Paitsi maine, työhön käytetty aika, jne., mutta mitäs noista. Luonnollisesti muotona on netissä ilmaiseksi jaeltava fanzine, aihepiirinä on kummallinen kirjallisuus: reaalifantasia, maaginen realismi, slipstream, uuskumma... Jonathan Carroll, Neil Gaiman, Johanna Sinisalo, Pasi Jääskeläinen ja niin päin pois.

Lehdellä on kotisivu, josta löytyy lisätietoja.

25.04.2007 klo 08:23 | Kommentoi | TrackBack (0)

Valkeakoski I love you!

Aloittelevaa kirjailijaa kiinnostaa luonnollisesti se, millaisen vastaanoton kirja saa. Ostaako sitä kukaan? No, ilmeisesti ostaa, nimittäin kirjastot. Kirjastot.fi-portaalin monihaun perusteella kirja löytyy jo varsin monesta paikasta. Jännittävää!

Mielenkiintoisesti kirja löytyy monista pienistä kirjastoista, mutta esimerkiksi Tampereelta tai HelMet-kirjastoista ei teosta vielä löydy. Valkeakoskelle kirjaa on tilattu jopa kaksi kappaletta! Tamperelaiset löytävät omansa kuitenkin yliopiston kirjastosta. Olen myös Fennicassa. Tämä on Suurta! Eiköhän se noihin suuriinkin ehdi, ison kirjaston hankintaketju vain on pitkä ja mutkikas.

24.04.2007 klo 19:29 | 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

LibraryThing

LibraryThing on melkoisen hauska työkalu. Sivusto tarjoaa varsin järeät, mutta helppokäyttöiset työkalut oman kirjakokoelman luettelointiin. Kun kirjakokoelmansa on saanut syötettyä tietokantaan, sitä voi järjestellä, merkata tageilla, arvioida ja niin edelleen. Oman kirjavalikoiman perusteella saa myös suosituksia, jotka ainakin minun kohdallani näyttäisivät ihan lupaavilta.

Maksuttomaan LibraryThingiin saa luetteloida 200 kirjaa. Moni pärjää sillä. Jos se ei riitä, vuosimaksu on noin 10 dollaria ja elinikäinen maksu noin 25 dollaria. Noin, sillä LibraryThing on hiljattain omaksunut Magnatunelta nokkelan pikku kikan: hinnan saa valita itse. Elinikäisen maksun hintahaarukka on 21 dollarista 55 dollariin. Arvelen, että tällaisella yksinkertaisella nokkeluudella sivuston omistajat tienaavat huomattavan summan rahaa. Osa maksaa halvemman, kun ei olisi maksanut kalliimpaa, hyvätuloinen taas saattaa helposti maksaa arvostamastaan palvelusta enemmänkin.

Minullakin on profiili ja kirjasto. Itse olen tagittanut kirjojani sen mukaan, olenko jo lukenut ne, hankkiutunut niistä eroon, vasta aikeissa lukea ne tai ottanut ne pitääkseni.

21.04.2007 klo 06:07 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kirja on ilmestynyt!

Sain tänään käsiini ensimmäisen kappaleen Uudet lautapelit -kirjaani. On se vaan nätti! Kirja on iso ja kovakantinen, 240 sivua täyttä asiaa. Olen erittäin tyytyväinen, kirja on tyylikkäästi tehty ja selkeä. Lautapeliharrastajaksi mielivän kannattaa perehtyä.

Lisätietoa löytyy vaikkapa Lautapelaaja.net:stä, tilata voi ainakin Akateemisesta tai suoraan BTJ:ltä. Eiköhän tuo löydä tiensä muihinkin kauppoihin ja kirjastoihin ajan mittaan.

Jos arvosteluja näkyy jossain, kuulisin niistä mielelläni.

17.04.2007 klo 15:19 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Kirjoja jonossa

Jotkut kirjat odottavat vuoroaan pitkään. Tilasin Steve Ericksonin The Sea Came in at Midnightin BookMoochista lokakuussa, se saapui joulukuussa ja nyt vasta sain sen luettua. Suotta odotin - kirja oli hyvä, kirjavinkin arvoinen.

BookMooch-hankinnat ovat luoneet kirjahyllyyni noin 30 kirjan parven, josta valita. Osa kirjoista saa odottaa aina vain - pari Banksia ja Alastair Reynoldsia, jotka ovat varmasti vähintäänkin hyviä, esimerkiksi. Osa kiilaa hetkessä jonon ohi. Toisinaan valinta on vaikea, toisinaan tavattoman helppo. Keskiyön meren vuoro koitti vaikeamman valinnan myötä.

Nyt luen rästiin jääneet Usvat, sitten vuoron saa sattumalta yliopiston kirjastosta mukaan tarttunut Thomas Pynchonin Gravity's Rainbow - ellei sitten toivon mukaan tiistaina saapuvat Guy Gavriel Kayt (The Sarantine Mosaic -kirjat - bysanttifantasiaa!) kiilaa edelle...

9.04.2007 klo 06:49 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Kiinnostava kirjoituskilpailu

Kirja 2.0 - bloggaavan sukupolven kirjoituskilpailu on BTJ Kustannuksen varsin mielenkiintoinen kirjoituskilpailu:

BTJ Kustannus julistaa avatuksi Kirja 2.0 – kirjoituskilpailun. Kilpailussa etsitään kulttuuriin liittyviä, korkeatasoisia ja kiinnostavia tietokirjoja sekä niitä täydentäviä verkkopalveluja.

Kilpailuun voi osallistua tietokirjakäsikirjoituksen ja verkkopalvelun yhdistelmällä. Verkkopalvelun tulee liittyä jotenkin tietokirjan aihepiiriin, täydentää painettua teosta tai kohentaa lukijakokemusta. Verkkopalvelu voi olla blogi, tietokanta tai muu Internetissä toimiva, kaikille avoin palvelu, ja se voi sisältää tekstiä, ääntä, liikkuvaa kuvaa tai mitä tahansa muuta aineistoa.

16.03.2007 klo 08:41 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kirjavinkit

Kirjavinkit on edelleen lisätyövoiman tarpeessa. Ei haittaisi ollenkaan saada joukkoon vaikkapa parikin aktiivista vinkinkirjoittajaa. Mahtaisikohan tämän blogin lukijoiden joukossa olla kiinnostuneita?

Kirjavinkkien kirjoittaminenhan on sinänsä aika yksinkertaista puuhaa. Mitään syvällisiä kirjallisuusanalyysejä ei kaivata, vaan lyhyitä parin-kolmen kappaleen kehujuttuja, jotka eivät paljasta juonta liikaa vaan sopivasti, siten että kehuttu kirja alkaa kiinnostaa.

Parasta olisi, jos uudet vinkkaajat erottuisivat kirjamaultaan Kirjavinkkien nykylinjasta. Minun kirjamakunihan vinkkejä tätä nykyä hallitsee ja kun toiseksi eniten vinkkejä kirjoittava Laurakin harrastaa fantasialinjaa, Kirjavinkeissä on vähänlaisesti vaihtelua.

Mitään ihmeempiä vaatimuksia hommassa ei ole. Tekniikkapuoli on helppoa ja siinä saa apua sen verran kuin tarvitsee. Olisi tietysti kiva, jos juttujen kieliasu olisi korjailematta suhtkoht siistiä. Muutoin avainkriteerinä on tietty aktiivisuus. Mitään minimimääriä ei ole (mutta sanottakoon, että aktiivista lukijaa haen), mutta säännöllisyys on hyve. Lisäkirjoittajien haalimisen perimmäinen tarkoitushan on saada sivut päivittymään useammin ja vinkkien määrä kasvuun.

Jos homma kiinnostaa, laita näytteeksi yksi kirjavinkki sähköpostilla osoitteeseen msaari@iki.fi. Rahaahan tästä ei makseta, mutta vinkkien kirjoittaminen on mukavaa: on hauskaa katsella myöhemmin, mitä kaikkea on tullut luettua.

12.03.2007 klo 13:44 | Kommentoi | TrackBack (0)

Universumien tomu

Täytyypä vähän hehkuttaa, kun ei kirjavinkkeihinkään tästä voi kirjoittaa (Laura ehti ensin). Philip Pullmanin Universumien tomu -trilogia on huikea! Johanna luki koko trilogian muutamassa päivässä ja minä olen seurannut perässä. Viimeinen osa on vielä hitusen kesken, mutta erittäin hyvä sarja tuo on.

Taru sormusten herrasta -vertauksista voi olla monta mieltä, mutta joissain suhteissa Universumien tomu on huomattavasti parempi. Maailma on todella kiehtova ja henkilöt miellyttävän vaikeita leimata yksiselitteisen hyviksi tai pahoiksi. Trilogiahan kääntyy elokuvamuotoonkin, joulusta alkaen. Odotan elokuvia mielenkiinnolla ja tyytyväisenä siitä, että kirjat on siinä vaiheessa luettu.

Suosittelen ehdottomasti kaikille fantasiakirjallisuuden ystäville. Suomennoskin vaikuttaa tasokkaalta. Kirjastosta kirjat löytää vaihtelevasti lastenkirjoista tai fantasiahyllystä - ei kannata antaa mahdollisen lastenkirjaluokituksen kuitenkaan hämätä, Universumien tomu on hyvinkin vakavasti otettavaa lukemistoa.

Muoks: Totesin, että mielipiteeni trilogiasta eroaa Lauran kirjavinkistä niin paljon, että tästä kannattaa kirjoittaa toinenkin näkemys. Kirjavinkkini trilogiasta.

25.02.2007 klo 08:54 | 4 kommentti(a) | TrackBack (0)

Kirjailijanalku

Tänään Hesarissa on kuuleman mukaan listattu kevään uusia tietokirjoja, ja joukosta löytyy minunkin nimeni. Itse en ole nähnyt - skannausta arvostetaan - mutta näinhän se on: vielä tämän kevään aikana ilmestyy BTJ:n kustantama Uudet lautapelit, joka on minun käsialaani. Kustannussopimuksen allekirjoitin perjantaina ja kirjaa on kirjoitettu jo reilun viikon ajan. Käsikirjoituksen pitäisi olla valmis maaliskuussa, eli kiirettä pukkaa.

Muoks: Sieltähän se kulttuurihistorian ja kansatieteen tietokirjojen seasta löytyy.

14.01.2007 klo 10:06 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kirjavuosi 2006

Jos eri kulttuurimuotojen kannalta katsellaan, niin vuosi 2006 oli minulle ehdottomasti kirjavuosi. Kuten Kirjavinkkien tilastoista voi laskea, olen lukenut vuoden aikana suuren määrän kirjoja, ja niistä suurimman osan vieläpä viimeisen puolen vuoden aikana. Lapsen saaminen ei siis estä lukuharrastusta, päin vastoin. Jos oikein laskin, päädyn yli 50 kirjaan, eli olen lukenut enemmän kuin kirjan viikossa.

Vuoden kirjallinen tapaus oli ehdottomasti BookMooch, josta olen kerännyt jo yli 30 hyvää kirjaa, itselleni ja Johannalle. En tiedä, olisiko ilman sitä kertynyt ihan samanlaista määrää kirjoja, varsinkin kun loppuvuonna Kaukajärven kirjasto suljettiin. BookMooch-kirjat ovat tulleet postiluukusta sisään, mikä on kätevää lapselliselle.

Ilmaisista kirjoista ei muuten BookMoochin kohdalla kannata puhua: rahaa on mennyt nyt yli 100 euroa. Vaan mistä muualta saa hyviä ja kiinnostavia kirjoja alle kolmella eurolla kappale? Kirjastosta, toki, mutta nämä saa omaksi, ja valikoima on parempi - tai ainakin minä olen löytänyt paljon kiinnostavaa luettavaa, jota ei ole vielä suomennettu ja jota siksi ei kirjastoista tahdo löytyä.

Mitä itse kirjoihin tulee, niin suurta ja hienoa oli päästä vihdoin ja viimein käsiksi Neal Stephensonin kirjoihin. Snow Crash, Diamond Age ja kaiken huipennuksena nerokas Cryptonomicon. Ah, onnea. Siinä sivussa China Miéville ja Ian R. MacLeod palauttivat uskoni fantasiaan ja tulin muuten vain lukeneeksi koko joukon oudon ja normaalin rajaa kulkevia kirjoja (Jonathan Carrollia, Huuto 49, Lasisilmä ja niin päin pois).

Hyvä vuosi, siis, ja odotukset ovat korkealla - tulisiko ensi vuodesta vielä parempi kirjavuosi?

28.12.2006 klo 05:45 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kirjoja ja lautapelejä

Olen tyytyväinen: viime aikoina olen muka vähäisestä lukemiseen tarjolla olevasta ajasta huolimatta ehtinyt lukemaan yhtä jos toista. Syytä onkin, kun uusia kirjoja on tullut ja tulee koko ajan, kiitos BookMoochin (25 kirjaa jo hankittu tuota kautta). Uusimpana hankintana tilaukseen lähti A Heartbreaking Work of Staggering Genius, jos ei muuten niin siksi, koska A Heartbreaking Blog of Staggering Geniusta on tullut luettua jo pidempään.

Lauantaina sitten lautapelejä, eli Helconissa nähdään.

2.11.2006 klo 14:19 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Mikko lehdessä

Tämän päivän Valossa on juttu BookMoochista, joka perustuu minun haastatteluuni. Jos ei Valoa kotiin kanneta, juttu löytyy netistä.

Moochaaminen on ollut kivaa ja tuotteliasta: seuraava kirja, jonka hankin, on jo 20. moochaus.

13.10.2006 klo 11:45 | 6 kommentti(a) | TrackBack (0)

BookMooch-mietteitä

Jatkakaamme BookMooch-aiheesta: päätin lopettaa paksujen kirjojen lähettämisen Suomeen ensimmäiseen, kun totesin, että yli kolme senttiä paksu kirja on kalliimpi lähettää Suomeen kuin muualle Eurooppaan (alle puolikiloinen maksikirje Suomeen 5,75 euroa vs vastaava economy-maksikirje muualle Eurooppaan 5,40 euroa). Tulee BookMooch-pisteelle hintaa yli viisi euroa, kun ulkomaille lähetettäessä pisteen saa alle kahden euron.

Tämä siis siinä valossa, että kirjan hankkiminen BookMoochista maksaa kaksi pistettä, koska suomalaiseen valikoimaan ei voi toistaiseksi luottaa, vaan kaikki kirjat on pyydettävä ulkomailta. Tällöin kahdella Suomeen lähetetyllä kirjalla saadulle ulkomaiselle kirjalle tulee hintaa suunnilleen saman verran kuin kaupasta ostetulle. Ei oikein maksa vaivaa.

Tylsä rajoitus, mutta minun rahavaroillani kyse on käytännöllisestä pakosta.

Toinen huono puoli on joidenkin kirjanomistajien hiljaisuus. Huomenna lähtee ensimmäinen muistutusviesti, kun olen viikon verran odotellut vastausta kirjapyyntöön. Jos ei siitä viikkoon kuulu, täytynee unohtaa koko juttu. Hyväksyisin kyllä kieltävän vastauksen ongelmitta, mutta tympii, ettei edes vastata. Toinen, jota odottelen, on näemmä saanut jo miinuspalautteita siitä hyvästä, ettei usein vastaa ollenkaan pyyntöihin. Ei oikein yhteisöllistä, sellainen.

14.09.2006 klo 17:23 | Kommentoi | TrackBack (0)

Suomalaiset BookMoochaajat

BookMoochista on toistaiseksi suljettu mahdollisuus hakea kirjoja omistajan kotimaan perusteella. The Panegyrist -blogin Search for BookMooch users by country korvaa tämän toiminnon toistaiseksi.

13.09.2006 klo 09:46 | Kommentoi | TrackBack (0)

BookMoochista vielä

BookMooch vaikuttaisi ihan tosissaan toimivalta. Pari kirjaa on tosiaan saapunut, jo mainittu Snow Crash ja tällä hetkellä työn alla oleva William Gibsonin Pattern Recognition.

Tänään tuli toinen kirjapyyntö minulle, Henry Jamesin Turn of the Screw matkustaa Englantiin, jahka ennätän postiin. Ei taida maksaa paljoa, sen verran pienestä kirjasta on kyse. Siitä saaduilla pisteillä sain kuitenkin taas pari pyyntöä jätettyä, ja toinen (lisää Neal Stephensonia: Diamond Age) on jo lähetetty. Miellyttävää.

Valitettavasti tällä hetkellä hyvin tärkeä ominaisuus eli kirjojen selailu omistajan kotimaan perusteella on poissa käytöstä, mikä vaikeuttaa suomalaisten käyttäjien löytämistä ja tehokasta pisteiden käyttöä, mutta ulkomailta pyytäminenkin helpottui: nykyään ulkomaille lähettämisestä saa kolme pistettä - pyytäminen maksaa yhä vain kaksi pistettä. Jokaista ulkomaille lähetettyä kirjaa kohden voi siis hankkia yhden kirjan Suomesta ja toisen ulkomailta, tai vaikka kolme Suomesta.

Jos pystyy suhtautumaan kirjoihin joustavasti ja omistushaluttomasti - asenne, jota olen yrittänyt itselleni saada kaikin keinoin - BookMooch on erittäin kätevä palvelu, ja ainakin minulle melkoisesti BookCrossingia tyydyttävämpi.

Vaikka melkoinen tavarankerääjä olenkin, toivoisin pystyväni hieman vähemmän materiakeskeiseen ja omistamiseen perustuvaan elämiseen. Kirjojen kohdallakin pitäisi osata ajatella, että uusi, lukematon kirja on arvokkaampi kuin jo luettu. En yleensäkään lue mitenkään valtavasti samoja kirjoja uudestaan - ja vaikka lukisinkin, onko tehokasta hyllytilan käyttöä säilyttää kirjaa vuosikausia siltä varalta, että sen haluaa lukea uudestaan joskus? Eikö voisi ajatella, että kirjan saa kyllä käsiinsä uudestaan?

Kaikesta en luovu, en osaa, ja olisihan jonkun Dyyni-sarjan (minun näkökulmastani yhdeksän osaa) haaliminen uudestaan aika lailla isompi ja kalliimpi homma kuin mitä se viimeksi oli, mutta yritän kovasti kierrättää kirjoja. Vilkaiskaapa siis, mikäli kirjat kiinnostavat, BookMooch-valikoimaani. Kaikki noista saa ilmaiseksi (minä maksan postikulutkin, jos toimitus kädestä käteen ei onnistu), mikäli niitä pyytää BookMoochin kautta.

Sinänsähän BookMooch on aika lähellä ketjuvaihtoja, toista rakasta harrastustani. Kummassakin tavara vaihtaa omistajaa epäsuorasti: kahdenkeskisillä vaihtokaupoilla on rajoituksensa, jotka on erilaisin keinoin mahdollista ylittää (joko virtuaalivaluutalla kuten BookMoochissa tai monenkeskisin vaihdoin kuten ketjuvaihdoissa). Kumpaakin puuhaa yhdistää sekin, että lopullinen voittaja on postilaitos... Viimeisin ketjuvaihtokierros Imperiumissakin rikastutti Suomen Postia jonkun sata euroa.

8.09.2006 klo 11:47 | Kommentoi | TrackBack (0)

BookMooch

BookMooch on kirjojenvaihtopalvelu. Homman idea on, että itse kukin listaa turhat kirjansa palveluun, jonka jälkeen toisten listoista voi etsiä kiinnostavia kirjoja ja pyytää niitä itselleen. Rahaa ei liiku, postikulutkin maksaa lähettäjä.

Jotta puuhassa olisi jotain järkeä, liikennettä rajoittavat pisteet ja vaihtosuhde. Pisteitä saa lähettämällä kirjoja (enemmän, jos lähettää ulkomaille) ja listaamalla omia kirjojaan vaihdettavaksi, kirjojen pyytäminen taas maksaa pisteitä (jälleen enemmän, jos pyytää ulkomailta). Jokaista viittä pyytämäänsä kirjaa kohti on lähetettävä yksi, muuten tulee stoppi.

Tuntuisi toimivan. Ensimmäiset pisteensä saa tosiaan kerättyä listaamalla kirjojaan - jokainen listattu kirja on 0,1 pistettä. Yhdellä pisteellä saa kotimaisen kirjan, kahdella ulkomaisen, eli 10 tai 20 kirjaa listaamalla pääsee muiden kirjoihin käsiksi.

Itse sain ensimmäinen vaihdon jo tehtyä. Kauan haikailemani Snow Crash saapui Ruotsista. Pisteet sain lähettämällä The New Typographyn Yhdysvaltoihin. Postitus maksoi 3,90 euroa, eli sen verran (plus tarpeeton kirja) tuli Snow Crashille hintaa.

Palvelu on suhtkoht uusi, vasta pari viikkoa vanha, joten hieman on parantamisen varaa. Pari kriittistä puuttuvaa ominaisuutta (erityisesti kirjojen haku maan perusteella) on jo lisätty, joten homma alkaa toimia jo sulavasti. Suomesta on tällä hetkellä tarjolla vain noin sata kirjaa, mutta ei se kirjojen lähettäminen ulkomaille valtavasti kalliimpaa ole, varsinkin kun paksummat kirjat menevät Suomessa herkästi kalliina maksikirjeenä.

Pahin miinus on suomenkielisten kirjojen lisääminen: Amazonista löytyvät kirjat saa tietokantaan helposti ISBN-numeron perusteella, mutta jos ei löydy, niin kirjasta pitää syöttää paljon tietoja, mm. paino ja mitat. Se on hivenen työlästä, jos kirjoja on iso pino.

Mutta, kannattaa kokeilla! Itse bongasin juuri suomalaisten kirjojen listasta jotain hyvinkin jännää, eli täytyykin keksiä jostain ne puuttuvat 0,2 pistettä jotta saan pyynnön liikkeelle...

27.08.2006 klo 07:15 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kirjameemi

Haastettiin kirjameemiin. Mikäpä siinä; lukemiaan hyviä kirjoja on aina hauska suositella (vink vink).

1. Kirja, joka muutti elämääsi:
Aapinen on ollut tässä kohtaa suosittu valinta, huomaan. Vaan mistäköhän alkoi fantasia- ja scifikirjojen lumo? Ei saata muistaa. Hobitti se ei ollut, koska muistelisin, että äiti olisi sen joskus kirjastosta tuonut, enkä silloin sitä lukenut. Tarun sormusten herrasta luin joskus neljännellä luokalla kai ensimmäistä kertaa; se oli aika vaikuttava teos, kaikin puolin.

Suunnilleen samoihin aikoihin luettu Monte Criston kreivikin oli vaikuttava juttu, olisiko ollut ensimmäinen todellinen järkäle kirjaksi, jonka luin. Sen jälkeen ei ole ollut epäselvyyttä lukuharrastuksen tenhosta.

2. Kirja, jonka olet lukenut useammin kuin kerran:
En liene ainoa, joka on lukenut Sormusten herraa kerran vuodessa monen vuoden ajan. En muistakaan, montako kertaa olen sen lukenut, mutta luulisin, että kymmenen kertaa ainakin.

3. Kirja, jonka ottaisit autiolle saarelle:
Jos ajattelee muutakin kuin selviytymisulottuvuutta (minä en selviäisi autiolla saarella edes oppaan kanssa), niin Ursula Le Guinin tulevaisuushistoriallinen Always Coming Home olisi mukava saada luettua läpi oikein ajan kanssa.

4. Kirja, joka herätti hilpeyttä:
Tristram Shandyn elämä ja mielipiteet on yhtä hilpeää käännettä toisensa perään. Kirjassa viihdyttää sekä tarina, jolle on täysin mahdotonta pysyä uomissaan ja olla poikkeamatta asiasta, että huikea typografinen kikkailu. Siitä kun tokenee, voi lopuksi järkyttyä kirjan ilmestymisvuodesta.

5. Kirja, joka sai kyynelehtimään:
Eipäs tule mieleen mitään; kirjoista pystyy ottamaan helposti riittävästi etäisyyttä.

6. Kirja, jonka toivoisit kirjoitetun:
Tietysti se oma esikoisromaani, mutta tällä hetkellä suhtaudun hieman skeptisesti koko ajatukseen. Emmä tiedä, paljon on aiheita, joista lukisin kirjoja. Lautapeleistä lukisin mieluusti enemmänkin hyviä kirjoja, mutta pelitutkimuksellista kirjallisuutta on perin vähän, ja sekin tuntuu keskittyneen videopeleihin.

7. Kirja, josta toivoisit, ettei sitä koskaan olisi kirjoitettu:
Näitä on niin paljon... Inhoan, inhoan, inhoan kaikenlaista huuhaata, jonka ainoa tarkoitus on niistää tyhmiltä rahat. Sydämeni itkisi verta, jos näitä joutuisin hankkimaan, jos vaikka kirjaston hankinnoista vastaisin ja kansa tahtoisi.

Veriryhmädieettiopas tulee ensimmäisenä mieleen äärimmäisistä joutavuuksista. Minusta näistä ei ole todellakaan hyötyä muille kuin julkaisijoilleen, hömppädieettien sijasta voisi vaikka lukea ihan oikeaa tietoa terveydestä ja ruokailutottumuksista. Surettaa nähdä, kuinka ihmiset hyväksyvät mitä tahansa totuudeksi, kun riittävän hienosti vakuutellaan.

8. Kirja, jota juuri luet:
Strugatskin veljesten Kasvatti. On jotenkin aika klassisen oloista scifiä, toisaalta sävy on miellyttävän leikittelevä. En vielä tiedä onko tuo hyvä vai ei; tarina ei ole ainakaan tähän mennessä imaissut mukaansa. Vetävyys selviää pian, koska kirja on ainakin lyhyt.

9. Kirja, jonka olet aikonut lukea:
Neal Stephensonin Snow Crash on ollut lukulistalla pitkään, vuosikausia. Nyt alkaa lähestyä aika sen lukemiseen; on jo tiedossa paikka, mistä kirjan saan käsiini ilmaiseksi (BookMooch); saatavuus on ollut ongelma, koska kirjaa ei ole ollut kirjastoissa.

En nimeä muita, kirjoitelkoot kirjoistaan, ketkä tahtovat.

11.08.2006 klo 17:40 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Hurja tulevaisuus

Teistä tehdään purjehtija koska te tulette halvaksi. Purjehtija painaa vähemmän kuin vastaava kone. Vielä ei ole keksittykään yleistaitoista tietokonetta alta seitsemänkymmenenviiden kilon.
- Cordwainer Smith: Neito joka purjehti Sielua

Hehhee. Novelli on vuodelta 1960, mutta silti sen käsitys etäisen tulevaisuuden tietotekniikan tasosta on hilpeä. Eikö mielikuvitus lentänyt sen voimallisemmin? 1950-luvun tietokoneet tiedetään, mutta oliko todella mahdotonta fantasioida tietokonetta, joka olisi kevyempi kuin 75 kiloa?

No, samassa novellissa on myös luonnehdinta Äiti oli ollut hevosnaamainen, vaalea, isokokoinen - tyypillinen feministi, jossa ei ole naista juuri nimeksikään. ja muutenkin hyvin vanhanaikainen sävy, joten yleensäkin ottaen tulevaisuuden tunnelman saavuttaminen on vaikeaa. Uskottavuus särkyy tuon tuosta.

5.08.2006 klo 10:09 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kirjavinkit

Kirjavinkit on yksi pitkäikäisimpiä webbiprojektejani. Ensimmäiset vinkit on julkaistu huhtikuun 2002 lopussa, joten ensi keväänä tulee viisi vuotta kirjavinkkejä täyteen. Se on webissä ihan mukavan pitkä aika.

Valitettavasti Kirjavinkkien tekniikka on jämähtänyt vuosien taakse. En ole pitkään aikaan ollut tyytyväinen sivujen ulkoasuun tai tekniikkaan - minun piti siirtää vinkit tekstitietokannasta oikeaan tietokantaan joskus kolme vuotta sitten, esimerkiksi, mutta niin vain on jäänyt tekemättä.

Koska lapsen saaminen on syönyt ohjelmointiaikaa suhtkoht tehokkaasti (monenlaista muuta voi tehdä, mutta ohjelmointi taitaa olla vähän turhan fokusoitunutta puuhaa), tuumin etten koskaan saa tehtyä parempaa julkaisualustaa Kirjavinkeille. Vaan miksi keksiä pyörää uudestaan? Tajusin, että vanha sotaratsu Movable Type sopii kerrassaan mainiosti myös Kirjavinkkien alustaksi - onhan se hyvinkin blogimalliin sovitettavissa.

Joten, olkaa hyvät: uudet ja uljaat Kirjavinkit!

(muuten: palvelukseen haetaan innokkaita vinkkaajia!)

1.08.2006 klo 08:48 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Jos talviyönä matkamies

Lapsi ei estä lukemista. Päinvastoin! Tänäänkin olen ehtinyt viettämään kirjojen parissa pari-kolme tuntia - vauva on kantoliinassa sylissä ja minä kävelen olohuonetta ympäri lukien kirjaa, samalla kun lapsen äiti lepää. Hyvä työnjako! Yksin tänään kävelymatkaa on kertynyt kolme ja puoli tuntia; se suositeltu 10000 askelta voi hyvinkin kertyä. Pitäisi joku päivä laittaa askelmittari vyölle.

Nappasin luettavakseni pitkään (ilmeisesti viisi vuotta) hyllyssä majailleen Italo Calvinon postmodernin Jos talviyönä matkamies -hämmennyksen. Kirja on mainio; olen lukenut sen aikaisemmin, mutta unohtanut autuaasti enimmät yksityiskohdat. Sen pariin oli hyvä palata.

Jos talviyönä matkamies on harvinainen kirja: se leikittelee kaunokirjallisuuden konventioilla kekseliäästi ja oivaltavasti, mutta on kaikessa taiteellisuudessaan hyvinkin luettava teos. Se on fiksu, mutta ei liian vaikea. Kannattaa tutustua; Italo Calvinolla on muitakin mainioita kirjoja, mutta tämä on lukemistani paras.

Samassa yhteydessä en voi olla mainitsematta Tristram Shandya, joka on toinen suuri suosikkini, mitä kokeellisempaan kirjallisuuteen tulee. Shandyn nokkeluus on suurta ja kaunista; pitäisi varmaan ottaa ja lukea kirja uudestaan. Ostaakin voisi. Suomennoksen; en taida vieläkään rohjeta tarttua alkuperäiseen. Tai miksei...

Elokuva - Tristram Shandy: A Cock and Bull Story - on jo tulossa Playsta. Pakkohan se on nähdä, enkä malta odottaa, nähdäänkö syksyllä Rakkautta & Anarkiaa -festareiden osana Suomeen rantautuvaa elokuvaa lyhyesti Tampereella vai ei ja jos nähdään, nähdäänkö se sopivaan aikaan. Ostan, ja katson kun itseäni huvittaa (ja vauvalle sopii). Idea on ainakin hulvaton. (Joku valittaa IMDB:ssä "There was no decent storyline", mikä on alkuperäisteos huomioiden hyvin sanottu.)

Tästä pääsemme luontevalla aasinsillalla (joka siis on mainio näyttelijä Steve Coogan ja näemmä myös ohjaaja Michael Winterbottom) 24 Hour Party Peopleen, jota myytiin ainakin Kaukajärven Makuunissa kolmella eurolla. Ei paha, pakkohan se oli korjata talteen.

19.07.2006 klo 21:44 | 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Ahne sukupolvi

Suosittelen ehdottomasti lukemaan Osku Pajamäen Ahne sukupolvi -kirjan. Se on joutuisaa luettavaa ja avaa silmät tehokkaasti. Kirja sopii luettavaksi nuorelle pätkätyösukupolvelle, mutta aivan erityisesti sitä suosittelen niille suurten ikäluokkien edustajille, jotka uskovat maksaneensa eläkkeensä palkastaan (vinkki: olette väärässä, käsittämättömän korkeat eläkkeenne tullaan maksamaan meikäläisten pätkätöistä).

Viime vuosina Suomessa on harjoitettu aika ennennäkemätöntä ryöstöä. Tuottoisaa valtion omaisuutta on myyty pois, ja minkä vuoksi? Ei ainakaan siksi, että rahat olisi sijoitettu johonkin muuhun tuottoisaan kohteeseen. Ei, rahoilla on kustannettu veronalennuksia, jotka taas hyödyttävät pääasiassa rikkaita, jotka ovat pääasiassa suurten ikäluokkien edustajia.

Pajamäen kirjaa on kritisoitu mitä hämmästyttävimmillä tavoilla. Esimerkiksin Aamulehdessä Matti Apunen väänsi mussutusvaihteen täysille ja lyttäsi kirjaa täysin epäolennaisista syistä. Sen sijaan kirjat todelliset avainkohdat, eläkepommi ja työvoimapulan olemattomuus, jäivät täysin vaille minkäänlaista käsittelyä.

Terveisiä myös kaikille teille, jotka kirjaa lukematta olette sitä mm. Aamulehden tekstarimielipiteissä haukkuneet. Ihan vastaisen varalle suosittelen, että ennen kuin tekee itsestään pellen, on hyvä ja lukee kirjan, jota kritisoi. Kylläpä se Pajamäen kritiikin kärki kohdistuu vähän muualle kuin niihin vähävaraisiin duunareihin, jotka vihdoin pitkän työuran jälkeen pääsevät eläkkeelle lepäämään. Nauttikaa eläkkeistänne kaikessa rauhassa; ei Pajamäki niitä teiltä ole pois ottamassa. Syyttävä sormi kohdistuu ikäluokkanne roistoihin, ei teihin.

Tosiasia kuitenkin on, että suuret ikäluokat ovat Suomen historian kaikkien aikojen menestyksekkäin ikäluokka. Kellään muulla ei ole mennyt yhtä hyvin, enkä usko, että samaan menestykseen ihan pian päästään.

Olisihan se kiva saada niitä virkoja, joita eläkkeelle pääseviltä suurten ikäluokkien edustajilta jää. Ei vaan saa, koska ne jäädytetään.

Olisi kiva saada lapsensa muutaman vuoden päästä päivähoitoon. Näinköhän onnistuu, kun kunnissa vähäisemmät rahat menevät rajusti kasvavaan vanhustenhoitoon ja lapsiperheiltä leikataan etuuksia minkä ehditään.

Olisi kiva ostaa joskus oma asunto. Ei vaan onnistu ihan lähiaikoina, koska asuntolainan ottaminen edellyttää taloudellista vakautta, joka on ylellisyys, jota meille ei suoda.

Olisi kiva saada lapsi yliopistoon parinkymmenen vuoden päästä. Pitäisiköhän aloittaa säästäminen lukukausimaksuja varten jo? Ainakin lapsensa elättämiseen kannattaa varautua, sillä opintotuki tuskin nousee siihenkään mennessä.

Suurin osa suurista ikäluokista ei ole tämän kaiken takana, vaan korkeintaan nauttii eduistaan. Vastuu on suhteellisen pienellä eliitillä, joka asioista päättää. Että kiitoksia vaan.

4.06.2006 klo 07:31 | 5 kommentti(a) | TrackBack (0)

Kulttuurien kamppailu

Mikäli haluaa ymmärtää nykymaailmaa paremmin, kannattaa lukea Samuel P. Huntingtonin kirja Kulttuurien kamppailu. Se selittää aika hyvin sen, mistä suurten ideologioiden jälkeisessä maailmassa on kyse. Keskenään sotivat kulttuurit ja uskonnot, eivät enää ideologiat.

Mielenkiintoiseksi koin myös kirjan islamia käsittelevän sisällön. Miksi islamin rajat ovat niin veriset kuin ovat? Sille löytyy kirjasta useita vakuuttavan kuuloisia selityksiä. Kulttuurien kamppailu auttaa ymmärtämään maailman lukuisia sotia ja niiden mahdollisia lopputuloksia.

Vaikka kirja onkin ilmestynyt alunperin jo kymmenen vuotta sitten ja siten missaa WTC-iskut ja jälkimmäisen Irakin sodan, se tuntuu kuitenkin asiasisällöltään vankalta eikä erityisen vanhentuneelta.

16.04.2006 klo 12:07 | Kommentoi | TrackBack (0)

BookCrossingista vielä

BookCrossing-kirjahyllyni kasvaa. Olen kirjannut omia kirjojani sivuille, siinä toivossa että joku kiinnostuisi. Vilkaiskaapa. Available-merkityt ovat saatavilla, eli vaihdan näitä pois mielelläni. Permanent Collection -merkittyjä en anna pois, mutta voin kyllä lainata.

Olen vapauttanut jo muutaman kirjan yliopistolla. Pari ensimmäistä on varmasti päätynyt jonkun käsiin (toisen uuden omistajan näinkin), mutta merkintöjä niistä ei ole tullut BookCrossingin sivuille. Ehkä ne joskus vielä ilmestyvät, ja vaikka eivät ilmestyisi, joku niistä iloitsee kuitenkin.

Vaihtoakin olen jo ehtinyt harjoittaa. A.W. Yrjänän Arcana vaihtui Hemingwayn Jäähyväisiin aseille. Hyvä kauppa. Kunhan saan Jäähyväiset aseille luettua, se saa jatkaa matkaansa - saapa nähdä, jääkö Arcana uudelle omistajalleen, vai jatkaako matkaa eteenpäin. Olen tyytyväinen kävi miten kävi.

12.01.2006 klo 14:05 | 7 kommentti(a) | TrackBack (0)

BookCrossing

BookCrossing on hauska ajatus. Tarkoituksena on vapauttaa tarpeettomat kirjat omasta kirjahyllystä kiertoon laittamalla ne jonnekin, mistä joku ne voi löytää ja kerätä talteen. Toivon mukaan kirjan löytäjä ilmoittaa löydöstään nettisivuilla, jolloin kirjan kulkua voi seurata.

Itse nappasin ensimmäisen löytöni eilen, ja pistin kirjan saman tien kiertoon tänään. Kirja, Nalle Puh ja ongelmanratkaisun taito löytyy informaatiotutkimuksen laitoksen ulkopuolelta Pinni A:n neljännestä kerroksesta Tampereen yliopistolta (eikun ei löydykään! Sen joku jo nappasi!).

Kirjanvaihtolistan kirjoja saatan vapauttaa luontoon, jos sille päälle satun. Taivaan työkalu onkin jo rekisteröity ja merkitty. Vaihdan edelleen, mutta voin antaakin, jos ei ole mitään vaihdettavaa. Kunhan nyt joku noita lukee.

10.01.2006 klo 08:46 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Usvazine

Usva on uusi suomalainen verkkolehti, joka julkaisee spekulatiivista fiktiota, novelleja, runoja, artikkeleita ja valokuvia. Lehteä toimittaa scifiharrastajille tuttu Anne Leinonen, ja ensimmäinen numero sisältää novellit Petri Salinilta, Sari Peltoniemeltä, Jarmo Karoselta, Petri Laineelta ja Boris Hurtalta. Kuulostaa hyvältä; täytyypä printtailla lehti (peräti 43 sivua!) ja lukea, kunhan ehdin. Pikaselailulla lehti on ainakin erittäin professionaalin näköinen.

13.05.2005 klo 07:59 | Kommentoi | TrackBack (0)

Haaveilua

Olen varaillut kirjoja ja kirjoitellut muistiin mielenkiintoisten hyllystä löytyvien kirjojen nimiä. Parempaakaan ajanvietettä ei tiskillä istuessa keksi, jos asiakkaita ei ole paikalla. Melkoista haaveilua tuo kuitenkin on, sillä aikaa kirjojen lukemiseen ei ole. Olisikin. Jos ei vaikka tarvitsisi nukkua ollenkaan, voisi vain yöt läpeensä lukea ja avartaa käsityksiään.

22.02.2005 klo 14:31 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kiva lahja Johannalta

Minulla on selvästikin vaimo, joka tuntee minut. Kun Johanna kuuli kaveriltaan Bill Brysonin kirjasta A Short History of Nearly Everything, kellot soivat ja kas, sain kirjan yllätyslahjaksi. Oikeaan osui, sillä noin nimetty kirja ei voi olla huono.

Kirjan aiheena on nimen mukaisesti vähän kaikki. Kirjailija itse muotoilee asian näin: How we went from there being nothing at all to there being something, and then how a little of that something turned into us, and also what happened in between and since.

Tiedettä kiinnostavasti popularisoivien kirjojen suurena ystävänä odotan tätä lukukokemusta suurella mielenkiinnolla.

9.02.2005 klo 10:57 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Patricia Cornwell ja Viiltäjä-Jack

Patricia Cornwell lienee ylpeä kirjastaan Portrait of a Killer : Jack the Ripper case closed, jossa hän ratkaisee modernin rikostutkinnan keinoin yli sata vuotta auki olleen Viiltäjä-Jackin tapauksen. Syyllinen on taidemaalari Walter Sickert - todistusaineistoa Cornwellillä on yllinkyllin.

Tai sitten ei. Cornwellin vastainen todistusaineisto on vakuuttavaa. Aloitetaan vaikkapa Sickertin alibista: näyttäisi siltä, että Sickert oli murhien aikaan Ranskassa. Hups. Jäiköhän analyysin ohessa vähän perustutkimusta tekemättä?

Cornwellin analyysi perustuu pitkälti Viiltäjä-Jackin poliisille lähettämiin kirjeisiin. Hups. Useimpien lähteiden mukaan kirjeet ovat nimittäin väärennöksiä - ilmiö, jossa kaiken maailman sekopäät lähettelevät kirjeitä tunnettujen murhaajien nimissä on tuttu nykyäänkin.

Cornwellin kirja on epäjohdonmukainen ja rakenteeltaan sekava. Siitä käy heti ilmi Cornwellin metodi: valitaan syyllinen ja käydään rakentamaan sopivaa todistusaineistoa tätä vastaan. Cornwell unohtaa kätevästi paljon muiden käyttämää aineistoa ja vääntelee epämääräisiä aihetodisteita Sickertiä vastaan. Kaikki vähänkin epäilyttävä Sickertin persoonassa lasketaan raskauttavaksi todisteeksi. Mies nautti öisistä kävelyistä - psykopaatti! Taitelija piirsi joskus irtokäden - murhanhimoinen!

Yet her exertions have been largely futile; the methodological frameworks which she employs are severely flawed and the conclusions which she reaches can hence be granted little credence.

Lainaamani sivun (Portrait of a Killer. Jack the Ripper: Case Closed?) mukaan Cornwell käytti tutkimuksiin kuusi miljoonaa dollaria omia rahojaan. Hukkaan menivät - hienotkaan tieteelliset tutkimukset eivät auta, kun tutkimuksen peruslähtökohdat ovat noin vakavasti puutteelliset. Cornwellin tutkimus onkin lähinnä surkuhupaisa.

3.01.2005 klo 15:59 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Sarjakuvaa

Viime aikoina olen selaillut Penny Arcade -sarjakuvaa, joka on mainio peliaiheinen nettisarjis. Aloitin alusta tavoitteenani lukea läpi kaikki stripit, joten kyse on vähän User Friendly -tuottavuusviruksen (katso Q4.1 What's the Productivity Virus? UFListin FAQista) kaltaisesta ilmiöstä. Mutta mikäpäs tässä tiskillä aikaa tappaessa...

Eksyin muuten UFListin kautta User Friendlyn sivuille. Vastausta alkuperäiseen kysymykseen ei löytynyt, mutta User Friendlyn FAQ on muuten vain kiinnostavaa luettavaa ja valottaa hieman nettisarjiksen tekemisen realiteetteja.

14.12.2004 klo 15:29 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ei ole terveydeksi, osa 2

Ei ole terveydeksi valikoita toimintaa, jossa tapahtuu paljon vaihteluja, mielenkiihoitukia y. m. Meidän aikamme yritysinnossa, pyrinnössä rikkauteen ja nautintoon, on jotakin sairaallista. Sitä ei voi ajan pitkään kestää paraskaan hermosto. Ei ole siis ihme, jos suurin osa hermovikaantumisista ja kuihtumisista tulee pörssi- ja teollisuus-asioissa.

Ei ole terveydeksi valikoita toimintaa, jossa päätä liian paljon pinnistetään. Harvoin pysyvät tilinlaskijat, pankin virkamiehet ja yleensä senlaiset, joilla on tilin alaisuus, ajan pitkään täydessä henkisessä voimassaan.

T:ri P. Berger: Ei ole terveydeksi : Terveyden sääntöjä jokaiselle. J. Simeliuksen perillisten kirjapaino, Helsinki 1886.

2.12.2004 klo 09:00 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ei ole terveydeksi, osa 1

Ei ole terveydeksi, antaa tyttöjen tyhjentää ihan pohjaan tiedon pikaria, ja kiipiä aina oppisuuden korkeimmalle portaalle. Huomattakoon toki, kuinka paljon vähimmin sulaneista opinaineista aikaa voittaen peräti jää syrjälle ja katoo. Toiselta puolen on näissä kohdissa suuri vaara hermojen lannistuksen ja peräti pilaantumisen suhteen. Aivot eivät voi vaaratta kestää liiallisia ponnistuksia, ja usein tulee senlaisesta ankarat hermovijat, jotka peräti voivat olla parantumattomia. Parasta on tässäkin suhteessa kohtuus; lapset opetettakoon ajattelemaan järjellisesti, käsittämään helposti, tajuamaan. Erittäin tarkoitettakoon asiallis- ja käytöllistietoja. Soma käsikirjoitus, harjoitus varmasti käyttämään johto- eli kolmiluvunlasku, tieto isänmaisessa historiassa ja maantieteessä (mutta ei suinkaan muinoisista egyptiläisistä, assyrialaisista y. m. s.!), siinä on tärkeät, ja myöskin aivan riittävät vaatimukset naisopinnon suhteen. Mitä kielten oppimiseen tulee, on se monesti kyllä suotavaa, mutta yleensä aivan senlaista, jota ilman voi olla, perätipä tarpeetonta.

T:ri P. Berger: Ei ole terveydeksi : Terveyden sääntöjä jokaiselle. J. Simeliuksen perillisten kirjapaino, Helsinki 1886.

Suomentaja on muuten alkuperäistä saksalaista kirjoittajaa edistyksellisempi, sillä tähän kohtaan liittyi seuaraavanlainen alaviite: Kuten tästä kappaleesta näkee, ei tohtorimme siis ole uusimman-aikuisten hommain ystävä.

30.11.2004 klo 08:57 | Kommentoi | TrackBack (0)

Tarmonpesät

Kylläpäs joillain riittääkin virtaa. Alastair Reynoldsilta on ilmestynyt pari viikkoa sitten uusi kirja, Century Rain (on muuten todella hieno nimi, kuten Reynoldsin kirjoilla noin yleensäkin). Ei siinä mitään, mutta kun Redemption Ark, Absolution Gap ja Diamond Dogs, Turquoise Days ovat vielä lukematta.

Iain M. Banksilta tuli niinikään uusi kirja, The Algebraist. Bankseista minulla on onneksi vain pari lukematta - siis scifipuolelta. Muista olen lukenut pienemmän osan, Crow Road on odottanut hyllyssä varmaan vuoden verran jo lukemista.

Eikä se tähän lopu: Richard Morganilta on vielä lukematta Broken Angels ja Market Forces. Onneksi uusin, Woken Furies ilmestyy vasta maaliskuussa.

Millä nämä kaikki luet, kun kaikki vielä kirjoittavat laveasti. Ja kuinka muistat jokaisen maailman pienet detaljit, joihin kuitenkin viitataan myöhemmissä kirjoissa?

Muistutetaan nyt vielä, että Amazonin lahjatoivelistat kannattaa viritellä jo joululahjakuntoon: Secret Santa 2004 on tulossa. Kannattaa osallistua!

3.11.2004 klo 10:16 | Kommentoi | TrackBack (0)

Harvinaisempaa tiedonhakua

Aika harvoin tulee haettua kirjoja julkaisijan perusteella. Nyt kuitenkin lainasin kirjastosta nipun Art Housen julkaisemia kirjoja. Oleta pyöreä lehmä, Numerotaidottomuus, Lukujen historia, Kauneimmat matemaattiset kaavat, Meemit - kulttuurigeenit ja Kaaos jatkavat mainiosti viimeaikaista fokusoitumistani tieteiskirjallisuuden sijasta tietokirjallisuuteen. Maailma (tai ainakin sen matemaattinen laita) valottuu.

Noita ennen luettavana on vielä π - erään luvun tarina (ei Art Housea, mutta sitä toista hyvää tiedekustantamoa: Terra Cognitaa) ja Lukujen taivas - laskeminen, ajattelu ja olemassaolo.

27.10.2004 klo 12:36 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Valaisevaa kirjallisuutta

Valtaojan (Kotona maailmankaikkeudessa) jälkeen jatkoin tietokirjallisuuden parissa. Jared Diamondin Tykit, taudit ja teräs eli Guns, Germs and Steel oli kerrassaan viihdyttävä ja opettavainen selitys nykymaailman tilasta. Kirja kertoo, miksi eurooppalaiset valloittivat muun maailman eikä päinvastoin.

Syyt ovat moninaiset, mutta esitän niistä tässä brutaalin tiivistyksen. Paljolti kyse on ruoantuotannosta. Hyvin ruokitut viljelijät voittavat metsästäjä-keräilijät jo määrällisellä ylivoimalla. Ruoantuotanto syntyi hedelmällisen puolikuun alueella ja levisi sieltä muualle. Tästä syntyi tuntuva etumatka. Euraasian itä-länsi-suunnassa leviäminen (ruoanviljelyn ja muiden innovaatioiden) tapahtui myös nopeammin kuin Amerikoissa ja Afrikassa, joiden pohjois-etelä-akselia myötäilevä muoto ja autiomaat pysäyttävät viljelyskasvien etenemisen tehokkaasti.

Ylimääräinen ruoantuotanto mahdollisti ruokaatuottamattoman luokan elättämisen ja sitä kautta byrokraatit, hallitsijat ja valtiot. Teknologia saattoi kehittyä aivan toisella tavalla. Innovaation määrä on jokseenkin vakio kansojen kesken, mutta luonnollisesti suuremmasta väestöstä irtoaa enemmän keksintöjä ja paremmat olosuhteet kehitellä niitä.

Eläimilläkin oli iso merkitys. Euraasiassa oli laajimmat valikoimat kesytettäväksi sopivia eläimiä. Australiassa ja Amerikoissa eläimiä oli, mutta koska ne eivät olleet tottuneet ihmisiin, alueille saapuneiden ensimmäisten ihmisten oli helppo metsästää ne sukupuuttoon. Australiaan ei jäänyt mitään kesytettävää, Amerikkoihin vain hyvin rajallisella alueella vaikuttava laama. Euraasiassa taas oli sika, lehmä, hevonen, lammas ja niin edelleen. Afrikassa toisaalta riittää eläimiä, mutta Afrikan suuret nisäkkäät eivät sovi kesytettäviksi monista syistä.

Eläimistä saa ruokaa (erityisesti proteiinia), nahkaa, työvoimaa ja tauteja. Eläinten läheisyydessä asuvat ihmiset saavat eläimiltä ties mitä tauteja, joille sitten kehittävät immuniteetin. Nämä taudit olivat eurooppalaisten paras ase Amerikan valtaamisessa: alkuperäisasukkaita kuoli valtavasti ilman aseidenkäyttöä. Eläimettöminä heillä ei ollut omia tauteja, jotka olisivat tappaneet eurooppalaisia. Afrikassa oli sentään malaria.

Mutta miksi maailmaa ei hallitse islam? Syy on pitkälti se, että vaikka hedelmällinen puolikuu olikin hyvin hedelmällistä aikoinaan, on se nykyään pääasiassa autiomaata. Luonnonvarat on yksinkertaisesti kulutettu loppuun. Euroopassa luonnonvaroja oli enemmän. Kiinalaisetkin olisivat voineet voittaa kehityksen, mutta Kiinan kaatoi varhain muodostunut yhtenäisyys. Yksi typerä hallitsija pysäytti kiinalaisten löytöretket alkuunsa - epäyhtenäisessä Euroopassa näin ei käynyt. Kolumbuskin kolkutteli monille oville, ennenkuin sai tukea Espanjasta. Sen jälkeen muidenkin täytyi ryhtyä kisaan mukaan, etteivät jäisi jälkeen. Yhtenäisemmässä Euroopassa Kolumbuksen suunnitelmat olisi kenties torpattu ja unohdettu, eikä kilpailu olisi ajanut teknologiaa eteenpäin.

Pohjimmiltaan voidaan siis tulla siihen tulokseen, ettei kansojen välillä ole eroja, joista historiallinen kehitys johtuisi. Euraasia ja erityisesti Eurooppa oli yksinkertaisesti paras paikka maailmassa, monesta syystä. Toisaalta Australian aboriginaalit jäivät kivikaudelle eivät tyhmyyttään vaan siksi, että Australia oli asuinalueena niin huono. Diamond arvelee kirjassaan, että ilman eurooppalaisten vaikutusta aboriginaalit olisivat ehkä siirtyneet hiljalleen viljelemään hirssiä ja tiedä sitten, miten pitkälle kehitys olisi ajan myötä edennyt. Eurooppalaiset vain kävivät läpi saman kehityksen niin paljon nopeammin, että pystyivät valloittamaan koko maailman.

Mutta - Diamond kertoo kirjassaan paljon muutakin mielenkiintoista. Kannattaa perehtyä!

4.10.2004 klo 11:45 | Kommentoi | TrackBack (0)

Shakespeare ja apinat

Kaikki lienevät kuulleen jutun miljoonasta apinasta kirjoittamassa satunnaisia kirjoituskoneella, tuloksena ennemmin tai myöhemmin Shakespearen teokset. Asiaa on vaikeaa tutkia käytännössä jo siksi, että kyseisen tapahtuman todennäköisyys on niin pieni. Onneksi on simulaattori.

Monkey Shakespeare Simulator tuottaa satunnaisia kirjaimia, joista simulaatioapinapopulaatio näpyttelee teoksia. Simulaattori vertailee aikaansaannoksia Shakespearen näytelmiin. Tämänhetkinen ennätys on 20 kirjainta "Coriolanuksen" alusta. Sen saavuttamiseen vaadittiin 462 060 000 000 miljardia miljardia apinatyövuotta. Voi siis kuvitella, että jonkun kokonaisen Shakespeare-näytelmän luomiseen vaaditaan aika kauan aikaa.

Tutkimustyötä voi edistää ajamalla Java-sovelteena toimivaa simulaattoria selaimellaan. Tällä hetkellä käskyttämäni apinat ovat onnistuneet tuottamaan 17 kirjaimen pätkiä, viimeksi "The Merry Wives of Windsorista"

Tämäkin hauskuus löytyi Musings, Ramblings, and Things Left Unsaid -blogista.

29.09.2004 klo 09:02 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

The Da Vinci Code

Johanna löysi kirjastosta Dan Brownin menestysteos The Da Vinci Coden. Luin sen aika nopeasti, oli kyllä pitkästä aikaa todella virkistävää lukea todella mukaansatempaava kirja. Sopii verrata vaikka Game of Thronesiin, jota olen yrittänyt lukea kohta puoli vuotta - pakko sekin on joskus loppuun lukea, jo siksi että sen meni ostamaan. Ei vain innosta. Da Vinci Codea ei olisi aina malttanut laskea käsistään.

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan, sen verran mukaansatempaava ja virkistävä on Dan Brownin näkemys eräästä klassisimmista mysteereistä kautta aikojen.

26.06.2004 klo 12:14 | Kommentoi | TrackBack (0)

Tappavan kuuluisa

Luin eilen ja tänään Ben Eltonin kirjan Tappavan kuuluisa. Johanna löysi kirjan jostain ja luki sen jo aiemmin ja piti lukemastaan. Olen samaa mieltä: kirja on herkullista luettavaa kaikille Big Brother -faneille.

Kirjoitin kirjavinkinkin, jonka voi lukea, jos kirja kiinnostaa enemmän.

17.03.2004 klo 14:08 | Kommentoi | TrackBack (0)

Rules of Play

Sain nyt käsiini Katie Salenin ja Eric Zimmermannin kirjan Rules of Play - Game Design Fundamentals. Tästä on kiittäminen Johannan tarkkaavaisuutta saapumisvalvonnassa! Varaus naksahti heti, kun kirja kirjastoon saapui. Johanna huolehti vielä, että kirja käsiteltiin nopeasti, joten sain sen tosiaan jo tänään itselleni. Tamperelaisille tiedoksi, että teosta löytyy Attilan kurssikirjoista useampikin kappale.

Kirja on iso, komia ja asiaa täynnä. Herkuista mainittakoon Reiner Knizian essee Lord of the Rings -lautapelin suunnittelusta sekä Richard Garfieldin ja James Ernestin suunnittelemat pelit. Sisällysluettelosta näkee tarkemmin, mitä kirja sisältää. Pelejä käsitellään monesta näkökulmasta (informaatioteoria, narratiivisuus, pelikokemuksen kannalta, simulaatioina, sosiaalisena ajanvietteenä). Kirja vaikuttaa hyvin perusteelliselta ja kattavalta. Se on lisäksi miellyttävän tuore (ilmestynyt lokakuussa 2003) - tosin In Memoriam siitä puuttuu, siitä olisi saanut irti yhtä jos toista.

Jos kirja ei maksaisi Amazonilla 27 puntaa ostaisin sen itselleni heti. Nyt täytyy vähän miettiä, mutta eiköhän tuo ennemmin tai myöhemmin hyllyyn päädy omaksikin. Ensin täytynee tyytyä lukemaan kirjaston kappale...

Suosittelen tutustumaan kirjaan, jos pelit ja pelaaminen kiinnostavat. Johannalle vielä kerran suuret kiitokset hienosta löydöstä!

16.02.2004 klo 12:00 | Kommentoi | TrackBack (0)

Merikartta

Luin eilen loppuun Arturo Pérez-Reverten kirjan Merikartta. Olen pitänyt useimmista lukemistani Pérez-Reverteistä (Yhdeksäs portti ja Flaamilainen taulu olivat erityisen oivallisia), mutta jotenkin Merikartta jätti minut lievästi kylmäksi. Vähän liikaa liian laveaa kuvailua, liian korneja seksikohtauksia, liian hidas alku. Lopun käänteet olivat toki kiinnostavia ja henkilötkin jossain määrin, mutta ei, ei tässä samaa loistetta ollut kuin miehen paremmissa teoksissa.

No, nyt se on kuitenkin luettu. Kirja on lojunut hyllyssä varmaan vuoden-pari, joten oli jo korkea aika saada se pois luettavien listalta. Sitten vuosipäivälahjaksi heinäkuussa saadun Le Guinin pariin!

29.12.2003 klo 18:06 | Kommentoi | TrackBack (0)

Alastair Reynolds

Merten luki Reynoldsin Ilmestysten avaruuden. Olen askeleen edellä, sillä sain eilen vihdoin loppuun Chasm Cityn, joka on tarinan seuraava osa. Tai seuraava osa ja seuraava osa, jatkuva juoni ei noita yhdistä. Mitä nyt Chasm Cityn epilogi niveltyy miellyttävällä tavalla Revelation Spacen alkuun, tehden siitä siis itse asiassa edeltäjän.

Tällä kertaa kuvioissa on vähemmän tähtitiedettä, enemmän toimintaa ja terveellinen annos sekoittuneita henkilöllisyyksiä. Kirjan juoni on vähintäänkin kekseliäs ja viihdyttävä. Kyllä Chasm City on Revelation Spacea parempi, ja jos yhden Reynolds-kirjan haluaa lukea, voisin melkeinpä suositella aloittamaan siitä. Väärä järjestys tuskin haittaa, kumpikin kirja ehkä selittää toista jollain tavalla joten homma toimii miten päin tahansa.

Sitten tuleekin Redemption Ark - se ei ole vielä päässyt edes kirjahyllyyn asti, mutta eiköhän senkin aika koita. Ja Diamond Dogs, Turquoise Daysin...

12.12.2003 klo 11:01 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kirjaostos

Yliopistolla myytiin Gaudeamuksen ja Vastapainon kirjoja alennushinnoin. Ostin Lopun leikit : Uskon, historian ja tieteen eskatologiat -teoksen kolmella eurolla. Hinta ei ole paha, kolme euroa on pieni hinta siitä, että on valmistautunut kun loppu koittaa.

Kävin myös tentissä - tällä kertaa neljään kysymykseen vastaamiseen meni hieman yli puoli tuntia. Toivottavasti menivät oikein, olen ainakin melko varma onnistumisestani. En osaa viipyä tenteissä pitkään, ylioppilaskirjoituksissakaan en tainnut kertaakaan viipyä pidempään kuin oli pakko. Englannin koe ainakin taisi valmistua jopa parissa tunnissa. Minkäs teet, olen nopea.

19.11.2003 klo 15:54 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Luettuja kirjoja

Kaksi viimeksi lukemaani kirjaa olivat molemmat varsin miellyttäviä kokemuksia ja genrensä oivallisia edustajia.

Margaret Atwoodin Oryx and Crake oli kerrassaan erinomainen ja erikoinen scifi-viritys (varsinkin viime aikoina lukemiini Reynoldsiin ja Banksiin verrattuna), Boris Akuninin Erast Fandorin -kirja Leviatanin purjehdus taas oli loistava sujuvasti kirjoitettu klassinen murhamysteeri. Suosittelen kyllä molempia ehdottomasti!

18.11.2003 klo 11:42 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kulttuuria

Yksityisetsivä viittasi täysin sivumennen varsin kiinnostavaan resurssiin. Muitakin Iain M. Banksin kirjojen ystäviä kiinnostanee Kulttuuri-FAQ.

24.10.2003 klo 16:54 | Kommentoi | TrackBack (0)

Johtamisen uudet tuulet

Kaikenlaisia kirjoja sitä kirjastossa onkin: juuri palautui filosofian tohtori Henri Bromsin ja erikoistutkija Vesa Paavolan Tarokkijohtaminen - organisaatioiden ikuinen käsikirja.

Kirjoittajien mukaan korteista ennustaminen voi olla yrityssuunnittelun metodi siinä kuin tietokoneen laatima mallikin. Korteista ennustaminen on rehellistä petosta verrattuna suunnitelmakirjallisuuteen, toteavat Broms ja Paavola.

Huh.

9.10.2003 klo 13:51 | Kommentoi | TrackBack (0)

Harry Potter

Ensimmäinen Harry Potter on nyt luettu. Sepä oli kaikessa lastenkirjamaisuudessaan varsin miellyttävää luettavaa. Ei nyt mikään Taru sormusten herrasta, mutta joutuisaa ja viihdyttävää luettavaa. Eniten haittasivat Harryn lievä värittömyys ja henkilöiden kliseisyys (vaan ovat ne Sormusten herran henkilötkin aika ilmiselviä); varsinkin pahikset olivat jotenkin ilmeisen nuivia. Loppuyllätys oli kuitenkin ihan oikeasti yllättävä (tai sitten minä olen yksinkertainen).

Suosittelen kyllä, lapsenmielisille...

14.07.2003 klo 13:58 | Kommentoi | TrackBack (0)

Tristram Shandy

Tästä piti mainita jo aikaisemmin... Luin Tristram Shandya, ja eräs kohta huvitti minua suuresti:

Isäni väittelytyyli oli niin pureva, hän huiteli, tyrkki ja repi ja antoi jokaiselle niin muistettavan iskun -- että jos seurueessa oli kaksikymmentä ihmistä -- alle puolessa tunnissa hän oli taatusti saanut heistä jokaisen vastaansa.

Siihen, että hän jäi ilman liittolaisia, ei vallan vähäisessä määrin vaikuttanut se, että jos oli jokin kanta, joka oli kestämättömämpi kuin muut, hän omaksui sen vuorenvarmasti; ja tehdäksemme hänelle oikeutta, kun hän oli sen omaksunut, hän puolusti sitä niin uljaasti, että niin rohkean kuin hyväntahtoisen miehen oli vaikea lähteä nujertamaan häntä kokonaan. -Laurence Sterne: Tristram Shandy (8. kirja, luku 34, sivu 513)

Vaikka teksti (joka siis kertoo Tristram Shandyn isästä) sopisikin kenties useampaankin Suomen blogipiireissä vaikuttavaan, omistan sen tässä nyt hyvää hyvyyttäni Väärien ajatusten katalogin Jarille. Ole hyvä.

3.07.2003 klo 16:41 | Kommentoi | TrackBack (0)

Banks, Banks & Atwood

Mentiinpä eilen ostamaan mansikoita. Mansikat olivat kalliita. Noh, ettei tullut turha reissu, päätettiin mennä Mäkkiin syömään tuplajuustot. Tai siis tuplajuusto ja El Maco... Noh, poikettiin sitten Akateemiseen kirjakauppaan kirjoja kattelemaan. Ihmeteltiin Pottereita, etenkin englanninkielisen pokkaripaketin tylyä hintaa, verrattuna Amazonin mukavasti edullisempaan.

Väistämättä ohi kulkiessamme pysähdyin scifihyllylle katselemaan Iain M. Banksin kirjoja. Johanna tenttasi minulta Banks-kiinnostukseni kohteita ja yllätykseni ja riemastukseni oli suuri, kun Johanna lupasi kartuttaa kokoelmaani kahdella uudella kirjalla (Inversions ja Feersum Endjinn). Ihan tuosta noin vain, ilman sen kummempaa lahjomissyytä.

Noh, sain välittömästi vastalahjatilaisuuden Johannan huokaillessa Margaret Atwoodin uuden Oryx and Crake -kirjan perään. Taisi mennä jokseenkin tasan, mutta Johannalle kiitos lahjasta joka tapauksessa - ilman sitä olisi jäänyt kirjat ostamatta.

Johanna aloittikin omansa jo eilen, mutta Bankseja en itse pääse lukemaan ennen kuin syksyllä. Kesä menee tenttikirjoja lukiessa - yleisen kirjallisuuden kirjallisuudentuntemuksen kurssille pitäisi lukea yhteensä 28 teosta ja tuottaa niistä pari esseetä. Työstä käy, vaikka kyllä nuo aina tavalliset tenttikirjat voittavat.

Ursula K. LeGuinin Birthday of the World jäi vielä kauppaan minua odottamaan, joku päivä sen sieltä pelastan...

26.06.2003 klo 17:09 | 4 kommentti(a) | TrackBack (0)