Mikko Saari

Blogikarnevaalit

Osallistuin tänään ensimmäistä kertaa eläissäni blogikarnevaaliin. Karnevaali on ikään kuin blogissa julkaistava aikakauslehti, johon bloggaajat saavat osallistua kirjoittamalla merkinnän blogiinsa ja ilmoittautumalla karnevaalin pitäjälle. Tiettynä, aiemmin ilmoitettuna päivänä karnevaali ilmestyy: karnevaalin järjestäjä esittelee karnevaaliin osallistuvat merkinnät ja lukijat voivat käydä lukemassa koko valikoiman. Karnevaalit ilmestyvät säännöllisesti ja niillä on enemmän tai vähemmän tarkka aihe.

Aiheesta löytyy hyvä kuvaus Wikipedian Blog Carnival -artikkelista. Karnivaaleja löytää Blog Carnival -sivulta hyvin monenlaisista aiheista. Itse osallistuin kirjallisuusaiheiseen Bookworms Carnivaliin. Sen 12. kierroksen aiheena ovat sadut. Kirjoitin itse merkinnän Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi -kirjasta.

Karnevaalit ovat hauska idea: lukijat saavat (toivon mukaan) laadukkaita, valikoituja artikkeleita tietystä aiheesta, kirjoittajat saavat näkyvyyttä ja uusia lukijoita. Kaikki voittavat! Toivon mukaan itsekin saan lukijan tai pari tuota kautta, ja toivottavasti joku uusi lukija löytää Sinisalon.

14.05.2008 klo 17:56 | Kommentoi | TrackBack (0)

Vielä sensuurikohusta

Mertenin merkintä Voi olla vaarallista käsittelee sensuurikohua hienosti. EFFIn kantelu nettisensuurista oikeusasiamiehelle on erinomainen ja harkitusti kirjoitettu asiakirja, josta selviää hyvin näppärästi, mistä tässä kaikessa on kyse. Suosittelen lukemaan.

19.02.2008 klo 13:05 | Kommentoi | TrackBack (0)

Sanastollista myyräntyötä

Ilmeisesti englannissa ei ole myötähäpeää vastaavaa käsitettä. Olenkin aloittanut hiljaisen lobbauksen tavoitteenani saada englanninkieliset ihmiset käyttämään suomenkielistä sanaa tästä termistä - puhutaanhan englanniksi Schadenfreudestakin, kun vahingonilollekaan ei ole omaa sanaa.

15.07.2007 klo 07:27 | Kommentoi | TrackBack (0)

Perjantai, kolmastoista päivä

Tänään on perjantai, kolmastoista päivä. Vaan kuinka harvinaisesta tapahtumasta onkaan kyse? On helppo laskea, että vuoden aikana on keskimäärin vähän alle kaksi kertaa perjantai kolmantentatoista päivänä: kuukauden kolmastoista päivä kun voi osua seitsemälle eri päivälle, ja kuukausia on 12. Alla taulukko, josta asia käy havainnollisesti ilmi (karkauspäiviä ei tässä huomioida yksinkertaistamisen vuoksi).

01	02	03	04	05	06	07	08	09	10	11	12	Yht
8	12	12	9	14	11	9	13	10	8	12	10	1
9	13	13	10	8	12	10	14	11	9	13	11	3
10	14	14	11	9	13	11	8	12	10	14	12	1
11	8	8	12	10	14	12	9	13	11	8	13	2
12	9	9	13	11	8	13	10	14	12	9	14	2
13	10	10	14	12	9	14	11	8	13	10	8	2
14	11	11	8	13	10	8	12	9	14	11	9	1
Keskiarvo												1,9

Taulukossa on siis kunkin kuukauden toisen perjantain päivämäärä. Taikauskoisille pahimpia ovat näemmä vuodet, jolloin tammikuun toinen perjantai on 9. päivä, eli vuosi alkaa keskiviikkona. Silloin kannattaa olla varovainen!

13.07.2007 klo 09:27 | Kommentoi | TrackBack (0)

Neliöjuuria

Neliöjuuren laskeminen ei ole ihan yksinkertainen operaatio, varsinkaan jos tuloksena ei ole joku verrattain pieni kokonaisluku. Kätevintä on käyttää laskinta. Vaan kuinka laskin neliöjuuren laskee?

Logaritmin ja eksponentiaalifunktion kautta. Wikipedian mukaan laskimissa käytetään tyypillisesti seuraavanlaista kaavaa:

missä ln on luonnollinen logaritmi ja e on Eulerin luku, yksi tärkeimmistä luvuista matematiikassa.

Tämä hyvä, mutta entäs jos täytyisi laskea neliöjuuri ilman laskinta, eikä luonnollinen logaritmi tai ei-kokonaislukupotensseihin korottaminen suju ihan vaivatta? Saatavilla on muitakin menetelmiä. Babylonialainen metodi on helppo ja vaatii useimmilta vain kynää ja paperia avukseen.

Metodiin tarvitaan ensinnäkin lähtökohtaluku. Se voi olla mikä tahansa positiivinen kokonaisluku; mitä lähempänä oikeaa lukua ollaan, sitä nopeammin prosessi käy. Jos ei osaa näppituntumalta keksiä oikean suurusluokan lukua, 3^D (missä D on sen luvun numeroiden määrä, josta neliöjuurta ollaan ottamassa) on hyvä.

Lähtöluvusta r ryhdytään laskemaan tarkempaa arvoa kaavalla

Tätä toistetaan, kunnes luku on tarpeeksi tarkka. Ei tarvitse toistaa montaa kertaa, varsinkin jos ensimmäinen r on hyvin valittu. Menetelmä on helppo ja hauska. Nimestä huolimatta ei ole todisteita, että babylonialaiset laskivat neliöjuuria näin.

1.07.2007 klo 19:10 | Kommentoi | TrackBack (0)

Mappalujo

Jos olisin kaunokirjallisesti suuntautuneempi, innostuisin luultavasti Mappalujosta enemmänkin. Jeff Noonin (oivallisen Vurtin kirjoittaja) kehittämä kirjallinen peli asettaa kaksi kirjoittajaa saman tarinan äärelle.

Mappalujo perustuu kirjallisiin haamuihin. Mappalujon lukujen taustalla vaikuttaa kirjallisten hahmojen (tai kulttuuristen ikonien) jälki. Kaikki luvut viittaavat jollain tavalla Mama Lujoon, Lujo-maailman voodoojumalattareen. Jokainen luku lainaa lisäksi edeltäjältään vähintään kaksi elementtiä; nämä elementit yhdistävät tarinan kokonaisuudeksi, luovat yhteyksiä joita lukija voi huomata.

Tarina koostuu tietystä määrästä lukuja, joita tehdään vuorotellen. Yksi luvuista kirjoitetaan yhdessä ja lopuksi koko kokonaisuus editoidaan yhteistyönä. Jeff Noonin ja Steve Beardin kirjoittama alkuperäinen Mappalujo vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta kirjalliselta kokeilulta.

28.06.2007 klo 18:29 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ensimmäinen kritiikki!

Perjantain (24.4.) Hämeen Sanomissa oli paitsi haastatteluni, myös arvostelu kirjasta - ensimmäinen lukemani. Olen tyytyväinen, vaikka arviossa kritiikkiäkin esitettiin. Ihan aiheesta, luulisin - vaikea sanoa oman kirjoittamisensa tasosta, kun harvoin tarjoutuu tilaisuuksia saada kritiikkiä. Tässäkin tapauksessa asiasisältö on ilmeisesti kohdallaan, mutta kieliasussa olisi kehittämisen varaa.

Ei siis ollut suuri järkytys tämä törmäys kritiikin kanssa, ja ainakin tämän arvostelun perusteella kirja vaikuttaisi onnistuneen siinä, mitä yrittää. Siihen voi olla tyytyväinen.

30.04.2007 klo 13:41 | Kommentoi | TrackBack (0)

Lordi Raglanin hihat

Ostimme taannoin American Apparelin vaatteita. Suosittelen; nettikauppa toimii hyvin ja vaatteet ovat selkeitä, toimivia, laadukkaita ja melko edullisia. Ihastuin varsinkin tähän raglanpaitaan.

Vaan mikäs tuo raglan on? Raglan viittaa tässä hihoihin: raglanhiha on sellainen, joka yhdistyy suoraan paidan kaulukseen. Yhdysvalloissa raglanhihat assosioituvat baseball-pelaajien pelipaitoihin.

Nimi raglan tulee FitzRoy Somersetiltä eli ensimmäiseltä lordi Raglanilta. Krimin sodassa brittejä johtanut Raglan suojeli joukkojaan kylmältä vilteillä, joihin sotilaat ompelivat itselleen hihat - tästä luovasta asustuksesta raglanhihat sitten omaksuttiin siviilikäyttöön.

Varsinaisesti Raglan hoiti hommansa ilmeisesti varsin kehnosti, tapattaen omia joukkojaan huonolla huollolla. Iron Maiden The Trooper -kappaletta inspiroinut Lordi Tennysonin runo The Charge of the Light Brigade liittyy ilmeisesti Raglanin surkeaan johtamiseen.

Krimin sotahan on suomalaisillekin läheinen: Itämeren taistelut tunnetaan Suomessa Oolannin sodan nimellä (ja se Oolannin sotahan oli kauhia).

Krimin sota on muutenkin mielenkiintoinen: se oli yksi ensimmäisiä mediasotia, joista suuri yleisö sai runsaasti tietoa lehdistön kautta sodan aikana. Raglanhihat eivät ole edes sodan ainoa anti vaatetukselle: Balaclava-nimitys meikäläisen kommandopipona tuntemalle asusteelle on nimenomaan Krimin sodasta peräisin. Samaisessa Balaclavan taistelussa se kevyen ratsuväen prikaatikin syöksyi turmioonsa. Florence Nightingalekin on Krimin sodan hahmoja.

8.03.2007 klo 14:16 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Kun isoisä Suomeen hiihti ja Venetsian kauppias

Olemme nauttineet viime viikkoina teatteritaiteesta. Ensin sai vuoron Tampereen teatterin Kun isoisä Suomeen hiihti. Sisällöltään varsin klassinen juutalaistarina viihdytti hyvän musiikin ja humoristisen tarinan voimin. Varsin kohtuulliset odotukset täyttyivät ja ylittyivät helposti. Musiikkinäytelmä on hyvä malli - paljon musiikkia, mutta kyseessä ei ollut varsinaisesti musikaali, tarinaa ei kuljetettu yksinomaan musiikin keinoin. Erityinen kiitos kuulunee Sari Kaasiselle, jonka sävellystyötä näytelmän laulut ilmeisesti pitkälti olivat.

Viime viikonloppuna oli sitten vuorossa kauden odotetuin näytelmä, eli Tampereen työväen teatterin Venetsian kauppias. Tälle oli pohjana Al Pacinon tähdittämä elokuva, joten tarina oli tuttu - vai oliko sittenkään?

Siinä missä elokuva oli raskasta draamaa, näytelmä muisti, että kyseessä on itse asiassa komedia. Toki Pacino oli vakuuttava Shylock, mutta elokuva jätti tarinan toisen ulottuvuuden ehkä kuitenkin turhan vähälle huomiolle. Nyt nähtiin vakava ja vakuuttava Shylock, mutta myös Bassonion lemmenretki Portian perään toimi olennaisesti paremmin.

Näytelmä oli kaikin puolin huikea. Omaperäinen sovitus, oivaltava lavastus, ylipäätään kokonaisuuden nokkeluus. Näytelmä oli täynnä erinomaisia roolisuorituksia. Kärkinelikko Juhani Niemelä (Shylock), Auvo Vihro (Antonio), Tiina Lymi (Portia) ja Aimo Räsänen (Bassanio) loisti erityisesti, mutta se ei tarkoita, etteivätkö muutkin olisi olleet loistavia. Myös Venetsian kauppiaassa käytettiin musiikkia erinomaisen hyvin.

Voin suositella molempia näytelmiä, mutta erityisesti Venetsian kauppias on kokemisen arvoinen kaikessa raikkaudessaan.

4.12.2006 klo 09:33 | Kommentoi | TrackBack (0)

Leea Klemola

Vaikka ei Voimaa muuten lukisikaan - syystä tai toisesta - kannattaa silti lukea uusimmasta numerosta (6/2006) Leea Klemolan haastattelu. On meinaan mielenkiintoinen - henkilö ja haastattelu. Onneksi se löytyy myös netistä.

Suosikkikohtani jutussa on Klemolan näkemys klassisesta musiikista:

Olen soittanut lapsena seitsemän vuotta poikkihuilua, jota mää inhosin. Se huilu koki kovia. Kaikki klassinen musiikki tekee minusta ihan hirvittävän surullisen. Siinä on sellaista ikuisuuden läsnäoloa. Mää en pysty kuuntelemaan sitä, kun muistan, että kuolen lopulta. Millään ei ole mitään merkitystä.

19.07.2006 klo 11:43 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Tervemenoa Kokkolaan

Jos muuten haluatte nähdä jotain väkevästi hienoa, käykääpä katsomassa Leea Klemolan näytelmä Kokkola. Eipä ole ihan suotta Vuoden näytelmä 2005 -palkinto napsahtanut kohdalla. Tällaista on hyvä teatteri! Tahti on reipas, nauraa saa katketakseen ja samalla näytelmä koskettaa syvältä ja lujaa.

Absurdi tarina pyöri aika ison ihmisjoukon ympärillä, ja millainen henkilökaarti näytelmässä olikin! Todella uskomattomia, upeita tyyppejä. Erinomaista työtä kautta linjan, ei voi muuta sanoa. Kiskotaan nyt väkisin muutama erityisen helmi:

Heikki Kinnunen oli loistava Marja-Terttu Zeppelin, 60-vuotias Grönlantiin himoitseva portsari. Ei ollut mikään "hehheh, mies pukeutuu naiseksi"-veto, vaan todella vakavasti otettava, hieno rooli. Pankaa kylmää kovemmalle!

Klaus Klemolan (Leea Klemolan veli) Piano Larsson oli oivallinen arktinen filosofi ja yleinen säätäjä. Näytelmä pyöri oikein näppärästi Pianon navan ympärillä. Mitä pitäisi tuumia miehestä, jonka reaktio toisissa paniikkia herättäviin tilanteisiin on riisua vaatteet pois?

Ritva Jalosen Katariina oli kerrankin ihan oikea vammainen. Ei siis mikään tyypillinen sankarivammainen, vaan oikeasti todella ikävä ja inhottava tyyppi, ihan riippumatta vammaisuudestaan. Eikä Katariinasta sittenkään voi olla pitämättä, kuten ei muistakaan näytelmän henkilöistä.

Leea Klemolan haastattelu Utaimessa tarjoaa pari kiinnostavaa anekdoottia:

Kokkola on Klemolan sanoin dokumenttiteatteria. Näytelmää ovat alusta asti olleet mukana tekemässä hänen veljensä Klaus ja tämän kaksi ystävää, joiden maailmankuvaan näytelmä pohjautuu. Miehillä on myös keskeiset roolit näytelmässä, vaikka heillä ei ole aiempaa kokemusta näyttelemisestä.

Mutta kirjoittaminen jatkuu. Klemolalla on jo mielessään jatko-osa Kokkolalle, työnimellä Kohti kylmempää. Tulevaa näytelmää hän tulee työstämään veljensä Klaus Klemolan kanssa.

Suosittelisin Kokkolaa kyllä kaikille. No, en ihan - alastomuutta ja reipasta kiroilua on syytä kestää, koska sitä riittää, mutta muuten! Jos ei muuten teatterissa käy, nyt kannattaisi kyllä harkita. Harvoin näkee näytelmää, joka on näin hauska, näin traaginen, näin suomalainen, näin maanläheinen ja näin hyvin toimiva. Kolme tuntia vilahti hetkessä.

2.12.2005 klo 14:37 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Kaasuvalo ja Shawshank Redemption

Viikonloppuna nautittiin kulttuuria runsain määrin. Lauantain ohjelmassa oli Tiina Lymin tähdittämä Kaasuvalo kaupunginteatterilla. Kaasulamppujen aikaan sijoittuva psykologinen jännitysnäytelmä oli kieltämättä varsin jännää nähtävää. Äänitehosteilla ja valoilla kikkailu toimi, samoin oivalliset pääosat. Erityisesti Tiina Lymi ja Heikki Kinnunen olivat erinomaisia. Kannattaa katsoa, ehdottomasti.

Sunnuntaina katseltiin Rita Hayworth - Avain pakoon, eli The Shawshank Redemption, tuo IMDB:n listojen ykkösnimi (tosin tällä hetkellä on Kummisedän perässä kakkosena). Mikäs siinä, olihan se hyvä. Aika definitiivinen vankilatarina, jopa, siinähän ne kaikki vankilaleffan tärkeimmät elementit olivat. Mitä muuta tarvitsee? Ehdottomasti suositeltava tapaus, viihdytti tasaisen varmasti koko pitkän kestonsa.

28.11.2005 klo 12:28 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Halpaa ostostelua eli luottokortin hinta

Play on tunnetusti halpa ja miellyttävä ostospaikka. Tarjonta on runsasta, hinnat edullisia ja ostaminen niin helppoa... Luottokortti tuli taloomme pari vuotta sitten, ensimmäiset Play-ostokset tehtiin toukokuussa 2003. Sen jälkeen onkin tullut asioitua... Yleensä ihan tarpeiden perässä, mutta silloin tällöin viinilasillisen tai pari jälkeen innostuen, kuten tänään. Mutta silloinkin vain tärkeitä, tarkkaan harkittuja hankintoja!

Laskin, huvikseni, kai, paljonko Playn tilausten yhteissummaksi on tullut, ne kun pysyvät tilaushistoriassa nähtävästi ikuisesti. Tällä hetkellä summa on noin 1200 euroa, eli melkoinen määrä rahaa on virrannut Jerseyn saarelle. Ei se niin paljolta ole tuntunut, kun sen on käyttänyt...

Mutta mikäpä siinä. Itse kukin käyttää rahansa mihin parhaaksi näkee. Minusta musiikkiin, kirjoihin ja peleihin sijoittaminen on ihan hyvää rahankäyttöä moneen muuhun verrattuna; jäähän noista pysyvämpi jälki kuin vaikka kosteista viikonlopuista tai tupakinpoltosta, jotka nekin tulevat kovin kalliiksi.

Mihinkään muuhun verkkokauppaan ei olekaan tullut syydettyä samalla tavalla rahaa. Amazoniin jonkun verran, saksalaisiin lautapelikauppoihin toisinaan, mutta Play on kyllä ylivoimainen ykkönen. Mutta niin kuuluukin olla: Playn käyttöliittymä on ylivertainen tähän asti kokemistani. Missään muualla ostamista ei ole tehty yhtä petollisen helpoksi.

Nopeudestakin täytyy antaa plussaa: pari tuntia sitten tilattu levy on jo pakkauksessa. Ilmeisesti joillain ei ole parempaakaan tekemistä kuin pakata tilauksia perjantai-iltana kymmenen aikaan. Lähes kaikki noin kuudestakymmenestä tilauksestamme ovat tulleet ajallaan kotiin, vain yhtä jouduimme odottelemaan pari viikkoa.

Vähän tekee sielussa kipeää, kun laittaa rahansa veroparatiisisaarelle, mutta vain vähän, niin kivaksi on ostaminen Playssa tehty. Tuntuva hintaero, postikulujen puute ja helppo käyttöliittymä eliminoivat tehokkaasti ostamisen esteitä.

27.08.2005 klo 00:10 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Vakoilumuseo

Poikkesimme vihdoin Vakoilumuseossa. Tämä helmi Tampereen museoerikoisuuksien joukossa onkin ollut vasta kuutisen vuotta käytävien listalla... Museon muutto Hatanpäältä keskustaan helpotti asiaa ja nyt se tuli sitten katseltua.

Pieni museo oli viihtyisä ja täynnä mielenkiintoista nähtävää. Mikä parasta, nähtävän lisäksi oli kosketeltavaa ja kokeiltavaa. Mielenkiintoinen aihepiiri piti hyvin otteessaan. Suosittelenkin ehdottomasti käymään, mikäli aihepiiri millään kiinnostaa; museo on tutustumisen arvoinen paikka.

10.08.2005 klo 22:21 | Kommentoi | TrackBack (0)

Jääkaappirunoja

Sarjassamme paras idea ikinä: Jääkaappirunous (sivuja ei ole avattu vielä). 20 euroa maksavasta paketista löytyy yli 500 magneettia, joista jokaisessa on sana, kirjain tai pääte.

Niistä voi sitten jääkaappinsa oveen rakennella yhtä jos toista. Kun näin tuon Stockan mainoksessa, tiesin heti, että tässäpä on juttu, joka on saatava. Nyt on jääkaapin ovi täynnä tekstiä (yli 500 sanaa on paljon) ja luovuus valloillaan. Toivottavasti rakkausteemalla alkanut sarja saa jatkoa; seuraaviin paketteihin toivoisin enemmän irtotavuja ja -kirjaimia ja välimerkkejä. Nyt joutuu tyytymään vain pariin huuto- ja kysymysmerkkiin, eikä sanoja saa väänneltyä tai koostettua tarpeeksi: ilmaisu rajoittuu. Silti, idea on briljantti.

11.03.2005 klo 08:26 | 9 kommentti(a) | TrackBack (2)

Teuras

Manu Humpin kuvasarja Teuras käsittelee nimensä mukaista aihetta. Kuvasarjan esittelyteksti on tällainen:

Opiskelija-asuntolan kylpyhuone, Praha. Ryhmä vaihto-opiskelijoita haluaa valmistaa ateriansa itse alusta alkaen. Jänikset on ostettu Marian kotoa puolalaisesta pikkukylästä. Paikalle kutsuttu jäniksen teurastuksen tunteva tsekkiläinen opiskelija opastaa Henriä, joka ei ole ennen tappanut ja valmistanut ruoakseen ainuttakaan eläintä.

Heidän tarkoituksensa on oppia tuntemaan ateriansa valmistumisen kaikki vaiheet ja täten kunnioittamaan ruokaansa. Marketin kylmäaltaassa vakuumiin pakattuna lepäävä liha kun ei kerro mitään alkuperästään.

Jälki ei sovi herkille, mutta jos ei vastaavaa ole koskaan nähnyt ja lihansyöntiä harjoittaa, kannattaa vilkaista. Mielenkiintoista on myös kommentointi, jossa nähdään vakuuttavan laaja skaala erilaisia reaktioita.

27.01.2005 klo 12:22 | Kommentoi | TrackBack (0)

Mobile Horror

Eilisen kulttuuriannos oli Mobile Horror, Juha Jokelan (Nahkiaiset, Pulkkinen) menestysnäytelmä. Näytelmä oli loistava! IT-maailmasta, yritysfuusioista ja liikkeenjohdon uusista tuulista kertova näytelmä oli todella hauska ja samalla sanomaltaan vahva ja ajankohtainen. Hienoa nähdä teatterikomediaa, joka ei ole typerää farssia, vaan terävää ja asiapitoista.

Harvoin elokuvasta tai näytelmästä jää näin hyvä mieli kuin Mobile Horrorista. Kannattaa ehdottomasti käydä katsomassa, tosin ainakin Tampereella se voi olla vaikeaa. Mekin varasimme lippumme eiliseen näytökseen jo marraskuussa. Pieni sali rajoittaa yleisömääriä, mutta tekee näytelmästä intiimimmän ja vaikuttavamman.

9.01.2005 klo 12:46 | Kommentoi | TrackBack (0)

Sanastonlaajennusta

Tulipa tuossa Golem's Word Game -sanapeliä pelatessa vastaan sellainen sana kuin quire. Se tarkoittaa joko tietyntyyppistä (vanhaa) kirjaa tai kahdeskymmenesosaa riisistä (ream), eli 24 tai 25 arkkia paperia. Onkohan tälle jälkimmäiselle merkityksellä suomenkielistä sanaa?

8.12.2004 klo 12:16 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Lehti uutisoi

Lehti on taas uutisoinut harvinaisen terävästi. Eilen kerrottiin miehen kaataneen Forexin kojun Helsingissä, tänään valuutanvaihtopisteen kaatanut mies saatiin kiinni. Ja, noloa, vasta tänään Mikko ymmärsi vitsin. Iskipähän sitten sitäkin tehokkaammin.

20.11.2004 klo 12:40 | Kommentoi | TrackBack (0)

Odota pimeää

Nyt on aika purkaa bloggaamatta jääneitä tapahtumia. Kävimme lauantaina Tampereen työväen teatterissa katsomassa Odota pimeää. Riku Suokkaan ohjaama ja Frederick Knottin käsikirjoittama trilleri on filmattu 1967 (Wait Until Dark) jolloin pääosassa nähtiin Audrey Hepburn.

Aivan samanlaista tähtien loistoa ei Työväen teatterissa nähty, mutta kelpo näytelmä kuitenkin. Näytelmässä pimeys on merkittävässä osassa ja synkimmillään näytelmää esitettiinkin yhden sytkärin valossa. Pimeys tiivisti tunnelmaa lopussa tehokkaasti ja klassisen oloinen trilleri saikin varsin huikean lopun. Näyttelijäntyö oli tasokasta, varsinkin Kristiina Hakovirta loisti rikollisten puuhien keskelle joutuvana sokeana naisena.

Tuomio on selvä: kannattaa käydä katsomassa, jännää teatteria on luvassa.

17.11.2004 klo 12:08 | Kommentoi | TrackBack (0)

Sanalaskuri

Laskin kirjoittaneeni Gameblogiin yli 130 000 sanaa. Se on paljon se, ahkerat NaNoWriMo-kirjailijat pyrkivät kuukauden aikana kirjoittamaan 50 000 sanaa eli sellaiset 175 sivua. Noh, Gameblogia on kirjoitettu jo yli kaksi vuotta eikä teksti ole suurimmalta osin julkaisukelpoista (kirjaksi).

Ihan hieno saavutus kuitenkin ja onhan tuossa ollut kirjoittaminen. Blogimerkintöjä on kertynyt noin 530. Keskimäärin yhdessä merkinnässä on noin 230 sanaa, mutta tässä tapauksessa keskiarvo pettää: sanamäärän mediaani on vain 175, eli puolessa merkinnöistä on 175 sanaa tai vähemmän. Kolme neljännestä merkinnöistä mahtuu noin 310 sanaan ja viimeinen neljännes ja pari-kolme yli 1500-sanaista merkintää puskevat keskiarvoa ylemmäs.

Olisi pitänyt varmaan tilastoida kategorioittain, mutta selvää on pelisessioiden ylivertaisuus. Kaikki huippumerkinnät ovat isojen pelitapahtumien pitkiä kuvauksia. Viime aikoina sanamäärät ovat olleet hieman laskussa (vaikka pidemmän aikavälin trendi onkin juuri ja juuri nouseva), lähinnä juuri pelaamisen ja siten pelisessiokuvausten vähyyden vuoksi.

Idean tähän sain Boing Boingista: Visualisations from five years' worth of blog-posts viittaa Plasticbag.org:n viiden vuoden aineistoon perustuviin analyyseihin. Minä en osaa tuottaa yhtä hienoja kuvia, mutta ihailkaa nyt noita: Five years of plasticbag.org: The Visualisation.

4.11.2004 klo 14:49 | Kommentoi | TrackBack (0)

Macbeth

Kävimme eilen katsomassa Tampereen teatterin Macbethin. Aikaisemminkin olen Macbethistä kirjoittanut Roman Polanskin elokuvan yhteydessä, mutta sanoisinpa Polanskin tuotoksen jäävän tälle versiolle toiseksi. Jukka Leisti oli todella upea Macbeth, samoin Mari Turunen Lady Macbethinä. Mikko Nousiaisen Banquota sietää kehua, samoin kolmea noitaa, jotka olivat juuri sopivan aavemaisia kiemurrellessaan esiin milloin mistäkin.

Lavastus oli synkkää ja kekseliästä, äänet, musiikki ja valot tukivat esitystä komeasti. Tehokeinot toimivat, eivätkä varastaneet show'ta missään vaiheessa. Näyttävää, ja muistutti kyllä hyvin, miksi teatterissakin kannattaa käydä silloin tällöin.

31.10.2004 klo 14:44 | Kommentoi | TrackBack (0)

Kunnallisvaalit

Lehti uutisoi kunnallisvaaleista kaiken oleellisen:

Uupuneet Ropponen, Borg ja Pesonen vuoden mittaiselle hermolomalle

Cthulhu pettynyt vaalitulokseen

Tarmo Ropposelta loppuivat vaatteet vaali-iltana

25.10.2004 klo 09:30 | Kommentoi | TrackBack (0)

Elämmekö Matrixissa?

We're living in a Matrix ... possibly, uutisoi Vnunet.com. Yalen yliopistossa työskentelevä ruotsalainen filosofi Nick Boström arvelee mahdollisuutta, että elämme kehittyneemmän tietoisuuden luomassa tietokonesimulaatiossa. Todennäköisyys on kuulemma 20-25%. Arvio perustuu siihen, että jonain päivänä opimme simuloimaan tietoisuutta ja rakentamaan keinotekoisia maailmoja tekoälyjen asua. Miksi me emme siis voisi olla itse samassa tilanteessa?

Onhan asioita hauskaa miettiä, mutta eipä tämän vuoksi kannata yöuniaan menettää. Boström säestää: The least misleading advice would be to get on with your business as you would have done before.

(Via Muoviromu: Elämää matriisissa)

7.10.2004 klo 14:35 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Radio Nova

Lehti on saanut täällä kiitosta ennenkin, mutta jatketaas taas: Radio Nova tiivistää soittolistojaan on Lehteä parhaimmillaan. Uutisointi Radio Novan uudesta kymmenen biisin kerran vuodessa päivittyvästä soittolistasta on täydellisen osuva.

8.08.2004 klo 20:01 | Kommentoi | TrackBack (0)

Löytöjä

Toissapäiväinen kaupunkikierros oli tuottelias. Anttilasta löytyi Fu-Touristin The Universe Is For Us -levy sopuhintaan. Kannessa on kolme hintalappua päällekkäin. Viidestä eurosta hinta on pudonnut ensin yhteen euroon ja lopulta 20 senttiin. Sen verran maksaa jo yksin "King Kong of the Dancefloor"-hitistä.

Kirjalliselta puolelta löytyi alle kahden euron hintainen Joseph Conradin Heart of Darkness, Ilmestyskirja nyt -elokuvan taustalla kummitteleva mestariteos. Ei paha.

Löydöistä mainittakoon vielä pari Said the Gramophone -blogista löytynyttä musiikkikatkelmaa: Indiemedia-artikkelista löytyy William Shatnerin tulkinta Pulpin "Common Peoplesta", With You -kirjoituksesta taas jenkkien pikkuoravat hidastettuna normaalinopeudelle. Melkoista. Hakekaa nopeasti, bloginpitäjä poistaa biisit viikon päästä kirjoituksen julkaisemisesta. Meneepä sekin blogi tilaukseen vastaisen varalle...

Tuokin löytyi, muuten, Boing Boingista.

7.08.2004 klo 13:13 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ristikkomania

Alan olla vakavasti ristikkokoukussa. Tartuin irtonumerona kokeeksi ostamani Punaisen pelikaanin tarjoukseen: seitsemän numeroa vain 16,65 euroa! Pakkohan tuo on tilata! Ostin myös Ristikkosanojen Pikkujättiläisen, saapahan vähän selkoa etenkin ristikkojen henkilögalleriaan, joka ei välttämättä minunikäiselleni aina aukea.

Ihmettelen muuten suuresti sitä, miten noin 95% ristikkolehtien tarjonnasta on helppoja tai erittäin helppoja lehtiä. Milloinkohan tulevat lehdet, joihin on vaikeimmat sanat kirjoitettu valmiiksi? Ristikoiden tarkoitushan on olla haaste, jonka ratkaisemisesta saa tyydytystä. Helpon ristikon täyttäminen on minulle puoliautomaattista puuhaa, joka ei juuri aivoja rasita. Tietysti sellaisen helppouden saavuttaminen edellyttää jonkin verran ristikoiden täyttämistä, jotta ristikosta toiseen esiintyvä perussanasto tulee tutuksi. Sikäli ymmärrän kyllä muutenkin tarpeen helpommille ristikkolehdille, mutta sitä en, kuinka niitä voi olla niin paljon.

Ihmeellinen juttu. Mutta oli se vain juhlaa, kun ensimmäinen Punaisen pelikaanin kolmitähtisistä alkoi ratkeamaan. Muita en olekaan saanut vielä avattua, mutta ehtiihän noita vielä. Melkein kaikki helpommat olen sentään saanut tehtyä. Mielenkiintoinen harrastus olisi muuten ristikoiden laatiminen, mutta se vaikuttaa ainakin toistaiseksi vielä turhan vaikealta puuhalta. Vielä joskus, vielä joskus...

6.08.2004 klo 08:12 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Iä iä Cthulhu ftagn!

Nyt se on todistettu. Lehti on hauskaa luettavaa. Mielipiteen sinetöi Lehden uutisointi Suuren Cthulhun liittymisestä komissaarikilpaan.

6.07.2004 klo 11:54 | Kommentoi | TrackBack (0)

Leukapylly ja räkäränni

Huomasin tässä, ettei Google tuota lainkaan tuloksia hakusanoilla "räkäränni" ja "leukapylly". Tämä on mielestäni huutava vääryys ja nämä kaksi kasvojen anatomiaan olennaisesti kuuluvaa piirrettä on syytä saattaa yleisempään tietämykseen.

Oheinen kuva esittelee kätevästi molemmat (bonuspisteitä henkilön tunnistaville; kuva on vanha, mutta tämä varsinkin 90-luvulla Suomessa suosiota niittänyt henkilö pitäisi olla siitä tunnistettavissa). Räkäränni on siis tuo nenän alla oleva uoma, jota pitkin nasaaliset eritteet valuvat kätevästi suoraan suuhun. Leukapylly on taas leuassa esiintyvä pakaroiden näköinen muodostelma. Jotkut pitävät piirrettä seksikkäänä (ja arvatenkin kutsuvat sitä eri nimellä), minusta se on lähinnä humoristinen.

Toivottavasti Google ottaa nyt opikseen.

15.12.2003 klo 19:53 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

H&M mainostaa

Eilen Päivärinnassa puhuttiin H&M:n mainoskampanjasta. Liityn paheksujiin, minusta mainoskampanja on epämiellyttävä. Luulisi alusasuja voivan myydä ilman seksiä tihkuvia mainoksia. Seksiä tihkuvat mainoksetkin menisivät, mutta minusta niiden paikka ei ole katukuvassa.

Eniten minua asiassa hämää se, että lähes kaikissa H&M:n katumainoksissa mallit ovat alusasuissa, vaikka H&M ei edes ole mikään alusvaateliike (ainakin Johanna luonnehti H&M:n alusvaateosastoa kehnoksi). Miksei liikettä voisi mainostaa sen muilla tuotteilla? Miksi mainostetaan nimenomaan niillä räikeimmillä?

9.12.2003 klo 14:08 | 5 kommentti(a) | TrackBack (0)

Osta identiteetti

Alissa Quartin Brändätyt on tämän hetken trendikirja. Siihen liittyen Johanna huomasi mielenkiintoisen yksityiskohdan Aamulehden Talvi-liitteessä, listassa vinkkejä joulupaniikin välttämiseksi.

Lapset: Lahjatoiveiden täyttäminen sujuu helposti, sillä erityisesti perheen pienimmät vannovat tuttujen merkkituotteiden nimeen. Esimerkiksi tytöille Barbieta, pojille Legoa.

Lapsethan leimataan merkkituotteiden vangeiksi jo yllättävänkin nuoressa iässä. Jollain kahdeksanvuotiaalla onkin edessään vuosikymmeniä aktiivista kuluttamista - jos kuluttaja saadaan jo kahdeksan vuoden iässä koukutettua tietyn brändin vangiksi, on tilanne suorastaan hyvä.

Suomessa tilanne on vielä jokseenkin normaali ja esimerkiksi kouluissa tapahtuva markkinointi tuntuu herättävän vanhemmissa närää. Yhdysvalloissahan se on jo arkipäivää. Toivottavasti täällä ei koskaan.

4.11.2003 klo 19:58 | Kommentoi | TrackBack (0)

Family Guy ja CMX

Family Guy on loistava piirrossarja. Toisaalla pidettiin maratonia, meillä on tyydytty katselemaan muutama jakso illassa - Johanna kun sai eilen sarjan kakkoskauden DVD:n synttärilahjaksi. Sarja on kerrassaan erinomainen, sopivasti säädytön versio Simpsoneista, kenties. Ainakin se on jotenkin virkistävä, kun Simpsoneissa todella hyviä jaksoja tuntuu nykyään olevan melko harvakseltaan (tosin viime sunnuntain jakso oli aivan loistava).

Johannan synttärilahjoista mainittakoon CMX:n uusi single, erittäin tyylikkäästi nimetty Melankolia. Biisi on loistava. Kuulostaa aika lailla Dinosaurus Stereophonicukselta, mikä ei ole lainkaan huono asia. Hyvä hyvä. Singleä en kuitenkaan suosittele kenellekään - biisi löytyy piakkoin ilmestyvältä levyltä ja sinkun toinen biisi on aika vaatimatonta b-puoliluokkaa. Olen kuitenkin tyytyväinen hankintaan, sen verran mukavaa tykästymistä biisi Johannassa herätti.

20.10.2003 klo 19:16 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Miellyttävä löytö

Almost Sente on hillityn viihdyttävä sarjakuva, jonka ymmärtäminen edellyttää Go-tuntemusta. Peliä tunteville suositellaan siis, muiden ei kannata vaivautua.

15.09.2003 klo 11:01 | Kommentoi | TrackBack (0)

Maailmassa on sittenkin oikeutta

Aamun Hesari on nyt maksullinen palvelu - vaan Viivin ja Wagnerin saa yhä lukea ilmaiseksi! Hip!

13.08.2003 klo 08:03 | Kommentoi | TrackBack (0)

Sarjakuvageneraattori

Sarjassamme liian hyviä juttuja jättää linkittämättä: 2 guys sitting on a sofa holding game controllers -sarjakuva. Vähän kuin haiku-generaattori, mutta sarjakuvamuodossa.

16.07.2003 klo 10:55 | Kommentoi | TrackBack (0)

Käytännön fysiikkaa lapsille, osa 1

Lukionsa käyneille on MAOLin taulukkokirja taatusti tuttu opus. Omaani en hävittänyt, vaikka pitkästä matematiikasta traumoja jäikin. Hyvä niin, koska kirjalle on käyttöä aina silloin tällöin. Viimeksi eilen: pohdin, paljonko Miettisessä on ilmaa kuminauhojen välissä.

Aloitin mittaukset mittaamalla pallon ympärysmitan. Siitä laskin säteen (kehän pituus on 2πr eli säde on kehän pituus / 2π). Säteen tarvitsin pallon tilavuuden laskemiseen (V = 4/3 * π * r^3). Miettisen kehän pituus oli 26,8 cm, joten säde on 4,3 cm. Tilavuus on siten 333,0 cm³ eli 3,3 * 10^-4 m³. Miettinen painaa 230 grammaa, eli 0,23 kiloa. Näin ollen voidaan laskea Miettisen tiheys, joka on 697,0 kg/m³ eli 0,70 10³ kg/m³ tai g/cm³.

Näin saatua arvoa voidaan nyt verrata taulukkokirjasta löytyvään kumin tiheyteen. Kumin tiheys on taulukkokirjan mukaan 0,92-0,96 10³ kg/m³. Sen mukaan Miettisen kumitiheys olisi 72,9-76,0 prosenttia. Karkeasti arvioituna Miettisen tilavuudesta noin neljännes on siis ilmaa.

Mielenkiintoista sinänsä, Miettisen esikuvan Megaballin tiheys on huomattavasti korkeampi 1,121 g/cm³. Oletan, että pallon kasvaessa kuminauhoja on mahdollista asettaa tiuhemmin. Silti ihmetyttää kumin tiheyttä suurempi tiheys... Kuminauhoissa voi olla myös lateksia, joka on kumia tiheämpää. Tämä lienee yksi selitys asialle. Megaballin pienempi kaveri Microbuddy, joka on huomattavasti Miettistä pienempi, on niinikään Miettistä tiheämpi. Ilmeisesti näiden pallojen tekijällä on parempi tekniikka kuin minulla... Täytynee seurata tilannetta. Päivitin joka tapauksessa Miettisen kotisivua. Kuminauhalahjoituksia otetaan vastaan!

16.07.2003 klo 09:21 | Kommentoi | TrackBack (0)