Hääpäivä

Häitä vietettiin vuosi sitten. Nyt on ensimmäinen vuosi kulunut ja kas kummaa, yhä ollaan yhdessä. Ihan siistiä.

Ei vaan, ei ole edes tehnyt tiukkaa. Niin on sopuisaa elämä! Ensimmäinen avioliittovuosi on kulunut kerrassaan miellyttävällä tavalla. Elämänlaatu on vain kohentunut, kiitos uuden asunnon.

Niin että kyllä tästä hyvillä mielin jatkaa kohti uusia haasteita. Hyvää hääpäivää, rakas vaimoni!

28.08.2005 klo 17:20 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Virallinen häämerkintä

Häitä valmisteltiin pitkään ja nyt ne ovat sitten ohi. Tunnelma on ihan hyvä ja tyytyväinen. Juhlat olisivat voineet jatkua pidempäänkin, mutta muuten on mukavaa, että varsinkin juhlien valmistelu on ohi.

Hääpaikka oli hieno. Ravintola Pellavaa voin suositella kyllä kenelle tahansa. Palvelu toimi, sekä ennen häitä että juhlien aikana. Pöydät oli järjestelty hyvin; hieman epäilytti, että näyttääkö huomattavasti isommillekin seurueille sopiva tila liian isolta meidän juhliamme varten. Pöytien asettelu oli kuitenkin siinä määrin ilmavaa, että tila toimi hyvin. Mukavana yllätyksenä ylimääräiset tuolit oli aseteltu pieniksi penkkiriveiksi, joiden välistä saatoimme kävellä "alttaria" kohti.

Pahiten jännitti, kun seisoimme verhon takana odottamassa seremonian alkua. Kun pääsimme vihkijän eteen seisomaan, jännitys alkoi helpottaa ja viimeistään pitkän ja hyvin laaditun puheen aikana tunnelma rentoutui huomattavasti. Vihkijä, käräjäoikeuden tuomari Jouko Strander oli nähnyt paljon vaivaa puheemme eteen, eikä tyytynyt pelkästään lukemaan ne pakolliset lain edellyttämät. Harmi, että asiastaan innostuneet ja viikonloppuisin palvelevat siviilivihkijät taitavat olla Suomessa vielä melko harvinaisia. Vihkimys paikan päällä maistraatin sijasta oli kuitenkin erittäin mukava lisä juhlaan.

Kakku Pellavan ruoka oli ainakin omasta mielestäni erinomaista. Juhlien virallinen kommellus sattui kakun kanssa: kun ravintolan henkilökunta siirsi kakkua paikasta toiseen, yksi kakun taso putosi lattialle, levittäen lasinsirpaleita ja kermavaahtoa ympäriinsä. Asiassa ei harmita mikään muu kuin se, ettemme olleet paikalla näkemässä tapausta. Kakkua riitti onneksi kaikille.

Pelkäsin, että ohjelmaa olisi liian vähän. Osoittautui, että sitä oli jotakuinkin sopivasti. Isäni ohjasi seremoniamestarin asemassa juhlan kulkua hienosti, toivon mukaan vierailla ei ollut missään vaiheessa hukassa olevaa oloa. Ohjelmamme oli minimalistinen ja musiikkipainotteinen. Seremonian musiikista vastasivat kaksi sellistiä, joiden ottaminen oli yksi parhaista ideoista hääjärjestelyjen suhteen. He esittivät myöhemmin lisää musiikkia, tuttuja häihin sopivia kappaleita. Sellot toivat niihinkin kuitenkin jotain uutta.

Elvis Sellomusiikin lisäksi pidettiin pari hienoa puhetta (etenkin omani) ja loppuillasta Elvis poikkesi kylässä esittämässä muutaman kappaleen. Niistä viimeinen toimi myös häävalssinamme. Ja siinäpä se, ohjelman suhteen. Ei morsiamenryöstöä, ei kimpun heittoa (Johanna piti kimpustaan niin paljon, ettei raaskinut luopua siitä), ei tuttujuttu-leikkiä. Me viihdyimme, toivottavasti muutkin. Ainakin jotkut kesän mittaan useammissa häissä vierailleet pitivät perinteisten ohjelmanumeroiden puuttumista vain hyvänä vaihteluna.

Äidin 50-vuotisjuhlilta lainattiin idea vieraskirjasta, johon napattaisiin kuva ja kommentit kaikilta vierailta. Autoimme Johannan kanssa vieraskirjan teossa silloin, joten pyysimme nyt äitiä auttamaan meitä. Systeemiä oli hiottu: kiinteän kirjan ja kuvien liimailun sijasta vieraskirja toteutettiin valokuva-albumin muodossa. Vieraille jaettiin kortit, joihin kirjoittaa terveiset. Keräily tapahtui näppärästi ja tehokkaasti.

Varsinainen yllätys vieraskirjan suhteen oli se, että valmis vieraskirja tuotiin esille jo hääjuhlan aikana. Kävi ilmi, että asuntoautossa oli toiminut tehokas valokuvalaboratorio: digikuvat saatiin tulostettua saman tien. Tämä hämmästytti monia vieraita ja ilahdutti meitä kovasti. Kyllä nykytekniikka on kätevää. Itse tulostettujen kuvien laatu on tähän tarkoitukseen enemmän kuin riittävä ja toiminnan nopeus oli hieno juttu. Tästä suurkiitos äidille, Ismolle ja Villelle.

Juhlien jälkeen sunnuntai menikin toipuessa ja lahjoja ihmeteltäessä. Lahjojen joukosta löytyi toivottu astiasto ja yleiskone sekä muuta sekalaista keittiötarviketta. Muutakin saatiin, kiitos kaikille vaivaa nähneille. Kaikki on yhtä mieleistä, kaikki lahjat olivat hyviä.

Hääpari Sää suosi ja ei suosinut: päivä oli sateinen. Sisällä sitä ei kuitenkaan huomannut ja sääkriittisin vaihe, hääkuvan ottaminen, onnistui sateitta. Siitä kiitos sille, joka Tampereen sademääristä sitten vastuussa onkin. Manulle kiitos kuvauksesta, sekä virallisesta hääkuvasta että juhlien dokumentoinnista. Muiltakin kuvamateriaalia saatiin runsaasti, kiitos digikameroiden tuoman kuvien helpon jakelun.

Maanantaina suuntaammekin sitten aamuvarhaisella kohti Helsinki-Vantaata, josta matka jatkuu Madeiralle. Viikon tauko häiden ja matkan välillä on suuresti tervetullut, saa hetken hengähtää ennen matkaa.

1.09.2004 klo 20:27 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Juhlat on juhlittu

Häät on nyt pidetty, olemme palanneet kotiin ja lahjavuorta on kartoitettu. Laura ehti jo kirjoittamaan juhlista, minä palaan asiaan vielä laajemmin (kuvien kera!) kunhan ehdin. Ensi viikkoon menee, siis. Hengissä kuitenkin ollaan, olotila on yhä sekava.

Jos joku digikamerallinen häävieras tämän sattuu lukemaan, Gmail-osoitteeseeni (msaari, loppuun gmail.com) lähetetyt valokuvat ovat suuresti tervetulleita. Koostaisin mielelläni yhtenäisen kuvagallerian.

Kiitos kaikille vieraille!

29.08.2004 klo 17:26 | Kommentoi | TrackBack (0)

Puku miehen tekee

Haimme tänään hääpukuni ja sovitin sitä kokeeksi, jotta osaan pukea sen ylleni lauantaina. Yllättävän helposti se kävi, vain plastronin (kaulahuivin) kanssa oli sompailua. On se vaan komea vaate, kyllä sellaisessa kelpaa mennä vihille. Johannakin huokaili vieressä tyytyväisenä.

Asiat alkavat pikku hiljaa olla valmiina.

26.08.2004 klo 18:17 | Kommentit 3 kommentti(a) | TrackBack (0)

Ammattilaiset

Kävimme eilen viimeistä kertaa sopimassa hääjärjestelyistä tapahtumapaikalla. On se vaan ihmeellinen paikka: paniikkitaso laskee joka käynnillä huomattavasti. Kannattaa luottaa järjestelyt ammattilaisten käsiin, kyllä ammattilaiset tietävät mitä tekevät.

Häät ovat ylihuomenna. Se on hurjaa, se.

26.08.2004 klo 11:52 | Kommentoi | TrackBack (0)

Viisi päivää

Häät ovat lauantaina ja tälle viikolle riittää vielä tekemistä. Tanssimista pitää harjoitella, pöytäjärjestyksiä pohtia ja säätä arvailla. Onneksi ei ole ulkoilmajuhlat - hullu järjestää ulkoilmajuhlat elokuun lopussa - mutta hääkuva olisi kiva saada otettua ulkosalla.

Stressi ei ole sentään ihan hirmuinen, kunhan muuten vain on miettimistä ja tehtävää. Jonkin verran rassaa se iloinen tosiasia, että mitään kenraaliharjoituksia ei voida järjestää. Luulisin, että itse juhlassa tunnelma on alun vihkiseremonian jälkeen jo parempi, siihen asti jännittää. Minun kohdallani tietysti puheen pitäminen tuo vielä oman lisäilonsa elämään...

24.08.2004 klo 12:45 | Kommentit 4 kommentti(a) | TrackBack (0)

Häälahja

Saimme ensimmäisen häälahjamme! Robert lahjoi meitä lautapelillä. Johannakin vallan ihastui, mikä on Johannan ja lautapelien kohdalla melko harvinaista.

1.08.2004 klo 12:01 | Kommentoi | TrackBack (0)

Unissa on totuus

Jos näkee samana yönä kaksi kertaa unen samasta aiheesta, pitäisiköhän asia ottaa vakavasti? Molemmissa unissa olin häissämme pitämässä puhetta, jota en ollut valmistellut yhtään. Olisi siis varmaan aika alkaa valmistelemaan puhetta, kun sellaisen olen kerran luvannut pitää...

19.07.2004 klo 09:54 | Kommentit 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Askartelua ja tv-viihdettä

Tänään on vietetty tuntikausia reipashenkisen askartelun parissa. Kunnolliset, isot Fiskarsin yleissakset taisivat maksaa melko tyyriin hintansa saman tien takaisin. Suomalaista laatutyötä ja niin edelleen, mutta tottahan se: jos hyvät sakset haluaa, kannattaa ostaa Fiskarsit.

Vielä riittää työtä. Olisipa Johannallakin sellainen kaaso, joka hoitaa korttirumban. Sellaisiakin kuulemma on, vaan hulluja ovat, minun mielestäni. En kyllä ottaisi kenenkään muun korttien valmistusta harteilleni tämän kokemuksen jäljiltä.

Sunnuntai-iltoja ilahduttaa Yllätyshäät-sarja, jossa hääparin lähipiiri joutuu väsäämään häät parissa viikossa vähällä rahalla ja ilman ennakkovalmistelua. Paitsi että ainakin viimeksi porukkaan liittyi ammattimainen wedding planner, jolla oli paikkakin valmiiksi varattuna. Ja se pieni summa rahaa? 5000 dollaria, joilla minun nähdäkseni saa varsin kelvolliset häät. Juontaja kauhisteli tuota kovastikin: ridiculously low taisi olla tarkka sanamuoto. Ameriikan hapatusta, sanon minä.

13.06.2004 klo 19:44 | Kommentoi | TrackBack (0)

Askartelun huumaa

Tänään tuumittiin kutsuja. Askarteleminen on yllättävän kivaa! Päivän tulos on nimittäin valtaisan komea kutsuprototyyppi. Tulos on todella onnistunut siihen nähden, ettei kumpikaan meistä ole mitenkään erityisen lahjakas kuvataiteiden saralla. Malli on vieläpä riittävän yksinkertainen - ei sovi liikaa kikkailla, kun kutsuja pitää kuitenkin tehdä monta.

Tämäntyyppinen puuhastelu on kivaa. Tänään kiisteltiin useammastakin kutsujen ulkoasuun liittyvästä asiasta, mutta lopputulos on kuitenkin onnistunut ja kumpaakin miellyttävä. Saatte sitten, te onnekkaat lukijoistani, aikanaan kertoa mitä mieltä olette.

29.04.2004 klo 19:55 | Kommentoi | TrackBack (0)

Suunnitelmat etenevät

Musiikkia on tiedossa, samoin ruokaa. Ei kai hyviin juhliin muuta sitten tarvitakaan? Tähän väliin sopii kyllä valituksen sana naisten hääpukujen hienoisesta yksipuoleisuudesta. Ei ihme, että ompelimossa kerrotaan ihmisten teettävän paljon yksinkertaisia ja värikkäitä hääpukuja. Kirjavia prinsessaunelmia kyllä riittää, mutta etsipä jotain vähän tyylikkäämpää ja muuta kuin kokovalkoista niin saat kyllä etsiäkin.

21.04.2004 klo 16:17 | Kommentoi | TrackBack (0)

Avioliittoikä ja odotukset

Uutisoivat, että ensimmäisen avioliittonsa solmivien keski-ikä on noussut viimeisen viiden vuoden aikana vuodella. Se on nyt naisilla siinä 28-29 vuotta, miehillä 29-31. Onkohan minun ja Johannan liitto nyt täysin tuhoon tuomittu? Minusta olisi mielenkiintoista tietää pari muutakin tilastoa: monennenko seurustelukumppaninsa kanssa ihmiset yleensä naimisiin menevät ja kauanko liittoa ennen on seurusteltu. Ne numerot antaisivat hieman kokonaisvaltaisemman kuvan kysymyksistä.

Häitä järjesteltäessä törmää väistämättä muutamaan ongelmaan. Ehkä tärkein on raha: ihmisten ruokkiminen maksaa ja paljon. Vieraiden määrää rajoittaa siis käytettävissä oleva raha, jota taas rajoittaa järjestäjien varallisuus ja toisaalta halu tuhlata rahaa yhteen päivään. Onhan hääjuhla toki hieno asia, mutta hieman mietityttäisi kyllä sijoittaa esimerkiksi pitkälti toistakymmentä tuhatta euroa hääpäivään, kun rahoja voisi sijoittaa vaikka asunnon hankkimiseen.

Toinen ongelmakohta on ihmisten odotukset. Olivat ne sitten totta vai vain omaa kuvitelmaa, suunnitelmia rajoittaa aina se, miten muut ihmiset niihin suhtautuvat. Perinteistä poikkeaminen vaatii rohkeutta. Meillä jää jo kirkkovihkimys pois; mitä ihmiset ajattelisivat esimerkiksi alkoholittomista alkumaljoista? Taitaisivat ajatella Johannan olevan raskaana, heh, vaikka todellinen syy olisi luonnollisesti rahan säästäminen, nuukia kun ollaan. Entäs perinteisten (ja vastenmielisten) leikkien puute? Häitä painaa melkoinen perinteiden ja totunnaistapojen joukko.

29.03.2004 klo 07:39 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Häävalmisteluja

Juhlia on taas valmisteltu. Aikaa on joitakin kuukausia. Tällä hetkellä konkreettista ei ole kasassa oikeastaan sen enempää kuin ennenkään, mutta suunnitelmia siitäkin edestä. Sormukset sentään on jo hankittu, mikä on tietysti ikävää, kun ne ovat hienot eikä niitä saa vielä kuukausiin käyttää... Koeta siinä sitten olla.

28.03.2004 klo 16:46 | Kommentoi | TrackBack (0)

Valmisteluja

Meillä on nyt paikka, päivämäärä, vihkijä, matka ja sormukset. Hääpaikkaa mennään tutkailemaan lähemmin toivottavasti ensi viikolla, jolloin saadaa ruokalista mallilleen toivon mukaan.

Johanna löysi netistä jonkun, joka stressaa jo nyt heinäkuussa 2005 tulevia häitään. Aika mielipuolista. Minusta tuntuu vähän aikaiselta, että sormukset on hankittu jo nyt, kun häihin on vielä tuntuvasti aikaa (mutta enpä kerro kuinka paljon).

11.03.2004 klo 08:32 | Kommentit 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Kirjastohäät

Avataanpa hääkategoria tällaisella löydöllä: Fontanassa, Kaliforniassa paikallinen lähikirjasto on suosituimpia häidenpitopaikkoja ystävänpäivänä. Ilmeisesti asiaan liittyy se, että kirjastossa toimii paikallinen maistraatinvastine, josta vihkiluvat haetaan. Nyt myös seremonian pitäminen onnistuu kirjastossa, ainakin ystävänpäivänä. Asiasta uutisoi Fontana Herald News. Kyllä minäkin voisin mennä kirjastossa naimisiin!

(via LISNews)

6.02.2004 klo 14:14 | Kommentoi | TrackBack (0)