Mikko Saari

Ensiesittelyssä Anni

Tiedän, että kuville on kysyntää, joten tässä niitä nyt on. Julkistettakoon samalla vauvan nimi, kun kerran päätimme, ettei nimeä pantata nimiäisiin asti, kun niiden pitämisestä ei ole sen kummemmin aavistusta juuri tällä hetkellä. Joskus jotain pientä, mutta pitäähän lapsella siihenkin asti joku nimi olla! Pidetään nyt se koko nimi kuitenkin vielä salaisuutena, niin pysyy jotain jännitystä elämässä.

Pikkukakkonen sai siis nimekseen Anni.

23.01.2009 klo 14:52 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Tyttö tuli!

Noin klo 16.12 ääninäytettä antoi tyttö, jolla on pituutta 53 senttiä ja painoa 4,3 kiloa. Noin klo 15.50 pääsimme sairaalaan, joten aika tiukille veti. Nyt on kuitenkin kaikki kunnossa ja äitikin voi erittäin hyvin olosuhteisiin nähden. Nooan mielipidettä tulokkaaseen ei ole vielä tiedusteltu.

17.01.2009 klo 21:29 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Nooa ja Hatanpää

Kaksi vuotta siinä meni, kunnes viikonloppuna tuli ensimmäinen reissu Hatanpäälle (siis paikalliseen terveyskeskukseen) Nooan kanssa. Ei sentään missään ihan älyttömässä koohotuksessa, kunhan poika kippasi nurin taaperokärrynsä kanssa. En nähnyt, joten vaikea sanoa miten kävi, mutta onhan tuo kaatuillut kärrynsä kanssa ennenkin.

Nyt vain vähän pahemmin, ilmeisesti pää kopsahti lattiaan tavallista kovemmin. Aluksi tuli hirveää huutoa, sitten hiljeni ja Nooa käväisi muutaman sekunnin ajan tajuttomana. Onneksi virkosi nopeasti, mutta oli Nooa sittenkin vähän vaisu. Autokyyti Hatanpäälle järjestyi sentään kätevästi, kun olivat juuri isovanhemmat tulossa hakemaan poikaa hoitoon. Mummolaan mentiin sitten Hatanpään kautta. Uskalsimme päästää hoitoon, kun siihen mennessä Nooa oli jo toipunut: jo kun autolle mentiin, Nooa juoksi ihan omin jaloin tavalliseen tapaan.

Hatanpäällä oli odottelua joku tovi, mutta eipä siellä sentään tuntikausia tarvinnut odotella. Leikkipaikalla oli riittävästi katseltavaa, että Nooa pysyi viihdytettynä. Ystävällinen lääkäri tarkisti tilanteen nopeasti ja totesi, että lievä aivotärähdys varmaan, eikä syytä huoleen – ja ihan kunnossahan Nooa onkin ollut sittemmin. Hoidossakin viihtyi oikein mukavasti!

Tällaista se pienten kanssa on, varsinkin kun on tuollainen vähän touhukkaampi yksilö. Onneksi ei sen enempää ole kolhuja kärsitty tähän asti, kyllä tuollainen kerran kahdessa vuodessa -tahti terveyskeskusreissuille sopisi oikein mukavasti.

21.07.2008 klo 13:01 | Kommentoi | TrackBack (0)

Nooamaisuuksia

Lienee taas aika tehdä Nooa-katsausta (tai on ollut jo pitkään, mutta nyt vasta sain aikaiseksi). Nooasta on tullut iso poika jo, kauheasti se osaa ja ylettyy. Enää ei tarvitse kärrätä apujakkaraa, jotta saa valot haluttuun tilaan (eli kaikki päälle), vaan katkaisimiin ylettyy jo ihan itse. Ulko-ovestakin pääsee ulos ihmettelemään maailmaa, jos joku vain avaa välioven.

Nooa on tosi avulias ja osallistuu innolla kotihommiin. Pyykinpesu on Nooan suosikkeja. Nooa oppi hiljattain avaamaan pyykkikoneen ja kauhoo mieluusti pyykkejä korista ja sulloo niitä koneeseen. Kun pyykit on pesty, Nooa kiipeää vessanpöntön päälle ripustamaan niitä narulle kuivumaan.

Oma-aloitteisuutta on tullut jonkin verran lisää ja esimerkiksi toisinaan vaipanvaihtoon mennään Nooan johdattamana (Nooa oppi yhtenä aamuna neuvojeni avulla avaamaan saunan lasioven alareunasta). Pukeminen kiinnostaa selvästi, mutta taidot eivät vielä ihan riitä. Kenkien päälle Nooa lähinnä astuu, mutta housut Nooa saa jo päälle melkein itse - jos vain tajuaisi vetää housuja ylös myös takaa, eikä vain edestä.

Syöminen sujuu jo oikein mukavasti, joskin pääasiassa sormilla. Vaan väliäkös sillä, jos murkinaa menee suuhun? Pieni ongelma on ruoan heittely, leivät varsinkin tuppaavat lentelemään ympäriinsä. Häijyimmillään Nooa tähtää suoraan isin teemukiin. Nooan suosikkiherkkuja ovat juustot (mozzarella ja feta varsinkin, Nooa on heti kärkkymässä maistiaisia kun pizzan päälle leikataan mozzarellaa). Nooa pitää myös sinapista. Maito on kuitenkin herkuista rakkain.

Puistossa Nooa on kova viipottaja, jolle tulee välillä herkkä hetki, jos joku kohtelee tyhmästi. Sellaista sattuu, mutta onneksi niistä toipuu. Nooa on myös osoittanut itsenäistä osaamista ja rohkeutta ja esimerkiksi hakenut tarvitsemansa pallon ihan itse kymmenien metrien päästä puiston toiselta laidalta. Kevyttä tottelemattomuutta on silloin tällöin ilmassa, mutta jos Nooa ei itse lähde liikkeelle toivottuun suuntaan useammallakaan pyynnöllä, niin sitten kannetaan...

Nooa on siis kaikin puolin varsin reipas tapaus. Rokkikin miellyttää: tänään kävimme katselemassa taas kaksi Orffien ja Dalcrozen keikkaa ja Nooa oli taas kovin tyytyväinen ja keskittyneesti musiikista nautiskeli. Isikin tykkäsi kovasti, varsinkin kun soittajasedät soittivat molemmilla kerroilla ihan eri setit ja täten tyhjensivät tehokkaasti listaa biiseistä, jotka halusin kuulla elävänä esitettynä. Hubaa.

25.04.2008 klo 20:07 | Kommentoi | TrackBack (0)

Rokkia!

Nooa oli eilen ensimmäistä kertaa rokkikonsertissa - ja vieläpä kahdesti! Kaukajärven kirjaston 30-vuotisjuhlissa esiintyi Tohtori Orff ja Herra Dalcroze, joten pakkohan se oli nähdä. Konsertteja oli kolme, ja niihin oli ennakkoilmoittautuminen. Kun kävimme ilmoittautumassa, pääsimme juuri ja juuri viimeiseen, niin täyttä oli.

Ja pöh. Olimme luonnollisesti oven takana Orffeja vielä enemmän fanittavien puistotuttujen kanssa ja pääsimme heti ensimmäiselle keikalle eturivin paikoille. Eikä siinä vielä kaikki! Keikan jälkeen odottelimme sen puolisen tuntia ja kas, toisellakin keikalla olimme samoilla paikoilla katsomassa suosikkeja.

Hienot keikat oli, kertakaikkiaan, ja Nooakin tykkäsi. Innostus näkyi siitä, että Nooa viihtyi molempien keikkojen ajan kiltisti sylissä istumassa ja vain tuijotti soittajasetiä. Keikan jälkeen kävimme luonnollisesti jututtamassa bändiä, ja Orffit ihastelivat kovasti Nooan rock-uskottavaa kitarapaitaa. Nooa vähän ujosteli, vaikka onkin Orffeja telkkarista katsellut paljon.

Tätä lisää! Orffit ovat näemmä Hervannassa 25.4. ja Vanhalla Kirjastotalolla 4.5., näistä ainakin jälkimmäiseen iskemme, mikäli kellonajoissa vain on mitään tolkkua.

2.04.2008 klo 13:43 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Nooa-katsaus

Nooa on nyt vuoden ja kahdeksan kuukautta vanha, ja todella monitaitoinen pikkumies. Kaikenlaiset kiipeilyharrastukset ovat kovasti suosiossa. Nooa osaa sujuvasti kiivetä tuoleille (ja tuoleilta pöydälle) ja pääsee alaskin. Viimeisin ylpeää paistattelua herättänyt taidonnäyte oli tyylikäs laskeutuminen sohvan käsinojan yli.

Päivällä nähtiin jotain uutta, kun Nooa kiskoi itse pulkkansa mäen päälle laskua varten. Tällaisen oma-aloitteisuuden toivotan kyllä ehdottomasti tervetulleeksi. Pulkkamäki viehättää muutenkin, tosin vähän satunnaisesti. Puiston isosta liukumäestäkin lasketaan nykyisin täysin ilman isän apua.

Uuden edestä täytettävän pesukoneen myötä Nooa on innostunut pyykkihommista. Ei tarvitse kuin naksauttaa pesukoneen luukku auki tai ehdottaa pyykinpesua muuten, niin Nooa säntää jo kohti kylpyhuonetta. Nooa osaa täyttää pesukoneen ja auttaa innokkaasti myös tyhjentämisessä. Aamulla Nooa ehdotti itse pyykinpesua: Nooa riisui housunsa, toi ne minulle ja kiskoi kohti kylpyhuonetta.

4.03.2008 klo 11:53 | Kommentoi | TrackBack (0)

Tähän on tultu

Jaa mitenkö juhlistin uutta vuotta? Heräsin vuoden vaihtuessa erityisen kovaäänisiin raketteihin, kirosin mielessäni mokomat mekastajat hemmetin kuuseen ja yritin nukahtaa uudestaan. Onnistui, enkä herännytkään kuin vasta puoli kuusi Nooan mekastukseen. Jee.

Että hyvää uutta vuotta vain tämänkin blogin lukijoille.

1.01.2008 klo 18:52 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Joulukooste

Joulun aikaan sattuu ja tapahtuu. Nooalle sattui, mukkasimme liukumäestä laskiessamme ja nyt on poskessa varsin reippaan kokoinen rupi. Sellaista sattuu, ja järkytys vanhemmille oli selvästi pahempi kuin Nooalle itselleen (Nooan mittakaavassa rysäyksestä seurannut itku oli sellaista vahvaa keskitasoa). On se vaan kurjaa katsoa, kun omasta kullanmurusta virtaa (no, tihkuu) verta.

Muuten Nooan toinen joulu on sujunut leppoisasti. Emme ole luopuneet arkiaikataulusta: herätys normaaliin aikaan, tavanomaiset ulkoilut, normaalit päiväunet, nukkumaanmeno totuttuun aikaan. Se on pakottanut jouluhässäkän järjelliselle tasolle ja elämän leppoisaksi. Hyvä näin: joulu on ollut todella mukava.

Nooa sai luonnollisesti aika läjän lahjoja. Oli toisaalta ilo huomata, että vähempikin olisi riittänyt. Nooa ei suinkaan sännännyt repimään lahjoja auki, vaan innostui jo ensimmäisistä lahjoistaan niin, että loppujen avaamisen olisi varmaan voinut jättää vaikka seuraavaan päivään... Vaatimaton muksu. Nyt on sitten meluleluja, kun paketeista löytyi välittömästi suuren suosion saavuttanut hakka ja varsinkin iloisesti kilisevä ksylofonin ja pianon yhdistelmä (jälkimmäisen ostimme vieläpä ihan itse).

Johannan vanhemmilta saatu Duplo-eläintarha oli sekin aika iloinen juttu - niin vanhemmille kuin Nooallekin. Nallehatusta Nooa itse ei suuresti riemuitse, kuten nyt ei vaatteiden pukemisesta yleensäkään, mutta vanhemmat tykkäävät kyllä, hattu on aivan uskomattoman söpö. Kiitokset siis kaikille, jotka Nooalle mainioita lahjoja hankkivat.

Jouluruokia Nooa maisteli vaihtelevalla menestyksellä. Meidän perinneruokiimme jo kuuluva kinkun paistoliemestä tehty pippurikastike miellytti Nooaa kovasti, samoin kermavaahto. Suklaat ja joululaatikot sitten vähemmän. Otapa tuostakin nyt selvää. No, nyt on melko vähäruokainen kausi menossa ja on aina ilo, jos jokin ruoka maistuu oikein kunnolla. Syökööt sitten vaikka kermavaahtoa =)

Luin hyvän kirjan: Janne Huttusen Isyyspakkaus on hulvattoman hauska ja sisällöltään arkijärkinen ja armottoman realistinen opas lapsiperheen elämään. Suosittelen kaikille tuleville vanhemmille, sukupuolesta riippumatta.

25.12.2007 klo 20:16 | Kommentoi | TrackBack (0)

Mediankuluttaja Nooa

Nooa tunnistaa jo Teletapit, useimmat Puuha-Peten hahmot ja Maisan hahmot. Mitäköhän tästä pitäisi ajatella? Sen ainakin tiedän, että sisäsiisti ajatus siitä, että suojelisimme lastamme television turmelevalta vaikutukselta oli ensimmäisten käytännössä ulos lentäneiden kasvatusperiaatteiden joukossa. Eikä se televisio piru ole, varsinkaan Nooan nykyisellä keskittymiskyvyllä: ei Nooa jaksa katsoa telkkaria kuin joitakin minuutteja, ehkä viisi minuuttia maksimissaan.

Yllämainitut sarjat ovat vieläpä varsin harmittomia. Maisa varsinkin miellyttää karkkiväreissään. Puuha-Petessä on ehkä vähän turhan luutuneita sukupuolirooleja, varsinkin ensimmäisessä paketissa Anni on tylsä sihteerikkö. Toisessa paketissa Annikin tekee jo rakennustöitä siinä missä Petekin, edistystä!

Nooa on mainio tyyppi. Olen saanut leikkipuistoseuraa samaa puistoa aamuisin asuttavista perhepäivähoitajista, ja vaikka Nooa ei muiden lasten kanssa vielä leikikään, niin puiston Johannasta on tullut Nooalle jo tärkeä leikkikaveri. Liukumäessäkin joskus valikoidaan, että isi ei kelpaa ollenkaan ottamaan vastaan, vaan Johannan pitää olla koppaamassa. Johanna on myös suosikkikaveri kukkuu- eli tittii-leikkiin (Nooa lymyilee kiipeilytelineen alla, sanoo tittii ja hihittää).

14.12.2007 klo 12:46 | Kommentoi | TrackBack (0)

Nooan harrastukset

Nooa pitää peleistä ja kirjoista. Kovimpia pelejä ovat Funny Fishing ja pari päivää sitten ostettu ensipeli, joka on kaksipalaisista eläinpalapeleistä muodostuva muistipeli. Näitä on kovasti kiva plärätä. Myös korttipakka miellyttää Nooaa suuresti, samoin oikeastaan mitkä tahansa lautapelilaatikot.

Kirjat ovat myös tärkeitä. Kävimme eilen tutustumassa Kaukajärven uuteen kirjastoon - se on muuten hieno ja vaikka kovasti harmittikin, että kirjasto oli kiinni vuoden verran, odotus palkittiin todella tyylikkäällä kirjastolla! Varsinkin lasten satuhuone on fantastinen. Nooa tykkäsi heti, ja löysi itselleen paljon kivaa luettavaa. Niitä sitten luettiin eilinen ilta ja tänäänkin piti heti aamulla aloittaa. Yleensä Nooa tykkää aamuisin katsella Maisaa tai Teletappeja telkkarista, mutta tänään kirjat veivät voiton. Se on hyvä se!

22.11.2007 klo 12:26 | Kommentoi | TrackBack (0)

Touhu-Nooa

Nooa on ollut viime aikoina varsin vauhdikkaalla tuulella. Sitä voisi kuvitella, että lapsensa kanssa voisi pötköttää sängyssä joutilaasti ja leppoisasti, mutta ei, Nooan kanssa ei pötkötellä. Sänkyyn Nooa on kuitenkin kiipeämässä, koska sängyssä voi remuta! Kun Nooa tunkee sänkyyn, pikkumies odottaa, että isä tulee ja paiskoo pikkuista ympäriinsä. On siis tehtävä työtä käskettyä: reisistä kiinni, äijä ilmaan ja kiepauttaen alas, niin että pikku-ukko pomppaa sängystä - ja voi sitä naurunremakkaa! Ihan hullu koko muksu.

14.11.2007 klo 11:54 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ikuinen Nooa

Nooa istui tässä päivänä eräänä Johannan sylissä katselemassa tietokoneelta vanhoja Nooasta kuvattuja videoita. Videolla Johanna luki Nooalle kirjaa ja kysyi "mitä lammas sanoo?" Nooa vastasi aivan oikein "bää" - sekä videolla että sylissä!

Tästähän piti ottaa video, onneksi Nooa toisti tempun toisellakin kerralla. Nyt meillä on video Nooasta, joka katsoo videota Nooasta ja vastaa videolta tulevaan pyyntöön. Tätähän voisi jatkaa loputtomiin... video Nooasta katsomassa videota Nooasta katsomassa videota Nooasta! Hulluutta!

24.09.2007 klo 17:44 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Nooan touhuja ja kulttuurihajahuomioita

Nooa se vain kasvaa ja kehittyy. Puhetta poika tunnistaa jo komeasti. Eilen pidimme lukuhetkeä: heittäydyin säkkituoliin mukavasti ja pyysin Nooaa tuomaan Muumi-kirjan ja hakemaan peittonsa olohuoneesta. Poikahan teki mitä pyydettiin! Ei tässä tarvitse itse kohta tehdä mitään. Kun Johanna pyysi käymään varaamassa pyykinkuivaushuone, Nooa säntäsi heti ovelle ja halusi ehdottomasti mukaan.

Tänä aamuna Muumi-kirja löytyi hyllystä, mutta vaati sentään vähän etsimistä, koska kirja oli väärin päin - mutta niin vain se löytyi, kun vähän etsittiin. On se vaan aika nokkela pikkumies. Hammashoitokäynti sujui sekin varsin komeasti (Nooalta on lohjennut hampaasta kulma, taisi mennä liukumäessä; ei onneksi mitään vakavaa), ilman minkäänlaista hermoilua.

Musiikkileikkikoulussa Nooasta on paljastunut ihan uusi, rauhallinen puoli. Kotona Nooa kiitää ja viilettää, mutta isommassa lapsiryhmässä käykin ilmi, että Nooa on itse asiassa hiljainen ja tarkkaileva. Ehkä se siitä - nyt ollaan käyty vasta kolme kertaa, kenties Nooalla kestää vielä tovi ennen kuin innostus valtaa mielen isommassa porukassa. Kotonahan Nooa ei juuri muita lapsia näe, kun käymme leikkipuistossakin sellaiseen aikaan, ettei siellä juuri muita ole.

Koti-isäily on ollut noin yleensä ottaen kivaa, päivät kuluvat mukavasti ja tekemistä ainakin riittää Nooaa ulkoiluttaessa. Saapas nähdä, miten käy, kun ilmat kylmenevät - meneekö ulkoilusta ilo tyystin.

Sitten muutama hajanainen huomio: David Parlettin The History of Card Games on ehdottoman suositeltavaa luettavaa kaikille korttipeleistä kiinnostuneille. Teos on vuodelta 1991 ja pitkään loppuunmyyty, mutta Amazonista löytyy käytettyjä.

Battlestar Galactican kolmoskauden katselu on aloitettu, eilen katsottiin ensimmäinen jakso. Onpas kertakaikkisen mukavaa palata takaisin Galacticalle!

Silent Waters eli Amorphiksen tuorein levy on erittäin onnistunutta jatkoa Eclipselle: bändi on kerrassaan mainiossa vireessä. Suosittelen.

15.09.2007 klo 06:33 | Kommentoi | TrackBack (0)

Lastenmusiikkia

Aamulehdessä kirjoittivat lastenmusiikista. EMI ja Alex Nieminen ovat perustaneet Ipanapa Recordsin, joka tuottaa laatumusiikkia lapsille. Netissä asiasta uutisoi vaikkapa Hesari. Tulossa oleva kokoelmalevy kuulostaa ideatasolla aika hyvältä.

Mitä omiin lastenmusiikkimieltymyksiini tulee, toistaiseksi kaksi on ylitse muiden. Ensinnäkin on Paukkumaissi, omia biisejä ja lastenlauluklassikoita reggaevirityksellä. Taustajoukoissa on Soul Captain Bandista tuttua väkeä ja laulaja Tytti Metsällä on oivallista kansanmusiikkiosaamista, joka kuuluu levyllä myös. Sivuilta löytyy näytteitä. Tästä meillä tykkäävät kaikki ja kovasti, sanoisin että Paukkumaissi on Nooan ykkössuosikki. Bändiltä on ilmestynyt yksi levy, joka kantaa nimeä Paukkumaissi.

Toinen oiva on Pessi Levannon (joka soittaa Ipanapan kokoelmalevylläkin) Vuohi, joka perustuu Julia Vuoren luomaan vuohihahmoon. Toinen Vuohi-levy on vielä kirjastosta lainaamatta, mutta ensimmäinen, Vuohi kaipaa Kalahariin, on erinomainen. Vuohen maailmanmatkailusta kertova levy ottaa perusvireekseen pianojazzia, johon sekoitellaan erilaisia vaikutteita tarpeen mukaan. Nimibiisi on esimerkiksi silkkaa teknoa ja Stonehenge-aiheinen Jättiläisten hampaat on luonnollisesti heviä. Vuohestakin löytyy näytteitä nettisivuilta.

18.08.2007 klo 19:29 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Taidot kehittyvät

Nooa se vain kasvaa ja kehittyy. Viime aikoina pojan taidot ovat kehittyneet huimaavaa tahtia. Uusia juttuja tulee vähän väliä.

Nykyään, esimerkiksi, jotain halutessaan Nooa saattaa tulla ja kiskoa sormesta. Useimmiten äiti tai isä vedetään keittiöön antamaan ruisleipää (mitä kuivempaa, sen parempaa - liittyisikö sitten siihen, että Nooalle on tulossa tällä hetkellä neljä uutta hammasta), mutta esimerkiksi tänään Nooa kiskoi Johannaa kylppäriin esittelemään pyykkikonetta.

Nooa on myös oppinut laskemaan leikkipuiston liukumäestä: Nooa konttaa portaat ylös, kääntyy ja laskee mäkeä mahallaan jalat edellä. Todella taitavaa! Hämmästyttävin ja odotetuin uusi taito löytyy kuitenkin ruokapöydästä: Nooa on oppinut lusikoimaan ruokaa suuhun. Toki suuri osa menee edelleen pöydälle ja ties minne, mutta osa lusikallisista suuntautuu jo suuhun.

Myös kielitaito kehittyy, tosin vielä passiivisesti. Nooa ei juuri puhu, mutta ymmärtää jo paljon. "Missä on?" -leikki on suosittu ajanviete ja Nooa osaa tunnistaa ja osoittaa paljon erilaisia asioita. Ymmärrystä riittää.

30.07.2007 klo 16:00 | Kommentoi | TrackBack (0)

Parseri

Vanhoissa tekstiseikkailuissa pelin laatuun vaikutti pääasiassa kaksi asiaa: käsikirjoitus ja parseri. Parserin tehtävänä oli tulkita pelaajan kirjoittamat syötteet pelin ymmärtämään muotoon.

Varhaisimmat parserit ymmärsivät yksinkertaisia verbi + objekti -komentoja: OTA KEPPI, LYÖ PEIKKOA ja niin edelleen. Tällainen parseri on aika helppo tehdä; olen joskus tehnyt itsekin. Myöhemmin pelit kehittyivät ja parserit myös: OTA KAIKKI PALLOT PAITSI MUSTA PALLO ja muuta mutkikkaampaa.

Tämä tuli mieleeni aamulla ulkoillessani Nooan kanssa. Nooan parseri on selvästi kehittymään päin: tänään esimerkiksi MENE HAKEMAAN KIVIÄ JA LAITA NE TÄHÄN KIPPOON johti haluttuun lopputulokseen. Samoin VIE KÄNNYKKÄ ÄIDILLE -tyyppiset käskytykset tuottavat tulosta, jos Nooalla sattuu olemaan vastaanottavainen vaihde päällä. Aina ei toki ole.

18.07.2007 klo 10:32 | Kommentoi | TrackBack (0)

Imurimestari

Nooa on vallan innostunut imurista. Lähes päivittäin imuri täytyy käydä kiskomassa esiin kaapista. Nooa pystyy toisinaan jopa kiskomaan painavan imurin itse pois kaapista, mutta tähän vaiheeseen tarvitaan vielä vähän apua. Sen sijaan eilen Nooa oppi viimein laittamaan imuria päälle ja pois mielensä mukaan. Nooa on myös ymmärtänyt, miten imurin johto vedetään esiin ja sekin on selvää, minne johto kuuluu laittaa - se vaihe vain ei onnistu omatoimisesti.

Mitä imurilla sitten tehdään? Valitettavasti ei vielä imuroida, mutta Nooasta on mukavaa tunkea sormiaan imurin vietäviksi ja pitää käsiään poistoilma-aukon lämmössä. Imuri ei enää pelota, vaan on miellyttävä tutkimuskohde.

Muukin siivous on pojan mieleen: eilen Nooa leikki pitkään rätillä, pyyhkien paikkoja kovalla tarmolla. Myös matoilla on taipumus siirtyä paikasta toiseen, varsinkin eteisen kevyt pikkumatto löytyy joskus erikoisista paikoista. Yllättävän suuri harmi tuli, kun Nooa ryhtyi kääntämään olohuoneen mattoa ympäri, eikä sen alta löytynytkään liukuestettä kuten muiden mattojen alta.

1.07.2007 klo 05:48 | Kommentoi | TrackBack (0)

Täysi vauhti päällä

Nooa on nykyään täynnä touhua. Kotona kävelemistä ei estä mikään, vaan menoa riittää jatkuvasti. Elämään mahtuu kärräämistä ja kuskaamista. Jostain syystä Duplot on esimerkiksi lähes poikkeuksetta levitettävä eteisen lattialle - ei omaan huoneeseen, ei olohuoneeseen, vaan eteiseen.

Kielen kehitys tuntuu olevan vahva juttu tällä hetkellä. Nooa ymmärtää puhetta aina vain enemmän ja saattaa satunnaisesti jopa sanoa jotain. Tai ainakin yrittää. Mutta ymmärrys on vahvaa: jos puhutaan ulos menemisestä, Nooa saattaa mennä ovelle hypistelemään kenkiä.

Synttäreillä Nooa osoitti olevansa aikamoinen epeli. Ei ollut juuri äitiä ja isiä ikävä, kun Nooa kiehnäsi vieraiden parissa. Lahjaksi saatu hyrrä tuntuu olevan seuranpitoväline: synttäreillä hyrrää vietiin milloin kenellekin pyöritettäväksi. Pari päivää sitten kävi taas vieras kylässä ja eiköhän Nooa ollut pian tuomassa vieraalle hyrrää pyöritettäväksi.

28.06.2007 klo 05:55 | Kommentoi | TrackBack (0)

Poika kasvaa ja kehittyy

Nooasta on kehkeytynyt ensinnäkin kova kävelijä ja toiseksi varsin fiksu muksu. Nooa ymmärtää selvästi aikaisempaa enemmän sanoja - kun puhuu kirjoista, Nooa menee hakemaan kirjan. Jos puhuu kylvystä, poju saattaa vaeltaa kylppärin ovelle. Nooan hauskoihin harrastuksiin kuuluu yhä roskiksen dyykkaaminen, varsinkin tyhjät hedelmäsosetetrat ovat arvostettuja aarteita. Mielenkiintoinen projekti on myös cd-levyjen kärrääminen makuuhuoneesta telkkariin.

Ulkona Nooa ei vielä juuri omatoimisesti kävele, vaan arastelee liikkeissään. Reitit ovat kuitenkin selvät: omalla pihalla kuljetaan ensin keinuun, sitten toisen talon keinuun, sitten kenties hiekkalaatikolle, sitten käydään kolmannen talon pihassa ihmettelemässä leikkipaikkoja.

Tänään kävimme Särkänniemessä ihmettelemässä lasten eläintarhaa. Kallis reissu oli vaivan arvoinen, Nooa oli ihan huuli pyöreänä katsellessaan eläimiä. Siitä tietää, milloin Nooa on kiinnostunut jostain: poika on ihan hiljaa ja ihmeissään. Epäilemättä tänä iltana ennen nukkumaanmenoa sängystä kuuluu pörinää kun poju puhuu itsekseen päivän jännittävistä tapahtumista.

Nooan puhuttu sanavarasto on vielä aika kapea, edelleen käytössä on vain äiti - milloin kysymyssanana, milloin komentona, milloin mitenkin. Kaikki on siis äitiä. Äiti tuntuu muutenkin olevan Nooalle suosikki; tätä kirjoittaessani Nooa leikkii Johannan kanssa lattialla. Jos Johanna olisi tässä koneella, Nooa kiehnäisi jaloissa eikä antaisi hetken rauhaa.

13.06.2007 klo 17:38 | Kommentoi | TrackBack (0)

Pikku kävelijä

Nooa oppi kävelemään eilen. Poju on kyllä kävellyt yksittäisiä askelia silloin tällöin aikaisemminkin, kun ote on irronnut, mutta eilen saimme innostettua Nooan kävelemään isältä äidille ja päinvastoin. Muutaman kerran kävely onnistuu riemusta hihkuen, sitten innostus vie voiton ja keskittymiskyky pettää.

Tänään Nooa otti ja käveli olohuoneessa monta metriä itsekseen päästäkseen lelujen kimppuun; osasipa vielä laskeutuakin siivosti kaatumatta. Eiköhän tuosta siis kävelijä vielä tule. Ulkonakin käveleminen ympäri leikkipaikkoja ja pitkin rantaa on parasta, mitä tietää voi.

17.05.2007 klo 15:23 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Poika ei ole palikka

Nooa on kehittynyt! Joululahjaksi saatu palikkalaatikko ei tarjonnut pitkään aikaan Nooalle kummempaa iloa, mitä nyt kolistelua ja palikkatornien kaatamista. Siinä vaiheessa kun Nooa innostui paukuttamaan koko laatikolla lattiaan, laatikko pistettiin syrjään.

Tänään Johanna oli kaivanut laatikon esiin ja käyttöön ja kas! Poika osaa! Nooa osaa hienosti laittaa palikoita laatikkoon. Ainakin helpoin lieriön muotoinen palikka menee komeasti laatikkoon. On todella hauskaa nähdä, kuinka poika alkaa tajuta asioita enemmän.

6.05.2007 klo 18:14 | Kommentoi | TrackBack (0)

10-kuukautinen sankarivauva

Nooa osoitti tänään sankarillista selviytymistä. Tänään kymmenen kuukautta täyttänyt muksu koki kovia, kun kävimme sairaalassa allergiatesteissä. Itsekin pistelytestin läpikäyneenä tiedän, että maailmassa on mukavampiakin asioita, mutta Nooapa ei 30 pistosta piitannut, vaan oli kuin ei olisi ollutkaan. Ja totta kyllä, huoneessa oli kyllä paljon muutakin, huomattavasti kiinnostavampia asioita!

Muutenkin päivä on mennyt hämmentävän hyvin, vaikka aamupäiväunet piti lopettaa kesken, jotta ehditään sairaalaan ajoissa. Nooa on ihmeellinen tapaus, melkoinen pärjääjä. Sanomattakin on selvää, että verikoe ei ollut juttu eikä mikään, vaikka kokeenottaja jotenkin vähän tumpelo olikin. Olen nähnyt sulavampiakin suorituksia. Vaan siinä auttaakin puudutusgeeli, neulalla saa tökkiä miten sattuu, eikä poika valita - luulen, että ilman geeliä tuossa kohtaa kuultaisiin huutoa.

Tuloksista ei ole vielä ihmeempää tietoa, paitsi että kananmuna-allergia on ilmeisesti tosiasia, joten sitä vältetään nyt ainakin kaksivuotiaaksi asti. Ei taida olla isompi ongelma, mutta vaatii vähän tarkkailua.

23.04.2007 klo 12:36 | Kommentoi | TrackBack (0)

Vauva lisää entropiaa

Olen tullut siihen tulokseen, että vauvan tehtävä maailmassa on hajottaa vanhaa järjestystä ja lisätä entropian määrää systeemissä. Väitteeni tueksi voin esittää todistusaineistoa: kirjahyllyssämme pelit olivat ennen siivossa järjestyksessä aakkosittain pelikoneen mukaan; tv-sarjalevyt olivat samoin siististi rivissä. Ei enää.

Keittiö on myös jatkuva entropian lisääntymisen näyttämö. Ruokaa on yksinkertaisesti joka puolella. Toivon mukaan jossain vaiheessa tämä vanhan järjestyksen hajottaminen tekee tilaa uuden järjestyksen luomiselle.

Nooa löysi myös uuden ystävän salaatinkuivaimen kannesta. Sitä on mukava kiskoa perässään narusta vetäen. Pitäisiköhän pojalle ostaa joku varsinainen vetolelu? Kenties, vaan toistaiseksi taitaa riittää salaatinkuivain. Nuken hankkiminen tuntuisi myös ajankohtaiselta, sen verran reippaasti poika on innostunut nukkejen kanssa vuorovaikuttamaan tilaisuuden tullen. Nukkeja voi pussata ja retuuttaa, siitä se vuorovaikutustaitojen kehitys alkaa.

Vähemmän sosiaalisista harrastuksista mainittakoon roskisdyykkays. Vessan roskiksesta löytää ihastuttavia vessapaperirullan hylsyjä, joista vauhdikas vauva nauttii omatoimisesti päivän kuituannoksensa. Niinpä niin...

7.04.2007 klo 18:24 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Keinumaan!

Eilen veimme Nooan ensimmäistä kertaa keinumaan, kun huomasimme naapuritalon keinuihin ilmestyneen vauvakeinun. Kätevää! Nooa oli aluksi hivenen huolestuneen oloinen, mutta omaksui keinumisen salaisuudet nopeasti. Tänään toisella kertaa keinuminen sujui jo oikein mainiosti!

Nooa on ollut muutenkin ilahduttavan reipas, varsinkin tänään illalla poika jaksoi leikkiä leluillaan pitkän tovin oikein keskittyneesti. Synttärilahjaksi kaavaillut rakennuspalikat otettiin käyttöön jokin aika sitten, ja ne ovat osoittautuneet oikein mukaviksi: Nooa ei itse vielä rakenna, mutta tuhoaa äidin ja isän rakennelmat ripeästi ja huolellisesti.

Luulen myös, että ensimmäisiin sanoihinkin päästään lähitulevaisuudessa käsiksi. Yritystä ainakin on kovasti, ja jonkinlainen hapuileva tulkinta sanasta "äiti" on kuultu jo monta kertaa. Tänään Nooa yritti myös selvästi sanoa "ikkuna" osoittaessaan ikkunaa - on se vaan viksu poika.

21.03.2007 klo 19:37 | Kommentoi | TrackBack (0)

Tahdonilmauksia

Voi kun voikin kahdeksankuisella olla tarmoa ja tahtoa! Poika nimittäin ihastui keittiönhanaan, ja nyt pitäisi päästä koko ajan uuden rakkauden luokse. Aikaisemminkin on toki tuttavuutta tehty, mutta tänään hananavaamisen mekanismi kirkastui pojun mielessä ja iloa riitti, kun vettä vuoroin virtasi ja oli virtaamatta.

Ainoa ongelma asiassa on se, että hanan luokse pääseminen edellyttää vanhempien apua. Kun pituutta on kaikki 72 senttiä, edes varpaillaan seisominen ei riitä siihen, että pikkukädet ylettyisivät kaapin ovenkahvoihin. Vaikka ylettyisivätkin, käsivoimat eivät taida ihan vielä riittää.

Ohjelmassa onkin paljon kiivasta huudon ja raivon säestämää lattiaa läpsivää konttaamista, kun Nooa suuntaa kohti rakasta hanaansa. Sitten seuraa pettymys, kun omin voimin ei pysty kiipeämään riittävän korkealle. Itku on pahempi kuin pienissä kaatumisissa, kun poikaparka tajuaa, että hanan luokse ei nyt pääse.

On se vaan suloinen pikku tahtoja.

15.02.2007 klo 16:11 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Yhden tempun poni

Nooasta on tullut varsinainen yhden tempun poni. Nyt kun poika on oppinut nousemaan seisomaan tukea vasten, mikään muu ei kiinnosta. Siispä harjoittelemme seisomaan nousemista sohvaa vasten, sohvapöytää (ja tietokonetta) vasten, telkkaria vasten, seinää vasten, äidin ja isän jalkoja vasten, vessanpyttyä vasten ja niin edelleen. Mitä kävi sille, että ollaan vaan ja leikitään leluilla lattialla?

10.02.2007 klo 20:59 | Kommentoi | TrackBack (0)

Onni on...

...vauva joka herää puoli kuudelta, mutta valvottuaan puoli tuntia nukahtaa vielä pariksi tunniksi.

Nooa osaa nykyään kontata, vaikka ei sitä vielä kauheasti viitsikään tehdä, ryömiminen on niin paljon helpompaa. Kontatessa voi sitä paitsi kaatua. Ei saisi nauraa, mutta on silti hassun näköistä kun konttaaja kaatuu eteenpäin poskelleen. Ei uskoisi, että niinkin voi käydä.

Ryömimisen lisäksi poika on oppinut nousemaan seisomaan tukea vasten. Touhuavan lapsen kanssa eläminen on nyt sitä, että istuu vieressä ja ottaa kopin, kun huterat pikkujalat pettävät ja lapsi meinaa mennä ihan mukkelismakkelis.

2.02.2007 klo 12:23 | Kommentoi | TrackBack (0)

Rohkea tutkimusmatkailija

Nooasta on kehittynyt koko lailla rohkea tutkimusmatkailija. Poika saattaa lähteä ihan itsekseen ryömimään käytävää pitkin eteistä kohti. Tänään nähtiin ensimmäistä kertaa sekin ihme, että poju uskaltautui kurkistamaan työhuoneeseen. Aikaisemmin se suunta on ollut vielä liian pelottava. Poika matkaili siellä jo toistamiseen tänään, joten kynnys on ylitetty, kirjaimellisesti ja kuvainnollisesti.

10.01.2007 klo 15:09 | Kommentoi | TrackBack (0)

Banaani pyykissä

Jos sotkette banaania vaatteisiinne, suosittelen tahranpoistoa tiskiaineen ja veden kanssa ennen pyykinpesua. Banaanitahrat kun jättävät pesukoneessa vaatteisiin vahvat homemaiset jäljet. Tämän opimme tänään kantapään kautta. Asian oppimiseen tarvittiin banaanin syömisestä innostunut vauva; harvoinpa sitä muuten tuleekaan banaania vaatteisiin hierottua.

6.01.2007 klo 14:27 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Nooa, 6 kuukautta

Kuusikuukautinen poika on melkoinen tehopakkaus. Nooa on oppinut ryömimään, ja etenee määrätietoisesti kohti houkuttelevia kohteita, kuten sanomalehteä, jota joku lukee lattialla, tai puhelinta, johon joku puhuu. Onhan se selvää - jos aikuinen on kiinnostunut jostakin, niin Nooakin on.

Nooan suosikkijuttuihin kuuluvat myös hyppiminen - hyppykiikku voisi olla hyvä hankinta, mutta ehkäpä tyydymme kuitenkin käsinhyppyyttämiseen. Tulee liikuntaa, eikä tule pojalle sitten myöhemmin kävelyongelmia. Nooan hupeihin kuuluu myös kilpahuutaminen äidin kanssa: välillä molemmat innostuvat huutamaan niin että korvissa soi. Oudot on huvit, mutta mikäs siinä kun on hauskaa. Kukkuu-leikkikin miellyttää, samoin naamaan puhaltaminen ja peilin kanssa kujeilu.

Nooa pitää myös maton syömisestä ja erikoisten pikkuyksityiskohtien kuten sukkanöyhdän bongaamisesta matoilta. Eteisen maton hapsut ovat myös kova juttu. Lattiakin kiinnostaa, lähinnä siten, että sitä kuuluu hakata kovilla esineillä. Parketti tykkää, mutta no, pojalla on kivaa... Perintösoittorasiakin meni jo palasiksi Nooan käsittelyssä, lähinnä lattiaan hakattuna. Musiikki sinänsä miellyttää, joko soittorasiasta tai laulettuna. Lastenlauluvalikoimamme on hivenen kapea, mutta noh, toisto rauhoittaa...

Varhaisvauvuuden pipokauhu on pikku hiljaa lientynyt, ja nyt kypärämyssyn vetäminen päähän synnyttää suorastaan ilon hetken. Ehkä poika tajuaa, että ulos mennään, ja kohta saa kaikenlaista jännää nähtävää - Nooasta on tullut innokas matkailija ja kaupassakävijä, joka pysyy kaupunkireissun ajan tyytyväisenä. Odotamme mielenkiinnolla jatkoa!

21.12.2006 klo 18:16 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ryömijäpoika

Nooa on oppinut ryömimään. Aikaisemmin kaukana sijaitsevia esineitä on vain tuijoteltu määrätietoisesti ja kenties itkeä tuherrettu muutama turhautunut kyynel. Nyt poikaa ei pieni välimatka pysäytä, vaan esine haetaan kätösiin ryömimällä vaikka sitten useammankin metrin matka. Edes esteet eivät ole ongelma: poju kiipeää vaikka lattialla makaavan isän yli päästäkseen käsiksi toisella puolella oleviin silmälaseihin.

Ryömiminen ei tullut varsinaisesti yllätyksenä; päin vastoin odottelimme, että koska se tapahtuu, sillä yritystä riitti. Nyt sitten odottelemme, koska ryömiminen vaihtuu konttaamiseksi - viittauksia siihen suuntaan on pojun liikekielestä havaittavissa. Sitten puuttuu vain se herääminen, että liikkua voi ihan liikkumisen ilosta, eikä vain esineiden tavoittelemiseksi, ja meillä on käsissämme pyörremyrsky.

14.12.2006 klo 07:28 | Kommentoi | TrackBack (0)

Hyvä ikä

Sanoisin, että noin viiden kuukauden ikä on ihmiselon parhaita vaiheita. Viisikuukautinen vaikuttaisi olevan virkeä, kiinnostunut vähän kaikesta, iloinen, tyytyväinen ja valpas. Aikaisemmin ei ole ollut tällaista tunnetta, mutta nyt olisi oikeastaan ihan kiva, jos poika pysyisi vähän aikaa tuollaisena... Poika on jotenkin niin iloa ja elämää täynnä. Vaan mistäs sitä tietää, miten mukavaksi elämä vielä menee, mutta hampaita on pikkuhiljaa tulossa, eikä niiden ilmestyminen taida sujua ihan ongelmitta. Odotamme mielenkiinnolla.

19.11.2006 klo 17:26 | Kommentoi | TrackBack (0)

Liikkuva lapsi

Viime päivinä olemme saaneet ihastella liikkumisen ihmettä. Tällä hetkellä poika osaa liikkua selällään, kunhan olosuhteet ovat oikeat. Liikkumiseen tarvitaan parkettilattia ja paljaat jalat (tai liukuestesukat), ja tietysti liikkumisfiilistä. Sitä onneksi riittää useimmiten. Sitten vain menoksi! Ei mene kuin hetki, niin poika on muutaman metrin päässä!

Konttaaminen antaa vielä odottaa itseään, mutta yritystä on kovasti siihenkin suuntaan. Peppu nousee ilmaan ja jalat pyrkivät alle, mutta ihan vielä ei konttausasento löydy. On hauska katsella, miten liikkeet ovat ikään kuin vähän sinne päin; jonain kauniina päivänä poika vielä konttaa, se on selvää.

14.11.2006 klo 12:50 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

Ergo

Jatketaanpa hyvien vauvatarvikkeiden kehumista: Ergo-kantoreppu on osoittautunut kertakaikkisen näppäräksi aparaatiksi. Kantoliina on hivenen hankala kylmillä ilmoilla, koska se ei oikein sovi takin päälle eikä alle. Ergo sen sijaan toimii takin päällä hyvin, ja kun vauvan pukee riittävän lämpimästi, siinä tarkenee oikein mukavasti.

Ergon voi viritellä eteen, taakse tai sivulle; meillä se on ollut toistaiseksi käytössä etupuolella. Selkärepuksi se viritellään joskus, kun poika tuosta vähän varttuu, tällä hetkellä se toimii hyvin noin. En tiedä miten tuossa käy nukkuminen, mutta ainakin näköalat ovat hivenen paremmat kuin kantoliinasta, mikä sopii erinomaisen hyvin meidän pienelle tarkkailijallemme.

Ergo on myös kantoliinaa vaivattomampi pukea, ja sopii hyvin esimerkiksi kauppareissuille kantovälineeksi.

Eilen saavutettiin muuten merkittävä kehityksellinen askel: poika otti ja kääntyi omatoimisesti selältä vatsalleen, vieläpä pari kertaa, eli mistään sattumasta ei ole kyse. Vanhemmat ovat tietysti suunnattoman ylpeitä kehittyneestä muksustaan (kumpikin meistä onnistui kääntymään mahalleen vasta viisikuisena; poika täyttää ensi maanantaina neljä kuukautta!).

17.10.2006 klo 07:57 | Kommentoi | TrackBack (0)

Vauvalla on jalat eli BabyLegs

Kaikkea sitä keksitäänkin: BabyLegsit ovat aivan ihania säärystimiä pienille lapsille. Kuulostaa vähän pöljältä ja turhalta, mutta ei se nyt ihan niinkään mene. Legsit nimittäin voittavat esimerkiksi puolipotkuhousut kätevyydellään reippaasti. Ne on helppo pukea ja riisua ja lämmittävät ihan yhtä lailla (settiä voi täydentää sukilla, mutta pienellä vauvalla BabyLegsit peittävät jalkaterätkin kivasti).

Legsit sopivat mainiosti esimerkiksi lämmittämään kantoliinassa kulkevan vauvan kinttuja. Luulisin myös, että näistä on iloa siinä vaiheessa kun lapsi alkaa kontata, pysyvät polvet suojassa. Poikalapsen isänä on myös kivaa, että BabyLegsejä löytyy monenvärisinä - pojille kun on hyvin vähän kirkkaanvärisiä vaatteita, enkä minä ainakaan haluaisi pukea lastani jatkuvasti harmaaseen ja laivastonsiniseen. Yhdellä koollakin pitäisi kai pärjätä pitkään, elleivät sitten kulu kontatessa puhki. No, se selviää kunhan poika pääsee liikenteeseen.

Suomessa BabyLegsejä myy Babyidea (joka myy muuten kaikkea muutakin jännää). Mainos ei ole maksettu, kunhan ovat muuten vaan veikeä ja suosittelemisen arvoiseksi havaittu tuote.

2.09.2006 klo 14:44 | 1 kommentti(a) | TrackBack (0)

Jäätelömatkailua

Mikä siinä onkin, että viime kesänä emme millään saaneet aikaiseksi matkustaa Mustanlahden satamaan nautiskelemaan italialaisesta jäätelöstä, mutta nyt matka onnistui peräti lasta vaunuissa kuskaten. Oli muuten hyvää jäätelöä - jotakuinkin aidon italialaisen veroista. Bonuksena vohvelit ovat itsepaistettuja! Kojulla leijaileekin herkullinen vohvelintuoksu.

Kaupungilla käyminen pojan kanssa kävi suhteellisen kätevästi, kaksistaan, mutta en tiedä, kuinka kivaa homma yksin olisi. Voi olla, että huvireissulle ei ihan heti viitsisi lähteä, sen verran pitää varautua ja varustautua matkaan.

21.08.2006 klo 07:16 | 2 kommentti(a) | TrackBack (0)

1-2-3

Pojalla on nyt ikää kuukausi, kaksi viikkoa ja kolme päivää. Aika kulkee siis kuin siivillä. Hyvin on pärjätty; poika voi paksusti. Massaa on tullut, sen huomaa vekeistä reisissä ja käsissä, ja onpa poika selvästi painavampi nostella.

Päiväohjelmaan sisältyy yhä runsaasti kantamista. Vaikka vaunulenkkejä on tehty jokunen ja vauva on kerran jopa saatu nukkumaan vaunuihin, ilmankin olisi pärjätty, tai ainakin huomattavasti pienemmällä panostuksella. Tämä siis vinkkinä vauvanvarusteita miettiville: rahat kannattaa sijoittaa ennemmin kantoliinaan kuin vaunuihin.

Nimiäiset lähestyvät, niiden järjestelyistä on selvitty yllättävänkin vähällä. Vieraslista kutistettiin minimiin ja vastuu tarjoiluista sysättiin pitopalvelulle. Suosittelen tätä lähestymistapaa; on vähän erikoista, että vasta lapsen saaneiden pitää ylipäätään juhlat järjestää, onhan tässä paljon muutakin mietittävää. Vaan kiva on juhlia, onhan poju nyt sentään juhlistamisen arvoinen.

Muutaman viikon päästä alkaisivat myös työt; vähän kurjaa jättää vauva ja Johanna kotiin päiviksi yksin. Mielellään olisi mukana lastenhoidossa, helpottaahan se hommaa kun on kaksi hoitajaa. Johannakin on saanut aamuisin hyvin nukuttua, kun minä olen saanut vauvan aamuvirkoamisen jälkeen nukutettua kantoliinaan parin tunnin unille. Noh, eiköhän Johanna pärjää, ja onhan se ihan mielenkiintoista nähdä, mitä töitä pääsen tekemään. Sekin kun on yhä mysteeri...

9.08.2006 klo 19:48 | 4 kommentti(a) | TrackBack (0)

Vauvanpyöritystä

Minulla on uusi treeniohjelma, vauvalle nimittäin. Istun joka päivä pyörivään tuoliin ja pyöritän vauvaa ympäri kymmenisen kierrosta. Sattuipa nimittäin Parent Hacks -blogista merkintä Spin him right round, baby, right round silmiini.

Se siteeraa What's Going on in There? -kirjaa, jonka mukaan pienen lapsen pyörittäminen neljänä päivänä viikossa neljän viikon ajan edistää lapsen motoriikan kehitystä merkittävästi. Tutkimuksissa kaksosilla todettiin pyöritetyn lapsen pitelevän päätään pystyssä ja vähän istuvankin nelikuukautisena, kun pyörittämätön kaksonen vasta harjoitteli pään pitämistä pystyssä.

Koska tämä treeniohjelma ei ihmeitä vaadi ja on suorastaan hauskaa, päätin ottaa sen käytäntöön. Saapa nähdä, miten vauvan käy...

11.07.2006 klo 06:50 | Kommentoi | TrackBack (0)

Liikettä

Kyllä se tästä! Kohta voi jo kirjoitella blogiin muutakin kuin lapsijuttuja. Hiljakseen tehdään jo niitä juttuja, mitä ennen lapsen tuloa, kuten elokuvien katselua (Valiant oli kiva, lievästi hengetön, mutta ehdottomasti hintansa arvoinen - sen sai ilmaiseksi lähikaupasta, kun osti kolme Leafin karkkipussia) ja kävelyä (lapsi sopeutui vaunuihinsa, mikä oli ihan iloinen asia).

Neuvolassa tykättiin hyvää lapsesta, tulokas on siis ihan terve ja hyvinvoiva. Huomenna tulee kaksi viikkoa täyteen ja lapsi on yhä hyvissä hengen ja ruumiin voimissa, jotain teemme siis oikein! Neuvola oli suhteellisen käpä paikka, käytävä muistutti ehkä enemmän vankilaa kuin lastenneuvolaa, vaan onneksi se muuttaa pikapuoliin melkein naapuriimme. Talo ei ole uusi, mutta tilat ovat muuten laitetut - toivottavasti lopputulos on miellyttävämpi kuin nykyinen. Ei ole vaikeaa, se.

6.07.2006 klo 16:28 | Kommentoi | TrackBack (0)

Sylivauva

Meillä on sylivauva. Yritykset laittaa vauvaa vaunuihin ulkoilua varten ovat ensimmäisen kokeilun jälkeen johtaneet itkuun ja valitukseen. Ei kai se kivaa ole itsekseen vaunuissa köllötellä (vaikka vaunut ovat kyllä hienot, ei pitäisi olla siitä kiinni), mieluummin on lähikontaktissa vanhempiinsa.

Onneksi on kantoliina. Tänään käytiin ensimmäistä kertaa ulkona vauva Hug-a-bubissa ja homma sujui kuin tanssi. Vauva pysyy tyynenä ja kantaminen käy kevyesti. Vaikka vauva on kuuma, homma on vähemmän hiostavaa kuin uskoisi. Vaan ei kai ihmekään, kun kyse on kuitenkin australialaisesta tuotteesta.

Saapa nähdä, paljonko on vaunuille käyttöä. Keskiviikkona mennään ainakin neuvolaan lapsi kantoliinassa.

2.07.2006 klo 16:14 | Kommentoi | TrackBack (0)

Ensiesittelyssä vauva!

Siinä se nyt on! Poika on kuvassa kotiintulopäivänä, eli ikää on vähän yli kolme päivää. Aikamies, siis! Kotona on ollut kivaa, poju on viihtynyt paremmin kuin sairaalassa. Ei mikään ihme, onhan kotona aina parasta. Onhan tuo söpömpikin omissa vaatteissa kuin sairaala-asussa.

28.06.2006 klo 17:57 | 9 kommentti(a) | TrackBack (0)

Tähän mennessä opittua

Muutama hajahuomio 1. päivältä:

• lapsenpihkaa ei turhaan sanota pihkaksi
• ensimmäistä lastaan odottaville rapakuntoisille suosittelen säännöllistä punttitreeniä vasemmalle kädelle neljän-viiden kilon painoilla
• lapaset ovat kova juttu, jos haluaa söpön lapsukaisensa pysyvän söpön naarmuttomana
• lapasten pukeminen pienelle käsiinsä mieltyneelle ihmisenalulle ei muuten ole ihan helppoa

Kuvia saatte vielä hieman odotella. Kärsivällisyys tullaan kuitenkin palkitsemaan.

23.06.2006 klo 21:48 | Kommentoi | TrackBack (0)