Onni on...
Olet Mikko Saaren Elämä ja mielipiteet -blogissa. Tämä kirjoitus on julkaistu 2.02.2007, klo 12:23.
Edellinen kirjoitus: Ihmisen pojat
Seuraava kirjoitus: Levyjä kaupan!
Jos haluat lukea lisää kirjoituksiani samasta aiheesta, tämä kirjoitus kuuluu kategoriaan Lapsellisia.
Katso myös:- Poika ei ole palikka
- 10-kuukautinen sankarivauva
- Vauva lisää entropiaa
- Ensiesittelyssä vauva!
- Nooamaisuuksia
- Nooa-katsaus
- Tähän on tultu
- Joulukooste
- Mediankuluttaja Nooa
- Nooan touhuja ja kulttuurihajahuomioita
...vauva joka herää puoli kuudelta, mutta valvottuaan puoli tuntia nukahtaa vielä pariksi tunniksi.
Nooa osaa nykyään kontata, vaikka ei sitä vielä kauheasti viitsikään tehdä, ryömiminen on niin paljon helpompaa. Kontatessa voi sitä paitsi kaatua. Ei saisi nauraa, mutta on silti hassun näköistä kun konttaaja kaatuu eteenpäin poskelleen. Ei uskoisi, että niinkin voi käydä.
Ryömimisen lisäksi poika on oppinut nousemaan seisomaan tukea vasten. Touhuavan lapsen kanssa eläminen on nyt sitä, että istuu vieressä ja ottaa kopin, kun huterat pikkujalat pettävät ja lapsi meinaa mennä ihan mukkelismakkelis.
Kommentit ja TrackBackit
Tämän merkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/4978