Musiikillisia hajahuomioita

Olet Mikko Saaren Elämä ja mielipiteet -blogissa. Tämä kirjoitus on julkaistu 28.11.2006, klo 11:22.

Edellinen kirjoitus: Lautapelejä Plazalla
Seuraava kirjoitus: Kun isoisä Suomeen hiihti ja Venetsian kauppias

Jos haluat lukea lisää kirjoituksiani samasta aiheesta, tämä kirjoitus kuuluu kategoriaan Musiikki.

Katso myös:
- Orffien Tähti ilmaiseksi
- Rokkia!
- Nettijakelulevyjä
- Tohtori Orff ja herra Dalcroze
- Nightwish ja Indica
- Candlemass
- Iron Maiden!
- Radioheadin In Rainbows
- Jeffrey Luck Lucas
- Nooan touhuja ja kulttuurihajahuomioita

Jos olisin tekemässä rocklevyä, veisin tuottajalle Morrisseyn Ringleader of the Tormentors -levyn ja sanoisin, että lopputuloksen pitää kuulostaa jotakuinkin tuolta. On nimittäin verrattain hyvin äänitetty levy.

Goottirockpuristit ovat huutaneet veristä murhaa Theatre of Tragedyn Musique-levyn johdosta. Ymmärrän; Aégis-levyllään goottirokkia määritellyt orkesteri heitti tuolloin konepoppivaihteen päälle. Minusta Musique on oikeastaan varsin mainio levy, mutta: miksi Raymond Rohonyi laulaa levyllä miten laulaa, eli ikävästi känisten? Siihen kaatuu minun osaltani Musiquesta pitäminen, pelkään.

Kommentit ja TrackBackit

Tämän merkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/4667

vsaari kirjoitti 5.12.2006, klo 09:32:

Oletkos muuten tehnyt vertausta Aegista edeltäneiden levyjen kohdalle. Velvet darkness they fear ja theatre of tragedy olivat hyvin paljon Moonspellin kuuloista raskaampaa metallia.
Pitää tosiaan muistaa, että kuten he itsekin sanovat, Theatre ei tee kahdesti samanlaista levyä

Mikko Saari Author Profile Page kirjoitti 5.12.2006, klo 12:23:

Joo, Velvet Darkness on tuttu, eikä oikeastaan tehnyt ihmeempää vaikutusta. Aégis on parasta mitä Theatre of Tragedy on tehnyt, joskin Musique pistäisi melkein paremmaksi ilman käninälauluja.

Tosin eniten soittoa on tainnut sittenkin kerätä Inperspective-EP ja siltä löytyvä Icon of Coilin remiksi Loreleistä.

Jätä kommentti




Jätä tietosi säilyttävä keksi?