Ruokarajoitteisen himot
Olet Mikko Saaren Elämä ja mielipiteet -blogissa. Tämä kirjoitus on julkaistu 15.02.2006, klo 20:22.
Edellinen kirjoitus: Leikkaus on takana
Seuraava kirjoitus: Morrissey vs pinnasänky
Jos haluat lukea lisää kirjoituksiani samasta aiheesta, tämä kirjoitus kuuluu kategoriaan Elämää.
Katso myös:- Haastattelu radiossa
- Viikonloppu pelejä
- Lounas hyvässä seurassa
- Uutta elämää
- Aidanrakennusta
- Myyräntyötä
- Uusi työpaikka
- Enter lopettaa
- Haavoittunut enkeli
- Äitiyspakkaus
Nieluleikkauksesta toipuvana ei voi kuin haaveilla monista herkuista. Ruoan pitää olla pehmeää (eikä sen syöminen sittenkään hauskaa ole), joten tällä hetkellä haaveilulistalla ovat hampurilaiset, pitsat, tortillat ja suklaanamit (eivät kovia, mutta silti vähän huonoa syötävää). Toipuminen on noin yleensä ottaen ollut aika hiljaista, särkylääkkeitä kuluu ja syöminen sattuu, mutta ehkä se siitä.
Suu näyttää oudolta, koska uvula eli pikkukieli (jota itse asiassa luulin ennen kitarisaksi) on nipsaistu pois.
Kommentit ja TrackBackit
Tämän merkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/3852
SusuPetal kirjoitti 15.02.2006, klo 21:48:
Leena kirjoitti 15.02.2006, klo 22:36:
Hei, en viitsinyt ensimmäisessä viestissä pelotella. Minulta kun leikattiin joskus 70-luvun puolessa välin ajattelin, että menen siskon lapsia hoitamaan (siis Liisan) mutta ei ollut menijäksi. Joten koita kestää! -leena
feldon kirjoitti 16.02.2006, klo 09:28:
Hauskana ja vieläpä melko yleisenä komplikaationa on valtimo/laskimoverenvuoto, joko on parhaimmillaan melkoisen rajua. Kannattaa varautua. Voi kokemusten mukaan yllättää vielä viikko varsinaisen operaation jälkeenkin.
Nälkäkuurin jälkeen oppii ihmeesti arvostamaan keittoa, jossa on edes satunnaisia sattumia... Muistaakseni itse laihduin 7 kiloa nielurisaleikkauksen jälkeen, kerralla bikinikuntoon. Hmm, harmi että ihmisellä on vain yhdet nielurisat.
Paranemisia!