Kaasuvalo ja Shawshank Redemption
Olet Mikko Saaren Elämä ja mielipiteet -blogissa. Tämä kirjoitus on julkaistu 28.11.2005, klo 12:28.
Edellinen kirjoitus: Taikavarvut ja maasäteily
Seuraava kirjoitus: Syötti ja vaihto
Jos haluat lukea lisää kirjoituksiani samasta aiheesta, tämä kirjoitus kuuluu kategoriaan Kulttuuri.
Katso myös:- Uhka
- Paljastavat merkinnät
- Kätevä elokuvalippu
- Raskasta metallia
- Pirates of the Caribbean
- Konttorirotat, Station Agent
- Big Fish
- Battlestar Galacticaa kaupan
- Nightwish ja Indica
- Candlemass
Viikonloppuna nautittiin kulttuuria runsain määrin. Lauantain ohjelmassa oli Tiina Lymin tähdittämä Kaasuvalo kaupunginteatterilla. Kaasulamppujen aikaan sijoittuva psykologinen jännitysnäytelmä oli kieltämättä varsin jännää nähtävää. Äänitehosteilla ja valoilla kikkailu toimi, samoin oivalliset pääosat. Erityisesti Tiina Lymi ja Heikki Kinnunen olivat erinomaisia. Kannattaa katsoa, ehdottomasti.
Sunnuntaina katseltiin Rita Hayworth - Avain pakoon, eli The Shawshank Redemption, tuo IMDB:n listojen ykkösnimi (tosin tällä hetkellä on Kummisedän perässä kakkosena). Mikäs siinä, olihan se hyvä. Aika definitiivinen vankilatarina, jopa, siinähän ne kaikki vankilaleffan tärkeimmät elementit olivat. Mitä muuta tarvitsee? Ehdottomasti suositeltava tapaus, viihdytti tasaisen varmasti koko pitkän kestonsa.
Kommentit ja TrackBackit
Tämän merkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/3614
Laura kirjoitti 28.11.2005, klo 18:34:
kirjoitti 24.12.2005, klo 17:55:
Kaasuvalo menee Tampereen Teatterissa, Tampereella ei ole kaupungin teatteria. Kaasuvalosta muuten samaa mieltä, loistaa, kannattaa katsoa! :)
Minäkin pidin Shawshank Redemptionista - vielä toisella katsomallakin, eikä minulla ollut edes aavistusta, että se on IMDB:n listoilla niin korkealla. Minusta on suorastaan käsittämätöntä, että jostian, mihin Stephen King on joskus koskenut, on saatu muokattua hyvä filmatisointi.
Elokuvan suomennos on muuten aivan käsittämättömän huono. Se ei kerro mitään keskeistä elokuvan sisällöstä, mutta onnistuu silti tavallaan spoilaamaan sen. Lopputuloksena elokuvan lopussa tekee mieli sanoa syvällä kurkkuäänellä, että "höh". (Siis nimen suomennokselle.)