Sideways, Urban Legends 3: Bloody Mary
Olet Mikko Saaren Elämä ja mielipiteet -blogissa. Tämä kirjoitus on julkaistu 26.09.2005, klo 10:29.
Edellinen kirjoitus: Antakaa raukoille tekemistä!
Seuraava kirjoitus: Tasapaino järkkyy
Jos haluat lukea lisää kirjoituksiani samasta aiheesta, tämä kirjoitus kuuluu kategoriaan Elokuvat ja tv.
Katso myös:- Uhka
- Paljastavat merkinnät
- Kätevä elokuvalippu
- Raskasta metallia
- The Squid and the Whale
- Little Children
- Aidosti outoa
- Ihmisen pojat
- Ruokaa ja elokuvaa
- Tristram Shandy: A Cock and Bull Story
Sideways on kovasti kehuttu kertomus kahdesta keski-ikäisestä miehestä etsimässä itseään Kalifornian viinimailla. Viinisnobeilua riittääkin ihan kiitettävästi, kyllä tästä viiniharrastaja saa jotain irti, vaikka tarina ei kiinnostaisi. Maisematkin ovat kauniit.
Pääosakaksikko on mainio. Paul Giamatti on hyvä pääosassa, kaksikon ahdistuneena puoliskona. Onneksi elämä voittaa myös Giamattin esittämälle Milesille, sen verran säälittävän roolin mies vetää. On vaikeaa olla tuntematta sympatiaa Milesiä kohtaan. Thomas Haden Churchin esittämää Jackia taas on helppo vihata, aika liero mieheksi. Näyttelijä on juuri oikea, Ned & Staceyn Ned on samantyyppinen ilkiö. On vaikeaa kuvitella, että Church olisi millään tavalla mukava tyyppi oikeastikaan.
Ihan kiva leffa siis, ja loppu varsinkin on erinomainen. Siinä välissä... noh, kyllähän tämä toimii. Kaksi tuntia vain on aika usein vähän liikaa, eikä Sideways oli varsinaisesti poikkeus. Vähän jostain olisi voinut kelata tiiviimmäksi. Kokonaisuus oli kuitenkin myönteinen ja varsinkin viininystäville Sideways on lähes pakollista nähtävää.
Urban Legends 3: Bloody Mary sen sijaan... Noh, sanotaanko vaikka että odotukset eivät olleet korkealla. Aikaisemmat Urban Legendsit ovat olleet ihan kelvollisia teinikauhupätkiä, mutta nyt jäätiin kauas edes siitä tasosta.
Pari juttua tulee mieleen heti: urbaanilegendateema tuntui tällä kertaa erittäin väkinäiseltä, siinä missä se on aikaisemmissa osissa toiminut vähintäänkin ihan hyvin. Toisena huomiona voidaan todeta, että leffan tekijät ovat huomanneet japanikauhun menestyksen ja lisänneet elokuvaan siksi mörön, joka on aika 50/50 sekoitus Ringiä ja Grudgea. Hyvä yritys, mutta tulos ei vaan toimi läheskään yhtään hyvin kuin alkuperäiset.
Kun tähän lisätään kaikinpuolin kehnohko näyttelijäntyö, saadaan tuloksena sellaista elokuvataiteen juhlaa, että huh. Kannattaa siis jättää tämä leffa vuokraamon hyllylle pölyttymään.
Kommentit ja TrackBackit
Tämän merkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/3487