Boogeyman, Steve Zissou, Kinsey
Olet Mikko Saaren Elämä ja mielipiteet -blogissa. Tämä kirjoitus on julkaistu 28.08.2005, klo 16:23.
Edellinen kirjoitus: Halpaa ostostelua eli luottokortin hinta
Seuraava kirjoitus: Hääpäivä
Jos haluat lukea lisää kirjoituksiani samasta aiheesta, tämä kirjoitus kuuluu kategoriaan Elokuvat ja tv.
Katso myös:- Uhka
- Paljastavat merkinnät
- Kätevä elokuvalippu
- Raskasta metallia
- The Squid and the Whale
- Little Children
- Aidosti outoa
- Ihmisen pojat
- Ruokaa ja elokuvaa
- Tristram Shandy: A Cock and Bull Story
Katselimme viikonlopun puitteissa useammankin elokuvan; Makuunin tarjonta oli taas vaihteeksi todella runsasta. Hyvä niin, usein ei löydä yhtikäs mitään kiinnostavaa.
Boogeymanin kohdalla odotimme perustyypillistä kauhupätkää, mutta saimme pettyä. Eipä tämä niin kummoinen ollut, sellaista parin tähden tympäisyä.
Barry Watson pääosassa oli erityisen kehno. Miehestä ei irronnut niin mitään fiilistä tai tunnetta. Tyyppi vain patsasteli suu auki sanomatta mitään, kunnes tuli taas kamala pakko sännätä jonnekin selittämättä mitään.
Juoni oli tylsä ja erikoistehosteetkin latteita. Loppu varsinkin oli totaalinen antikliimaksi. Huh. Harvinaisen kehno tapaus, ei voi muuta sanoa.
Steve Zissoun vedenalainen maailma ohitti Tampereen teatterit, vaikka Plevnassa oli pitkään iso pahvimainoskin. No, ehkä se vielä tulee, mutta elokuva ehti Makuuniin ensin, emmekä jääneet odottamaan.
Pitkä odotus kannatti: elokuva on ensiluokkaista tavaraa, kaikin puolin. Erinomaiset näyttelijät (Bill Murray loisti, mutta muutkin olivat todella hyviä), nerokas käsikirjoitus, näyttävä toteutus... Kaikki toimi.
Äh, tästä on niin vaikea sanoa mitään, kun ei kuitenkaan voi kehua tarpeeksi. Käsikirjoituksessa oli todellisia komiikan helmiä, upeaa pokerinaamahuumoria. Ehdottomasti näkemisen arvoinen tapaus, tämän voisi melkein ostaa itsellekin, vaikka muuten tuleekin ostettua elokuvia harvakseltaan.
Kinsey oli mielenkiintoinen elokuva seksitutkimuksen pioneerista. Elokuva oli selkeästi myötämielinen Kinseytä kohtaan, kuvaten tämän urheana tiedemiehenä taistelemassa pimeyden voimia vastaan. Ihan hieno sankarin malli minun mielestäni.
Näyttelemistä on syytä kehua. Pidin kovasti Liam Neesonista Kinseynä ja Laura Linneystä Kinseyn vaimona. John Lithgow oli vähän erityyppinen kuin yleensä Kinseyn isänä.
Eipä Kinseyssä juuri toimintaa ole, eikä niin suurta draamaakaan. Elokuva valottaa kuitenkin Kinseyn elämää ja työtä dokumentinomaiseen tapaansa, mikä on ihan kunnioitettava tavoite. Kinsey teki kuitenkin paljon hyvää ihmisen seksuaalisuuden tutkimukselle, vaikka hänen metodeistaan ilmeisesti kiistellään Amerikassa edelleenkin.
Charles Mansonista kertovaa Helter Skelter -leffaakin yritettiin katsoa, mutta lopetimme illalla puoleen väliin, emmekä katsoneet tarpeelliseksi jatkaa aamulla. Tylsä, pahuksen tylsä elokuva, noinkin jännittävästä aiheesta.
Kommentit ja TrackBackit
Tämän merkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/3425