Viikonlopun elokuvat: Lemony Snicket, Constantine
Olet Mikko Saaren Elämä ja mielipiteet -blogissa. Tämä kirjoitus on julkaistu 19.07.2005, klo 17:19.
Edellinen kirjoitus: Hyvää palvelua!
Seuraava kirjoitus: Ikea-elämysmatkailua
Jos haluat lukea lisää kirjoituksiani samasta aiheesta, tämä kirjoitus kuuluu kategoriaan Elokuvat ja tv.
Katso myös:- Uhka
- Paljastavat merkinnät
- Kätevä elokuvalippu
- Raskasta metallia
- The Squid and the Whale
- Little Children
- Aidosti outoa
- Ihmisen pojat
- Ruokaa ja elokuvaa
- Tristram Shandy: A Cock and Bull Story
Viikonloppuna katseltiin taas vaihteeksi elokuvia. Lemony Snicketin surkeiden sattumusten sarja houkutti jo teattereissa, mutta jäi silloin väliin. Virhe korjattiin oitis, kun elokuva tuli tarjolle.
Tykkäsin, kovastikin! Johanna ihastui elokuvaan selvästi vähemmän, mutta minua juonen outoudet eivät haitanneet. Elokuvan kerrassaan hurmaava estetiikka lumosi minut täysin, enkä ehtinyt murehtia juonta. Jim Carrey loisti eksentrisenä kreivi Olafina ja pääosalapsetkin olivat kerrassaan hyviä.
Juoni oli kieltämättä outo ja normaalijärjen logiikalla kummallinen. Tietyn satufiltterin läpi se oli sen sijaan ihan järkeenkäypä, vaikka joitain juttuja jäikin vähän auki (kuten esimerkiksi niiden kaukoputkien merkitys). Varasin joka tapauksessa oitis ensimmäisen Lemony Snicket -kirjan kirjastosta, mieleni tekee tutustua tarkemmin.
Constantinen odoteltiin jotain Hellboyn tyyppistä: kevyttä toimintaviihdettä okkultismivirityksin. Ja pah. Keanu Reeves oli surkea, kuten oletimme, eikä elokuvaa muukaan pelastanut. Alku oli hidas, vasta joskus tunnin kohdalla alkoi tapahtua - tällaisen elokuvan pitäisi minun mielestäni kuitenkin imaista mukaansa heti, eikä vasta tunnin päästä. Juoni oli muutenkin melkoista huttua, kuten suurin osa elokuvasta muutenkin. Tämä kannattaa jättää suosiolla väliin.
Kommentit ja TrackBackit
Tämän merkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/3374