1950-luvun leikit
Olet Mikko Saaren Elämä ja mielipiteet -blogissa. Tämä kirjoitus on julkaistu 13.10.2004, klo 10:29.
Edellinen kirjoitus: Banaanikakkua ja lasagnea
Seuraava kirjoitus: Mikon arvoihin kuuluu syöminen
Jos haluat lukea lisää kirjoituksiani samasta aiheesta, tämä kirjoitus kuuluu kategoriaan Pelit.
Katso myös:- Tower Defense ja Google SketchUp
- Tajunnanvirtaa
- Joululahjaksi lautapelejä
- Nooan harrastukset
- Silmäpähkinä
- Korttipelikysely
- Toinen kirja
- Mario Kart DS ja nettipeli
- Vuosiäänestys
- Palapelillä miljonääriksi
Marokon sulttaani. Tässä leikissä toimii kaksi aina yhtaikaa muiden ollessa katselijoina. Nimitettäköön leikkijöitä kirjaimilla A ja B. He seisovat vähän matkan päässä toisistaan, kummallakin palava kynttilä kädessä, ja alkavat juhlallisina ja hartaina kävellä toisiaan kohti.Kun he seisovat aivan likellä toisiaan, sanoo A:
Marokon sulttaani on kuollut. B vastaa:Siksi pukeutukaamme suruvaatteisiin. Senjälkeen he taas kulkevat toisistaan poispäin, takaperin. Senjälkeen he tekevät saman uudestaan. Mutta nyt B sanoo:Marokon sulttaani on kuollutja A vastaa:Siksi pukeutukaamme suruvaatteisiin.Joka ensiksi alkaa hymyillä, on hävinnyt. Mitä juhlallisempia leikkijät ovat, sitä hullunkurisemmalta seremonia tuntuu. Katselijat saavat nauraa niin paljon kuin haluavat.
(Mitä-missä-milloin Seuraleikkikirja, 1958).
Kommentit ja TrackBackit
Tämän merkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/2112
Ville kirjoitti 13.10.2004, klo 18:43:
Tuo elävästi mieleen nuorena ja hieman vanhempanakin suosikkileikkeihini kuuluneen "Voi mirri parkaa"-leikin: Mirriksi valittu konttaa lattialla ja kiertelee ympäri huonetta. Aina kun hän maukuu jollekin muista leikkijöistä, pitää tämän sanoa säälivästi "Voi mirri parkaa". Pään silittely on valinnaista, mutta olennaista. Ja ensimmäinen nauraja on mätämuna :)