Harry Potter ja Azkabanin vanki
Olet Mikko Saaren Elämä ja mielipiteet -blogissa. Tämä kirjoitus on julkaistu 6.08.2004, klo 08:04.
Edellinen kirjoitus: Levykauppa pyörii
Seuraava kirjoitus: Ristikkomania
Jos haluat lukea lisää kirjoituksiani samasta aiheesta, tämä kirjoitus kuuluu kategoriaan Elokuvat ja tv.
Katso myös:- Uhka
- Paljastavat merkinnät
- Kätevä elokuvalippu
- Raskasta metallia
- The Squid and the Whale
- Little Children
- Aidosti outoa
- Ihmisen pojat
- Ruokaa ja elokuvaa
- Tristram Shandy: A Cock and Bull Story
Kolmannen kirjan kohdalla Potterit alkoivat parantua. Kolmannen elokuvan kohdalla ohjaaja vaihtui, mutta tyyli on edelleen tuttua ja turvallista kirjojen kuvittamista. Tapahtumia on karsittu, mutta ei tarpeeksi: elokuva on edelleen liian pitkä. Tyylikäs se kuitenkin on: Tylypahka on yhä erittäin näyttävä paikka.
Elokuva toistaa kuitenkin uskollisesti myös kirjan virheet. Harry on edelleen sietämätön idiootti, Ron on pelkistetty turhankin tyhmäksi ja niin edelleen. On selvää, että kirjan taso rajoittaa sitä, mitä elokuva voi saavuttaa. Toisaalta kirjojen huikea suosio ja mittavat fanilaumat tarkoittavat sitä, että kirjojen detaljit on kuvitettava mahdollisimman yksityiskohtaisesti, muuten alkaa huuto ja mekastus siitä, kuinka asiat ovat väärin.
Mainiota kertakäyttöviihdettä Azkabanin vanki kuitenkin on, kyllä sen kertaalleen katsoi ihan mielellään. Alan Rickman on edelleen erinomainen Snape, Mark Williams (herra Weasley) naurattaa jo ulkonäöllään ja Emma Thompsonin ennustuksenopettaja Trelawney on yksinkertaisesti hulvaton lukion kuvaamataidonopettaja -hahmo.
Kommentit ja TrackBackit
Tämän merkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/2161