Hifismiä
Olet Mikko Saaren Elämä ja mielipiteet -blogissa. Tämä kirjoitus on julkaistu 16.04.2004, klo 17:08.
Edellinen kirjoitus: F-Zero GX
Seuraava kirjoitus: Ken Park, Holy Grail
Jos haluat lukea lisää kirjoituksiani samasta aiheesta, tämä kirjoitus kuuluu kategoriaan Elämää.
Katso myös:- Haastattelu radiossa
- Viikonloppu pelejä
- Lounas hyvässä seurassa
- Uutta elämää
- Aidanrakennusta
- Myyräntyötä
- Uusi työpaikka
- Enter lopettaa
- Haavoittunut enkeli
- Äitiyspakkaus
Hankimme uuden television. Se on hieno. Vanhaan verrattuna parannusta on tapahtunut kuvan koossa ja laadussa. Miinuspuolina mainittakoon koko ja paino: laitteen nostaminen oli tuskaa ja se hallitsee makuuhuonetta hieman liiaksikin.
Nyt vain iskee kauhistus sen suhteen, miten pahalta TV-tarjonta itse asiassa näyttää. Ei muuten, mutta kun vertaa GameCuben ja DVD-soittimen kuvaan (molemmat tulevat RGB-laatuisina) TV-kuva jää vertailussa auttamatta viimeiselle sijalle. Saapa nähdä, kauanko kestää, ennenkuin hankimme digiboksin - ihan vain TV-kuvan parantamiseksi.
Kotiteatterista uupuva äänentoisto-osasto saanee uupua jatkossakin. Stereoääni riittää, varsinkin kun meidän kämppäämme ei ihan tuosta noin vain toimivaa monikanavaääntä viritelläkään. Paineita tietysti olisi, kun elokuvia kuitenkin katsellaan ja yllättävän moni GameCube-pelikin tukee kunnon monikanavaääntä.
GameCube-peleistä täytyy vielä kehua Super Monkey Ball 2:ta, joka on kyllä loistohupia. Olen erityisesti mieltynyt sen keilaamisminipeliin, joka on kyllä melkeinpä hauskempaa kuin oikea keilaaminen.
Kommentit ja TrackBackit
Tämän merkinnän TrackBack URL on:
http://www.melankolia.net/mt/mt-tb.cgi/2230